"Mietin, että mitä me ollaan oikein ostettu" – Sophia Jurmo ratsasti Helianthusta välillä kyyneleet silmissä

Haastatteluhetkellä esteratsastuksen SM-kilpailut ovat muutaman päivän päässä. Sophia Jurmo myöntää, että häntä jännittää..Mitalihaaveita Jurmolla ei ensimmäisistä senioreiden SM-kilpailuistaan ole, vaan tavoitteena on ratsastaa niin, että viikonlopun jälkeen voi olla tyytyväinen itseensä. Hän on hypännyt hevosellaan Helianthuksella vasta yhden 145-luokan, joten tarkoitus on kerryttää vielä kokemusta..Luonne paljastui vasta kotona10-vuotias Helianthus eli Hatti on ollut Jurmolla hieman yli kaksi vuotta. Ratsukko näyttää pelaavan hyvin yhteen, ja tallissa hevonen vaikuttaa ainakin nyt kovin seesteiseltä. Sen karsinan ovea ei laiteta kiinni, vaan se saa kuikuilla käytävän tapahtumia matalan verhon ylitse..Jurmo paljastaa kuitenkin, että hevosen kanssa on ollut vaikeaa. Sitä on ratsastettu kyyneleet silmissä..Koeratsastuksessa Ruotsissa tamma oli varsin helppo ja simppeli. Jurmolla oli ollut lopulta kaksi potentiaalista hevosta, joista Jurmon äiti ihastui erityisesti Helianthukseen. Hevosesta tehtiin kaupat ja se tuotiin Suomeen Kirkkonummelle..Kun hevonen kotiutui, sen oikea luonne alkoi hiljalleen tulla esiin, Jurmo kuvailee..Helianthuksesta tuli villi ja vaikea ratsastaa, sileälläkin. Se tuijotteli kulmia eikä pystynyt rentoutumaan ollenkaan. Jurmo joutui juoksuttamaan sen aina ennen kuin nousi selkään. Hypätessä kävi usein niin, että hevonen vain otti ja lähti ja pukitteli mennessään. Kavaletitkin saivat sen riehaantumaan eikä Jurmo aina pysynyt kyydissä..”Se saattoi riehua koko ratsastuksen ajan.”.Jurmolla oli ollut ennen Helianthusta omana tai ratsastettavana kymmenkunta hevosta, mutta minkään muun kanssa ei ollut aiemmin ollut niin vaikeaa. ”Mietin monta kertaa, että mitä me ollaan oikein ostettu.”.Täydellinen CatalunyaEnnen Helianthusta Jurmolla oli Catalunya. Se oli ratsastajalleen äärimmäisen tärkeä ja rakas hevonen, ja monta kertaa Helianthuksen kanssa tuskaillessaan Jurmo toivoi, että Catalunya olisi vielä ollut mukana tasoittamassa arkea. .Catalunya tuli aikoinaan Jurmolle juuri oikeaan aikaan. Sen edeltäjä oli ruvennut pysähtelemään keskelle sarjaesteitä, ja Jurmo oli tippunut selästä melkein joka kerta. Häntä oli alkanut pelottamaan. ”Se oli aika kova paikka 16-vuotiaalle. Tulin tosi epävarmaksi, enkä nauttinut enää hyppäämisestä.”.Pomminvarma Catalunya pelasti tilanteen, ennen kuin Jurmon hyppäämiskammo ehti kehittyä liian pahaksi..”Catalunya tuli ihan täydelliseen paikkaan, ja voi sanoa, että se pelasti mun ratsastusurani. Se hyppäsi aina kaiken, ja sen kanssa tein ensimmäiset 140- ja 145-rundini.”.Catalunya oli once in a lifetime -tyyppiä, Jurmo kuvailee..Suunnitelma oli, että kilpauran jälkeen Catalunya jää Jurmolle ja se astutetaan. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, koska tammikuussa 2020 tamma jouduttiin lopettamaan..”Kukaan ei oikein tiedä, mitä tapahtui. Maa oli ollut jäässä, ja Catalunya oli ilmeisesti riehunut tarhassaan ja laskeutunut jotenkin huonosti. Jalka oli ihan katkipoikki, eikä mitään ollut tehtävissä.”.Lähellä ihannehevostaNyt Helianthus on osoittanut, että omalaatuisesta luonteestaan huolimatta se pystyy täyttämään Catalunyan suuret saappaat..Jurmo toteaa, että nykyisellään se on vähintäänkin hyvin lähellä hänen ihannehevostaan. Hän tosin myöntää salaa haaveilevansa isosta, hitaasta kimohevosesta, mutta pieni ja nopea ruunikkokin ajaa asiansa..Kotona Helianthus ei vieläkään ole se kaikkein helpoin, vaan saattaa kyttäillä ja jännittyä, mutta Jurmo on oppinut elämään asian kanssa..”Olen todennut, että tuollainen se nyt vain on. Nykyään voin kuitenkin jo lähteä sen kanssa ilman satulaa maastoon, ja valmentajani sanoo Hattia jo tätiratsuksi.”.Radalla hevonen on elementissään. Se hyppää varmasti ja selässä ratsastajalla on olo, että hevonen oikeasti haluaa päästä esteen toiselle puolelle, Jurmo kuvailee. ”Hevonen voi olla lahjakas, mutta jos sillä ei ole halua, niin sitten on vaikeaa.”.Ennen Jurmolle tuloa Helianthus oli ollut hollantilaisella lapsiratsastajalla, joka oli hypännyt sillä joitakin 130-luokkia. Tulokset olivat varsin hyviä, eikä Jurmo ihmettele sitä. Kilpailutilanteessa hevonen käyttäytyy täysin eri tavalla kuin kotona..”Se on koko ajan ollut kisoissa parempi kuin kotona. Verkassa se saattaa riehua sen 20 minuuttia, mutta kun päästään radalle, se menee kuin juna.”.Helianthus on radalla rohkea ja varovainen. Se ei mielellään koske puomeihin, ja lähes kaikki pudotukset menevät Jurmon mukaan hänen piikkiinsä. ”Kahta pudotusta se ei ole mun kanssa ottanut koskaan.”.Jurmo hyppäsi Helianthuksella ratsukon ensimmäisen yhteisen 140-luokan viime kesänä. Hän myöntää, että ratsastajalle harppaus oli isompi kuin hevoselle, joka ei tuntunut edes huomaavan ylimääräistä kymmentä senttiä..”Joidenkin mielestä olin jo mennyt liian kauan 130-luokkia, mutta en uskaltanut mennä isompaa. Sitten kun hevonen alkoi 130-tasolla tekemään nollaa nollan perään, ajattelin, että nyt jos joskus se on valmis.”.Nyt 140 alkaa tuntumaan jo helpolta, tai ainakin mukavalta..”Hatti ei ole ennen mua mennyt isoja luokkia, mutta tuntuu, että olisi. Se on niin varma. Seuraava steppi on, että saadaan 145 sujumaan yhtä helposti.”.Helianthuksen kaltaisen hevosen kanssa kilpaileminen on nautinto, Jurmo sanoo, sillä eläin selvästi pitää kilpailutilanteista ja matkustamisesta. Jos hevosauto lähtee tallin pihasta eikä tammaa oteta kyytiin, se hermostuu, ja lastatessa se laukkaa auton kyytiin..”Äidille olen sanonut, että älä kävelytä Hattia kisapaikalla avonaisen rekan ohi, koska muuten se yrittää rynnätä sisään.”.Myös Jurmolla kilpaileminen on verissä..Ennen starttia Jurmo haluaa yleensä olla mahdollisimman paljon hevosen kanssa. Hän laittaa sen itse hevosautossa kuntoon ja hiljentyy hetkeksi. Pahin jännitys karisee, kun pääsee nousemaan selkään..Nuorempana Jurmo kertoo olleensa siinä määrin taikauskoinen, että kilpailuissa sukkien piti olla aina eriparia. Nykyään riittää, että tarkistaa kaikkien remmien olevan juuri niillä säädöillä kuin ne ovat aina ennenkin olleet..Lähtömerkin saatuaan Jurmo käy radan aina vielä kertaalleen päässään läpi, ja nostaa vasta sitten laukan..Kaikkein mieleenpainuvin rata on ollut vuoden 2019 Hanko GP Catalunyan kanssa, Jurmo kertoo. Ratsukko sijoittui viidenneksi, mutta olo oli kuin voittajalla. ”Catalunya ei ollut varovaisin hevonen, ja sen kanssa tuli usein joku pudotus. Silloin se hyppäsi kuitenkin ihan törkeän hyvin.”.Hangossa Jurmo on onnistunut myös Helianthuksen kanssa. He voittivat siellä tänä kesänä 135-tasolla pitkään havitellun kiertopalkinnon, U25-ratsastajille tarkoitetun Kenraalin maljan, ja hyppäsivät samana viikonloppuna ensimmäisen 145-luokkansa yhdellä pudotuksella..”Tietenkin tuntuu hyvältä sijoittua, ja saada vihdoin se malja, mutta vielä tärkeämpää on se, millainen fiilis radalla on. Hangossa pystyin ratsastamaan 145-radan itsevarmasti.”.Tulevaisuus vielä auki24-vuotiaan Jurmon suunnitelmissa ei ole ryhtyä täysipäiväiseksi ratsastajaksi, ainakaan vielä. Lukion jälkeen hän on työskennellyt osa-aikaisesti päiväkodissa, ja havittelee nyt opiskelupaikkaa metsätieteellisestä..”Haluan kouluun, mutta aion jatkaa ratsastamistakin. Ratsastus on sellainen harrastus plus”, Jurmo sanoo..Jurmo toteaa, ettei ole varsinaisesti hevosperheestä, vaikka hänen äitinsä onkin ratsastanut ja kilpaillutkin jonkin verran. ”Olemme ehkä enemmän kuitenkin jääkiekkoperhe.”.Jurmon pikkuveli Joni Jurmo pelaa aktiivisesti ja on haastatteluhetkellä alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa Kanadassa. Suomi nappasi turnauksesta lopulta MM-hopeaa..Hevosia jääkiekkoperheessä on kuitenkin ollut kauan. Joskus Jurmo on kilpaillut myös tätinsä Monica Valkosen hevosella. Valkonen pyöritti ratsastuskoulua Lahdessa..Ulkomaille lähtemistä Jurmo on miettinyt puolitosissaan. Talveksi voisi lähteä leudompiin oloihin..”Suomen pitkästä talvesta en tykkää. Olen huomannut, että Hattikin voi kesällä paremmin. Kylmällä se ottaa herkästi ylimääräistä kipinää.”.Suomen mestaruuksissa Jurmo hyppäsi Helianthuksella lopulta kaksi osakilpailua, mutta päätti olla jatkamatta finaaliin. 145-luokasta ratsukko selvisi estevirheittä, muutamalla aikavirheellä..Tavoite saavutettiin..Hyvä valmentaja on kultaakin kalliimpiSophia Jurmo on oppinut valmentajaltaan muun muassa sen, että satulassa täytyy myös fiilistellä.Sanna Mikkolan nimi vilahtelee Sophia Jurmon puheessa jatkuvasti. Mikkola on valmentanut Jurmoa viimeiset puolitoista vuotta, ja sinä aikana kehitystä on tapahtunut paljon.”Ilman Sannaa me ei oltaisi nyt tässä”, Jurmo arvelee.Treenimotivaatiota ruokkii se, että käytössä on niinkin laadukas hevonen kuin Helianthus. Toisen, nuoremman hevosen hankkimistakin Jurmo on pyöritellyt mielessään, mutta ei pidä kahta hevosta mitenkään välttämättömänä.”Kaksi vie tietysti enemmän aikaa. Kun oli lukiossa, hevosia oli kolme, ja se oli varsinkin silloin keskellä talvea aika raskasta. Tämän pitää kuitenkin olla kivaa.”Helianthuksen kanssa on tosin ollut välillä sellainen olo, että töitä on tehtävänä vähintään kolmen hevosen edestä, Jurmo myöntää.Mikkolan valmennuksessa Jurmo sanoo kehittyneensä ratsastajana selkeämmäksi ja tietyllä tapaa rauhallisemmaksi, seesteisemmäksi. Satulassa on osattava fiilistellä tilannetta, ja elettävä sen mukaan. On hyväksyttävä se, ettei lähestyminen aina mene ihan nappiin.”Jossain vaiheessa olin tosi kontrollifriikki. Nyt olen oppinut, että vaikka kaikki ei olisikaan ennen estettä ihan täydellisesti, niin hevonen pystyy kyllä hyppäämään vähän läheltä tai kaukaa.”Jurmo sanoo, että sai joskus kilpailuissa aina aikavirheitä, koska ei yksinkertaisesti uskaltanut ratsastaa tarpeeksi kovaa. ”Pelkäsin, että hevonen lähtee käsistä ja puoli kierrosta menee sitten siihen, että yritän saada sitä kiinni.”Nyt kun Helianthus on alkanut rauhoittumaan, Jurmo on rohkaistunut. ”Pystyn nykyään ridaamaan aikaakin. Uskallan antaa hevosen mennä, koska tiedän, että se kyllä nostaa koipensa.”Ratsastaja on rohkaistunut jopa niin paljon, että hyppäsi Helianthuksella Hangossa 145-luokan suoralla kumikuolaimella. Sitä voi pitää työvoittona, suoranaisena ihmeenä jopa, Jurmo huomauttaa.”Naureskeltiin Sannan kanssa, että ei olisi vielä hetki sitten uskonut, että noinkin voi tehdä. Jossain vaiheessa en pystynyt hyppäämään kotona kolmea estettä enempää, kun hevonen lähti käsistä.”

"Mietin, että mitä me ollaan oikein ostettu" – Sophia Jurmo ratsasti Helianthusta välillä kyyneleet silmissä

Aiheeseen liittyvää