Mitä Markus tekisi?

Ollaan saksalaisen ratsastuksen sydänmailla. Holtorf on pieni maaseutukylä Bremenin ja Verdenin välillä, joss on jutuntekopäivänä pienimuotoinen hälytystila runsaan lumen takia.Kaikki kylän asukkaat tietävät ”Beerbaumien paikan” ja osaavat neuvoa hyvän reitin sinne. Navigaattori tuppaa ohjaamaan niin kapeille kyläteille, että niille ei uskalla tällaisella talvikelillä lähteä. Saattaisi joutua peruuttamaan pitkät pätkät.”Joo, tämä on vielä Myrkkyäkin pienempi paikka”, nauraa Jone Illi.. Istutaan Markus ja Meredith Beerbaumin tallin käytävällä. Talli on iso. Käytäviä on paljon, ja Illillä on niistä yksi omille ratsastettavilleen. Ei mitään ylitsevuotavan fancya. Maneesi on samanlainen peruskokoinen, vähän huonosti valaistu paikka kuin kaikkialla muuallakin maailmassa. Se on saksalainen työpaikka, ei instagramia varten stailattu luksuspaikka. Se on takavuosien ratsastajasuuruuden Gert Wilftangin entinen talli. . Tallin suomalaisratsastaja on työvaatteissa ja pyörittelee kannusta sormellaan. Kling kling kling. Vähän kärsimättömänä, sillä käytävällä on vähän kylmä ja toisekseen hän ei yleensä ehdi tällä lailla istuskella.Viisi hevosta on ratsastettu, kymmenen vielä jäljellä. Tallilla on tänään vetovuorossa Saksaan asettunut australialainen James Passy, Beerbaumien tuttu pitkältä ajalta, joka etsii Beerbaumeille hevosia ja pitää Illiä silmällä. Tänään Illi testaa Passyn kanssa uutta hevosta.Passy seuraa Illiä myös kisoihin. Tänä viikonloppuna ollaan lähellä olevassa Dammessa. Ensi viikonloppuna Riesenbeckissä. Välillä Illi lähtee kisoihin yksin. Silloin hän kertoo rataa kävellessään miettivän usein ”mitä Markus tekisi?”. Ja tämä on se viimeinen, ratkaiseva kysymys myös, kun radan kävelyssä on mukana Passy. Nykyään Illi löytää kysymykseen yleensä myös vastauksen. Siis sen, minkä Markus antaisi.Vastaus riippuu tilanteesta. ”Riippuu siitä, onko GP vai verkkaluokka kyseessä. Jos on verkkaluokka, keskitytään enemmänkin rakentamaan kohti sitä GP:tä eli kouluratsastetaan niiden esteiden välillä", Illi kertoo.Hän paljastaa, että näin suunnitelmallinen ajattelutapa oli hänelle alussa uutta. "Näin en aiemmin ajatellut, vaan menin aika lailla hana pohjassa kaikki luokat.".Eri asia sitten, jos päädytään panostamaan johonkin toiseen luokkaan kisaviikonloppuna, sillä joskus myös se saattaa olla hyvä suunnitelma. Näin tehtiin pari viikkoa sitten, kun Illi voitti 145-luokan torstaina ja oli lauantaina itse GP:ssä kuudes.”Ei siinä silti mitään GP-luokkaa ajatellen hävitty, päinvastoin.”Yleisesti ottaen, jos viikonlopun GP:hen mennään, silloin yritys on myös pärjätä.”Tietenkin. Ei siinä muuten kauheesti ole järkeä.”Kilparatsastus on koko tämän jutun juju.”Mun onnellisuus on aika tapissa hyvin menneen radan jälkeen”, Illi paljastaa.. Isäntäväki on lähtenyt talveksi Floridan Wellingtoniin, jossa heidän 15-vuotias tyttärensä Brianne Beerbaum kilpailee. Markus Beerbaum myös valmentaa USA:ssa paljon.Illi kertoo, ettei ihmettele lainkaan hänen oppilaittensa paljoutta. Beerbaum on aivan guru - Illin mielestä paras valmentaja mitä hän on elämässään nähnyt, ja hän on jo nähnyt hyviä. Samaa mieltä ovat tallilla kaikki muutkin. Markus Beerbaumia pidetään jopa isoveljeään Ludgeria lahjakkaampana, vähän Marcus Ehningin kaltaisena kiistattomana ratsastajasuuruutena. Hänet muistetaan Almox Alexista ja Lady Weingardista ja EM-joukkuekultamitalista Mannheimissa vuonna 1997, mutta hän valitsi aikoinaan jättää oman uransa sivuun ja keskittyä vaimoonsa Meredithiin. Tulokset puhuvat puolestaan, kun Meredith oli puolitoista vuotta FEI-rankingin ykkönen ja ensimmäinen naisratsastaja sillä paikalla. ”Markuksessa on sama kuin Karissa (Nevala). Pystyy luomaan ratsastajaan itsevarmuutta”, Illi toteaa.Kaksi omaa hevosta on mukana. Illi arvostaa sitä, että Celtas Quillian eli Scott ja Starlight ovat osa tiimiä myös, vaikkeivat Beerbaumien hevosia olekaan.”Voin ratsastaa ne sopivalla hetkellä. Ei tarvitse tehdä niin kuin joskus kuulee, että omat ratsastetaan sitten illalla työpäivän jälkeen.”Beerbaum on ottanut Illin uran omiin käsiinsä aivan kokonaan. Hän päättää esimerkiksi sen, mihin kisoihin mennään ja mitä niissä hypätään, myös Illin omilla hevosilla.”Markus päättää ja se on hyvä niin”, Illi sanoo.Ammattilaistallin ajatusmaailma on se, että liian isoihin luokkiin ei kannata lähteä. Eikä koskaan ”kokeilemaan”. Kilpahevosen rakennus on aina pitkäaikainen projekti, joka lisäksi tehdään kulloisenkin hevosen aikataulussa. Kun näin on, saattaa jäädä houkuttelevia kisoja välistä.Illi tulee kyllä Helsinki Horse Show’hun, mutta maailmancupia hän ei siellä hyppää, koska sen aika ei Markuksen arvion mukaan näillä hevosilla vielä ole. Ei, vaikkei 160-esteiden pitäisi Scottille olla sinänsä ongelma.”Sitten mennään, kun ollaan oikeasti kilpailukykyisiä.”Illi sanoo, että sekin aika kannattaa käyttää rakentamiseen. ”Tekee vaan. Oikeita asioita. Kyllä se lopulta tulee naaman eteen.”Beerbaum ratsastaa hevosia paljon itsekin ja Illi katsoo hänen työskentelyään aina kun pystyy.”Markus on käynyt myös mun hevosten satulassa.”. Hyvä ratsastus on tehokasta. Kun se on tehokasta, se on myös siistiä ja eleetöntä. Se muodostuu oikein tehdyistä toistoista. Mahdollisimman puhtaista toistoista, ja mahdollisimman suoraviivaisesti esteradoilla tarvittaviin taitoihin johtavista toistoista, joista on karsittu pois kaikki turha. Aivan samalla lailla toistojen kautta opitaan viulistiksi kuin ratsastajaksikin. Tekemällä mahdollisimman paljon. Ratsastuksessa tekemisen määrä on monilla se, joka muodostaa ylitsepääsemättömän esteen, ei tule ratsastettua tuntitasolla tarpeeksi paljon. Siinä antaa silloin ratkaisevan edun sille jollekin toiselle, jolla tunteja satulassa tulee enemmän.Tehokas ratsastus on yhtä kuin sujuvaa kommunikointia hevosen kanssa. Jotta hevonen voi ymmärtää ratsastajaansa, ratsastajan kehonkieli ja -käyttö, eli apujen, istunnan, pohkeiden ja käden, on oltava virheetöntä.”Siinä se on, ratsastus pähkinänkuoressa”, Illi toteaa. Kilparadalla se näkyy niin, että kokonaisuus on hallinnassa ja sattumalla on mahdollisimman pieni vaikutus asioihin. Kun kaikki tallin ratsastajat puhuvat hevosille yhdellä ja samalla kielellä, niiden elämä helpottuu. Asioissa mennään eteenpäin.. Illi kertoo, että tunne omien hevosten satulassa sen jälkeen kun Beerbaum on niillä ratsastanut, on silmiä avaava. ”Hevoset työskentelevät selän läpi, koko kroppaa käyttäen. Sen tuntee heti.” ”Täällä oppii niin monella tavalla”, Illi kertoo. Pelkästään katselemalla ja ratsastamalla samaan aikaan kuin Beerbaumin pariskunta.Beerbaumien systeemi edellyttää, että ratsastajasta saadaan poistettua kaikenlaiset virhetoiminnot, jotta hevosten vieminen eteenpäin tapahtuisi mahdollisimman häiriöttä. Alku ei ollut helppo. ”Ekat pari kuukautta oli niin rankkaa oppimista, että mietin jossain kohtaa jo, että tuunko mä edes oppimaan. Mulla oli paljon pahoja tapoja!”Illistä muokataan Beerbaum-ratsastajaa kovaa vauhtia.Kaikki arvioidaan ja tarvittaessa korjataan. ”Asento esimerkiksi on muuttunut niin, että pystyn tukemaan hevosta paremmin. Ratsastan sileällä paremmin kuin ennen ja saan hevoset selvästi työskentelemään paremmin kuin ennen, käyttämään koko kroppaa”, Illi kertoo.Huomattiin, että Illi oli hieman vino. Tämä vaikutti hevosiin, jotka tahtoivat hypätä aina rahtusen oikealle ja näin ollen myös laskeutua vinoon. Tällainen ei tule lainkaan kysymykseen. Illi on nähnyt muun muassa fysioterapeuttia. Tulosta tuli ja aiemmin ajoittain vaivanneet selkäkivutkin jäivät pois.Kättä on korjattu paljon, Illi kertoo. Hän ratsasti koti-Suomessa paljon pehmeillä kuolaimilla. Tämä kuulostaa tietenkin hyvältä, mutta se on kaksipiippuinen asia. Jos pehmeä kuolain vaatii kovemmat ohjasotteet, ollaan ajauduttu ojasta allikkoon – kun muistetaan, että kommunikoinnin tehokkuus on se, mihin kaiken aikaa pyritään.Voi kuulostaa ristiriitaiselta, mutta Beerbaumien tallilla ajatellaan, että kuolaimen olisi oltava riittävän tehokas, jotta sitä voi olla käyttämättä. Mutta muistetaan, että kuolaimen tarkoitus on tuottaa reaktio silloin kun reaktioon on tarvetta, ei muulloin. Muun ajan ratsastaja voi pitää käden rauhassa paikoillaan, olla tukeutumatta siihen. Ratsastustyyli on eteenpäin, ei taaksepäin.Estehyppy rakennetaan. Hevosen halutaan ajattelevan itsekin ja keskittyvän puomeihin, olevan läsnä hyppytilanteessa.Istuma-asennosta Illi toteaa, että se vaihtelee hevosittain paljon, mutta klassinen tyyli on istua hiljaa satulassa. Nimenomaan istua, vaikka kevyt asento on viime vuosina ollutkin ”muodissa”. Juttu on siinä, että Beerbaumeilla on saksalaiseen klassiseen koulukuntaan perustuva systeemi, jota he ovat kehitelleet omansalaiseksi. Hevosia tuotetaan omaan käyttöön ja myyntiin ja niistä halutaan tietynlaisia. Illin työnä on ratsastaa näitä hevosia, joten hänen täytyy sisäistää Beerbaumien systeemi.Tässä on myös se winwin-kohta: näin tehdessään Illi oppii systeemin myös itse.. Asenne kohdillaan Vilkasta ja eläväistä Illiä arvostetaan tallilla selvästi. Tunnelma on lämmin ja kodikas. ”Lahjakas poika, jolla on erittäin hyvä, positiivinen asenne”, kuvailee Passy, jolla on Thedinghausenin tallissa muutama hevonen itselläänkin.”Hyvä tapa olla hevosten kanssa. Tämän hetkinen työ on sitä, että häneen rakennetaan itseluottamusta, vaikka hän on sen rakentamisessa hyvä itsekin.”Passy toteaa, että itseluottamus tulee osaamisesta, taidon ja kokemuksen yhdistelmästä.”Siitä, että seuraa Markuksen ja Meredithin supersysteemiä täällä. Olen oppinut täällä paljon lyhyessä ajassa itsekin, kun marraskuussa aloitin täällä. Tunnettuhan me ollaan Beerbaumien kanssa jo vaikka kuinka pitkään.”Illi on vastuussa ratsastettavista hevosistaan ja saa päättää melko vapaasti niiden päiväohjelmasta, mikä menee kävelykoneeseen, mitä juoksutetaan, mitä ratsastetaan.”Markuksella on tarpeeksi asioita pohdittavana", Illi kuittaa. "Mutta kyllä me kuitenkin soitellaan ja pistetään viestiä paljon.”Illi viihtyy uudessa elämässään. Hän kertoo, että erityisiä suunnitelmia ei ole. Jos ei sellaisena pidetä sitä, että hän haluaa ansaita elantonsa tällä alalla ja mieluiten nimenomaan kilparatsastajana.”Mulla ei ole tapana hirveästi ajatella asioita eteenpäin. Viihdyn tässä ja nyt.”. 6.30Aikaa tulee vietettyä lähinnä tallilla.Aamulla klo 6.30 alkaa työpäivä ja kestää iltapäiväviiteen. Lounas tulee käytännössä usein skipattua, hän myöntää. ”Tai ei skipattua, vaan siirrettyä iltaan”, hän vitsailee. Haastattelupäivänä energianlähteenä näytti olevan lakupötköpussi.”Työpäivän jälkeen suihkuun ja nukkumaan. Ja aamulla sama uudelleen”, hän summaa ja kertoo, että juuri näin on oikein hyvä. Aamurutiineihin kuuluu omien hevosten boksien siivoaminen, mutta muuten elämä on ratsastamista. Illi ei käy esimerkiksi juoksemassa tai salilla.”Ratsastan ja nukun.”Työmatka ei ole pitkä, kun se on kymmenen metriä.”Mä asun tossa”, hän sanoo ja viittaa pihan toiselle puolelle. ”Välillä pitää käydä kaupassa kylällä ja silloin voin lainata Markuksen autoa, omaa ei vielä ole.”.Luottohoitaja on Nina Fagerströmin tallilta tänne hiljattain siirtynyt Katja Tahvanainen, kokenut tekijä alalla. Illi kertoo sisäistäneensä groomin valtavan tärkeän roolin tiimissä. "Kun on ammattilainen hoitajana, voi keskittyä täysin omaan tehtäväänsä, eli ratsastukseen. Se on ihan älyttömän tärkeää."Beerbaumien talli tunnetaan eräänlaisena suomalaisten tukikohtana jo pitkältä ajalta. Tallilla on ratsastanut aikoinaan Sebastian Numminen ja samoilta ajoilta sinne jäivät hoitajat Ninna Leonoff ja Anu Harrila. Suomalaisia on tälläkin hetkellä paljon, Illin laskujen mukaan peräti kahdeksan.Kun Tahvainen sanoo "mun pojat", hän tarkoittaa sekä Illiä, että Scottia. He kuulemma ovat kuin veljekset, samanlaisia itsevarmoja veijareita. Myös Illi on sitä mieltä, että punainen FWB-ruuna on hänen alter egonsa hevosissa. . Tässä ja nytKysymykseen, tuleeko ratsastamisesta hänelle ammatti, Illi vastaa: ”Eikö tää vähän jo oo.”Missä olet viiden vuoden päästä?”Hmm. Mikä vuosi se on, 2031? En mä jaksa ajatella niin pitkälle.”Siinä on tulossa Brisbanen olympialaiset ja Los Angeles on jo käytynä.”Kai sitä sielläkin voisi hypätä”, hän tuumaa Los Angelesista. ”Mennään fiiliksen mukaan sillä tavoitteella, että koitetaan menestyä ja voittaa kisoissa.”Illi jätti lukio-opinnot sivuun.”Mä en ole sitä mieltä, että se on pakko kaikille. Mä ajattelen, että ihmisen kannattaa tehdä sitä mitä hän oikeasti haluaa tehdä.”KisatIso muutos on tullut myös siitä, että kisoja on joka viikonloppu.”Aiemmin, kun sä tulit tänne Keski-Eurooppaan, ja olit kaksi viikkoa, siitä syntyi paineita, kun seuraavaan starttiin oli ehkä puoli vuotta. Nyt on rauha sen kanssa, koska ensi viikolla on taas kisat.”Kilparatsastamisenkin oppii ratsastamalla kilpaa. Siksi tämän lajin tekeminen Suomesta käsin on niin vaikeaa. Jos ratsastamista suunnittelee ammatikseen, on lähdettävä keskemmälle Eurooppaa monestakin syystä, eikä vähiten siitä, että rankinglistalla pitää nousta ja se on mahdoton yritys, jos yrittää pärjätä Scott Brashia ja Gilles Thomasia, Illin kahta esikuvaa, vastaan kilpailemalla vähemmän kuin he. Keski-Eurooppa on täynnä hyviä ratsastajia. Scott Brashin ratsastus on Illin mielestä melko lailla sitä, mihin tällä kaikella työnteolla pyritään. Ja sellainen hän aikoo olla itsekin sinä päivänä, kun Thedinghausenista lähtee jatkamaan matkaansa.”Jos lähtee”, Illi nauraa.

Mitä Markus tekisi?

Aiheeseen liittyvää