Muistoissamme Heikki Haapala, opettajana ja ratsastajana nero
Turkulainen, Ypäjällä kannuksensa antanut Heikki Haapala tunnettiin ihmisenä, joka ymmärsi hevosia ja ratsasti niitä herkkyydellä ja tunteella. Opettajana ja valmentajana hän oli systemaattinen ja hyvällä tavalla pikkutarkka. Jopa ankara. Aina hevosten puolella.
"Heikin tunneilla ei rönsyilty. Jos perusasia ei mennyt perille, sitä opeteltiin, kunnes se meni perille. Ja siinä hän oli oikeassa, sillä moni ratsastaja kärsii siitä, että on oppinut perusasiat alun perin väärin", Haapalan pitkäaikainen oppilas Kirsi Hagner kertoo.
Hagner toteaa, että Haapala teki hänestä ratsastajan. Eikä hän ole ainoa, joka näin sanoo.
"Viikottain, kun ratsastan, ajattelen että mitenköhän Heikki tämän ja tämän ratsastuksellisen probleeman ratkaisisi", Hagner sanoo haikeana.
Hän kertoo tutustuneensa Haapalaan Turun Artukaisissa, jossa hän aloitti ratsastuksenopettajana 1990-alussa, kun Haapala oli sieltä lähdössä yksityisyrittäjäksi. Siitä alkoi pitkä valmennuksellinen yhteistyö.
"Heikin kanssa saatiin se minun silloinen hevonen liikkumaan selän läpi, niin kuin hevosen pitää."
Haapala aloitti Ypäjän hevosjalostuslaitoksessa valtion ratsuttajana täytettyään 20 vuotta. Monella on verkkokalvolla kuva, jossa vaaleahiuksinen Haapala istuu hoikkana ja ryhdikkäänä Enskan, valtion kauniin, isolinjaisen ja pitkäjalkaisen suomenoriin satulassa. Ratsukko menestyi kouluratsastuksessa 1980-luvun alussa. Enskalla hän voitti myös suomenhevosten ensimmäisen kenttämestaruuden vuonna 1989.
Haapala tuli tunnetuksi eritoten Ypäjän kuuluisien suomenratsujen, Kelmin, Itson, Akulin, Atsin ja Enskan ratsastajana, vähän myöhemmin Pelmin. Koulumestaruudet tuli Itsolla kolme kertaa vuosina 1982-1984 ja Akulilla vuonna 1980. Kelmin hän esitti nelivuotiaana kantakirjaan ja sen kanssa vietiin 6-vuotischampionaatti lämminveristen nenän edestä. Estemestaruus tuli Atsin satulassa vuonna 1980.
Jämerärakenteisen, mutta höyhenenkeveän Itson Haapala on Hevosurheilun haastattelussa maininnut tärkeäksi merkkipaaluksi elämässään. Haapala sanoi, että hän ei opettanut Itsoa, vaan Itso hänet. Hän valmentautui tällä suomenhevosella 1980-luvun alussa Saksassakin, itse Jürgen Koschelilla.
Vuonna 1985 Haapala oli jo päättänyt työnteon Ypäjällä, mutta esitteli suomenhevosia Saksan Equitanassa, yhdessä Kyra Kyrklundin, Arto Vahteran ja Eija Asikaisen kanssa.
Osaamaansa Haapala välitti omille oppilailleen, jos he vain kykenivät ottamaan opit vastaan. Moni suomalainen kouluratsastaja kertoo saaneensa ratkaisevan avun juuri Haapalalta.
"Vasta Heikin avulla opin ymmärtämään, mitä ratsastaminen edes on. Ilman häntä olisin aika surkea kuski. Hän opetti istumaan ja hän opetti miten hevonen reagoi", Hagner muistaa.
"Ratsastajana ja pedagogina hän oli tietynlainen nero."
Oppilaisiin kuului myös Kikko Kalliokoski 15 ikävuodestaan lähtien.
"Herkkä fiilisratsastaja, hyvä hevosen lukutaito", Kalliokoski kuvailee. "Heikki on minulle oppi-isä ja esikuva."
Haapala oli myös kuvataiteilija. Kolmisenkymmenen vuoden ajan taide oli iso osa elämää ja näyttelyitä oli ulkomaillakin. Usein taulut esittivät hevosia.
Heikki Haapala oli pitkään sairas. Hän oli juuri päässyt lonkkaleikkaukseen kotikaupungissaan Turussa. Leikkauksesta kotiutettuna hän kaatui ja joutui uudelleen sairaalaan, jossa hänen voimansa tiistaina 8. päivä heinäkuuta ehtyivät.
Haapala ehti täyttää kesäkuun viimeinen päivä 65 vuotta. Häntä jää kaipaamaan kaksosveli Hannu, joka on veljensä tavoin taidemaalari ja hevosihminen, ja valtava määrä hevosihmisiä ympäri Suomen.
