Pipsa Koski etenee esteratsastajan polullaan päivä kerrallaan ja haaveilee tulevaisuudesta "Suski-kakkosena"

Tapaamme Pipsa Kosken kanssa Janakkalan Hattel Horsessa. 23-vuotias tuore Suomen mestari pitää siellä hevosiaan jo neljättä vuotta ja asuu tallinpihassa itsekin."Me jaetaan Suski Granrothin kanssa sama paritalo tossa parinsadan metrin päässä", Koski kertoo.Päivän viimeinen hevonen on ratsastuksessa, hollantilainen kimoruuna Jumper (Berlin – Heartbraker).Koski ratsastaa ulkona kentällä. Järvi siintää takana. On kirpeä alkusyksyn päivä. Hän työskentelee kolmessa askellajissa, pääosin laukkaa kevyttä, tasaista laukkaa, diagonaalilla hän vaihtaa laukan askeleeseen, menee avot ja sulut.. Pipsa Koski on juuri sellainen ihminen, minkälaiseksi hyvän esteratsastajan kuvitteleekin. Rauhallinen, harkitseva, vähäpuheinen. Valtavia tunteenpurkauksia on turha odottaa, sen hän myöntää auliisti itsekin. Ja hevoshullu. Parantumattomasti, syvästi, hevoshullu.Kulunut vuosi on ollut Koskelle paras ikinä. Kaikki on tuntunut onnistuvan. Osansa asiassa on varmasti myös sillä, että hän ei lähde suinpäin mihin tahansa koitokseen.Tallinna Horse Show'ssa Koski osallistui pääluokkaan, maailmancupiin, ja oli siinä puhtaalla suorituksella paras suomalainen, viides, mutta itäinen sarja on aivan eri tasoa kuin läntinen. Se on siinä ja siinä, voiko niitä edes verrata.Pian hän hyppää Helsingissä, jossa hänellä on paikka viiteen tähteen, mutta tässä kisassa rima on asetettu 150-luokkiin. Se kuulemma riittää. Lauantain GP ja sunnuntain maailmancup, 160-luokkia molemmat, jäävät seuraavaan kertaan."Se on vaan kymmenen senttiä, mutta siitä tulee valtava ero", hän sanoo, kuten niin moni muukin on asian todennut. "Ei ole tekeminen vielä sillä tasolla."Hän ei ole sitä tyyppiä, joka jännittäisi. Ei se sitä ole. Mutta kaikelle on aikansa.. Koski hoitaa omat hevosensa itse. Tallinkäytävällä ollaan pesupaikoilla nokakkain Eeku Pitkäsen ja hänen hoitamansa Ludo von Aulangon kanssa. Talliarkea. Radiosta kuuluu vaimeasti Tiktakin vanha hitti Miksi kyyneleet. Vesi lorisee ja naiset höpöttelevät niitä näitä toimittajalle. Pitkänen viheltää kappaleen mukana.Biisin aikana Koski pesee hevosen jalat ja laittaa sen valmiiksi karsinaan.Jumper käy iltapäivällä vielä ulkona. On alkuiltapäivä ja kaikki hevoset, yhteensä neljä, on ratsastettu.Koskella ei ole vapaa-ajan ongelmia, sillä loppu iltapäivä käytetään tradenomiopiskeluihin. Ala on laskentatoimi. Mutta ei se laskentatoimi häntä ihan valtavasti kiinnosta. "Kunhan nyt jotain luen."Illalla Koski palaa tallille, usein jo iltapäivällä. Joskus hän ei palaa tyhjään asuntoonsa ollenkaan ennen nukkumaan menoa, vaan jää hengailemaan tallille."Tallilla on aina paljon kivempaa. Täällä kuitenkin tapahtuu kaikki se, mikä mulle on tärkeää."Pipsa Koski ei ole sisustajatyyppiä, "joku harmaa sohva sinne hankittiin, kun mä muutin" ja "ei mulla ole verhoja ollenkaan" -lauseilla tuli kuitatuksi kysymykset siitä, miltä Backlundien omistamassa asunnossa näyttää. Ei hän edes tiedä kuinka paljon neliöitä asunnossa on. "Kai se joku kolmio on."Paljon mieluummin Koski puhuu siitä, miten hevosia viedään eteenpäin."Systemaattisuudella, joka ulottuu kaikkeen tekemiseen ratsastamisesta kengitykseen ja eläinlääkäreihin. Ammattimaisuudella ja tarkkuudella."Koski viihtyy Suomessa ja nimenomaan Hattelissa. Ei ole lähdössä Eurooppaan. On hän Euroopassakin ollut. Jo 17-vuotiaana hän oli puoli vuotta Saksassa Mikko Mäentaustalla.Kirjoitusten jälkeen vaihtoehtona oli silloin lähteä uudelleen Eurooppaan. Mutta sitten kävi niin, että hän tutustui maajoukkuevalmentaja Sanna Backlundiin sillä seurauksella, että muutti kokonaan hänen valmennukseensa. Tämä elämänmuutos tapahtui kolmisen vuotta sitten, jolloin Koski muutti etelämmäksi Pohjanmaalta.Edellinen valmentajakin oli Sanna. Sanna Illi. Heidän ratsastuskoulullaan Myrkyssä Koski aloitti. Hän oli silloin 13-vuotias ja muistaa, että Jone Illi ainakin oli silloin jo ponin selässä. Hänelle löytyi Illien kautta myös hevonen Illien kontaktien kautta Belgiasta, Ibiza van de Meerhoeve."Hyvä junnuhevonen, joka aina hyppäsi, tuli vähän lähelle tai jäi vähän kauas."Tällainen suurisydäminen hevonen jokaisen juniorin pitäisi saada tiettyyn kohtaan uraansa, jotta ratsastus menee eteenpäin.. Koski arvostaa sitä, että valmentaja on aina saapuvilla, ettei hän jää ongelmineen yksin. Kaikki hyppyvalmentautuminen tehdään Backlundin, Backlundin Hollannin kontaktin Emile Hendrixin tai jonkun muun vastaavan auktoriteetin ohjauksessa.Koski oli alkuvuodesta kolme kuukautta Hendrixillä Hollannissa. Hän piti hevosiaan Traversissa lähellä Peelbeergeniä, Nick Skeltonin ja Laura Krautin tallissa, sillä he viettävät usein talvensa USA:ssa."Emile kävi siis siellä meitä auttamassa ja katsoi perään myös kisoissa."Suomalaisia oli koolla itse asiassa kolmekin. Anni Hjerpe jäikin Hollantiin ja kolmas, Teresita Bremer muutti sieltä Sveitsiin, missä opiskelee.Siinäkin kohtaa kävi mielessä, jäisikö Hollantiin. Mutta keskustelu Backlundin kanssa johti siihen, että hän palasi kesäksi Suomeen.Vuorottelu koti-Suomen ja kivikovan Keski-Euroopan välillä on Kosken luova ja mielenkiintoinen tapa selättää jokaisen huipulle pyrkivän kilparatsastajan ykköshaaste, eli se vuosikausien, jopa kymmenien vuosien tie ylivoimaisia vastustajia vastaan. Keski-Euroopassa toki oppii, mutta se on myös erittäin kova koulu, kilpailu on valtavaa ja on suurena riskinä hävitä valtavaan massaan."Se on itse asiassa ihan hyvä tulla vähän tänne takaisin ja kisata kansallista, koska täällä se on asteen helpompaa. Keski-Euroopassa voi helposti iskeä sellanen pieni masennus, kun sitä pärjäämistä ei niin helposti tule. Radat on tosi tuhteja ja taso on kova. Se on hyväksi omalle psyykelle", hän sanoo tavalla, joka paljastaa, että asiaa on ajateltu.Tammikuussa sama on jälleen edessä. Koski suunnittelee palaavansa Traversiin muutamaksi kuukaudeksi ja käyvänsä Espanjassa Olivan MET-2 tourilla helmikuussa. "Sannakin lähtee sinne."Kevättalveksi on itse asiassa hyvinkin tarkat suunnitelmat, ja siltä näyttää, että ensi kesänä Suomen kansallisissa kisoissa nähdään vähintään yhtä suorituskykyinen Pipsa Koski kuin kuluneenakin kesänä."Ihan siinä kesän korvalla käyn tekemässä vielä kisareissun Keski-Eurooppaan. Ja sitten vedetään kotimaassa kansallisia. Käydään ehkä vaan Norjassa, jossa on myös aika leppoisaa, ja jossa saa vähän menestystä ja boostia siihen tekemiseen. Eikä se ole hevosillekaan niin rankkaa."Koskea on vaikea puskea yli hänen oman vauhtinsa. Hänellä ei ole mihinkään kiire. "Vuosi kerrallaan mennään", hän sanoo. "Kai sitä joka vuosi kehittyy, vaikka sitä itse onkin vaikea huomata."Koski analysoi omia ratsastusvideoitaan mielellään. "Niistä näkee tosi hyvin ja, joo, kyllä mä niitä nykyään pystyn ihan katselemaan", hän naurahtaa.Hänen tyylinsä on hyvin eleetön ja pehmeä. Se on sellainen tyyli, jota hän haluaa edustaa. "Mutta se on ehkä myös mun heikkokin paikka. Jos tulee jotain yllättävää hevosen kanssa, olisi ehkä hyvä kyetä vähän nopeampiinkin reaktioihin", hän arvelee.Kun tuon maanantaipäivän ratsastusta katsoo, se on rentoa, lähes meditatiivista. Ratsukko etenee kentällä omassa kuplassaan ja hevonen tulee siinä samalla kuin puolihuomaamatta läpiratsastetuksi. jumperilta näyttää menevän ajoittain silmät umpeen.Kilparatsastus on mitä suurimmassa määrin Pipsa Kosken juttu. Se on ratsastamisen suola."Kyllä iso osa motivaatiosta tulee kisoista. Ja tietty siitä, kun näkee miten hevoset menee eteenpäin ja alkaa pärjätä."Jumper on hevonen, jolla on elastisuus ja kyky isoillekin esteille. Koski arvelee, että se pitää esteiden hyppäämisestä ja jopa kisoissa olemisesta."Sen vaan tuntee sinne satulaan. Ja se on sillai innokas ja korvat hörössä", hän toteaa.Pipsa Kosken hevoskaarti on hankittu Hattel Horsen kautta. Niissä on kiinni iso summa rahaa. Kosken vanhemmat ovat rakennusalan yrittäjiä ja hänen oma sähköpostinsakin on @modulo.fi. Modulo rakentaa päiväkoteja ja kouluja."Ei tästä ilman heitä tulisi mitään", Koski tuumaa realistisesti.Pipsa Koskea ei kuitenkaan saa ainakaan ääneen haaveilemaan olympialaisista."No, olishan se tietysti kivaa", hän sanoo. "Mutta en mä just nyt itseäni niissä näe.""Ja kyllä mulle vähän vähempikin riittäisi."Mitä se vähän vähempi sitten olisi?"Että voisi vaan tehdä tätä jollain lailla ammatikseen. Eli joko ratsastaa jollekin tai pitää omaa myyntitallia. Tykkäisin olla Suski-kakkonen. Mutta siihen mulla on vielä matkaa!".Pipsa Koski ja Jumper viidensiä Tallinnan 150 sentin world cupin osakilpailussa: "Ihan uskomaton hevonen".Pipsa Koskesta senioreiden Suomen mestari - "Iprimero on sellanen, että koita sä kuski pysyä vaan kyydissä, niin mä hoidan tän homman".Pipsa Koski johtoon toisessa SM-osakilpailussa - "Tänään pidetään palaveria valmentajan kanssa".Dramaattinen Pohjola GP - Pipsa Koski teki Iprimerolla ainoan tuplanollan

Pipsa Koski etenee esteratsastajan polullaan päivä kerrallaan ja haaveilee tulevaisuudesta "Suski-kakkosena"

Aiheeseen liittyvää