"Pelolle voi tehdä paljonkin", sanoo Suski Fagerström 40 vuoden kokemuksella

Susann ”Suski” Fagerströmillä on takanaan yli 40-vuotinen ura kilparatsastajana, valmentajana ja hevosalan yrittäjänä. Master-ratsastuksenopettajanakin hän on toiminut jo yli 25 vuotta. Fagerström on oikea henkilö puhumaan ratsastuksen opettamisesta.Mikä on muuttunut vuosikymmenten aikana?”Aika paljon on muuttunut. Lajiin on tullut paljon lisää harrastajia. Aiemmin opettajan sana oli laki ja häntä kuunneltiin, nykyään joutuu tarkasti perustelemaan joka asian.”Fagerström kertoo, että erityisesti nuoremmat opettajat osaavat jo kohdata ihmisiä ystävällisesti.”Pitää myös osata huomioida erilaiset oppijat. Aika nopeasti opettaja joutuu oppimaan, ketä tuntilaista pitää vähän komentaa ja ketä pitää kannustaa tosi nätisti. Sitten nykyään on paljon enemmän ihmisiä, varsinkin nuoria, joilla on monenlaisia nepsy-haasteita, ADHD:tä, autismia, mitä milloinkin. Silloin opetustilanne voi olla hyvin vaativa, varsinkin jos opettajalle ei ole kerrottu näistä.”Fagerström painottaa, että ratsastamaan oppii vain ratsastamalla monilla erilaisilla hevosilla.”Haluaisin, että hevonen suorittaisi työnsä joka päivä hyväntuulisena, ja toivoisin, että oppilaat muistaisivat aina, että hevonen on eläin. Et voi mennä selkään ja odottaa että jokainen hevonen toimii samalla tavoin. Pitää olla avoin mieli ja kuunnella herkällä korvalla, miten juuri tämä hevonen haluaa, että sitä ratsastetaan. Ne eivät ole keppareita.”. Suski Fagerström on profiloitunut ja myös kouluttautunut opettajaksi, joka auttaa pelkääviä ratsastajia.”Yli 600 ihmistä on käynyt mun ”Rohkeutta ratsastukseen” -kurssin pelkäävälle ratsastajalle, ja uskon, että ne jotka ovat noudattaneet ohjeitani, ovat saaneet apua. Ainakin palaute on ollut tosi positiivista.”Fagerström kertoo, että pelolle voi tehdä paljonkin. ”Kyse on oman ajattelun muuttamisesta ja hengityksestä. Hevosen pystyy rauhoittamaan, jos osaa ensin rauhoittaa itsensä. Pelkoa tulee kunnioittaa, mutta jokainen voi oppia, että pelosta huolimatta pystyy toimimaan. Ei saa jäädä siihen pelon kierteeseen.”Myös ratsastuksenopettajan mielentila vaikuttaa siihen, miten hevoset käyttäytyvät, kertoo Fagerström. Jos opettaja on omassa mielessään vihainen tai toisaalta hyväntuulinen, niin hevoset kyllä vaistoavat sen.”Ja hyvä kokenut opettaja osaa jo intuitiivisesti lukea tilanteita ja hevosia. Joskus, vaikka kovin tuulisena päivänä, opettaja näkee jo tunnin alussa, että hevoset ovat aika virkeitä. Silloin hän muuttaa tehtävien sisältöä vaikka lennosta.”Vähän yllättäen Fagerström kertoo, että nykyään on paljon oppilaita, joita pelottaa laukata.”Johtuneeko siitä että oppilaat ovat nykyään vähän vanhempia, että kaikilla ei ole hirveän hyvä kehonhallinta vai mistä. Mutta kuten sanoin, sille pelolle voi kyllä tehdä paljonkin. Oheisliikunta, erityisesti keskivartalon vahvuus on tärkeää.""Toisaalta, on myös ratsastajia jotka aika huolettomasti hyppäävät vieraan hevosen selkään ja lähtevät vaikka maastoon - vaikka hevosmiestaidot ja hevosenlukutaito eivät ole niin hyvät.”Sanotaan että tarvitaan 10 000 tuntia hevosen selässä, että oppii ratsastamaan hyvin. Onko näin? Jos käy kerran viikossa tunnilla niin siinä ei taida yksi ihmisikä riittää?”No sanotaanko, että kaikki kyllä kehittyvät, mutta keski-ikäisen ratsastajan kehittyminen on hidasta. Vaikka on mulla ollut sellainenkin aikuinen oppilas, joka panosti paljon aikaa ja rahaa ratsastuksen oppimiseen, kävi tunneilla neljä kertaa viikossa ja edistyi hyvinkin helppo A -tasolle. Nuoret puolestaan ovat ihania opettaa, koska he ovat vielä muovailtavissa. Varsinkin 8-10-vuotiaat on tosi siistejä opettaa. Teinit saattaa olla hyvin haastavia, mutta heidän rumat puheensa kannattaa vaan jättää huomiotta.”Mihin perustuvat erot siinä, miten nopeasti eri ihmiset kehittyvät?”Jos on ihminen on urheilullinen, hänellä on hyvä kropan hallinta ja jos hän on kiinnostunut lajista ja seuraa paljon ratsastusta, hän kehittyy nopeammin. Samoin olen huomannut että nuoret, jotka toimivat hoitajina tallilla ja viettävät enemmän aikaa hevosten kanssa, kehittyvät nopeammin kuin ne jotka käyvät vain ratsastamassa.”Entä nuorten vanhemmat?”On tosi paljon sellaisia vanhempia jotka ovat itse ratsastaneet nuorena, tai ratsastavat yhä itsekin. He ymmärtävät paremmin mistä lajissa on kyse. Toki joskus on ollut joku tilanne, että vanhempi on yrittänyt toimia kentän laidalta apuopettajana tunnilla. Silloin olen joutunut sanomaan että tunnilla voi olla vain yksi opettaja.”Miten sitten ihan käytännössä opetat?”Mun perusajatus on aina auttaa ratsukkoa. Joskus menen hevosen viereen kävelemään ja juttelemaan ratsastajalle, jos huomaan että hän on jäätynyt. Jutteleminen rentouttaa ratsastajankin ja hankalasta tilanteesta päästään yli. Mutta kyllä asioita pitää selittää ja avata tosi tarkasti, ja vähän vääntää rautalangastakin. Mitä tarkoittaa tasapaino, mitä tarkoittaa tuntuma. Teetän paljon siirtymisiä, ne auttaa ratsastajaa paljon.”Entä raipan käyttö tunneillasi?”Kyllä sillä voi kevyesti napauttaa jos pohjeapu ei toimi. Opetushevosetovat joskus turtuneita pohkeelle, koska jotkut ratsastajat käyttävät pohjetta koko ajan, usein siksi että tasapaino on huono ja jalka heiluu. Eli silloin voi raipalla napauttaa pohkeen taakse. George Morris opetti mulle aikoinaan, että vaikuta raipalla siihen kohtaan mihin haluat toimintaa, pohkeen taakse, lavalle, takaosaan. Tämä oppi on mielestäni vähän unohtunut.”Lopuksi: ihanneoppilaasi?”Tykkään paljon kaikenlaisista oppilaista, mutta jos oppilaalla on oikeasti halu oppia, jos hän haluaa vastaanottaa opetusta ja jos on hän kiinnostunut ratsastuksesta lajina, niin onhan sellaista oppilasta palkitsevaa opettaa”, Fagerström hymyilee.

"Pelolle voi tehdä paljonkin", sanoo Suski Fagerström 40 vuoden kokemuksella

Aiheeseen liittyvää