Olga Temonen hevosistaan: "Riittää, että ne vain ovat tuossa"

Päivä on harmaan märkä tammikuinen tiistai. Hevoset ovat ulkona pihattotarhassa Marttilan pihassa ja touhuavat mikä mitäkin. Anastasia Rianthe, Majodian Carmina, Pette, Iitin Keisarinna, Alma, ja Kingo. Kolme ponia, yksi suomenhevonen, lämminveriratsu ja aasi. Seassa kaksi lehmää, kyyttö ja lapinlehmä. Kaikki ne ovat olleet viime ajat koko lailla toimettomina, hevosilla ei ratsasteta eikä lehmiä lypsetä. Viereisissä tarhoissa on muita eläimiä, alpakoita ja jopa kaksi poroa.Talvella on hiljaista muutenkin, mutta isäntäväki Olga ja Tuukka Temonen kertoo, että ei ole tullut ratsastettua muutamaan vuoteen, eikä se kiinnosta oikeastaan heidän lapsiaankaan. "Mulla se puoli hevoshommaa loppui oikeastaan siihen Aika minkä sain -elokuvaan", Olga Temonen kertoo. "Se oli päätös mun ratsastukselle."He viettävät iltapäivää sisällä viihtyisässä, yli satavuotiaan rusthollinsa tuvassa, jossa rätisee takkatuli. Kuvaa varten he ahtautuvat puiselle sohvalle, jonne tunkevat mukaan kaikki kolme koiraa. Lapset ovat koulussa. Tuukka Temonen on koneella ja hänen puhelimensa soi tämän tästä. Se johtunee siitä, että uusi elokuva on aivan pian ensi-illassa. Olga Temonen kertoo ottavansa tällä hetkellä elämässään kevyemmin. Talvisaikaan torstaista sunnuntaihin avoinna oleva pizzeria Rehtori pyörii ilmankin ja kotieläinpuisto uinuu talvitauolla.Hän kertoo, että niin hevosnainen kuin onkin, ratsastaminen vain jäi. Eniten siksi, että se ei tuntunut enää merkitykselliseltä, vaikka hän on ratsastanut koko elämänsä. Ja vaikka hevonen on eläimistä se tärkein."Tärkeää mulle on niiden hevosten läsnäolo. Että ne ovat tossa. Mun mielestä hevosia voi pitää noinkin, ilman, että niitä käyttää mihinkään", hän naurahtaa."Mun pitäisi kyllä alkaa taas ratsastaa", Tuukka pohtii mietteliäänä.Aika minkä sain -elokuvan esikuvaa pararatsastaja Jaana Kivimäkeä Olga sanoo aika ajoin miettivänsä. Sitä, mitä hänelle kuuluu. "Me ei olla oltu nyt yhteyksissä." Kulunut vuosiKotieläinpuisto Olgan Farmi avaa porttinsa kun koulut kesän alussa loppuvat. Täällä odotetaan kesää, mutta Olga Temonen ei odota mitään. Hän elää tässä ja nyt, tätä hetkeä. On kuulemma aina tehnyt niin. "Olen perinyt sen ominaisuuden isältäni, että olen naurettavuuteen asti positiivinen. Miksi murehtia, koska turhaahan se on."Taito on hyvä, kun ottaa huomioon miten raskas vuosi on takana.Edellinen juttu Temosista kirjoitettiin Hevosurheilu Ratsastuksessa 18. joulukuuta vuonna 2023. Se oli pahinta aikaa, sillä aivosyöpädiagnoosi oli saatu kahta kuukautta aiemmin, ja Olga Temonen oli keskellä sädehoitojaksoa. Hoitoa annettiin 30 kertaa ja juuri tuona jouluna se oli vienyt voimat niin täydellisesti, että hän jollain lailla vain oli. Ei puhunut mitään, vastasi korkeintaan vain muutamalla sanalla. "Minkälainen mä olin silloin?" hän kysyy Tuukalta, joka vastaa: "Vähän pihalla". Tuolloin aviomies pelkäsi jopa menettävänsä vaimonsa, sillä hän vaikutti niin hauraalta. "Se vaihtoehto kävi mielessä, että ei tule enää yhteistä kesää."Itse Olga Temonen ei ajatellut kuolevansa."En missään kohtaa." Joulu 2024 vietettiin aivan toisenlaisissa tunnelmissa. "Iso osa minusta on saatu takaisin, mutta erilaisena. Mikä ei välttämättä ole huono asia", Olga sanoo. Ennuste neljännen asteen glioomalle oli huono, mutta nyt on herännyt toivo siitä, että paraneminen olisi käynnissä. Kasvain on pienentynyt appelsiinin kokoisesta läpimitaltaan vain joidenkin millimetrien kokoiseksi. Leikata sitä ei sijainnin takia voi, joten sen kuihtuminen pois on se, mitä toivotaan.Vuoden aikana sädehoito eteni sytostaatteihin, joista, niitä kokeiltuaan, Olga kieltäytyi."Ilman sädehoitoa en varmaan olisi hengissä, mutta sytostaattihoito ei sopinut mulle. Eikä muuta ollut tarjolla", hän sanoo. Ravintoterapeutti-siskolta hän sai vinkin saksalaisesta naturopatiaa tarjoavasta luontaishoitoklinikasta, joka tarjoaa matalataajuista sähköhoitoa pään alueelle, vitamiineja, ayervedaa ja otsonointia. Käytössä on myös kurinalainen ruokavalio, jossa ei ole lainkaan sokeria. Saksassa on käyty nyt vuoden päivät ja käydään yhä. "Mä haluan kokeilla. Kun vaihtoehtoakaan ei oikeastaan ole." Hän kertoo suomalaislääkäreiden suhtautuvan Saksan hoitoihin neutraalisti. "He toteavat lähinnä, että eipä niistä haittaakaan ole."Olgan toinen jalka ja käsi toimivat heikosti, sillä kasvain vaurioitti niiden hermoratoja ja menee aikaa ennen kuin ne löytävät uudet reitit. "Eivät välttämättä ihan täysin löydäkään, kuulemma, mutta jos eivät löydä, niin sitten ollaan näin. Ei sekään mua haittaa."Hiukset lähtivät, mutta kasvoivat takaisin kiharina.Olga Temonen kertoo, että suhtautuminen elämään muuttuu, kun saa konkreettisen muistutuksen, ettei se jatku ikuisesti. "Ennusteiden mukaan mun olisi pitänyt jo kuolla." Tuukka Temosen uusi elokuva Meduusalla ei ole sydäntä saa ensi-iltansa 24.1. Olga ja hänen tyttärensä näyttelevät päärooleja elokuvassa, jossa kerrotaan kolmen eri sukupolven saman perheen naisen tarina. Naisia yhdistää menneisyyden tragedia. Ja Olga Temosen roolihahmo on moniongelmainen alkoholisti, jonka kanssa kaksi muuta naista joutuvat tasapainottelemaan. Enempää juonipaljastuksia ei ole luvassa, mutta sen hän kertoo, että elokuva kertoo anteeksiannosta. Ja että se ei ole mikään "hyvän mielen elokuva", vaan muistutus elämän rajallisuudesta ja siitä, kuinka meidän tulisi elää niin, ettemme joutuisi katumaan menneitä tekojamme. Se oli merkittävä elokuva myös omassa elämässä, sillä miltei heti, kun vuonna 2023 tehdyn elokuvan kuvaukset oli saatu valmiiksi, Olga alkoi huomata outoja oireita, jotka diagnosoitiin aivosyöväksi. .Ratsastava näyttelijä Olga Temonen keskittyy taisteluun aivosyöpää vastaan: "Olen päättänyt selviytyä tästä".Rokkari-Temonen kilpasatulassa."Puolet minusta" - Jaana Kivimäestä kokoillan elokuva

Olga Temonen hevosistaan: "Riittää, että ne vain ovat tuossa"

Aiheeseen liittyvää