Muistamme: Doppsko-kasvattaja arvosti kansainvälisyyttä ja suoritushevosia

Birgitta "Bille" Lönnholtz muistetaan ponileireistä Kuurilan kartanolla Iittalan Kalvolassa, jota toimintaa hän veti 1960-luvun lopusta lähtien serkkunsa Anja Lönnholtzin ja ystävänsä Päivi "Olga" Martinmaan kanssa.

Hän kasvatti Doppsko-etuliitteellä, joka liittyy suvun historiaan. Vuonna 1969 julkaisussa kirjassa "Niemen kartano Lönnholtzin suvulla 100 vuotta" käy ilmi, että 1700-luvulla elänyt Johan Pettersson Doppsko on aikanaan muuttanut nimensä Lönnholtziksi. Doppsko on ruotsia ja tarkoittaa kirjaimellisesti nastakenkää.

Kummityttö Ansa Katariina Lönnholtz muistaa kummitätinsä äärimmäisen älykkäänä, viisaana ja hienona ihmisenä, joka, vaikka oli itse lapseton, tuli lasten ja nuorten kanssa toimeen aivan erityislaatuisen mutkattomasti.

"Hän ei ollut lapsirakas tavallisella tavalla, vaan enemmänkin hän oli nuorten kanssa samalla aaltopituudella", hän kuvailee. "Bille oli todella, todella fiksu ja kaikissa tilanteissa aina rakentava ja sovinnonhaluinen."

Doppsko-hevoset

Hippoksen tietokannasta löytyy kaikkiaan 44 Doppsko-nimeä. Viisi niistä on kilpaillut kansainvälisesti niin, että nimet löytyvät FEI:n tietokannasta: Doppsko Carimba, Coda, Cool Jazz, Quartz ja Quidamba.

Gammelgårdin kasvattama tamma GG Babette (Rebel Z - Alme Z) oli yksi Lönnholtzin elämän hevosista ja toimi emänä monelle hyvälle, muun muassa Doppsko Valiantille (Voltaire), joka kantakirjattiin oriina ja Carimballe, jolla Juho Norilo takavuosina menestyksekkäästi kilpaili.

Saksantuontitamma Saiga III (Salvano - Gardeulan II) oli toinen tärkeä tamma, josta jäi 4 Doppskoa: Wandersmann, Vinnhorst, Cartaxo ja Cool Jazz.

Lassi Lehmusto muistaa vieläkin päivän, jona hän ratsasti Valiantia maastokokeessa oripäivillä. Kokemusta maastoesteistä ei ollut, ja kovaa piti mennä. "Mutta ei hetkeäkään tullut sellainen olo, ettei me sieltä hengissä selvittäisi" Lehmusto muistelee. Oripäivät tehtiin tuolloin kahdessa osassa ja Valiant oli saanut keväällä oripäivien parhaat rakennepisteet, 42, ja oli tuolloin Päivi Martinmaan omistuksessa. Ensimmäisen kerran se oli saanut jalostusluvan jo kolmivuotiaana Kasvattajapäivillä Littoisissa, jossa se oli Best in Show. Syksyn oripäivillä vuonna 1996 se selvitti kestävyyskokeen, mutta velvoitettiin palaamaan loppuun suorituskyvynkokeeseen vielä seuraavana keväänä.

Kuparinpunaiselle Valiantille jäi 35 jälkeläistä Hippoksen tietokantaan. Valientte K oli ykköspalkinnon ja 41 pisteen kantakirjatamma.

Lönnholtz halusi kasvattaa kansainvälisiä suoritushevosia ja päämääränä oli GP. Hän oli onnellinen saadessaan saksalaista pakastetta tammoilleen.

"Puoliveristen kanssa on avoinna koko suoritushevosen maailma", hän kertoi Hevosurheilun haastattelussa vuonna 2006.

Jossakin vaiheessa hän siirtyi käyttämään enemmän ranskalaisia oriita, sellaisia nimiä kuin Quidam de Revel, Carnute ja Baloubet du Rouet. Quidam de Revel kilpaili tanskalaisratsastajansa Thomas Velinin kanssa vuonna 1998 Ypäjälläkin, ja Lönnholtz meni sitä katsomaan. Ensin hän pettyi happamana karsinassaan seisseen oriin olemukseen. Mutta ilahtui sitten huomatessaan, että esteradalla Jalisco B:n pojan karisma syttyi täyteen roihuun.

Birgitta Lönnholtz on vuonna 1977 perustetun Suomen Poniseuran perustajajäsen, sekä tuonut maahan useita kasvatuksen kannalta arvokkaita ratsu- ja ponirotujen edustajia. Ponikasvatus tosin loppui hänen osaltaan jo 1986. Kuurilan poneja löytyy kaikkiaan 28 ja ne olivat pääosin risteytysponeja ja newforesteja. Newforestinponi Lucky Surprise Lögeland (Sliper - Knightwood Spitfire) oli rotunsa ensimmäinen jalostusori Suomessa. Moni muistaa vuonna 1965 syntyneen ponitamma Kuurilan Lacolin, joka puolestaan jatkoi sukua neljällä jälkeläisellään. Vuonna 1967 Lucky Surprise ruunattiin ja vuosina 1971 ja 1972 se voitti isojen ponien SM-kisat.

Kuurilan tunneilta 1960-luvun loppupuolelta muistetaan ponit Ukko, Ummeli, Likvo ja moni muu. Ponirotujen kirjo ulottui islanninhevosista newfosteihin ja welsheihin ja mukana oli myös afrikkalainen togoponi Nappe. Ruotsista tuotu arabiori Syrius (Ezekiel ox - Comet PL ox) vaikutti Kuurilassa 1970-luvulla ja siitä on kirjoissa ja kansissa 24 varsaa, joista osa puoliveriristeytyksiä.

Lönnholtz toimi vuosia aktiivisesti poni- ja ratsurotujen arvostelulautakunnan jäsenenä ja Ratsujalostusliiton, nykyisen FWB-yhdistyksen, hallituksessa. Hänet palkittiin Ratsujalostusliiton kultaisella ansiomerkillä vuonna 2006, sekä Suomen Hippoksen hopeisella ansiomerkillä vuonna 2009.

Myös koirat olivat tärkeitä ja hän kasvattikin saluki-vinttikoirarotua.

FWB-yhdistyksen puheenjohtaja Håkan Wahlman muistelee Lönnholtzia lämmöllä ja kertoo tämän innostuneen kantakirjaamaan kasvattejaan jossakin vaiheessa Zangersheideen, mutta palanneen kasvattamaan FWB:hen.

Lönnholtz rakasti paitsi hevosia ja koiria, myös Elvis Presleytä. Tämä kirvoittaa Wahlmanilta muiston jossakin Ratsujalostusliiton vuosijuhlassa, jossa hän esitti Lönnholtzille Elviksen kappaleita.

"Love Me Tender ja Hound dog. Muistaakseni Bille taisi tykätä."

Lönnholtz menehtyi 79-vuotiaana Sauvolan palveluasumisen yksikössä Iittalassa, jossa hän oli asunut jo joitakin vuosia.

Päivitys 31.8. klo 10.30: Tarkennettu tietoa Doppsko-nimen alkuperästä.