Noora Pentti ei halua haikailla menneitä: "Pitäisikö miettiä ihan uusi konsepti?"

Tuore nuorten esteratsastajien maajoukkuekapteeni Noora Pentti, 44, valmistui opinnoistaan Johan Cruyff -instuutin maisteriohjelmassa. Aiheena urheilubisnes, urheilun liiketoiminta. Instituutin on vuonna 2002 perustanut jalkapalloillija Johan Cruyff ja opinnoissa keskitytään urheilujohtamiseen ja markkinointiin, myös valmentamiseen. Noora Pentti uskoo, että hänellä on strategisesti annettavaa maajoukkuetoiminnan kehittämiseen. Tehtävässä on lähinnä hallinnollisia tehtäviä kuten koordinointi, joukkueenjohtamista sekä tiiviitä yhteyksiä ratsastajiin, heidän valmentajiinsa sekä vanhempiin. Pentti on urheiluihminen henkeen ja vereen. Hän seuraa kaikkea urheilua, mutta tottakai oma laji esteratsastus on se, missä hän mieluiten on mukana. Helsingin Ranskalaisen koulun käynyt Pentti asuu osa-aikaisesti Etelä-Ranskassa, mutta pääasiallinen osoite on Helsingissä. Hän katsoo suomalaista ratsastusurheilua Keski-Euroopan näkövinkkelistä."Jos julkista keskustelua kuuntelee, ja lukee somen väittelyjä siitä, kuka nyt on paras satulansovittaja tai jotain vastaavaa, huomaa, että me aletaan olla hyvin kaukana siitä, mitä ratsastus oikeasti on."Pentti toteaa, että lajiliitolla ei ole helppoa, kun tämän päivän ilmapiirissä pitäisi yhdistää huippu-urheilu ja harrasteliikunta, jotka ovat kaksi eri maailmaa. "Niiden yhdistäminen ei todellakaan ole helppoa etenkään, jos lajista puuttuu aito kansainvälinen huippu-urheilumenestys", hän huomauttaa. "Niiden lajiliittojen on helpompi sopeuttaa nämä kaksi puoliskoa yhteen, joilla kansainvälistä menestystä on, koska kaikki silloin jollain lailla ymmärtävät, että kansainvälinen menestyminen on tärkeää, siihen kannattaa pyrkiä, ja se tuo esimerkiksi sponsorinäkyvyyttä. Suomalaisessa ratsastuksessa tuntuu, että nämä kaksi osa-aluetta ajautuvat tällä hetkellä vain kauemmaksi ja kauemmaksi toisistaan. Se on pelottavaa katsottavaa."Pentti toteaa olevan erinomaista, että Jone Illi lähtee Saksaan huipputalliin. "Jone Illin työpaikka Markus ja Meredith Beerbaumilla on hieno asia ja ensimmäinen iso askel kansainvälisen ammattilaisen uralla. Pitkälle tähtäävän urheilijan on hyvä olla siellä, missä huippu-urheilu tapahtuu ja tämän osalta Saksa on loistava paikka. Saksan kansallinen taso on sekin kivikova ja antaa mahdollisuudet viikoittaiseen kilpailemiseen eri ikäisillä ja tasoisilla hevosilla", Saksan olosuhteet enemmän kuin hyvin omakohtaisen kokemuksen kautta tunteva Pentti tuumailee. Mutta kotimaiset rakenteet kaipaavat uudelleenarviointia, jotta myös uusia joneillejä nousee ja jotta Suomessa pystyisi etenemään urheilussa paljon pidemmälle.Tällä hetkellä Ranskan kodissaan oleva Pentti on seurannut paikallisen ranskalaisen ratsastuskoulun elämää ja kertoo, että siellä lapset hyppäävät esteitä jo ennen kuin he osaavat keventää. Tällainen ajattelumalli tuo hevosten pariin fyysisesti rohkeita lapsia ja myös pitää heidät siinä. "Niillä poneilla mennään ja tehdään, opitaan olemaan niiden kanssa. Tällainen toiminta tuo lajiin enemmän niitä ihmisiä, joista tulee aikanaan kilparatsastajia.""Jos kansalliset lähtijämäärät jatkuvasti laskevat ja jos viimeiset 20 vuotta on hoettu, että joukkuekilpaileminen ei onnistu, niin eikö pitäisi nopeasti miettiä, onko GP-sarja sellainen, mistä on hyötyä ja tuottaako se uusia nimiä joukkueisiin? Miksi joukkueSM ei kiinnosta ns. ketään? Pitäisikö miettiä ihan uusi konsepti? Vaikka seurojen välinen joukkuekisa ruotsalaisen Allsvenskanin tapaan, jossa opitaan yhteisöllisyyttä ja joukkueajattelua eri-ikäisten ihmisten välillä ja joka toimii urapolkuna kilparatsastuksessa? Muutenkin Penttiä harmittaa taakse päin katseleminen ja menneiden aikojen glorifiointi."Suomessa liian paljon haikaillaan menneitä. Muistellaan jotain SYP GP:tä ja niitä aikoja, jolloin oli enemmän lähtijöitä luokissa ja isommat palkinnot. Se aika ei enää palaa.".Pitäisikö miettiä ihan uusi konsepti?Noora Pentti.EM-tasoHUJO:n puheenjohtaja Tom Gordin totesi hiljattain, että EM-taso on hyvä osaamisen mittari. Yksittäisiä ratsastajia senioreiden EM-kisoissa säännöllisesti nähdään. Annina Nordström oli vastikään Espanjassa Fuzhoulla ja pääsi semifinaaliin.Vuosina 2019 ja 2017 Juulia Jyläs edusti Suomea Finishing Touch Wareslagella Rotterdamissa ja Göteborgissa. EM-joukkueesta on kulunut jo aikaa kymmenen vuotta. Viimeksi oltiin joukkueena Aachenissa vuonna 2015, jolloin joukkueessa ratsastivat Sebastian Numminen Cue Channa, Satu Liukkonen Celestine, Mikko Mäentausta Eternety ja Henri Kovacs Lennox Luis. Joukkueen sijoitus oli 20 ja Mäentausta jatkoi pisimmälle, semifinaalin sijalle 44.Noora Pentti ja Mikael Forstén ovat olleet edustamassa Suomea EM-kisoissa vuonna 2009 Windsorissa, Forstén oli henkilökohtaisesti Isaac du Jonquet'lla sijalla 11 tuona vuonna, jolloin Kevin Staut voitti kultaa, Carsten-Otto Nagel hopeaa ja Albert Zoer pronssia. Windsorissa Suomella oli myös joukkue, Forsténien lisäksi mukana oli Sebastian Numminen Calandrolla. Joukkueena Suomi oli sijalla 14/17.Vuonna 2007 Pentti ja Forstén olivat Mannheimissa ja lisäksi Forstén oli vuonna 2003 Donauschingenissä, 1997 Mannheimissä. Vuonna 1989 Stoneleighissä Suomella oli taas joukkue, jossa ratsastivat Forstén, Kati Hurme, Eri Broman ja Anne-Marie Kynsilehto. Sijoitus oli 11 joukkueen joukossa 10.Numminen on osallistunut senioreiden EM-kisoihin Sails Awaylla lisäksi vuonna 2005 San Patrignanossa. Milloin arvelet, että Suomella on taas seniorijoukkue esteratsastuksen Euroopan mestaruuksissa? "Ratsastajia varmasti olisi enemmänkin, mutta hevostilanne on niin epävakaa. Ja se, että suomalaiset eivät edelleenkään pääse kilpailemaan joka viikonloppu, kuten tekevät isojen ratsastusmaiden ratsastajat", Pentti sanoo. Hän toteaa, että rahasta ja kustannuksista on kuitenkin turha valittaa, koska ratsastaminen ja hevosen pitäminen ylipäätään on kallista eikä muutosta asiaan ole tulossa. Pentti toteaa, että samanaikaisesti voidaan katsoa maailmanlistan top10:iä ja huomata, että siellä ei ole yhtäkään miljardöörin lasta. "Siellä on normaaleista olosuhteista tulleita hyviä ratsastajia, jotka ovat tehneet ihan hirveästi duunia", Pentti muistuttaa. "Ei niitä kukaan ole kotoa tullut hakemaan, vaan he ovat itse aktiivisesti hakeutuneet sinne missä tapahtuu."Lajin työläys uuvuttaa osan ihmisistä. Mitä Pentti tuumaa tästä? "Neuvoksi lähinnä voisin sanoa kaikille, että lajiin kuin lajiin kuuluu ylä- ja alamäkiä, mutta itsessään jo mahdollisuus tehdä työtä intohimonsa parissa on voitto sinänsä eikä arki hevosten kanssa käy ikinä pitkäveteiseksi."Tie huipulle on pitkä, eikä se mene välttämättä niin kuin itse visioisi. Pentti kritisoi Suomessa usein kuulemaansa ajatusta, että pitäisi saada hevosautollinen vähintään kahden tähden GP-hevosia. "Se ei vaan toimi niin. Se menee niin, että ensin ratsastetaan monta vuotta nuoria hevosia kansallisissa kisoissa ja todistetaan, että pystytään tuottamaan niitä hevosia. Huipputasolla tämä laji on bisnes."Bisnes on yhtä kuin hevoskauppa, valmentaminen, kilpailunjärjestäminen, huutokaupat, usein ne kaikki. Kaikki tämä pyörittää lajia, halusimme tai emme. "Vaikka Globalissa ja Rolexissa on satojen tuhansien ykköspalkinnot, ei kukaan niillä palkinnoilla elä. Yleensäkin, se mitä me Clipmyhorsesta nähdään, on vain jäävuoren huippu.". Urheilijan polkuPentti on nähnyt aivan vierestä yhden urheilijapolun, ex-aviomiehensä Mikaelin. Forstén oli huippuvuosinaan hyvin lähellä maailman kärkeä. Olisiko hän voinut pärjätä jopa olympialaisissa? Pentti tuntuu ajattelevan, että olisi. "Mikko oli kivenkova kilpailija ja pystyi parhaina vuosinaan (2007-2009) suorittamaan äärettömän tasaisesti. Tiettyyn tasaisuuteen päästyään ratsastaja alkaa myös luottamaan itseensä ja hevoseensa ja suorituksiin tulee tiettyä 'flowta'. Oli normaalia, että Isaac ja Mikko kisasivat sijoista 160 cm luokissa ja yksi alas oli pettymys. Siihen pisteeseen päästäkseen tarvitaan valtavasti rutiinia ja toistoja. Näitä Mikko oli saanut jo 15 vuoden ajan muilla hevosilla mutta aina kansainvälisellä tasolla. Windsorissa Mikko jäi finaalikierroksen viimeisen okserin takapuomin takia pronssilta. Mitali EM-tasolla oli siis todella lähellä, joten vaikea arvioida mikä olisi ollut tilanne olympialaisissa. Ratsukon taso oli arvokilpailujen osalta kuitenkin top30-luokkaa ehdottomasti. Pentin huippuvuodet ajoittuivat hieman myöhempään. Hän oli päässyt osaksi huipputiimiä ja alla oli erittäin hyvä hevonen. "Itse olin parhaalla tasollani vuosina 2021-2023. Nollat Veronassa ja Lontoossa MC-kilpailuissa sekä Leipzigin finaali kertovat tasaisesta kaudesta. Olin huippuratsastajien ympäröimä ja minulla oli hyvä tiimi rakennettuna Con Cayan ympärille. Toki olin itse vain yhden todellisen GP-hevosen varassa, mutta minulla oli jo paljon rutiinia kv-kilpailemisesta. Yhden hevosen varassa huippu-urheilu on herkkää kun samalla on säästettävä hevosta mutta pitäisi saada ratoja ja usein myös kvaaleja tai ranking-pisteitä. Tämä on yksi suurimmista haasteista juuri suomalaisia ajatellen." .Terhi Stegars, Noora Pentti, Markku Söderberg ja Pauliina Swindells uusina niminä luotsaamaan maajoukkueratsastusta.Terhi Stegars haluaa olla tukena nuorille: "Olen oppinut asioita kantapään kautta"

Noora Pentti ei halua haikailla menneitä: "Pitäisikö miettiä ihan uusi konsepti?"

Aiheeseen liittyvää