"Kun et enää kertakaikkiaan jaksanut, niin vielä piti jaksaa"

Nykyään heistä enää Heidi Mulari tekee työkseen hevosia, hän toimii Petra Heikkisen groomina. Sandra Juutilainen ja Annika Silvast työskentelevät molemmat Finnairilla ja Tiina Tuunanen on sairaanhoitaja Laakson sairaalassa. Tässä pöydässä istuu lähes 50 vuotta kokemusta kansainvälisestä esteratsastusmaailmasta. Heitä kannattaa kuunnella!.4 x groomiHeidi Mulari 44, on monen tuntema ja tietämä Steve Guerdat´n entinen groomi ei hevosenhoitaja. Hän oli kuitenkin ennen Guerdat´lle siirtymistään jo viisi vuotta Piet Raymakerilla, jonka jälkeen Guerdat`n groomina Sveitsissä 16 vuotta.Tiina Tuunanen 49, oli ensin Gregoire Obersonilla Sveitsissä kunnes siirtyi Nina Fagerströmin groomiksi. Vuosia Euroopassa vierähti 17.Sandra Juutilainen 35, oli viisi vuotta Saksassa ja Hollannissa eri ratsastajilla, mm. Jenny Heinekampilla.Annika Silvast 32, oli lähes kolme vuotta Euroopassa, ensin Faye Schochilla, sitten Abdel Saidilla sekä myös Stephex Stables -tallilla, työskennellen Daniel Deusserille..Mikä sai aikoinaan lähtemään maailmalle?Tiina Tuunanen kertoo, että hänen elämäänsä on hallinnut ”intohimo hevosiin” ja erityisesti kilparatsastukseen.”Hoidin Henkka Ehrnroothin hevosia monta vuotta ensin Ruskeasuolla ja sitten Lammilla, ja hän sitten sanoi mulle, että maailmallekin voisi lähteä. Ja koska huippu-urheilu on aina kiinnostanut mua enemmän kuin koulunkäynti, niin mähän lähdin. Jossain välissä sitten kävin Suomessa sairaanhoitajakoulun kun vanhemmat sitä kovasti halusi.”Heidi Mulari aloitti ratsastuksen Turussa Artukaisissa ja häntäkin maailmalle kannusti Henrik Ehrnrooth.”Mä hoidin myös Henkan hevosia ja se sanoi että sun pitää lähteä ulkomaille. Ajattelin että pidän välivuoden, enhän mä oikein osannut edes englantia. Ajattelin vaan että kiva päästä hoitamaan heppoja. No sille tielle jäin.”Lappeenrannassa ratsastuksen aloittanut Sandra Juutilainen on perheensä kanssa asunut vuosia Hollannissa nuorena.”Halusin vaan takas Hollantiin ja halusin vain olla koko ajan hevosten kanssa. Ja halusin oppia miten niiden kanssa toimitaan ihan huipputasolla.”Annika Silvast aloitti ratsastuksen Lahdessa Takkulassa.”Mulla oli lukion jälkeen kova halu lähteä ulkomaille. Vähän mulla oli omaakin halua kilpailla, Henkka Ehrnrooth valmensi mua, ja ennen kaikkea halusin nähdä kilparatsastusta huipulla.”Onko groomien elämä muuttunut siitä kun te teitte sitä työtä?”No, on! Varsinkin niistä ajoista kun ei ollut puhelimia eikä navigaattoreita! Isojen paperikarttojen kanssa yritettiin suunnistaa ympäri Eurooppaa hevosrekalla. Mä piirsin aina karttaan reitin jota yritin seurata. Lastattiin hevoset rekkaan, pomo antoi avaimet käteen ja huikkas 'nähdään Roomassa huomenna!'””Eikä voinut soittaa kenellekään matkan varrelta ja kysyä neuvoa! Mä muistan että kerran jouduin kurvaamaan jonkun kahvilan pihaan ja juoksin sinne kysymään että missä mä oikein olen? Ranskassa juu mutta missähän päin...””Siinä kyllä kehittyi ongelmanratkaisutaidot ihan huippuunsa!”. Mikä oli raskainta?”Yleisesti meillä kaikilla on ollut niin hyviä kuin huonoja kokemuksia.””Raskainta oli kyllä se ajaminen! Ja sehän on raskasta yhä. Ei yks tai kaks kertaa kun olen ollut nukahtamaisillani rattiin, millin päässä on ollut onnettomuus.””Kyllä se yksin ajaminen syö miestä. Kun pimeässä, joskus 10-12 tuntia putkeen ajaa. Kerran mä vetäisin yhteen siltakaiteeseen kun vissiin torkahdin kun ajoin Oslosta Tukholmaan. Laivassa ne lastaajat vähän katsoi kun kylki naarmulla ja sivupeili puuttuui. Ne varmaan kuvitteli että mä en osaa peruuttaa sitä rekkaa.””Ylipäätään raskainta on se ihan totaalinen uupumus, ja että tiukkojen aikataulujen takia et koskaan ehdi levätä kunnolla. Et kun et enää kertakaikkiaan jaksanut, niin vielä piti jaksaa vaan.””Ja kun on nuori niin ei oikein uskalla sanoa, että tää ei oo okei. Vaikka sä oot ihan äärirajoilla ja sen yli, teet 18-19 tunnin päiviä. Nykyään vissiin asiat vähän paremmin, mutta kun mä tulin Suomeen mä heitin mun melkein uudet ridasaappaat roskiksiin, en halunnut edes nähdä hevosia vähään aikaan. Mä tein kerran putkeen 9 päivää töitä, 99 tuntia. Ja palkkioksi jossain paikoissa saattoi saada huudot, kuinka on laiska, saamaton ja osaamaton.””Skandigroomit ainakin silloin kyllä erottui joukosta, ne vain suoritti ja suoritti, muun maalaiset ehkä aiemmin sanoi että tää ei käy.””Ja kyllä monella ratsastajalla olisi todennäköisesti varaa palkata pari työntekijää lisää, mutta groomien rakkautta hevosiin käytettiin hyväksi.””Ja kun puhutaan vaikka seksuaalisesta hyväksikäytöstä niin se on vähän vaikee asia. Ei kai ketään pakoteta, mutta se jengi joka niitä huippukisoja kiertää, se on aika pieni, melkein kaikki tuntee kaikki ja siinä ollaan vähän niinkuin omassa kuplassa viikosta toiseen. Sellaiset asiat jotka ei välttämättä ole ok normaalimaailmassa, no, niitä voidaan katsoa vähän läpi sormien. Ja joskus joku nuori groomi ihastuu johonkin tähtiratsastajaan, ja sitä on helppo käyttää hyväksi.””Jotkut superrikkaat ratsastajat kohtelee joskus groomia tosi huonosti, sä oot vain palvelija jota voi hyppyyttää miten vaan ja milloin vaan, sulla ei ole mitään arvoa. Sua vaan haukutaan ja huudetaan suoraa huutoa kaikkien edessä.””Monissa asioissa on varmasti menty eteenpäin tänä päivänä, ainakin ongelmista puhutaan avoimemmin.”Kaikki ex-groomit kuitenkin jakavat intohimon hevosiin. Ne saivat jatkamaan vaikka aina ei ollut kivaa. Ja toki vuosiin mahtui paljon hyviäkin hetkiä, ihan huippuhetkiä.. Heidi Mulari kertoo, ettei ikinä unohda sitä fiilistä kun Steve Guerdat voitti maailmancup-luokan Genevessä 2006 Jalisca Solierillä (Alligator Fontaine – Jalisco B) .”Siinä oli ollut kaikkea, Steve oli lähtenyt Topsilta, meillä oli vain jotain 120 hyppääviä hevosia. Sitten Steve sai Jaliscan ja voitti sillä MC-luokan. Oli se! Vaikka ollaan oltu olympialaisissa ja MM-kisoissa ja vaikka missä niin se hetki Genevessä.”Annika Silvast muistaa miten hienoa oli kun sai nähdä läheltä huippu-urheilua:”Mä en muista missä kisoissa, mä verkkasin hevosta mun ratsastajalle ja samassa verkassa oli Daniel Deusser, jolle myöhemmin myös työskentelin Stephexillä, ja Edwina Tops-Alexander ja vaikka ketä! Ja mä ajattelin että tässä Annika 19v laukkailee tämmöisessä porukassa!”Sandran mielestä jokainen rata jonka hän on nähnyt on ollut merkittävä, ihan jokaisen seuraamisesta on oppinut jotain.”Ja Jennyn (Heinekamp) Lacardi (Ricardo Zaccardi – Lavallo) , puoliksi poni ja hyppäs esteitä joita sen ei ois pitänyt mitenkään pystyä hyppäämään. Uskomaton hevonen!”Tiina Tuunasen sydäntä lähellä on tietenkin Talent (Mermus – Julio Mariner).”Miten me rakennettiin sitä, ja sitten kun se Saut Hermes kilpailuissa Pariisin Grand Palais´ssa hyppäsi 5 rataa ja sai 5 nollaa. Ja Wivina (Baloubet du Rouet – Grandeur) joka oli niin vaikea! Ja sitten kun Nina voitti sillä Italiassa 3* GP-luokan ainoana nollana ja sai palkinnoksi mm ison kasan mozzarellaa. Ninalla oli kiire lennolle ja mä jäin hevosen kanssa, söin sitä mozzarellaa ja itkin onnesta...” nauraa Tuunanen.Mutta miten on, kannattaako lähteä maailmalle hevostöihin? Kannattiko teille?”Ehdottomasti kannatti!” vastaavat kaikki yhdestä suusta.”Nuorelle sanoisin että mene ja opi, aina pääsee takaisin. Pitää olla posityiivinen asenne ja avoin mieli.””Ja nöyrä siinä mielessä, että tajuaa, ettei tullessaan tiedä oikeasti mistään mitään. Ongelmanratkaisutaito kasvaa, kun koko ajan tulee eteen yllättäviä tilanteita jotka on vain selvitettävä. Alussa pitää olla kuin sieni, imeä oppia ja esittää kysymyksiä.””Ei se ole mitenkään ruusuista elämää, sen voin vakuuttaa, mutta ainutlaatuista oppia saa. Työ täytyy tehdä tosi hyvin, vastuuta tulee porras kerrallaan, ja vain pitkän ajan kuluessa ihmiset oppii että sä oot hyvä työntekijä. On epärealistista ajatella, että pari kuukautta ulkomailla, ja olet jo ammattilainen. Ei se niin mene. Pitää haluta tosissaan olla hevosten kanssa, pikkuhiljaa vuosien mittaan kasvaa ammattitaito.””Mitä tahansa ei tarvitse sietää, mutta toisaalta kyllä sisua pitää olla, ettei ihan ensimmäisestä vastoinkäymisestä heitä hanskoja naulaan.”Kaikki ex-groomit seuraavat yhä aktiivisesti kansainvälistä huippuratsastusta ja tuntevat sekä ratsastajia että nykyisiä groomeja. Mitä mieltä olette nykyisestä hevosen hyvinvointikeskustelusta?”No ratsastajat ainakin on hyvin varuillaan koko ajan.””Mun mielestä koko keskustelu on merkki siitä, miten vieraantuneita ihmiset ovat ylipäätään hevosista ja eläimistä.””Toisaalta on hyvä asia jos väärinkäyttö paljastuu, hevosen huono kohtelu on aina anteeksiantamatonta!””Mutta ei silloin parikymppisenä kyllä uskaltanut sanoa mitään, jos näki jotain joka omasta mielestä ei ollut ok.””Nykyään kyllä uskaltaisi!””Usein vaan kilpaurheilua kritisoi semmoiset ihmiset, jotka ei edes huomaa että niiden oma hevonen ontuu...”. Kaikki ovat asuneet Suomessa jo joitakin vuosia groomivuosien jälkeen. Mitä ajatuksia suomalainen ratsastusurheilu heissä nykyään herättää?”Yleisesti hevosten management puuttuu lähes kaikilta. Ja se on kuitenkin kaiken a ja o. Ihan perusasiat pitää olla kunnossa ennenkuin aletaan hienosäätää.””Ja ethän sä näe Suomessa hyvää ratsastusta oikein missään. Täällä paljon ratsastajia, jotka ei varmaan elämässään ole nähneet sitä. On vaikea päästä eteenpäin, kun kehittyäkseen pitäisi jatkuvasti altistua hyvälle ratsastukselle. Moni on tosi yksin.””Mä pidän melkein vaarallisena näitä sometyyppejä jotka jakaa ohjeitaan, vaikka osaamista tai kokemusta ei ole. Ja jotkut sitten uskoo näitä. Kun heillä on paljon näkyvyyttä.””Suomessa tuntuu joskus siltä, että on unohtunut, ettei ratsastuksen oppimiseen ole koskaan mitään oikotietä, kiire pitää kokonaan unohtaa hevosten kanssa eikä vippaskonstit auta.””Ja puhelimet kokonaan pois!””Jotenkin tuntuu että vielä 90-luvuilla koko touhu oli systemaattisempaa ja samalla maanläheisempää. Ja ilman hyvää systeemiä ja managementtia ei kyllä mistään tule mitään.”. Kaikki neljä seuraavat aktiivisesti kansainvälistä esteratsastusta. Viikonloppuna hypätään maailmancupin finaali Sveitsissä Baselissa. Kysytäänpä heiltä ketä he veikkaavat voittajaksi? Äänet hajosivat näin:Heidi: Martin FuchsTiina: Julien EpaillardSandra: Willem GreveAnnika: Max Kuhner

"Kun et enää kertakaikkiaan jaksanut, niin vielä piti jaksaa"

Aiheeseen liittyvää