Ninja Rorarius ja Nils Kramer tekevät Hollannissa pyöreitä päiviä ja nuoria hevosia: "Meille käy kuumat, herkät ja omamoottoriset"

Ninja Rorarius ja Nils Kramer ovat rakentaneet kouluhevosliiketoimintaansa pian kymmenen vuotta ja siltä näyttää, että työ kannatti.He pitivät yritystä ensin Saksassa, monessakin paikassa, nyt on oltu pari vuotta hollantilaisen Kramerin kotimaassa, Deurnessa, Eindhovenin ja Krefeldin välimaastossa. 21 karsinan talli on täynnä nuoria hevosia. Hevosia on tullut ja mennyt, mutta nyt käsissä on ihan helmi. Jalostusori Flashbangin (Fürst Jazz - Sir Donnerhall I) tarina on kertomisen arvoinen. Ori on isän puolelta hollantilainen ja emän puolelta saksalainen ja se löytyi kaksivuotiaana westfalenin oripäiviltä Münsterissä, jossa se ei ollut päässyt läpi. "Me nähtiin heti se laatu mikä siinä oli”, Ninja Rorarius kertoo. Kramer ja Rorarius ryntäsivät kysymään onko ori myytävänä. Se oli. "Ei se ollut mikään halpa silloinkaan, mutta tietty, jos se olisi köörattu (hyväksytty oripäivillä jalostukseen), hinta olisi ollut ihan toista luokkaa", Rorarius toteaa. Hän ei vieläkään tiedä, mikä oriissa arvostelulautakuntaa ei miellyttänyt. "Ehkä se oli pari kertaa liikaa ristilaukassa kaarteessa tai jotain", hän naurahtaa. Mutta hyvä niin! Hevonen oli löytö.He veivät oriin kotiin, ja esittivät saman tien KWPN:n oripäivillä, jossa se pääsi viimeiselle kierrokselle, mutta karsiutui. Nelivuotiaana olikin sitten eri ääni kellossa. Ori esitettiin ratsastettuna Münsterin satulakörungissa ja niin siinä kävi, että siitä tuli niiden oripäivien best in show."Jotkut hevoset ovat parempia ratsastettuina", Rorarius tuumaa. Flashbang on hevonen, jolla on niin iso oma moottori, ja sen ratsastettavuus niin hyvä, ettei tarvitse kuin näyttää minne mennään. Ja pysyä satulassa. Raippa esimerkiksi on täysin tarpeeton. Tämä hevonen ei ole myytävänä.Oritta on käytetty jo Rorariuksen ja Kramerin omille tammoille ja heillä on neljä sen jälkeläistä.Jutun ingressissä puhuttiin kolmen koplasta, jossa on kaksi suomalaista. Nyt hevonen on siinä vaiheessa elämäänsä, että se on kansainvälisellä GP-ratsastaja Henri Ruosteella, joka vastaa sen kilpailuttamisesta. "Me ei siihen sen enempää sotkeuduta."Rorarius sanoo, että Kramerilla ja Ruosteella on hyvin samanlainen maku hevosten suhteen, joten yhteistyö hoituu hyvin. "He haluavat kumpikin herkkiä, kuumia, keveitä hevosia, sellaisia, jotka liikkuvat itsestään.". RorariusAlunperin Rorarius lähti Suomesta 8 vuotta sitten working studentiksi Warwick ja Carolina McLeaneille. Kramer työskenteli tuolloin McLeaneilla ratsuttajana.Rorarius muistetaan Suomen vuosiltaan pätevänä kilparatsastajana. Hän otti Saksaan mukaan silloisen kilpahevosensa Hally Berryn (Hotline - Weltmeyer), jonka viimeiseksi startiksi hänen kanssaan on jäänyt Ypäjän kansainvälinen intermediaire 1 vuonna 2015, jonka voitti Mia von Schantz Zatalilla. Roratius oli luokassa kuudes 66 prosentilla. Ensitapaaminen Kramerin kanssa ei ollut paras mahdollinen, sillä Rorarius muistaa olleensa lähes shokissa havaittuaan tasoeron sikäläisessä ja suomalaisessa ratsastuksessa. Hän oli ollut ihan ykkösrivin nimiä Suomen kansallisissa, ja yhtäkkiä tuntui ettei hän osannut yhtikäs mitään. "Kaikki, jotka Suomesta tänne tulee, joutuu kokemaan ton saman järkytyksen", Rorarius nauraa. "Kyllä mutkin lytättiin!"Kramer ei säästellyt uutta tyttöä."Nils näki paljon vaivaa löytääkseen eri tapoja ilmaista mulle mitä kaikkea en kunnolla osannut. Olin kuulemma oppinut ihan kaiken väärin!"Kramer on itsekin käynyt läpi pitkän, kovan tien, jossa lapataan paljon hevosen kakkaa ja ratsastetaan paljon vaikeita, jopa erittäin vaikeita nuoria hevosia. "Nils meni teini-ikäisenä ratsastamaan Kirsten Brouwerille, joka on osallistunut tosi moneen nuorten hevosten MM-kisaan. Käsiä on murtunut, mutta myös oppia tuli", Rorarius toteaa. Hän näki ällistyksekseen kuinka monta lisävaihdetta Kramer löysi hänen omasta Hally Berrystään heti kun sen satulaan kipusi. Ja kaikista muistakin hevosista.Pari viikkoa tuon jälkeen heistä tuli pariskunta. Joka perusti ensimmäinen yhteisen yrityksensä. Ja näin on ollut siitä pitäen.Rorarius ei kilpaile, sillä ei kokenut sitä mielekkäänä silloin, eikä tälläkään hetkellä. Hän ei kuitenkaan sano "ei koskaan". Ratsastamaan hän on opetellut uudelleen, ja oppinutkin. Sellaisella tavalla, jossa hevosta ei tylsytetä sillä, että ratsastaja auttaa sitä koko ajan, vaan jossa hevonen liikkuu ilman apuja, eikä niitä apuja myöskään käytetä kuin silloin, kun on tarvis. Mutta toimenkuva on muodostunut nuorten hevosten ratsuttajaksi, ei niinkään kilparatsastajaksi. Kisamatkoihin on vaikea panostaa siksikään, että silloin pitäisi tallin muut hevoset jättää vieraan hoitoon, eikä heillä ole ulkopuolista ratsastajaa, vaikka tallityöntekijät onkin. "Mulla on kuusi hevosta listalla ja täällä on aina myös suomalaisia, joita me autellaan."Hally Berry pistettiin myyntiin McLeaneilla ja se löysi uuden omistajan Sveitsistä. Tallulah Lynn Nater osallistui sillä lapsiratsastajien ja myöhemmin junioreiden luokkiin, mutta siitäkin alkaa olla jo vuosikausia. Rorarius lähti opintielle, joka on niin kova, että kaikki eivät sitä kestä. "Pyöreitä päiviä ja vaikeita nuoria hevosia. Et sä alkuun saa valita mitä sä ratsastat. Saat olla tyytyväinen, että saat ylipäätään mitään ratsastettavaksi."Pariskunta jatkoi McLeaneilta Ville Palomäelle, joka pitää isoa VIP-dressage -koulutallia Westfalenissa. Mutta kun ratsastaa omat hevoset normi työpäivän jälkeen, alkaa kello lähennellä puolta yötä, kun työpäivä on vihdoin valmis. Se oli liian raskasta jatkuakseen pidempään."Kyllä me reilu puoli vuotta Villelläkin oltiin. "Sieltä tie vei Saksaan asettuneelle amerikkalaisratsastaja Jennifer Hoffmannille, jolla on muitakin linkkejä Suomeen: kouluori Florentinus V (Florestan I - Londonderry), joka oli Hoffmanin satulan alla viisivuotisluokista grand prix'hin. Florentinus tuli Suomeen ja Sammalistoon vuonna 2021 ja sillä oli viime kesänä 14 tammaa, kaikkiaan 134. Pian hevosia tuli niin paljon, että oli pakko siirtyä pelkästään omaan yritykseen ja mietittävä mitä on järkevää edes tehdä. Vieraiden hevosten ratsastaminen esimerkiksi on melkoisen kädestä-suuhun -toimintaa, ei kovin kannattavaa. "Sä pystyt sillä pyörittämään toimintaa, mutta et paljon enempää."Avainsanaksi muodostui hevoskauppa. Hyvien hevosten kauppa. .BisnesBisnes on muotoutunut sellaiseksi, että eri investoijien kanssa sijoitetaan hyvin nuoriin hevosiin, joita koulutetaan eteenpäin ja myydään sopivalla hetkellä. Jossain vaiheessa ostettavaksi alkoi seuloutua oriita. Henri Ruoste tuli jossain vaiheessa mukaan kuvioihin. Hän omistaa Flashbangistakin puolet. "Me ei oltu ihan varmoja, että halutaanko me myydä siitä puolikasta, mutta kyllä me sitten siihen päädyttiin.""Henrillä on puolet meidän toisestakin jalostukseen hyväksytystä, Danciero-Blue Hors Romanov -oriista Dacista, joka näytettiin nyt marraskuussa ja on hyväksytty sekä hannoveriin että westfaleniin. Henri jopa vähän aikaa sitten kävi sen selässä, vaikkei yleensä näillä ihan nuorilla ratsastakaan."Oritta käytiin köörauksen jälkeen paljon kyselemässä. "Meillähän ei ole oriasemaa, eikä olla ainakaan toistaiseksi mietitty sellaisen pystyttämistä. Oriasema vaatisi myös oman tallinsa. Ja se tietää hirmuisen määrä työtä astutusaikaan." VarsatVarsoista katsotaan rakennetta, että runko on lyhyemmänpuoleinen ja hevonen on ylämäkeen. Emän suku syynätään tarkkaan, sillä luonne on äärimmäisen tärkeä. Sir Donnerhallia katsotaan tästä syystä hyvällä silmällä emän puolella. Ja tietenkin, jos jonkun emän jälkeläiset on jo havaittu hyviksi, se jää muistiin. Rorarius kertoo, että isäoreista Secret jättää helppopäisiä, Vitaliksen jälkeläiset ovat suht helppoja, Apache taas jättää liiankin tulisia, Mister U.S, tulisia, mutta hienoja... Kramer ja Rorarius eivät halua hankalia hevosia, koska niiden kanssa tie on aina pidempi ja vaikeampi. "Niille on omat ratsastajat. Meille käy kuumat, mutta ei kovapäiset ja kovaluontoiset köyrijät."Kun Kramer on löytänyt sopivia varsoja, milloin jonkun vinkistä vaikkapa varsanäyttelyissä tai suoraan kasvattajan luota, ne lähtevät Ruosteen pihattoon Dortmundiin siihen asti, kun ovat kaksivuotiaita oriita tai kolmevuotiaita tammoja. Sitten ne tulevat takaisin Kramerille ja Rorariukselle ja laitetaan satulaan. Kunnes jossain vaiheessa mahdollisesti palaavat taas Ruosteelle, joka on maailmanluokan GP-ratsastaja. Ruosteella on osuuksia useammastakin hevosesta. Myös 8-vuotiaaksi kääntynyt Malaga (Desperado - Wynton) on jo Ruosteella Dortmundissa. Hevonen on erittäin hieno, mutta se ruunattiin, sillä se oli liian orimainen.Hevoset ovat myyntihevosia, joita viedään eteenpäin. Osa myydään nopeasti, osa pidetään pidempään. Sopivan myyntihetken arvioiminen ei aina ole helppoa. Joskus hyvästä kolmevuotiaasta saattaa saada saman hinnan kuin GP:n kynnyksellä olevasta, vaikka välissä on 5 vuotta työtä. Tästä samaisesta syystä laitettavaksi etsittävät hevoset eivät ole kuin poikkeustapauksessa kolmevuotiaita. Ne alkavat olla jo liian kalliita ostaa. GP:tä lähestyvät hevoset ovat joka tapauksessa erittäin kalliita. Mistä maksetaan?Hevosen hinta on se, minkä joku on valmis siitä maksamaan. Ja kuten tiedetään, useimmiten maksetaan odotusarvosta. Rorarius tietää, että huutokaupoissakaan ei läheskään aina ole kyseessä todellinen "päivän hinta", vaan keinoja nostaa huutokauppahintaa on useita. Joskus hintaa nostatetaan, vaikka myyntihinta on jo sovittu. Vaikkapa siksi, että parin miljoonan orivarsa muuttuu tammanomistajienkin silmissä kiinnostavaksi. "Kaikenlaista bluffia on olemassa. Se avautuu oikeastaan vasta, kun sulla on ollut omia hevosia huutokaupoissa myytävänä", Rorarius toteaa. "Toki siellä on oikeastikin kalliita hevosia, mutta kaikki eivät sellaisia ole."He itse ilmoittavat huutokauppaan jo etukäteen minimihinnan, jonka alle varsaa ei myydä, ilman, että huutokaupan pitäjälle täytyy maksaa kovaa sakkomaksua.Rorariuksen ja Kramerin liikeidea on, että koulutus, perusratsastus, tehdään ajan kanssa, pieteetillä. Siinä ei harpota etappeja. Hevosista halutaan niin hyviä, kuin niille ikinä on mahdollista. Genotyypistä halutaan maksimaalinen fenotyyppi. "Niiden hevosten täytyy mennä omilla jaloilla ennen kuin niille opetetaan mitään temppuja. Ne oppivat ne temput kyllä nopeasti, jos ne on oikein koulutettu."Tässä on kyse hienosäädöstä, jota tavallisempi ratsastaja ei edes huomaa, sillä ei näe sitä tietynlaista jäykkyyttä, mikä hevosessa on, kun se ei ole riittävästi koulutettu. Vanhat ranskalaiset eivät turhaan käytä termiä "notkistaa". Oikein koulutettu hevonen on pehmeä, taipuisa, notkea ja tottelevainen. Totta kai siinä voi olla niin paljon moottoria, että se sopii vain erittäin hyville ratsastajille. "Nils on näiden kanssa ihan ilmiömäinen. Mä en niiden selkään juurikaan halua mennä", Rorarius kertoo. Hän ei ole edes käynyt Flashbangin satulassa. Ori on valtavan kiltti ja ratsastettava, mutta siinä vaan on liikaa hevosta, Rorarius toteaa.Koti Keski-Euroopassa34-vuotias Ninja Rorarius ei kaipaa takaisin Suomeen. Asiaan vaikuttaa monta seikkaa ilmastosta ja kulttuurista alkaen.Mutta jo, kun alkushokista selvittiin, Rorariukselle oli selvää, että elämä on Keski-Euroopassa, ratsastuksen keskipisteessä. .Henri Ruoste vuoden 2025 alussa: "Hevoseen on investoitava se aika, minkä se tarvitsee"

Ninja Rorarius ja Nils Kramer tekevät Hollannissa pyöreitä päiviä ja nuoria hevosia: "Meille käy kuumat, herkät ja omamoottoriset"

Aiheeseen liittyvää