Muistattehan mustan ja säpäkän Fabulouz Firfodin (Skovens Rafael - Zardin Firfod), jolla Saga Tervonen kilpaili monta vuotta GP-tasolla? Tamma kilpaili viimeisen grand prix -luokkansa Tervosen kanssa vuosi sitten SM-kisoissa Woikoskella, sai freestylestä 67,2 prosenttia ja sijoittui seitsemänneksi. GP-luokassa se oli kolmas Ville Vaurion ja Danten ja Sirpa Degerth-Kaldin ja San Diegon jälkeen. Tervonen ei ole viime loppukesän jälkeen ratsastanut grand prix'tä. Eikä todennäköisesti vähään aikaan ratsasta. Koska GP-hevosia ei kasva joka oksalla, eikä niitä tehdä vuodessa eikä kahdessa.Fabulouz on myyty Marja Särkilahdelle ja Tervonen on palannut lähtöruutuun. Hänellä on yksi Ruotsista löytynyt viisivuotias SR Soleil (Springbank - Dionysos) ja kolmevuotias FWB Pin Rock's Bellatrix (Galaxy - Pin Rock's Bonaparte). Eli ei ihan heti sinne GP-radalle. . "Se on se vaikein, kun ei voi ostaa valmiita hevosia. Sä putoat GP:stä ei-mihinkään", Tervonen huokaa. Valmiit GP-hevoset ovat liian kalliita tavallisen ihmisen kukkarolle, mutta ei nuortenkaan hevosten löytäminen ole helppoa. Ne jäävät usein eläinlääkärintarkastukseen. On liian suuria muutoksia kintereissä, sädeluissa tai rangassa. Tervonen ei anna niitä anteeksi, koska se ei kannata tässä pitkissä puissa olevassa ja paljon treenaamista edellyttävässä lajissa. "Terveys on ensimmäinen asia, mihin sä voit itse yrittää vaikuttaa. Ja mun mielestä hyvä terveys on tosi tärkeä ominaisuus, jos sen hevosen kanssa yritetään vuosien aikana nousta niinkin korkealle kuin grand prix'hin asti. Ettei käy niin, että 5 vuotta menee, pääset GP:n kynnykselle, ja hevosen terveys ei kestänytkään."Toisaalta juuri nyt on sopiva aika vetää vähän henkeä ja katsoa sivusta, kun laji kehittyy kovaa vauhtia. Kankikuolaimen vaikutusta tutkitaan FEI:n toimesta ja se on Tervosen mielestä hyvä ja tarpeellinen prosessi. Hän on monen muun tavoin miettinyt ja vähän ihmetellytkin asiaa: "Hevoseni raspattiin tänään ja eläinlääkäri piti kiinni kielestä kevyesti samalla kun käytti sähköraspia, sanoisinko puoli minuuttia maksimissaan kerrallaan. Kielen pää vaihtoi väriä! En ole ajatellut aikaisemmin asiaa, mutta nyt näin, että noinkin pienestä ja lyhyestä kiinnipitämisestä väri muuttui hetkeksi sinertäväksi. Pieni tänka på niin sanotusti. Eli kyllä tämä tukee sitä, että pitää tehdä kunnon tutkimukset aiheesta."Tervonen toteaa, että lajissa ollaan "vähän murrosvaiheessa". "Mutta kun tuomaripisteytyksiä seuraa, huomaa kyllä, että hevosen tyytyväisestä olemuksesta on alettu jo palkita enemmän."Kaksi kasvattiakin on ollut. Toinen niistä oli hyvinkin hieno ruuna Ridaaja's First Son Tervosen entisestä kilpatamma Sunshine Girlistä (Sir Donnerhall I - Werther) ja Fürst Jazzista (Fürst Romancier - Painted Black). Tervonen arvelee, että se sai vamman orilaitumella. Mutta niin tai näin, nelivuotiaana se alkoi käyttäytyä kummallisesti, piti oudosti suuta auki ja kerran se nousi rajusti pystyyn, eikä sen selkään sen jälkeen enää päässyt. Hevosta tutkittiin, vaikka se ei ollut helppoa. Kaularangassa oli muutoksia ja todennäköisesti rintarangassa myös. Hevosella oli kipuja ja särkyjä ja se oli lopetettava. Sunshine GIrl teki toisenkin varsan, tamma Ridaaja's Donna Svean Don Larinosta, mutta tämän Tervonen myi vähän kevyempään käyttöön, sillä arveli, että luontaisia haluja ei ole aivan GP-tasolle asti. . KankikuolaimetPuhutaan kankikuolaimista, joita Tervonen porvoolaisen ratsutarvikemyymälä Ridaajan omistavana kouluratsastajana myy ja sovittaa ammatikseen. Malleja on runsaasti ja sopiva löytyy sovittamalla. Kankikuolaimen tehtävä on vakauttaa, herkistää ja nopeuttaa apuja, jotta päästään mahdollisimman pienieleiseen ratsastamiseen. Periaatteessa kanki toimii niin, että kun kankiohjaan vaikuttaa, hevonen myötää niskastaan ja pyöristää niskaansa."Esimerkiksi, kun mä itse ratsastan kangella, käytän sitä loppuviimeksi tosi vähän, mutta mä tykkään, että se on siellä."Kankikuolaimelle on oma paikkansa suussa millin tarkkuudella. Yleinen virhe on nostaa kuolain liian ylös siinä toivossa, että hevonen "ei pelaa kielellä". "Kankikuolain toimii oikein vain, kun hevonen hyväksyy, että se on siinä missä se on." Kun kuolain on oikeanmuotoinen ja oikeassa paikassaan suussa, leukaketjun voi säätää oikeaan kireyteen, sellaiseen että ketjun alle voi työntää sormensa. Liian löysä ei ole "pehmeä" se on vain liian löysä, jolloin kuolain vaikuttaa väärällä tavalla. Kankikuolain on vain kuolain. Se ei poista kunnolla tehdyn perusratsastuksen välttämättömyyttä. Hevosen on oltava kehostaan riittävän notkea ja voimakas, jotta voi liikkua kangen edellyttämässä muodossa. Kanki on myös väline, jota voi käyttää vain riittävän osaava ja taitava ratsastaja riittävän pitkälle koulutetuilla hevosilla. Tervonen toteaa heti, että kukin hevonen vaatii juuri sille sovitetun kuolaimen, ja sen lisäksi kuolainta on hyvä vaihdella, jotta paine ei kohdistu aina samaan kohtaan suussa. Jotkut kuolaimet saattavat näyttää hurjilta, mutta olla oikein sovitettuina juuri sopivat. Kankikuolaimissa kielentiloja on kaiken muotoisia ja kokoisia, ja niiden sopivuus selviää sovittamalla. Malleja on kymmeniä yksinomaan jo Tervosen Porvoon Ridaaja-myymälässä. Niitä ei siis yhdessä jutussa voi käydä läpi. Tervonen esittelee muutamia. Esimerkiksi kullanvärisestä sekoitemateriaalista valmistettua anatomisesti muotoiltua Neue Schule warmblood-mallia, jossa on isommanpuoleinen kielentila, mutta sellainen, joka on kääntynyt eteenpäin. Kuolain on melko kevyt ja materiaali sellaista, joka saa nopeasti saman lämpötilan kuin suussa. Se sopi esimerkiksi Fabulouz Firfodille, joka on tarkka kielestään ja suustaan. . "Moni hevonen ei pidä siitä, että kielentila nousee kohtisuoraan, vaan niillä pitää olla hyvin tilaa nielussa ja kielelle. Silloin, kun kuolain ei miellytä, hevonen yleensä nostaa kieltään yrittäessään saada kuolainta pois. Silloin menetetään tuntuma ja sitä kautta kaikki", Tervonen toteaa.Hän muotoilee asian sanomalla, että herkkä hevonen tilanteessa kuin tilanteessa helposti "törmää" kuolaimeen. "Ne haluaa shen poish shieltä", Tervonen sanoo ja eläytyy näin sanoessaan hetkeksi epämiellyttävän kuolaimen kanssa painiskelevan hevosen tilanteeseen. Toinen hänen mielestään hyvä malli on titaaninen, tasaisesti kaareva ruotsalainen titaanikanki, joka istuu hyvin hevosen suuhun ja myötäilee kielen muotoa.Tervonen sanoo, että tällä hetkellä kysytään paljon ohuita kuolaimia, mutta hän ei ole vakuuttunut, että sellainen olisi automaattisesti aina paras valinta. "Olen huomannut, että herkät ja reaktiiviset hevoset viihtyvät usein vähän paksumman ja painavamman kuolaimen kanssa. Tiedä sitten miksi. Ehkä se tuo niiden kaipaamaa vakautta tuntumaan ja paksu kuolain on tietyllä lailla pehmeämpi, kun paine ei kohdistu terävästi mihinkään."Mitä suorempi suuosa, sitä hitaampi vaikutus. Kieliherkät kuitenkin arvostavat kielentilaa. . Kuolain näyttää toimivuutensa hyvin nopeasti."Heti, kun hevonen vaan huomaa, että ahaa, nyt on tällainen, tämä käy mulle."Jos kuolain ei sovi, hevonen vastaavasti kyllä kertoo myös sen aukomalla suutaan ja pyörittämällä kieltään yrittäessään vapautua kuolaimesta. "Jotkut louskuttavat suutaan paljonkin."Kuolainta sovitettaessa Tervonen kyselee ja haastattelee ratsastajaa ja valikoi tietyn määrän sovitettavia.Yllätyksiä voi kuitenkin tulla, koska kaikki on hevoskohtaista. "Ratsastaja huomaa satulassa, että jollain tietyllä kuolaimella hevonen hyväksyy tuntuman ja jollain toisella ei. Ja niinhän se on, että jos tuntumaa ei ole, ei ole mitään. Jokaisen ratsastajan täytyy tietenkin osata ratsastaa oikeanlainen tuntuma eli sellainen, mikä sopii vahvuudeltaan muihin ratsastajan käyttämiin apuihin niin, että pidättävä ja eteen ajava apu ovat tarkassa suhteessa toisiinsa. Mutta mieluiten mahdollisimman kevyinä - ei niin, että on valtavasti pohjetta ja vastaavasti valtavan raskas tuntuma - siitä ei tule hyvää ratsastusta."Ei-niin herkillä hevosilla monenlaiset kuolaimet toimivat. "En ole nähnyt hevosilla suuvaurioita, mutta ei-herkkäsuisella hevosella voisin kuvitella olevan isompi riski sellaisiin. Vaikka viime kädessä kaikki onkin kiinni ratsastajan kädestä.. PurkkaSaga Tervonen myy liikkeessään tuotetta nimeltään Gumbits, se on sokerista ja mehiläisvahasta tehtyä hevosen purkkaa. Purkka on pieniä valkoisia rakeita. jotka pehmenevät suussa ja pysyvät siellä hetken, kun hevonen pureskelee niitä. Toimittaja maistoi purkkaa itsekin, ja nielaisi sen hetken päästä. "Mäkin olen maistanut sitä", Tervonen naurahtaa. "Se tuote on lähinnä avuksi. Jos vaikka laittaa hevoselle ekaa kertaa kuolainta tai muuten vaan haluaa antaa hevoselle jotain mutusteltavaa", Tervonen tuumaa. "Se jää hetkeksi siihen kielelle ja hampaisiin, jolloin hevonen vähän imuttaa suullaan", hän kuvailee. Purkasta ei tule varsinaisesti vaahtoa, eikä tuote ei ole tarkoitettu karkkivaahdon tapaan peittämään jotakin muodostamalla tiiviin ja tahmaisen sokerikuorrutuksen huuliin ja suupieliin. Kuten tiedetään, vaahdonsekaista sylkeä yritetään joskus tuottaa syöttämällä hevoselle ruokakaupan leivontaosastolta löytyvää vaahtokarkkivaahtoa, marshmellow fluffia, mikä on sääntöjenvastaista. "Silloin kun hevosen kroppa toimii oikein, sylkeä erittyy suuhun. Hevonen imeskelee kuolainta. Kuiva suu ei ole toivottava asia. Kuivempisuisiakin hevosia kuitenkin on", hän toteaa.. Grand prixPalataan vielä hetkeksi GP-asioihin. Grand prix on prosessina ajallisesti sen verran pitkä ja teknisesti vaikea, että Tervonen on päätynyt siihen lopputulokseen, että hevosen täytyy kyetä tekemään se rakenteensa ja psyykensä kannalta helposti. Tervonen on uransa varrella nähnyt, että mikään hevonen ei kestä sitä, että sen kykyjä yritetään jatkuvasti ylittää. "Jos sulla on haluton hevonen, jonka rakenne jatkuvasti jo tekee asiat sille hankaliksi, ei ole hirveän vaikea kuvitella, mikä se lopputulos sen kanssa on.""Ei ole hirveästi järkeä lähteä monen vuoden projektiin hevosella, joka ei sovi siihen projektiin. Asioiden tulee olla hevoselle lähtökohtaisesti helppoja, koska silloin ei niin helposti ylitetä sitä rajaa, minkä yli ei saa mennä. Jos hevosen kroppa ja rakenne ei kestä, ei kestä mielikään.""Mä olen luopunut joistakin hevosista sen takia. Koen, että se on reilua", hän kertoo. Toki on niitäkin hevosia, jotka saavat kilpailutilanteesta lisäkierroksia juuri sopivasti, mutta niillä ei todennäköisesti sitten taas ole omaa moottoria ja halua ihan riittävästi. Sekään ei kuitenkaan ole ihan paras mahdollinen yhdistelmä. "Mutta pitää muistaa, että vaikka kaikille hevosille löytyy oikea käyttötarkoitus, GP ei sovi kaikille", hän sanoo. "Tärkein asia on, että hevonen on sopiva ratsastajalleen ja ratsastaja hevoselleen. Silloin menee hyvin." Tervonen kuvailee tätä halua muistelemalla Firfodiaan. "Se olisi voinut juosta 2-3 GP:tä putkeen. Jos niin olisi voinut tehdä, se systeemi olisikin varmasti toiminut ja se viimeinen rata olisi ollut se paras."Fabulouz Firfod oli aina sata lasissa menossa, mutta epätoivottavana piirteenä pinnan alla oli aina vaanimassa kuumuus ja ylikierroksille meno, etenkin kilpailuissa. Mistä tällainen halu tulee? Onko se jalostettu hevoseen?"Niin, hyvä kysymys. Siinä hevosessa oli trakehneriä, Gribaldin kautta ja sitä kautta herkkyyttä ja älyä. Ja kun siinä oli luontaisesti myös kierroksia, kisatilanne sai sen sellaiseksi, että melkein tultiin keskilaukassa radalle sisään. Se oli myös erittäin herkkäsuinen ja herkkäkielinen, mikä teki kisasuorittamisen myös erityisen vaativaksi."Tätä Tervonen yritti korjata ratsastamalla verryttelyssä laukkaa ja teettämällä tehtäviä, jotta sai hevosen fokusoitumaan tekemiseen eikä ympäristöön. Miksi hevonen sitten jännittyi valkoisten aitojen sisäpuolella, mutta alkoi rentoutua ohjelman loppua kohti, sitä hän ei osaa sanoa. Jännityksen tarttumiseen hevoseen ratsastajasta hän ei oikein usko. Enemmänkin synnynnäiseen innokkuuteen, joka herkästi kuplii yli, jos ympäristössä on jotakin kiihdyttävää. Kuten vaikka edellisen palkintojenjaon liian kovalla ollut musiikki. Tervonen yritti joskus simuloida radan ratsastusta ratsastamalla ennen tuomarin aloitusmerkkiä suoraan keskilinjaa pitkin ja siitä ohjelmaa eteenpäin, ikään kuin se olisi jo alkanut. Joskus se auttoi, joskus ei. Hevonen oli oppinut tunnistamaan musiikin, ratatilanteen, tuomarikopit, kaiken. Tervonen monta kertaa mietti, mistä se tiesikin, että kisatilanne oli juuri nyt, eikä esimerkiksi hetkeä aiemmin verryttelyssä. Sen ratkaisu oli tehdä kaikki hieman nopeammassa tempossa."Aikaradalla me oltais voitettu joka kerta!" Tervonen nauraa. "Yritin sanoa ptrr sillä lailla että tuomarit ei kuule, mutta ei siinä muuten voinut muuta kuin yrittää istua mahdollisimman hiljaa ja viestittää sillä lailla, että ei ole nyt niin kauhea kiire sinne maaliin." TäydellisyysKisatilanne on kisatilanne. Tervonen sanoo, että vaikka kisoihin ei pidäkään mennä harjoittelemaan, vaan näyttämään kotona osattuja asioita, aina ei mene suunnitelmien mukaan, ja se melkeinpä kuuluu tähän urheilulajiin. "Täydellisyyteen pyritään sinne koskaan pääsemättä", Tervonen summaa kouluratsastajan matkan. "Ja kaikilla on oma tyyli, vaikka pyrkimys on sama eli se, että hevonen viihtyy sun kanssa."Omaksi suosikikseen hän nostaa belgialaisen Flore de Winnen ja Flynn -hevosen. "Hevonen on vaan kerta kaikkiaan fantastinen."
