”Minusta tulee isona Kyra Kyrklund”

Paljastuu, että Henristä on jo aikoja sitten pitänyt tulla ammattiratsastaja, huippuratsastaja. Koulussa, ala-asteella, opettaja antoi ainekirjoitustehtävän. Otsikko oli: mikä sinusta tulee isona? "Henri kirjoitti: Minusta tulee isona Kyra Kyrklund” , äiti Anu Rantanen muistelee. . Rantanen oli 19-vuotias saadessaan Henrin, esikoisensa. Hän asui tuolloin Raumalla. Erotessaan lastensa isästä, hän muutti Turkuun. ”Henri oli silloin viisivuotias. Henri kokee itsensä turkulaiseksi, mutta kyllä hän oikeasti on raumalainen”, hänen äitinsä kertoo. Lisäksi hän kertoo, että ”Henri oli pienestä pitäen maailman suloisin, helpoin ja nauravaisin lapsi, hymyili aina ja oli hyvällä tuulella”.Koordinaatiokyky erottui jo hyvin pienenä: ”Kaksivuotiaana Henri oppi kertaheitolla luistelemaan yksiteräisillä luistimilla!”Turkuun muutettua Anu vei molemmat poikansa Paimion Ratsastuskouluun. ”Nuorempi veli Tommi ei tykännyt ollenkaan ja Henriltäkin meinasi usko ratsastukseen loppua kun tippui useamman kerran hevoselta. Sanoin, että pitää tippua satulasta tuhat kertaa ennen kuin tulee hyväksi ratsastajaksi.”Kokeiltiin muita harrastuksia, muun muassa jalkapalloa mutta Henriä veri veti takaisin ratsastuksen pariin. ”Mentiin raisiolaiselle Markku Mäkisen tallille. Oli talvi ja siellä pääsi silloin kokeilemaan hiihtoratsastusta. Henri oli aivan haka siinäkin ja Markku houkutteli hänet myös ratsastustunneille. Siinä vaiheessa Henrille oli tärkeää, että opettaja oli mies.”. Mäkisen tallin koulukisoissa Henri ratsasti MiniMax ponilla ja Luoman Lilli oli tuomarina. Luoman loppuarvostelussa luki, että "hyvää tulee kun jarrut löytyy!” Matka jatkui Kuusiston Ratsastuskeskukseen, jossa tutustuttiin siellä tunteja pitävään, vuonna edesmenneeseen Mikaela ”Fia” Fabritius-Bjerreen, silloin sukunimeltään vielä Lindhiin. Pikkuhiljaa alkoi paljastua, että poika on kallellaan nimenomaan kouluratsastukseen. ”Henri on alusta asti ollut kouluratsastaja-hyvin tarkka ja pedantti. On tykännyt tehdä siitä 10 metrin voltista täydellisen 10 metrin voltin.”Fabritius-Bjerre kehotti ostamaan pojalle oman ponin. ”Fia sanoi, että se on niin lahjakas. Siitä tulee taitavampi kuin minä koskaan tulen olemaan”, Rantanen kertoo. Näin tehtiin. Hankittiin 4-vuotias D-sektion walesinponi, niin kutsuttu welshcob. Ori. ”Tehtiin kyllä kaikki väärin! Semmoista ei ikinä pitäisi hankkia lapselle. Mutta Fian avulla pärjättiin, ja hyvin pärjättiinkin. Taikun Jalpokan eli tuttavallisemmin Benny-ponin kanssa tuli vuonna 1995 joukkuepronssi, vuonna 1996 joukkuehopea ja hallimestaruushopea, ja vuonna 1997 SM-kulta, PM-joukkuepronssi sekä henkilökohtainen viides sija PM-kilpailuissa”, Rantanen muistelee.. ”Henri oli aina valmentajan ihanneoppilas. Hän kuunteli ohjeita tarkkaan ja teki niin kuin käskettiin. Mutta sitten tuli ongelma Benny-ponin kanssa. Henri jännitti ihan hirmuisesti kisoissa, verkassa kaikki hyvin mutta kun oma nimi ja hevonen kuulutettiin radalle, hän jäätyi totaalisesti. Muistan hyvin, kun Fia huusi jossain kisoissa Henrille, että hän ei halua hukata yhtään päivää ja raahautua kisoihin katsomaan tuommoista menoa! Henri itki ja mä itkin. Ajattelin, että näin ei voi jatkua. Aloin selvittämään löytyisikö mistään urheilupsykologia. Niitähän ei silloin ollut vielä helposti saatavilla. Löysin kuitenkin yhden sopivan. Hän ollut työskennellyt ratsastajan kanssa aiemmin, mutta ei annettu sen haitata. Hän ja Henri tapasivat useamman kerran. Hän opetti Henrille rentoutumistekniikat, valmistautumisen suoritukseen jne. Aivan huippu tyyppi. Taitaa Henri yhä käyttää häneltä saamiaan oppeja. Vetäytyy omiin oloihinsa pari tuntia ennen rataa ja käy radan läpi mielikuvaharjoituksena, kiitollisia ollaan tälle psyykkarille!”. Henri Ruoste suoritti koulunsa loppuun Turussa. Iltalukiossa, koska ratsastus oli ykkösasia. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän muutti Belgiaan ja suoritti sieltä käsin vielä tradenomin tutkinnon.Pitkälle on siis päästy siitä kun Henri kilpaili Mäkisen ratsastuskoulun Petteri-ponilla verkkatakki päällä, puutarhahanskat kädessä ja jalassa Nokian Kontiot vuonna 1993.Hänen matkansa vei Belgiasta Saksaan, Katrin Bettenworthille ratsuttajaksi. Hän oli välillä Suomessa, muutti sitten Englantiin, treenasi Kyra Kyrklundin kanssa Katja Kuistilan tammalla Maggie, tähtäimenä Lontoon olympialaiset. Tämä unelma ei toteutunut, sillä tamma kuoli. Tämä oli järkytys Rantaselle, suoranainen shokki. Vastoinkäymisiä riitti. Yhtäkkiä ei ollut hevosta, ei tallia, ei mitään. Henri ja hänen silloinen tyttöystävänsä erosivat. Tämän jälkeen Ruoste muutti Saksaan, vuokrasi sieltä tallikäytävän ja aloitti yhteistyön hevoskauppias Jochem Arlin kanssa. ” Henri ja Jochem olivat tulevien myyntihevosten etsiskelyreissulla Saksassa ja yhdellä tallilla Henri tapasi Sentan. Henri pyysi häntä illalliselle… siitä kaikki alkoi. He ovat, kaikkien näiden vuosien jälkeen todella rakastuneita”, huokaa Anu.Vähitellen Henri Ruoste laajensi hevostoimintaansa ja kilpaili menestyksellisesti monilla eri hevosilla. . Kun pariskunta muutaman vuoden päästä astui avioliiton satamaan, äiti oli päättänyt olla liikoja itkemättä. ”Olin pyhästi päättänyt etten itke liikutuksesta, onnen kyyneleitä. Ripsiväri kuitenkin varoiksi vedenkestävää. Henri oli vastassa kirkon portailla ja ojensi minulle kirjaillun ”itkuliinan”, johon oli kirjailtu teksti: ”Dear Mom, for your tears of joy on our wedding day. I am who I am today because of you Mom. Love you!” Minähän itkin koko tilaisuuden läpi ja sitten juhlapaikalla Fia pyyhki mun levinneet maskarat. Se olikin viimeinen kerta kun näin hänet”, Rantanen kertoo silminnähden liikuttuneena.Äidin vierailut Suomesta Saksaan ovat olleet takavuosina oman tallinpidon tähden harvassa, mutta nykyään tilanne on toinen. Anu Rantanen asuu hevostilaa Karjaalla, mutta viimeisistäkin hevosista on nyt luovuttu, ja tila on myynnissä. Viimeinen käynti pojan luona oli kuukausi sitten. Rantanen on pitänyt nykyisen miehensä kanssa neljä vuotta tilaa, jossa on täyspitkä maneesi, kenttä ja runsaasti karsinapaikkoja, päätalo ja sen lisäksi paljon muita rakennuksia sekä miltei 15 hehtaaria maata. Hän osaa siis arvioida poikansa kotia ja 36 karsinapaikan ja pihattojen muodostamaa tilaa Dortmundissa, Gut Bertinglohia: ”Aivan ihana paikka. Siellä on huipputiimi, kivaa, osaavaa porukkaa. . Rantanen kertoo, että lapsenlapset Nicolas, 6, ja puolivuotias Madison ovat hurmaavia. ”Nicolas on aivan kuin Henri pienenä, vilkas mutta kiltti. Kysyinkin Henriltä että miten olettekin onnistuneet kasvattamaan niin fiksun ja hyväkäytöksisen pojan. Henri vastasi, että siten, että meidän perheessä ei koskaan huudeta lapsille.”Perheen kotikieli on saksa, mutta Nicolas osaa jo hyvin englantia, niin hyvin, että kommunikointi mumminkin kanssa sujuu ongelmitta.Kysymykseen, minkälaista on elää huippuratsastajan äitinä, Rantanen vastaa, ettei halua tehdä itsestään numeroa Henri Ruosteen äitinä. Mutta sen hän myöntää, että stressaavaa se on. Jännitys on todella kova. ”Kun katson Henrin ratoja läppäriltä niin tärisen jännityksestä ja pelkkä lähtölistakin saa jo aikaan sydämentykytyksiä. Rotterdamin EM-kisoissa istuin kiltisti katsomossa, mutta Henrin suorituksen aikana valuin jotenkin penkin alle ja kämmenissäkin oli hampaanjälkiä. Itse en mitään tuommoista edes huomannut, mutta noustuani suorituksen jälkeen ylös, käytävän toisella puolella istunut rouva kysyi, että onko minulla kaikki hyvin. Vastasin, että juu on mutta tuo äskeinen ratsastaja oli minun poika. Hän sanoi, että arvasikin sen.”. ”Kun mun lapset on kuitenkin mulle tärkeintä maailmassa niin eihän mun omilla tunteilla siinä niin ole väliä. Pelkään, että jotain sattuu ja Henri vaikka loukkaantuu tai kuolee.””Nyt joku voi ihmetellä, että kouluratsastuksessa? Kyllä! Onneksi Henri ei ole este- eikä kenttäratsastaja!” Mikä tekee Henristä Henrin?”Hän ei koskaan luovuta. Aina vaan menee eteenpäin vaikka olisi mitäkin vastoinkäymisiä. Henri haluaa olla maailman huipulla.”Hetken mietittyään Rantanen toteaa, että ehkä kuitenkin kaikkein eniten hänen poikansa haluaa olla oman perheensä kanssa. ”Mun sydän melkein särkyi onnesta, kun rakas miniäni Senta sanoi mulle että kiitos kun oot kasvattanut Henristä näin ihanan ihmisen!”Hevoshulluus varmaankin geeneissä, sillä Anu Rantanen oli itsekin hevostyttö jo pienestä pitäen ja aloitti ratsastuskoulussa ja hoitamalla hevosia. ”Isä sai hevosista kokemusta jo kotitilallaan ja sodassa hän oli ratsuväessa, joten kai se on verenperintöä.”.Henri Ruoste: Ratsuhevoskaupassa ostetaan unelmia."Pitää kiirehtiä niiden ehdoilla, se on lopulta nopeampi tie", neuvoo Henri Ruoste – Katso videot klinikalta

”Minusta tulee isona Kyra Kyrklund”

Aiheeseen liittyvää