Espanjassa asuva Peppi Kokko käy lukion neljässä vuodessa, jotta aikaa jää urheilulle – Uusi hevonen löytyi suomalaisen GP-ratsastajan alta

16-vuotias Peppi Kokko käy Aurinkorannikon suomenkielistä lukiota ja treenaa intensiivisesti kolmella hevosellaan Malagassa Espanjassa.Hän tekee lukion neljässä vuodessa, jotta hänellä on riittävästi aikaa kouluratsastukselle.”Meillä on pieni ja rento lukio, ja yleensä olen aamut tai illat tallilla. Haluan kilpailla vaativalla tasolla, joten töitä on tehtävä ratsastuksen eteen.”Nuori maajoukkueratsastaja sai loppusyksystä SM-mitalihevosen Damasco Caniceira ja Lotta Luomajärven kanssa EM:t käyneen Windsor V:n rinnalle Joanna Robinsonin GP-tasolle koulutetun Don Royal 8:n.”Se oli ensimmäinen hevonen, jota kokeilin. Se oli ihanan näköinen ja tuntui hienolta. En vielä tunne sitä kunnolla, mutta se vaikuttaa mahtavalta ja se on laadukkaampi kuin muut hevoseni”, Kokko kuvailee.. Valkoisella lusitanoruuna Damascolla hän on voittanut SM-mitaleita ja PM-hopeaa, ja Windsorin kanssa hän starttasi menneellä kaudella pari nuorten ohjelmaa.Kokkoa valmentaa entinen GP-ratsastaja Antonio Serrano Silva, jonka kanssa Kokko on tehnyt yhteistyötä poniajoista alkaen. Sekä Damasco että Don Royal ovat löytyneet valmentajan kontaktien kautta.Kokko valmentautuu 9 kertaa viikossa, ja tallilla hän pitää yhden välipäivän.”Antonio on todella vaativa valmentaja ja kiinnittää huomiota pienimpiin yksityiskohtiin. Treenit kestävät aina 60 minuuttia ja ne ovat raskaita, kun pitää keskittyä 100-prosenttisesti koko ajan ja on useampi hevonen”, Kokko kertoo.”Hän on ehdottomasti paras valmentaja. Tunnen, että opin hirveästi aina yhden tunnin aikana. Hän käy mukanani myös kilpailuissa, ja jos hän ei pääse mukaan, olemme yhteydessä puhelimitse.”. Suomenhevonen Lapista EspanjaanValmennussuhde on kestänyt jo seitsemän vuotta. Kokon perhe on asunut näiden vuosien aikana niin Suomessa kuin Espanjassa. Nyt he ovat olleet Espanjassa vajaa pari kuukautta, ja aikovat viettää maassa pidemmän pätkän.Perheellä on Keminmaalla oma yksityistalli, joka toimii itsehoitoperiaatteella. Kokon äiti Anu Karinen kertoo, että Suomessa on vielä muutama oma, mutta nyt matkalle lämpöisempään maahan laitettu perheen Savelan Hemulista oleva suomenhevonen Savelan Taikuri.”Se tulee tänne treeniin ja hakemaan kisakokemusta pikkukisoista. Se on tallin ensimmäinen ja varmaankin viimeinen suomenhevonen, ja sillä saan varmaan ratsastaa itse, kun Peppi on muuten vienyt kaikki äidin hevoset”, Karinen nauraa.Kokko oli alkujaan kiinnostunut enemmän esteratsastuksesta, mutta kokeiltuaan äidilleen 6-vuotiaana tullutta Damascoa, hän vaihtoi lajia.”Hevonen oli ensin äidin ratsastettavana, mutta se oli monta vuotta pois pelistä, kun sillä murtui jalka ja oli kaikkea vastoinkäymistä. Vuonna 2020 kävin yhdet kisat ja huomasin, että kouluratsastus on kivaa ja teen sitä mieluummin kuin esteitä.”Viime kausi Damascon kanssa ei mennyt niin hyvin kuin oli ajateltu, vaikka tuloksena oli muun muassa SM-pronssia junioriratsastajista. Yksi syy, miksi tulostaso jäi vaatimattomaksi, juontaa juurensa systeemiin.Meri-Lapin Ratsastajia edustava Kokko asui ja valmentautui pääosin kotoa Keminmaalta käsin. Etäyhteydet Espanjassa asuvaan valmentajaan olivat olemassa, mutta on aivan eri treenata fyysisesti Serrano Silvan silmien alla kuin puhelimen näytön välityksellä.”Pohjoisessa ei ollut paljon kisoja, ja muutenkin koko systeemi puuttui. Hevonenkin sai myös rokotuksesta paiseen kaulaansa, jota se oirehti pitkään.”.”Pikkulapset ja ammattiratsastajat käyvät samoissa kisoissa testaamassa omia ohjelmiaan.".Espanjassa kuluu vähemmän rahaaLapista on pitkä matka etelän maajoukkuevalmennuksiin ja kisoihin. Espanjassa tunnin parin ajomatkan päästä löytyy lukuisia kisoja, joissa voi harjoitella eri ohjelmia aina interiin asti.”Pikkulapset ja ammattiratsastajat käyvät samoissa kisoissa testaamassa omia ohjelmiaan. Täällä harjoituskilpailurakenne on todella toimiva”, Karinen kertoo.Treeni- ja kilpailumahdollisuudet ovat Espanjassa loistavat, mutta myös kustannustehokkaat. Karinen sanoo, että eihän tällä tasolla harrastaminen halpaa ole, mutta rahaa kuluu vähemmän kuin Suomessa.”Sekin maksaisi paljon, jos kustantaisin valmentajia kotitalliin Suomessa viikoittain tai ajaisin hevosia koko ajan Ypäjälle tai pääkaupunkiseudulle. Kun on monta hevosta, joiden kanssa treenaa, täällä niitä on järkevämpi pitää taloudellisesti.”Myös työssäkäynnille on riitettävä aikaa, Karinen huomauttaa.Karinen kertoo, että täysihoitomaksut vaihtelevat tallista, sijainnista ja paketista riippuen noin 300–600 euron välillä. Kun siihen ottaa päälle valmennuspaketin, täysihoito on suhteessa edullisempaa.Karinen sanoo, että hevostenpitokulttuuri on muuttunut Espanjassa paljon sen 10 vuoden aikana, kun he ovat maassa viihtyneet.”Aiemmin kaikki espanjalaiset eivät ymmärtäneet tarhaamisen päälle tai sitä, että heinää annetaan useasti päivässä. Monella tallilla rehuja annettiin kerralla paljon ja hevoset seisoivat sisällä.”Ulkomaalaisten harrastajien lisääntymisellä on ollut ehkä vaikutusta, mutta nyt hevosille saa sovittua juuri sellaiset olot, kuin itse haluaa. Tarhaaminen on monissa paikoissa itsestäänselvyys, ja heinääkin jaetaan 3–4 kertaa päivässä.”Meillä kaikki on hoitunut aina hyvin. Hevoset saa sovitusti ruokinnan, ja raikasta vettä on aina tarjolla. Karsinoissa on hyvälaatuista olkea ja ne saavat olla päivät tarhassa ja ne loimitetaan sovitusti.”. Kokeneet koulukonkaritSekä Windsor että Damasco ovat jo kokeneita, pitkälle koulutettuja 15-vuotiaita koulukonkareita. Ne vaativat paljon hoitoa pysyäkseen hyvässä kunnossa.”Damasco on nyt todella hyvässä vireessä. Sen selkää on hoidettu kiropraktialla ja eläinlääkärin toimesta, ja Peppi myös laseroi sitä ja käyttää sillä Bemer-loimea. Ei sen selässä ole ollut vakavia vikoja, mutta hevonen on jo vanhempi. Nyt selkä toimii paremmin ja samalla hevonenkin toimii”, Karinen selvittää.Kokko sanoo, että Windsor osaa teknisesti paljon, mutta sen kanssa alku on olut hankalaa, koska se ei ole aina motivoitunein tekijä ja on vähän hidas.Päättyneellä kaudella ratsukko sai ensimmäisestä kokeilustaan nuorten luokissa 66 prosenttia.”Kaikki hevoset ovat erilaisia ratsastaa, mutta osaavat GP:n asiat tai sen lähelle. Enemmän tässä on se, että saan kaikki liikkeet oikein ulos ja yksityiskohdat hiottua. Myös kokoamisaste on tärkeä”, Kokko sanoo.Hän tekee töitä myös fysiikkansa kanssa ja tapaa personal traineria kahdesti viikossa.”Kun olin nuorempi, en ajatellut omaa kuntoa niin paljon, mutta kerran Antonio piti minulle puheen siitä, miten paljon ratsastajankin pitää tehdä töitä. Myös asenne on oltava kunnossa, että voi kehittyä, ja kropan pitää toimia, koska hevosen selässä ei vaan istuta. Olen päässyt tapaamaan myös maajoukkueen fysiikkavalmentajaa maajoukkueleirillä.”Kokko sanoo, että hänen tavoitteenaan on ratsastaa eleettömästi mutta tehokkaasti. Hän toteaa, että joskus hän jää vielä liian passiiviseksi, jolloin hevoset jäävät helpommin laiskaksi.Ensi kaudella Kokon päätähtäin on Belgian EM-kisoissa. Hänet on jo aiemmin valittu kisoihin, mutta perhe on päättänyt, että EM-mittelön aika on vasta, kun siihen ollaan valmiita.”Se on vaativa ja kallis reissu, eikä ole järkeä lähteä sinne, jos ei ole mitään mahdollisuutta menestyä finaaliin saakka.”Tällä hetkellä Kokko treenaa hevosineen kohti ensi kautta. Kilpailukausi alkaa tammikuussa lähialueen kansallisissa, jotka ovat hyviä paikkoja testata ohjelmia kilpailuissa. Keväällä Jerezissä on kansainväliset kilpailut, jotka ovat alkukauden päätähtäin. Viime keväänä Kokko voitti kv-junioriluokan Jerezissä.Myös Future Championship on merkitty kalenteriin, samoin kuin kansainväliset nuorten luokat Windsorilla, vaikka juniorivuosia on jäljellä vielä kaksi..Jouluksi kotiin Ennen kuin uusi kilpailuvuosi alkaa, on edessä joulu ja vähän opiskelua. Kokko tulee pikkusiskonsa Maijan kanssa Suomeen jouluksi, äiti jää Espanjan kotiin syömään tapaksia ja pitämään huolta koirasta ja hevosista.”Suomesta ei ole kylmyyttä kyllä ikävä, mutta ehkä välillä suomalaista ruokaa. Isälläni on ravihevosia Tornion Laivakankaalla, niitä käymme jouluisin ajamassa yhdessä.”Kokko ei ole ajanut ravihevosia ikinä yksin, mutta hän ei poissulje sitä, etteikö joskus voisi ajaa ravikortin.”Lajia en ole tietenkään vaihtamassa. Kyllä mä tähän panostan kaikkeni. Olisi kyllä kiva, jos tässäkin lajissa olisi yhtä hyvät palkinnot.” .ELÄMÄÄ ESPANJASSA – HEVOSILLA DRINKSUILLEEspanjassa hevoset tottuvat monenlaiseen. Anu Karinen sanoo, että liikenteessä isoja eläimiä ei noteerata mitenkään erityisesti. Ihmiset ajattelevat, että hevoset ovat kulkupelejä siinä missä autotkin.”Paikalliset eivät väistele tai hidastele. Me emme lähde ratsastamaan teille, mutta monet lähtevät.”PRE-hevosia löytyy monista torpista. Etenkin sunnuntaisin paikallisilla on tapana lähteä kaupungille hevosillaan, niin ratsain kuin valjakoin. Eläimet parkkeerataan ravintoloiden eteen, ja sisältä tuodaan drinkit suoraan hevosen selässä oleville ratsastajille.”Se on hieman koomista suomalaisesta näkökulmasta”, Karhinen hymyilee.Yksi syy, miksi Karinen tuo suomenhevosensa Suomesta Espanjaan onkin se, että hevonen tottuu vilkkaaseen elämään ympärillä..Kukaan ei tule kyseenalaistamaan, jos kilpailukentän laidalla on leikkiviä lapsia.". ”Nuori suokkimme on vähän keskittymiskyvytön ympäristön suhteen. Täällä on niin paljon nähtävää, että se joutuu tottumaan moneen. Paikallistason kilpailuihinkin ihmiset saattavat tulla omilla hevosillaan katsomoon, ja joka puolella lentää droneja ja on äänekkäitä ja elehtiviä ihmisiä tai vaikka aasivankkureita. Kukaan ei tule kyseenalaistamaan, jos kilpailukentän laidalla on leikkiviä lapsia.”Ja villisikoja. Niitäkin löytyy. Karinen sanoo, että villisiat säikyttelevät välillä hevosia puskista. Ne asuvat vuorilla, mutta välillä ne vaeltavat kaupunkiin.”En ole kuullut, että ne ikinä tekisivät mitään ihmisille, mutta on parempi pysyä paikoillaan, kun ne tulevat lähelle.”Hevosten rehuja villisiat joskus maistelivat, kunnes nekin suojattiin paremmin.Karinen toteaa, että heidän hevosensa ovat saaneet sellaista siedätyshoitoa kaikkeen, eivätkä ne säiky melkein mitään. Mitä nyt joskus kurnuttava rupikonna saa aikaan pienen reaktion.Se, että hevonen on tottunut hälinään, on avuksi kilpailuissa. ”Meidän hevosemme ovat yleensä todella lunkeja ihan missä ympäristössä tahansa. Ne ovat turvallisia lapsi- ja junioriratsastajille, kun ne ovat niin tottuneita kaikkeen”, Karinen sanoo.

Espanjassa asuva Peppi Kokko käy lukion neljässä vuodessa, jotta aikaa jää urheilulle – Uusi hevonen löytyi suomalaisen GP-ratsastajan alta

Aiheeseen liittyvää