Ratsastajan isä joutuu hevosmaailmaan usein pyytämättään - "Nöösipoikana kuuntelin, että miten päin nämä kuolaimet nyt suuhun laitettiinkaan"

Moni isä on joutunut hevosmaailmaan ihan pyytämättä ja yllättäen, milloin vaimon, milloin tyttären harrastuksen kautta. Eräs heistä on Ari Svensk, kouluratsastaja Nora Svenskin isä, jolla on lähes 20 vuoden kokemus hevosisänä olemisesta. Miten kaikki alkoi?”Mulla oli isoisällä maatilalla työhevonen, josta kovasti tykkäsin. Olinkohan edes kouluikäinen… Halusin että se olisi ostettu meille ja aloin säästää viikkorahojani. Mutta kun viikkoraha oli 50 penniä niin se kesti liian pitkään ja asia unohtui.”Oma hevonen jäi saamatta ja hevoset unohtuivat sitten moneksi vuodeksi. Kunnes:”Tapasin sitten vaimoni Pian ja hänellä oli hevonen. Se oli mukavaa, olin aina kuitenkin tykännyt hevosista. Kohta jo aloin kyselemään Pialta, että pääsisinkö hevosen selkään? Mulla on joka asiassa aina ollut semmoinen luonne, että mielellään kokeilen kaikkea. Sitten vaan kysyin Pialta, että mites tää liikkuu, miten tätä ajetaan ja hän neuvoi. En yhtään tykännyt ravista, laukkaaminen oli paljon kivempaa ja aika pian jo laukkasin sänkipelloilla. Kyllähän Elli-hepassa vauhtia riitti, kun se oli ¾ täykkäri.”. Pelottiko?”Ei, vedet vaan tuli silmiin siinä vauhdissa. Ja hyvissä ajoin piti alkaa jarruttaa, kun se ei ihan heti pysähtynyt.”Hevonen muutti Ruskeasuolle ja Ari Svenskille tulikin kova paikka eteen.”Juu, kun Pialle tuli se umpisuoli ja jäin vähän niinkuin yksin hevosen kanssa. Onneksi siellä oli ihmisiä, jotka auttoivat, Pertti Paloheimo, Hertta Upari ja muut. Minä ihan nöösipoikana kuuntelin heitä, että miten päin nämä kuolaimet nyt suuhun laitettiinkaan.””Pia parantui ja minä innostuin hyppäämäänkin vähän. Piaa vähän kauhistutti, mutta sanoin että tule Laaksolle katsomaan, hyvin se menee! Kaverit kysyivät sitten mukaan kisoihin, mikä ettei, ajattelin. Pia vähän ehkä epäröi. Siellä Tuomarinkylän verkassa olikin sitten aika erilaista, hevosia joka puolella ja välillä joku huusi että este! Sitä ihmettelin. Ennen rataa joku huusi, että muista tervehtiä tuomareita! Katselin ympärilleni, että missäs sellaisia tuomareita löytyy ja näin kentän laidalla muutaman nauravan rouvan. Ajattelin että nuo on varmaan tuomareita ja heilautin kättä niille. No, se rata keskeytettiin sitten kolmen esteen jälkeen, olin tervehtinyt buffan rouvia!” Svensk nauraa."Nyt en varmaan 10 vuoteen ole ollut hevosen selässä. Siirryin tukijoukkoihin.”. Svenskin perhe asui Ari Svenskin työn takia kolme vuotta Latviassa ja siellä vanhempi tytär Nora hurahti hevosiin jo ihan pienenä.”Juu muistan, kun Nora istui shettiksen selässä Reiman toppapuku päällä ja minä juoksutan ponia. Kyllä meidän Rosakin ratsasteli, mutta Noralle hevoset oli alusta asti ihan intohimo. Ja mä ymmärrän sen hyvin, koska mun intohimo on koko elämäni ollut musiikki, nuorena oli bändejä ja muuta. Mutta jossain vaiheessa tajusin, että musta ei ehkä tule maailmankuulua rock-tähteä. Ja silloin ei kannata jäädä Raaheen uuninpankkopojaksi. Pyrin ja pääsin Vaasan kauppakorkeaan ja tein sen jälkeen koko työurani vähittäiskauppabisneksessä.” . Millaista on ollut tukea tyttären unelmaa?”Tärkeää mun mielestä. Unelmat ovat tärkeitä. Ratsastus tuo niin paljon hyviä asioita nuoren elämään, myös sellaisia, joita tarvitaan työelämässä. Vastuuntuntoa, pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta, organisointikykyä. Hevosten kanssa vietetty aika ei koskaan mene hukkaan. Onhan tämä toki vähän sellaista koko elämän lifestyle hommaa. Mutta mä tykkään hevosista, ne on mukavia kavereita.”Noran tie kilparatsastajaksi on ollut pitkä.”Kyllä, niin kuin kaikilla tavoitteellisilla ratsastajilla. Aluksi alemmissa luokissa otettiin tavoitteeksi, että saadaan luokasta aina 6:lla alkavat prosentit ja siitä sitten ylöspäin. Iso vedenjakaja oli, kun Nora oli vuoden Tanskassa kouluratsastaja Maik Kohlschmidtin luona treenaamassa. Sieltä tuli takaisin todella taitava tyttö ja myös uudet hyvät hevoset. Koska kyllä se on niin, että jos haluaa ratsastajana kehittyä, niin ulkomaille on lähdettävä.”Sitten vuorossa olikin jo sekä kansainvälisiä kisoja että kahdet EM-kisat. Mukana koko perhe.”Ne olivat hienoja reissuja. Rosakin halusi aina tulla mukaan. Matkat ja koko hevostouhu on lähentänyt meitä perheenä tosi paljon. Ollaan kyllä tiivis porukka. Hevosautoa on tullut ajettua aika monta tuhatta kilometriä.”Näin kokeneena hevosisänä mitä neuvoja antaisit uran alussa oleville isille?”Näin isän roolin unelmien mahdollistajana ja kaikilla tavoin lapsen tukena. Ja vaikka ei olisi itse hevosmies, niihin hevosiin kannattaa vähän tutustua. Huomaa niiden erilaiset luonteet ja tavat, yksilöitä ne on kaikki. Itse muistan, että kun oli menossa todella hektiset vuodet työelämässä, tuntui kivalta mennä tallille ja vaan vähän rapsutella hevosia.”Ari Svensk toteuttaa myös omaa unelmaansa: single ilmestyy lähiaikoina. Entä paluu hevosen selkään? Olisiko vaikka lännenratsastus sinun lajisi?”Se voi olla hyvä idea!” hän innostuu heti. ”Tykkään kokeilla kaikkea uutta ja näiden Noran kisahevosten selkäänhän en pääse,” hän nauraa.Ari Svensk viettää Isänpäivää Saksassa tyttärensä kanssa. Nora Svensk muutti Saksaan hevosineen viime keväänä Heike Kemmerin tallille valmistuttuaan itsekin kauppakorkeakoulusta..Nyt lähtee Nora Svensk: "Tavoite on oppia hiomaan ratsastuksessa yhä pienempiä yksityiskohtia"

Ratsastajan isä joutuu hevosmaailmaan usein pyytämättään - "Nöösipoikana kuuntelin, että miten päin nämä kuolaimet nyt suuhun laitettiinkaan"

Aiheeseen liittyvää