Pohjoisen vaatimaton taituri Sonja Mäkelä jatkaa isänsä jalanjäljissä: "Hyvä ratsastus on edelleen hyvää ratsastusta"

Oulun Pikkaralassa sijaitsee talli, jonka ratsastuskentillä moni suomalainen mestari on kilpaillut ja harjoitellut. Legendaarisen, reilu vuosi sitten menehtyneen estevalmentaja Pekka Mäkelän rakentamaa ratsastustallia pyörittää nykyään hänen tyttärensä, esteratsastaja Sonja Mäkelä. Hän muistelee, että tiluksilla on aikoinaan kilpaillut itse Kyra Kyrklund, jo kauan ennen hänen syntymäänsä. Mäkelän äiti Raija Paakkari oli kouluratsastaja, ja vanhemmat ovatkin olleet hänen uransa suurimmat vaikuttajat.”En olisi tässä ilman heitä”, Mäkelä toteaa.Nyt Pikkaralassa asuu hänen omat kilpahevosensa, asiakkaiden ratsutettavia hevosia, valmennettavia sekä tallipaikka-asiakkaita. Suurin osa hevosista asuu laumoissa, jopa hänen GP-hevosensa Celtas Quen (Grandorado – Luz Z).Esitellessään Pikkaralan maneesia, Mäkelä toteaa, että tähän aikaan vuodesta siellä ei ole yhtään estettä. Kaikkina muina vuodenaikoina niitä on aina pystyssä.Marraskuun pimeys on pyhitetty perusratsastukselle sekä puomi- ja kavalettityölle. Asioille, joita tarvitsee hypätäkseen paremmin. Esteratsastuksen vivahteet ovat vuosien saatossa muuttuneet, kun etäisyydet ovat pidentyneet ja tempo on kasvanut. Silti perusperiaatteet ovat samat.”Hyvä ratsastus on edelleen hyvää ratsastusta. Hevosen pitäisi olla suora ja omassa tasapainossaan, eikä maata ratsastajan avuilla. Ratsastajan pitäisi pystyä istumaan hiljaa hevosta häiritsemättä”, Mäkelä sanoo.Hän tunnustaa hyppytunnin pitämisen olevan helpompaa perusratsastuksen opettamisen.”Perusratsastus on yksinkertaista, mutta sen tunteen opettaminen on todella vaikeaa. Ja se on tylsempää kuin estetunnin pitäminen”, Mäkelä naurahtaa ja jatkaa:”Mutta jos haluaa opettaa ratsastamaan ja pääsemään eteenpäin, perusratsastus on pakko käydä läpi. On pakko tehdä perustyö, jotta hypätessä voi keskittyä vain hyppäämiseen.”Ei ole oikotietä, jos ratsastaja haluaa tulla hyväksi ratsastajaksi. On nautittava pienten yksityiskohtien viilaamisesta.Omassa tallissa asuu hänen valmennettaviaan, mutta kuinka tiivistä apua kukin tarvitsee, se vaihtelee. Kokeneempi tarvitsee vähemmän kuin kokemattomampi.”Minun tehtäväni on tehdä itseni tarpeettomaksi”, Mäkelä toteaa.Valmennettavien tulisi oppia ajattelemaan itse. Hän jakaa auliisti omaa tietopankkiaan, mutta toteaa, ettei ole kaikkien alojen asiantuntija.”Nykyaika on haastava, kun voi valita netistä oman teoriansa ja aina saa omalle ajatukselleen tukea googlaamalla. Haluan kuitenkin uskoa, että ne jotka ovat oikeasti kiinnostuneita kehittymään, ovat kiinnostuneita kokeneempien ihmisten tiedosta.”Esimerkiksi kilpailuissa hän ottaa avoimin mielin kommentteja vastaan kokeneimmilta hevosihmisiltä ja kanssakilpailijoilta, ”vaikka Rantasen Jukalta”. Vaikka asiasta ei olisi samaa mieltä, asiaa saattaa jäädä miettimään.”Totta kai täytyy luottaa omaan tekemiseensä, mutta on hyvä olla myös tietyllä tapaa itsekriittinen ja kuunnella avoimesti niitä, joilla on enemmän kokemusta. Eivät he huvikseen niitä asioita sano.”.Menestys ruokki nälkääRatsastuksen Mäkelä aloitti luonnollisesti kotitallillaan shetlanninponilla eikä ole koskaan käynyt ratsastuskoulussa.”Ensimmäinen mitalikin tuli shetlanninponilla, kun 90-luvulla oli shettisten aluemestaruus ja tulin toiseksi. Siitä sai esimakua kilpailemisesta”, Mäkelä muistelee.Ensimmäisen ison ponin, Redwood Heather Rosen, hän sai 9-vuotiaana.”En saanut sille edes satulaa selkään, mutta se oli kiltti. Kilpaileminen aloitettiin 60-luokista ja parhaimmillaan pääsimme 120-luokkiin. Se ei ehkä ollut paras kilpaponi, mutta kyllä silläkin sai ruusukkeita. Ja se oli aivan mahtava oppimestari, sanan varsinaisessa merkityksessä.”Isosiskolta Jaanalta perityllä Garanzialla Mäkelä hyppäsi isojen ponien SM-tasolla ja avoimissa luokissa 120-luokissa.”Hevoset eivät voineet sille mitään, jos oli hyvä vire päällä, kun se kääntyi pennin päällä. Kun ponien kanssa pääsi menestyksen makuun, se vain ruokki nälkää.”Ponivuosista jäi hyvät muistot. Poneilla ratsastaminen opettaa asioita, joista suoraan hevosella kilpailemisen aloittava ei hyödy. 120-luokan hyppääminen on erilaista ponilla ja hevosella. Siinä missä poni tarvitsee tukea ratsastajalta, hevoselle esteet ovat pieniä ja se kykenee korjaamaan ratsastajaa.”Poneille isoissa luokissa joutuu ratsastamaan ponin kapasiteetin ylärajalla, miettimään ratkaisuja suhteutetuissa väleissä ja ratsastamaan tosi tarkkaan. Voisi sanoa, että poneilla isojen luokkien hyppääminen on samanlaista kuin hevosella GP-luokkien hyppääminen. On oltava sama tarkkuus.”Viimeiselle juniorikaudelleen Mäkelä sai Primrose K:n (Epilot - Doppsko Valiant), jonka kanssa hän juhli junioreiden SM-kultaa 2010. Nuorissa ratsastajissa tuli SM-hopeaa.”Se oli fantastinen hevonen siihen hetkeen. Sillä oli suuri sydän ja se oli sopivan varovainen. Ja onnistumiset taas lisäsivät vettä myllyyn”, Mäkelä naurahtaa..Hyvä aikaratsastus on kontrolloituaKilparatsastaja tarvitsee onnistumisia ja menestystä.”Epäonnistumme enemmän kuin onnistumme, mutta jos ei ikinä onnistu, en tiedä mistä ammentaisi motivaatiota kilpailemiseen. Onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä. Yhdellä onnistumisella mennään kymmenen epäonnistumisen yli.”Mäkelä on ollut kilpailuhenkinen lapsesta asti, välillä jopa huono häviäjä. Nykyään hän löytää suorituksistaan hyvää myös silloin, kun ei voita tai sijoitu. Silti kilparatsastuksen todellista tarkoitusta ei tule unohtaa.”En tykkää ajaa 600 kilometriä Ypäjälle vain osallistumaan. Onnistuessaan on oltava edellytykset pärjätä luokassa, johon osallistuu. Jos ei puhuta nuorten hevosten kouluttamisesta tai uuteen tasoon totuttelusta, kilpailemisen pointti on kilpailla.”Taitoarvosteluun hän suhtautuu varauksella. Sen periaate on hyvä, mutta sen nykyinen toteutustapa on ongelmallinen. Jos hän ei olisi saanut kilpailuhenkisenä lapsena ratsastaa aikaluokkia, olisiko intoa lajiin syttynyt? Taitoarvostelua perustellaan turvallisuudella, mutta turvalliseen ratsastukseen kuuluu myös valmentajien vastuu.”Me emme saaneet sooloilla vaan teimme mitä sanottiin. Aikaratsastaminenkin pitää opettaa, ja hyvä aikaratsastus on kontrolloitua. Yleensä tiukasti kääntävä voittaa sen, joka kaahaa pitkää reittiä.”Pohjois-Suomessa kilpailijamäärät laskevat koko ajan ja Mäkelä arvelee, että yksi syy on taitoarvostelu.”Miksi maksaa kalliita lähtömaksuja, kun ei koskaan pääse yrittämään voittoa? Totta kai tavoite on mennä ylöspäin, mutta esimerkiksi ratsastuskoulun oppilaat eivät koskaan pääse ratsastaman korkeampia luokkia.”Lisäksi taidon arvosteleminen ei ole helppo tehtävä tuomarille.”Itse koen, etten pystyisi siihen, vaikka minulla on ehkä käsitystä siitä, mitä on hyvä ratsastus. Mutta laittaa ne paremmuusjärjestykseen siinä hetkessä, se olisi tosi vaikeaa”, Mäkelä pohtii..Hevoset veivät voitonMäkelälle oli ”valitettavan selvää”, että hän jatkaa isänsä jalanjäljissä esteratsastuksen ammattilaiseksi. Reilu kymmenen vuotta sitten Primrosen uran loputtua ja toisen tulevaisuuden lupauksen loukkaannuttua olosuhteet kuitenkin johtivat siihen, että oli aika miettiä vaihtoehtoja ratsastukselle. Ainoa ratsastettava siihen aikaan hevonen oli 3-vuotias omakasvatti E-Type (Clarimo- Espri).Isä oli vastustanut tyttäriensä uraa hevosalalla, sillä hän tiesi liian hyvin, mitä ala vaatii.”Hän kannusti voimakkaasti opiskelemaan. Hän ei mielellään nähnyt, että jatkan tätä vaan olisi halunnut, että minulla on kunniallinen, ihmisten ammatti.”Mäkelä toteaa päässeensä itse helpolla, sillä hänen isänsä rakensi kaiken nollasta.”Hänen työmääränsä oli posketonta, ei kenenkään pitäisi joutua tekemään sellaista määrää työtä, mitä hän elämässään teki.”Hevosten puuttuessa Mäkelä opiskeli arkeologiaa Oulun Yliopistossa kolme vuotta. Hevoset kulkivat kuitenkin rinnalla koko ajan.”Sitten jouduin valinnan eteen, koska en voinut tehdä molempia asioita vähän sinne päin. Piti tehdä valinta, ja hevoset veivät voiton.”Hän sai Kristian ”Kicki” Nymanilta hevosen ratsastettavaksi, mikä johti useamman hevosen yhteistyöhön. E-Typekin vanheni, minkä lisäksi Tua Huomon omistaman Cissyn (Sam R – Sable Rose) kanssa tuli senioreiden SM-mitali.Omakasvatti E-Type hyppäsi parhaimmillaan 140-luokkia, mutta Mäkelä totesi lopulta, että hevonen on liian arka esteratsastukseen.”Hyvänä päivänä se oli todella hyvä, mutta sen luonteessa ei ollut tarpeeksi kovuutta eikä sen paikka ollut isoilla radoilla.”Hevonen oli malliesimerkki siitä, miten tärkeää on kilpahevosen luonne.”Sillä oli muuten kaikki edellytykset, mutta se tarvitsi niin paljon ratsastajan tukea, että ratsastajalla ei ollut varaa yhteenkään virheeseen. Tämä laji on muutenkin vaikea.”.30-vuotislahjaksi ensimmäinen oma hevonenTällä hetkellä Mäkelällä on kaksi omaa hevosta. Toinen on 9-vuotias Celtas Quen, joka tuli ensin ratsastettavaksi Anna Granbergiltä. Kun omistaja halusi siitä luopua, Mäkelä osti sen itselleen.”Koin sen olevan sellainen hevonen, jonka ohi ei voi kävellä. Vaikka sekin on hyvin omintakeinen, ei ole kaduttanut. Se on jo antanut sellaisia onnistumisia, että kaikki tästä eteenpäin on plussaa.”Hevosella on hyppykykyä ja se on hyvin varovainen. Alussa se hyppäsi esteiden yli puoli metriä liikaa. Aiemmat kokemukset E-Typen kanssa auttoivat, että hän malttoi viedä hevosta eteenpäin tarpeeksi hitaasti niin, että itseluottamus säilyi.”Nyt voin sanoa, että se ei ole arka, vaikka se oli hyvin varovainen tullessaan. Tällä hetkellä on hyvä keskinäinen luottamussuhde.”Kesällä ratsukko kilpaili Pohjola-sarjassa 145-tasolla.Toinen oma hevonen on nelivuotias Domboy (Dorian Grey – Mr. Blue).”Se oli ensimmäinen hevonen, jonka ostin itse. Se oli 30-vuotislahja itselleni pikkuvarsana, valokuvan perusteella.”Hevoseen on luonnollisesti ladattu odotuksia, mutta se on sen verran herkkä, että Mäkelä ei usko sen etenevän ikäluokkakilpailujen tahdissa. Se kävi kuitenkin jo kesällä hyppäämässä muutamat kilpailut..Omaa kilpailu-uraansa Mäkelä suhtautuu hyvin realistisesti. Ajatus lähdöstä ulkomaille tai työskentelystä toisen palveluksessa on välillä käynyt mielessä, mutta hän pitää omista hevosistaan liikaa.”Jos olisi jonkun palkkalistoilla, joutuisi vielä illalla tekemään omat hevosensa. Tiedostan sen rankkuuden. Lisäksi tällä omalla paikalla on aina ollut arvo, että en ole osannut siitä päästää irti.”Oulusta käsin kilpaileminen Suomen huipputasolla on edelleen mahdollista, mutta kilpailemista ulkomailla hän ei näe realistisena.”Minun resurssini eivät riitä siihen, mitä kansainvälinen kilpaileminen edellyttäisi. Haaveilla saa, mutta jos niitä ei pysty koskaan tavoittamaan, niin pettymyshän siinä tulee. Olen valinnut, että nyt tehdään tässä näillä pelimerkeillä.”.Kuka sytyttäisi liekin jälleen?Mäkelän kevään suunnitelmat riippuvat talvesta luonteesta. 20 asteen pakkasella hän ei ole kiinnostunut lähtemään kilpailuihin, joten katse on jo ulkokilpailuissa.”Se ei ole ideaalia, jos ajatellaan kilpailurutiinia. Näin pitkät tauot eivät ole hyväksi.”Ennen lähialueella oli paljon pienempiä kilpailuja, joiden avulla rutiinia pystyi pitämään yllä. Kun ajettiin Etelä-Suomeen, lähdettiin kilpailemaan tosissaan.90-luvulla Oulussa järjestettiin myös useita isoja kansallisia kilpailuja, joihin kaikki kotimaan huiput tulivat kilpailemaan. Oli Oulun Pokaali ja Kestilän Maitomalja, tavallisia kansallisiakin kilpailuja oli pitkin vuotta. Nyt Oulussa ei saada järjestettyä yhtäkään kansallista estekisaa.”Varmaan tarvittaisiin taas joku ihminen, jonka liekki palaa niin kirkkaasti, että se tarttuu muihinkin.”Isä Pekka Mäkelä johdatti aikoinaan koko Pohjois-Suomen esteratsastuksen kukoistukseensa. Myrkyssä samanlainen ilmiö on nyt nähtävissä Sanna Illin toimesta.Sonja Mäkelä ei kuitenkaan tiedä haluaako hän olla se henkilö, tai olisiko hän edes oikea henkilö siihen. Se vaatii hulluutta, eikä saa miettiä mitä muuta ajattelee.”Olen nähnyt sen vierestä mitä se on ja se ei ole helppo tie. Löytyisikö Pohjois-Suomesta muitakin? Pitääkö sukunimen olla Mäkelä, jotta olisi tarpeeksi yllyttämään muut mukaansa?” Mäkelä pohtii..Tallissaan luksusta ja vau-efektejä tarjoava Anni Roslin satsaa esteratsastukseen täysillä – "Elän unelmaani tällä hetkellä"

Pohjoisen vaatimaton taituri Sonja Mäkelä jatkaa isänsä jalanjäljissä: "Hyvä ratsastus on edelleen hyvää ratsastusta"

Aiheeseen liittyvää