Hevosopistolla tiedetään, että kun derbykentällä alkaa musiikki soida, Perttu Pasuri ilmestyy paikalle puolen tunnin sisään. Ja tämä tarina on tosi."Kyllä. Tänne mä hakeudun ja korkeintaan puoli tuntia siihen menee", läheisissä rakennuksissa asuva Pasuri vahvistaa hyväntuulisena. Ja kun hän on paikalla, hän tarttuu kottikärryihin ja ryhtyy hommiin. Kyllä ne ovat yhden käden sormilla laskettavissa ne kisat, joissa Pasuri ei ole ollut paikalla. Silloin on ollut joko hautajaiset tai hän on ollut niin kovassa kuumeessa, ettei ole vaan pystynyt tulemaan.Kysymykseen "miksi?" Pasuri vastaa hymyilemällä. "No, miksei?""Eikä täällä Ypäjällä nyt vapaa-aikaan niin hirveästi vaihtoehtojakaan ole."Estekalusto on hänen silmäteränsä. "Eihän niihin kukaan täällä uskalla oikein koskeakaan, kun kaikki tietää, että kyttään jonkun puskan takana, ettei vaan tule mitään jälkiä", hän nauraa. Derbykentän laidalla oleva punainen iso rakennus on varasto ja sinne Pasuri on lajitellut puomit siististi pystyyn väreittäin. Varastossa on harras tunnelma ja Pasuri suorastaan vakavoituu vaikuttavaa puomirivistöä esitellessään. .VarkausPerttu Pasuri, 46, tuli Hevosopistolle ratsastuksenohjaajakouluun eli ROK:ille vuonna 2002 ja siitä lähtien Hevosopisto ja hän ovat olleet erottamattomat.Ohjaajaksi valmistuttuaan Pasuri opiskeli vielä opettajaksi, ratsuttajaksi ja master-opettajaksi. Ei ole sanottu, etteikö opiston valikoimista voisi löytyä vielä lisääkin opiskeltavaa. Hänen tämänhetkinen toimenkuvansa on Hevosopiston ratsastuksenopettaja. Pasuri on ratsastanut kilpaakin, mutta ei koe, että se olisi hänen juttunsa."Ypäjä Vigolla (Levi's - Oldenburg) menin vähän jotain. Derbyäkin koitettiin, mutta ikinä ei jostain syystä vesihaudasta päästy eteenpäin. Se oli kyllä kivaa, ei siinä mitään."Vigo on nyt opetushevosena. Ykköskisahevonen oli Gepatits, venäläinen ori (Gardegeneral - Prisrak), jolla hän hyppäsi 140-tasollakin. Kerran OperaGamesissa. Ja voittoisasti Ypäjän ratsastajien joukkueessa vuonna 2005 Tampereella, Maria Heikkilän, Arto Vahteran ja Jukka Rantasen joukkuetoverina.Gepatits oli vanhan liiton reilu ja suurisydäminen kilpahevonen. Puomi tai kaksi saattoi tulla alas, mutta koskaan se ei pysähtynyt. "Rantasen Jukan maahantuoma."Oriille on merkitty 18 jälkeläistäkin, joista iso osa on päätynyt niin ikään Suomeen.. SaksaAlun perin Pasuri ei suinkaan ole täältä päin, vaan Varkaudesta kotoisin ja Kimmo Kinnusen tallilla aikoinaan aloittanut. Hän ei ole hevosperheestä, vaan ihan ratsastuskoulussa aloittanut. Seppo Nietulan kautta hän ajautui Yrjö Suomuksen tallille Saksaan, jossa meni pari vuotta. Se oli tavallaan kova koulu, sillä sinä aikana Pasuri näki, että hevosilla toimeentulo ei ole mitään lupsakkaa pelleilyä vaan todella kovaa työtä, suhteellisen vaatimattomissa olosuhteissa, työolosuhteiden ollessa 24 tuntia vuorokaudessa, jos ei töissä, niin ainakin valmiudessa. "Jos oli vapaapäivä, niin silloin tarvi mennä vain aamu- ja iltatalliin", Pasuri naurahtaa. Hän tarkoittaa sanoa, että se oli sitä aikaa. Se oli alan realismia. "Mä asuin asuntovaunussa, mutta sain vastuuta ja pääsin kilpailemaan. Hoidin paljon Lekanderin Katin kisahevosia. Tykkäsin olla siellä. Ja kun tulin sieltä kouluun, se oli melkomoinen shokki kun oli kaikki tarkat työajat sun muut. " Pasurin mielestä olisikin ideaalitilanne, että kaikki hevosalalle opiskelemaan tulevat olisivat viettäneet vastaavan ajanjakson ammattitallilla. . YpäjäRakas Ypäjä. "Koen tämän paikan kodiksi. Vaikka täällä ei ole ns. mitään. Mä en kaipaa mitään muuta. Täällä on hevoset ja ystävät."Ystävät ovat yhtä kuin Pauliina Pöntinen, Kaisa Kähö, Satu Peltomäki. He ovat ydinporukka, jonka kanssa vietetään esimerkiksi juhannukset ja vastaavat. Pasuri on kyllä aivan paatunut hevoshullu. Vai mitä sanotte siitä, että vapaa-aikanaan hän ei tiedä mitään parempaa, kuin olla vapaaehtoisena toimihenkilönä isoissa kisoissa. Se on taas oma porukkansa: Johanna Mikkola, Tomas Kiviranta ja Petra Virolainen. On oltu GCT-kisoissa Prahassa ja world cupissa Leipzigissa ja viimeksi mainittuun mennään taas vuoden vaihteessa."Juu. Tammikuussa taas Leipzigiin."Leipzigin pitkä viikonloppu tarkoittaa, yllätys yllätys, työtä aamusta iltaan. "Aamusta yöhön", Pasuri korjaa. "Mutta pääseehän siinä katsomaan vähän eri vinkkelistä asioita."Derbykentällä oleva mökki on leikkimielisesti Pasurin kesämökki."Mulla on tänne avaimet", hän toteaa. "Ja mä tämän siivoan ja laitan oven kiinni talveksi."Milloin se tapahtuu?"Yleensä se on tossa Kuninkaallisten jälkeen. Se on aina sellainen aika haikea hetki, kun kesämökki menee kiinni."Kuninkaalliset ovat tulevana viikonloppuna. Sunnuntaina siis hiljenee. Derbykentällä alkaa olla jo hiljaista haastatteluhetkelläkin, koska on sunnuntai-iltapäivä. Se on tämän paikan erikoisuus, että kun kisat loppuvat, menee muutama minuutti, ja hulina katkeaa kuin taikasauvan iskusta. Liput lakkaavat liehumasta, tuomarikoppi tyhjenee, sata hevosta ja niitä kuljettaneet hevosautot katoavat kuin maan nieleminä. Ei ole enää ketään missään. Derbykentän huikea, avara vihreys on aivan hiljainen, vaikka on vasta alkuilta ja aurinko paistaa vielä täydeltä taivaalta. Joku pääskynen kirkaisee ohi mennessään. "Kato nyt ite", Pasuri huokaa. "Eikö täällä ole ihan älyttömän kaunista?"
Hevosopistolla tiedetään, että kun derbykentällä alkaa musiikki soida, Perttu Pasuri ilmestyy paikalle puolen tunnin sisään. Ja tämä tarina on tosi."Kyllä. Tänne mä hakeudun ja korkeintaan puoli tuntia siihen menee", läheisissä rakennuksissa asuva Pasuri vahvistaa hyväntuulisena. Ja kun hän on paikalla, hän tarttuu kottikärryihin ja ryhtyy hommiin. Kyllä ne ovat yhden käden sormilla laskettavissa ne kisat, joissa Pasuri ei ole ollut paikalla. Silloin on ollut joko hautajaiset tai hän on ollut niin kovassa kuumeessa, ettei ole vaan pystynyt tulemaan.Kysymykseen "miksi?" Pasuri vastaa hymyilemällä. "No, miksei?""Eikä täällä Ypäjällä nyt vapaa-aikaan niin hirveästi vaihtoehtojakaan ole."Estekalusto on hänen silmäteränsä. "Eihän niihin kukaan täällä uskalla oikein koskeakaan, kun kaikki tietää, että kyttään jonkun puskan takana, ettei vaan tule mitään jälkiä", hän nauraa. Derbykentän laidalla oleva punainen iso rakennus on varasto ja sinne Pasuri on lajitellut puomit siististi pystyyn väreittäin. Varastossa on harras tunnelma ja Pasuri suorastaan vakavoituu vaikuttavaa puomirivistöä esitellessään. .VarkausPerttu Pasuri, 46, tuli Hevosopistolle ratsastuksenohjaajakouluun eli ROK:ille vuonna 2002 ja siitä lähtien Hevosopisto ja hän ovat olleet erottamattomat.Ohjaajaksi valmistuttuaan Pasuri opiskeli vielä opettajaksi, ratsuttajaksi ja master-opettajaksi. Ei ole sanottu, etteikö opiston valikoimista voisi löytyä vielä lisääkin opiskeltavaa. Hänen tämänhetkinen toimenkuvansa on Hevosopiston ratsastuksenopettaja. Pasuri on ratsastanut kilpaakin, mutta ei koe, että se olisi hänen juttunsa."Ypäjä Vigolla (Levi's - Oldenburg) menin vähän jotain. Derbyäkin koitettiin, mutta ikinä ei jostain syystä vesihaudasta päästy eteenpäin. Se oli kyllä kivaa, ei siinä mitään."Vigo on nyt opetushevosena. Ykköskisahevonen oli Gepatits, venäläinen ori (Gardegeneral - Prisrak), jolla hän hyppäsi 140-tasollakin. Kerran OperaGamesissa. Ja voittoisasti Ypäjän ratsastajien joukkueessa vuonna 2005 Tampereella, Maria Heikkilän, Arto Vahteran ja Jukka Rantasen joukkuetoverina.Gepatits oli vanhan liiton reilu ja suurisydäminen kilpahevonen. Puomi tai kaksi saattoi tulla alas, mutta koskaan se ei pysähtynyt. "Rantasen Jukan maahantuoma."Oriille on merkitty 18 jälkeläistäkin, joista iso osa on päätynyt niin ikään Suomeen.. SaksaAlun perin Pasuri ei suinkaan ole täältä päin, vaan Varkaudesta kotoisin ja Kimmo Kinnusen tallilla aikoinaan aloittanut. Hän ei ole hevosperheestä, vaan ihan ratsastuskoulussa aloittanut. Seppo Nietulan kautta hän ajautui Yrjö Suomuksen tallille Saksaan, jossa meni pari vuotta. Se oli tavallaan kova koulu, sillä sinä aikana Pasuri näki, että hevosilla toimeentulo ei ole mitään lupsakkaa pelleilyä vaan todella kovaa työtä, suhteellisen vaatimattomissa olosuhteissa, työolosuhteiden ollessa 24 tuntia vuorokaudessa, jos ei töissä, niin ainakin valmiudessa. "Jos oli vapaapäivä, niin silloin tarvi mennä vain aamu- ja iltatalliin", Pasuri naurahtaa. Hän tarkoittaa sanoa, että se oli sitä aikaa. Se oli alan realismia. "Mä asuin asuntovaunussa, mutta sain vastuuta ja pääsin kilpailemaan. Hoidin paljon Lekanderin Katin kisahevosia. Tykkäsin olla siellä. Ja kun tulin sieltä kouluun, se oli melkomoinen shokki kun oli kaikki tarkat työajat sun muut. " Pasurin mielestä olisikin ideaalitilanne, että kaikki hevosalalle opiskelemaan tulevat olisivat viettäneet vastaavan ajanjakson ammattitallilla. . YpäjäRakas Ypäjä. "Koen tämän paikan kodiksi. Vaikka täällä ei ole ns. mitään. Mä en kaipaa mitään muuta. Täällä on hevoset ja ystävät."Ystävät ovat yhtä kuin Pauliina Pöntinen, Kaisa Kähö, Satu Peltomäki. He ovat ydinporukka, jonka kanssa vietetään esimerkiksi juhannukset ja vastaavat. Pasuri on kyllä aivan paatunut hevoshullu. Vai mitä sanotte siitä, että vapaa-aikanaan hän ei tiedä mitään parempaa, kuin olla vapaaehtoisena toimihenkilönä isoissa kisoissa. Se on taas oma porukkansa: Johanna Mikkola, Tomas Kiviranta ja Petra Virolainen. On oltu GCT-kisoissa Prahassa ja world cupissa Leipzigissa ja viimeksi mainittuun mennään taas vuoden vaihteessa."Juu. Tammikuussa taas Leipzigiin."Leipzigin pitkä viikonloppu tarkoittaa, yllätys yllätys, työtä aamusta iltaan. "Aamusta yöhön", Pasuri korjaa. "Mutta pääseehän siinä katsomaan vähän eri vinkkelistä asioita."Derbykentällä oleva mökki on leikkimielisesti Pasurin kesämökki."Mulla on tänne avaimet", hän toteaa. "Ja mä tämän siivoan ja laitan oven kiinni talveksi."Milloin se tapahtuu?"Yleensä se on tossa Kuninkaallisten jälkeen. Se on aina sellainen aika haikea hetki, kun kesämökki menee kiinni."Kuninkaalliset ovat tulevana viikonloppuna. Sunnuntaina siis hiljenee. Derbykentällä alkaa olla jo hiljaista haastatteluhetkelläkin, koska on sunnuntai-iltapäivä. Se on tämän paikan erikoisuus, että kun kisat loppuvat, menee muutama minuutti, ja hulina katkeaa kuin taikasauvan iskusta. Liput lakkaavat liehumasta, tuomarikoppi tyhjenee, sata hevosta ja niitä kuljettaneet hevosautot katoavat kuin maan nieleminä. Ei ole enää ketään missään. Derbykentän huikea, avara vihreys on aivan hiljainen, vaikka on vasta alkuilta ja aurinko paistaa vielä täydeltä taivaalta. Joku pääskynen kirkaisee ohi mennessään. "Kato nyt ite", Pasuri huokaa. "Eikö täällä ole ihan älyttömän kaunista?"
