Salla Salkolan vaikea vuosi – "Kuorma kasvoi ja kasvoi"

Siilinjärveläisen Salla Salkolan päällimmäisenä huolenaiheena on ollut toimeentulo yhä vaikeammaksi muuttuneessa tilanteessa, jonka lähtölaukaus oli luopuminen tallinpidosta nelisen vuotta sitten. Siilinjärven ratsastuskeskus oli Salkolan koko elämäntyö ja se oli ollut hänen tukikohtansa maailmassa yli 25 vuotta. Siitä luopuminen tuntui mahdottomalta. Mutta luovuttava oli, kun yritys ajautui konkurssiin.Se tapahtui lopulta pakon sanelemana. Kustannukset olivat karanneet, eikä ison lainan hoitaminen enää onnistunut. Asiakkaat vähenivät, ainakin osittain omien taloushuoliensa takia ja tallin kilpapuoli ei vetänyt enää entisellä tavalla.Maailma muuttui. Tarpeeksi moni ei enää halunnut sitoutua Salkolan kilpatallin systeemiin.“Ihmiset kyllä haluavat harjoitella, jopa paljonkin, mutta aina siinä ei ole systeemiä. Ennen se meni niin päin, että ratsastuskouluissa opetettiin tarvittavat rutiinit ensimmäisen oman hevosen ostoon, nykyään harrastus alkaa niin, että ostetaan oma hevonen", Salkola summaa.Hevoset ja ponit myytiin ja tallinpito loppui. Salkola vapautui suurimmasta osasta vastuita, mutta ei hän kujasta vielä pois päässyt, sillä kaikkia lainoja ja takausvelkoja myynnillä ei pystytty kattamaan.."Koskaan ei ole ollut sellaista tiputusta ratsastajamäärissä kuin viime talvena" - Siilin ratsastuskeskus tuli tiensä päähän . Ei hätää, monen menestysratsastajan takana ollut Salkola ajatteli. Olihan hän luotsannut sellaisia nimiä kuin Riikka Kuosmanen, Miika Miettinen, Emmi Lipponen, Vilma Vajanto, Fenia Niemitz ja Noora Pajari, joten hän päätti ryhtyä täysipäiväiseksi freelanceriksi ja alkaa valmentaa lähiseudulla, tehdä samaa kuin ennenkin, eri tavalla vain. Hän joutui kuitenkin huomaamaan sen tosiasian, että ala on takavuosiin verrattuna hiljentynyt ja volyymit pienentyneet. “Ihmiset ja hevoset vanhenee, se on karu tosiasia. Alkaa tulla nivelrikkoa ja jännevammaa. Ja hiihtolomaa.”Valmennuksia ei ole enää samalla lailla kuin ennen. Ja kun ratsastuskoulua ei ole, ei uusia valmennettaviakaan tule entistä tahtia. Välillä on ollut oikeinkin motivoivaa ja kivaa, esimerkiksi, kun Arja Hälinen kutsui pitämään tunteja omaan ratsastuskouluunsa Savisaareen. Työtään hän jatkaa.”On mun pakkokin, mutta myös tykkään opettamisesta ja valmentamisesta”, Salkola sanoo.Yhtälö toimii niin kauan kun vanha auto vielä kulkee. Siinä on mittarissa jo 400 tuhatta kilometriä, mutta ulosotto jätti sen tulonhankintavälineenä.Asiat eivät kuitenkaan lähteneet varsinaisesti järjestymään. Kävi oikeastaan tasan päinvastoin. Viime keväänä Murphyn laki näytti säälimättömän luonteensa.Entinen aviomies sai aivoinfarktin, halvaantui ja menetti puhekykynsä. Sitä ennen hän oli jo jäänyt joksikin aikaa työttömäksi. Salkola oli se henkilö, joka riensi apuun, vaikka eli asumuserossa nuoremman poikansa isästä.Tämän jälkeen pojalta varastettiin mopo ja polkupyörä. Ulosotto ilmoitti melko nopeasti, että entinen yhteinen koti oli myytävä. Salkolan omat eläkemaksut menivät takautuvasti ulosottoon, sillä ratsastuskeskus ei niitä ollut pystynyt loppuvaiheessa enää maksamaan. Tässä kohdassa menivät loputkin säästöt.He päätyivät myymään talon ja koko perhe oli siinä vaiheessa ilman kotia. Salkolalle jäi ison talon tyhjentäminen vuosikymmenien ajan siihen kertyneestä tavarasta. Tavarat vietiin ystävän mökille, miehen sukulaisille ja muihin varastoihin. Kaatopaikalle kuskattiin kymmeniä peräkärryllisiä tavaraa. Tässä kohtaa apuna olleita ystäviä Salkola kiittää sydämensä pohjasta, mutta huomasi myös, että osa ihmisistä katosi heti, kun hänestä ei ollut heille enää hyötyä.Elämä muuttui päivittäiseksi selviytymiskamppailuksi. Päivät täyttyivät soittelemisesta virastoihin ja väliaikaisratkaisujen keksimisestä milloin mihinkin akuuttiin ongelmaan. Salkola huomauttaa, että kaikki tällainen on huomattavasti vaikeampaa, kun menee koti alta.Hän asui silloin väliaikaisesti ystävällään Kuopiossa, nuorempi, juuri hiljattain 18 vuotta täyttänyt poika muutti vanhemmalle, kotoa jo muuttaneelle veljelleen ja ex-mies muutti ensin palvelutalo Harjulaan, mutta jatkoi sieltä omalle äidilleen, koska ei viihtynyt kyseisessä hoitokodissa.Lapset jaksoivat auttaa muutossa ensimmäiset kolme viikkoa, kunnes väsähtivät totaalisti. Salkola jatkoi hevosnaisen raivolla.“Tallilta tuli ihania ihmisiä kyllä sitten auttamaan.”.Ratsastuskoulumestaruuksien huippuopettaja Salla Salkola lopettelee. Sosiaalitoimiston ja diakonissalaitoksen avulla äidille ja pojalle löytyi uusi koti. Se on pienehkö rivitaloasunto, jonka Salkola otti vastaan ja alkoi sisustaa siitä uutta kotia. Hän kunnosti paikkoja ja hoiti asioita ja siinä sivussa ihmetteli mitä tehdä laskuille, joita tippui postiluukkuun joka päivä. Jossain vaiheessa kuoli miehen ja pojan rakas koira. Jäljelle jäi vielä kaksi sakemannia, ja niiden lisäksi Salkolan oli otettava ex-miehen mäyräkoira, jota Salkolan vanhempi koira ei aluksi meinannut hyväksyä omalle tontilleen.“Välillä joudun liikkumaan autolla kolmen koiran kanssa. Yksi etupenkillä, yksi takapenkillä ja yksi takakontissa”, hän naurahtaa. Kuin tässä ei olisi ollut kylliksi, Salkolalla oli myös hänen oma dementoitunut äitinsä omaishoidettavana. Viime maaliskuussa äiti sitten muutti vanhainkotiin.“Olin siinä vaiheessa puhkipoikki.”Salkola on elämänsä varrella oppinut tuntemaan itsensä. Nykyään puhutaan paljon ADHD:sta. Salkola tunnistaa itsensä kuvauksista. Tarkkaavuushäiriö aiheuttaa sen, että aivot kuormittuvat ja kuormittuvat, ja menevät lopulta "aivan tukkoon".. Talli ja hevosten rauhoittava läsnäolo oli ollut hänelle lapsesta asti aina paikka, jossa mieli sai levätä, ja jossa ei kiusata. Moneen vuoteen näin ei enää ollut, vaan toimivimmaksi rentoutumiskeinoksi oli osoittautunut ottaa koirat kainaloon ja katsoa yötä myöten suoratoistokanavan ohjelmistöa. “Mä olin aivoista aika väsynyt. Ja kun en päässyt ikinä palautumaan, kuorma kasvoi ja kasvoi.”Viime syksynä terveys rupesi rakoilemaan. Ensimmäinen merkki oli verenpaine, joka lähti huitelemaan ennennäkemättömissä sfääreissä.Sitten alkoivatkin sairaalareissut. Salkolalla on ollut pölyisillä kentillä ilman noshoutia tehdyn uran aiheuttama äänihuulihalvaus ja toiminnallinen häiriö, joka äityi kurkunpääntulehduksen seurauksena niin pahaksi, että kurkku alkoi turvota umpeen. Tämän jälkeen tuli niin paha flunssa, että happisaturaatio laski 60 prosenttiin, mikä on jo kriittinen taso. Hän vietti sairaalassa yhteensä viikon päivät.Yrittäjä ei kuitenkaan saa sairastaa. Lepo ei ole varsinaisesti lepoa, jos sen aikana menee toimeentulo ja tietää, että sairaala lähettää mojovat laskut perään. Se on pikemminkin vielä yksi ylimääräinen stressin aihe.“Maksan kuukaudessa 680 eläkemaksuja. Nyt sain eläkekassalta 180 euroa viikossa.”Nuorempi poika auttoi äitiään opintolainansa avulla.Opettamista ja valmentamista Salkola rakastaa yhä.Freelancer-valmentaminen on hänen mielestään vallan mainiota, suorastaan ihanaa. Vapaus on arvostettava asia.“Ratsastuskoulun pitämiseen en palaisi enää koskaan.” ”Opettaminen on ainoa paikka, jossa unohdan kaikki murheeni”, hän sanoo yhä, mutta miettii mihin tässä ollaan menossa. Kun ikää on 57 vuotta, työelämää on jäljellä vielä hyvinkin 10 vuotta.“Yhä houkuttelevammalta tuntuu ajatus, ettei tekisi enää mitään. Jättäisi ihan kaiken. Olisi vain.”.Salla Salkola ja oikea tapa alusta lähtien

Salla Salkolan vaikea vuosi – "Kuorma kasvoi ja kasvoi"

Aiheeseen liittyvää