Euro- ja ideanikkari Satu Turkalla on monta rautaa tulessa – "Suomenhevonen on taitava, laadukas ja sillä nauttii ratsastamisesta"

Turkan Ratsurinne on tuttu suomenhevosistaan, jotka ovat voittaneet niin mestaruuksia kuin kasvattajakilpailuja. Tallin perustaja ja yrittäjä Satu Turkka on pikkuhiljaa kasvattanut Oulujoen varrella sijaitsevaa hevostilaansa, joka on todellinen monialainen hevosyritys. Tilalla on seitsemisenkymmentä hevosta ja siellä toimii ratsastuskoulu, siittola, oriasema ja paljon muuta.Rakkaus suomenhevoseen syntyi jo Rovaniemellä 1970-luvulla, kun Turkka aloitti ratsastamisen.”Silloin hoksasi sen, kuinka monipuolinen suomenhevonen on. Toki eihän ne sellaisia urheiluhevosia olleet kuin tänä päivänä, ne oli semmoisia aika matalia pötkylöitä. Silloin tuli se palo suomenhevoseen”, Turkka kertoo..Viljelystilasta hevostilaksiTurkan Ratsurinne sijaitsee noin 15 kilometriä Oulun keskustasta Turkan edesmenneen puolison Arton kotitilalla, joka oli aiemmin pelkkä viljelystila. Pariskunnan suhteen alussa pihaan rakennettiin yksi pihatto Turkan mukana tulleille hevoselle ja ponille.Pian hevosmäärä lisääntyi ja pihattomökkejä rakennettiin lisää. Käänteentekevää oli vuosi 2011, kun Turkka aloitti sosiaalipedagogisen toiminnan ohjaajakoulutuksen. Hänellä oli ollut virka kehitysvammatyössä vuodesta 1988, ja asiakkaiden kanssa oli usein käyty hevostalleilla. Koulutuksen aikana heräsi innostus rakentaa oikea talli.Turkka ajatteli jopa jäävänsä virastaan kokonaan pois, jotta voisi pyörittää sosiaalipedagogista toimintaa kokopäiväisesti.”Talli oli kymmenelle hevoselle, hevosia oli silloin kuusi. Kun se valmistui talvella 2012, totesin, etten omaa virkahistoriaani raski jättää. Mää tykkäsin ihan hirveästi tehdä sitä työtä ja olla niiden asiakkaiden kanssa. Siinä vaiheessa päätettiin, että palkataan yksi ratsastuksenohjaaja.”Tunteja Turkassa alkoivat edellisenä keväänä, ja opettajina toimivat Turkka itse ja hänen tyttärensä edellisestä avioliitosta, Liisa Sassi-Päkkilä.”Tätä tallia ei rakennettu ratsastuskouluksi, mutta sieltä se pikkuhiljaa alkoi tulla. Mää itse pidin sospediä siinä rinnalla koko ajan, ja olin virkatyössä. Mun ei tarvinnut enää viikolla opettaa.”.Pikkuhiljaa hevosmäärä kasvoi, ja ratsastuskouluun palkattiin toinenkin opettaja. Ajatus maneesin rakentamisesta tuli ajankohtaiseksi 2015, ja suunnitelmana oli rakentaa sen kylkeen toinen talli.”Mutta silloin todettiin, että meillä on hometalo. Meillä meni talo uusiksi, ja piti jotain laittaa jäihin. Päätettiin silloin, että ei tehdä maneesia. Kun saatiin talourakka valmiiksi, niin alettiin rakentaa pihattotallia.”Kasvatustoiminta oli päässyt vauhtiin ja hevosia haluttiin muutenkin pitää pihatoissa. Pihaan nousi toinen talli 2019, missä on pihatto kummassakin päädyssä ja keskellä varsomiskarsinoita sekä pakkopilttuu.Kesäkuussa 2020 Turkka joutui kovan paikan eteen, kun hänen sivutoimisesti ammattisukeltajana toiminut miehensä Arto menehtyi sukellusonnettomuudessa.”Tuli sellainen pysähdys, että mitä teen. Pystynkö jatkamaan yksin? Sitten päätin, että tämä jatkuu, koska mun tyttö Liisa on koko ajan ollut halukas jatkamaan tätä minun jälkeeni ja koko ajanhan hän on tässä mulla työssä.”Turkka päätti, ettei jatka miehensä viljatilaa, sillä hän oli nähnyt sen työn raskauden. Mieli kuitenkin muuttui.”Vuoden päästä totesin, että ei me selvitä ikinä, jos menemme ostoheinällä tällaisilla hevosmäärillä. Mun on pakko ottaa ne pellot sittenkin itselleni. Hain itselleni oman y-tunnuksen ja tilatunnuksen ja perustin viljatilan minun toiminimeni alle. Teetän ne urakoitsijalla, ei mulla ole mitään peltotöiden osaamista. Tällä hetkellä olen sekä ratsastuskouluyrittäjä että viljelijä.”Koska viljatila on erillään ratsastuskoulusta, Turkka on EU-tukikelpoinen viljelijä. Kaikki viljatilan heinät menevät tallin hevosten syötäväksi..”Tämä on hyvä ratsu”Ratsastuskoulutoiminnan alkamisen aikoihin myös kasvattaminen alkoi kiinnostaa. Turkka laittoi ilmoituksen Hevostalli.net-palstalle, että ostetaan suomenhevostamma siitoskäyttöön. Pian tuli puhelu Keminmaalta.”Se laukkasi eilen Rovaniemen raveissa, tämä on hyvä ratsu!” Turkka naurahtaa myyjän kuvausta hevosesta.Tamman nimi oli Katin Purjetar (Suikun Ero–Jonnen-Jarru) ja 2012 syntyi Turkan ensimmäinen varsa, ponuveikkolainen Turkan Ponnetar.”Se on ihan mun ykköshevonen. Sillä voi tehdä ihan kaikkea paitsi ajaa ravia kilpaa. Se on mun elämäni hevonen.”Ensimmäisen varsan kohdalla kaikki oli opettelua, ja Ponuveikkokin valikoitui isäoriiksi mututuntumalla.”Sitten aloin katselemaan tarkemmalla silmällä, että mitä siitä jalostuksesta haluaa. Perehdyin sukuihin, jälkeläisnäyttöihin, jalka-asentoihin ja luonteisiin ja ajattelin, että mää haluan oikeasti hienoja suomenhevosia.”Turkan Ponnetar tuli toiseksi kasvattajakilpailussa vuonna 2018.Katin Purjetar teki Turkalle kaikkiaan kuusi varsaa, joista 7-vuotias ori Turkan Veikka (Knuutilan Veikko - Suikun Ero) voitti viime vuonna kasvattajakilpailun esteratsastuksessa ja on hyväksytty jalostukseen.Vuosien varrella siitostammoja on tullut lisää, sekä omakasvateista että ostetuista.”Olen katsonut tammat niin, että ne liikkuvat hyvin, niillä on hyvät jalka-asennot ja ne eivät ole missään nimessä ihottumahevosia. Ettei jalosteta mitään sittiä ja sutta.”.Turkan kasvatit ovat pärjänneet erityisesti estepuolella, ja lajivalintaan on vaikuttanut tyttären rakkaus esteratsastukseen. Sassi-Päkkilä voitti suomenhevosten estemestaruuden 2021 ja 2022 Äänenkantajalla (Sikko - Jeviiri). Seuraavaksi tavoite olisi voittaa mestaruus omakasvatilla.”Yritän aina kasvattaa Liisalle uutta mestaruushevosta, mutta niitä on nyt niin paljon jo, ettei hän kerkeä niitä kaikkia.”Lupaavia estehevosia onkin kasvamassa. Tänä vuonna kasvattajakilpailussa Turkan Roihu (Tosi-Romeo – A.T.Eko) tuli toiseksi ja laatuarvostelussa Turkan Lennotar (Niisun Nestori – A.T.Eko) oli paras 5-vuotias estehevonen.”Mää tykkään kasvattaa suomenhevosia, jotka ovat oikeasti ryhdikkäitä. Jotka ovat takajalkojen päällä ja aika kevyesti liikkuvia.”Menestystä on tullut myös askellalajeissa, sillä Turkan Touko (Ponuveikko – Ventterin Vili) oli 3-vuotiaana laatuarvostelun paras askellajihevonen ja voitti kokonaiskilpailun vuotta myöhemmin. Jalostukseen hyväksytty ori jouduttiin kuitenkin lopettamaan reilu vuosi sitten suolen repeämän takia.Turkan Toukolla on viisi jälkeläistä, joista yksi on Turkan omakasvatti, tammavarsa Turkan Ihmetär tältä kesältä. Sen emänä on Vekjatus (V.T. Ajatus). Turkan Touko oli Ponuveikon ainoa astuva jälkeläinen, ja Turkka murehti, ettei saanut siltä orivarsaa. Sitten tuli puhelu, jossa tarjottiin Turkan Toukon orijälkeläistä Lammin Taisto, hermeliläisestä tammasta. Nyt se kasvaa Turkan pihatossa..Suomenhevonen kunniaanTurkassa toimii nykyään myös oriasema ja tammoja oli tänä kesänä astutettavana 40–50. Turkan Veikalla tammoja oli 11. Tuntihevosia Turkan ei ole tarvinnut ostaa enää vuosiin, sillä omat kasvatit riittävät. Tänä vuonna varsoja varsoja syntyi kuusi, ensi vuodelle on tulossa seitsemän. Myyminen onkin se ongelma, sillä hän ei raski myydä omia kasvattejaan.”Olen nauranut, että mulla on jo todella monta tuntia, joissa menee pelkkiä omakasvatteja. Joka on aivan leuhka katsoa!” Turkka naurahtaa.Myös Sassi-Päkkilän kisahevoset ovat tuntikäytössä, mikä on Turkan mukaan hyvä tapa saada hevosille peruskuntoa.”Tuntihevonen on parhaassa paikassa, kun se juoksee tasaisesti joka päivä sen muutaman kilometrin. Tuntihevonen on aina opettajan silmän alla, se tekeminen on aina hallittua.”Vaikka hevosista suurin osa on suomenhevosia, Turkka kasvattaa myös poneja ja puoliverisiä etuliitteellä TR. Vanhimmat FWB:t ovat nyt viisivuotiaita.. Turkka toivoisi ihmisten arvostavan suomenhevosta. Hän kokee, että Suomessa on sellainen ilmapiiri, jossa suomenhevonen nähdään vain ravihevoseksi kelpaavana.Varsinkin tuntiratsastajilla on usein negatiivinen ennakkoasenne suomenhevosista, monet ensimmäistä kertaa tallille tulevat eivät halua ”ainakaan mitään suokkia”. Yleensä mieli muuttuu kokeilun jälkeen.”Että saisin ihmiset ymmärtämään, että suomenhevonen on taitava, laadukas ja sillä nauttii ratsastamisesta.”Kouluratsastuksessa suomenhevosia ratsastavat useat nimekkäätkin ammattilaisratsastajat ja taso on kova, mutta esteratsastuksessa samanlaista ilmiötä ei ole havaittavissa. Estemestaruuksien korkeuksia jopa laskettiin, mitä Turkka ei pidä hyvänä asiana.”Eihän mestaruudella ole enää mitään merkitystä, jos se alkaa olla metrin tasolla. Suomenhevosten jalostus menee koko ajan ylös, mutta ratsastajien taso menee alas ja sitten pudotetaan luokkien tasoa alas. Eihän se enää motivoi ketään kisaamaan suomenhevosilla, jos se taso ei ole mitään.”Parasta suomenhevosessa on sen monikäyttöisyys ja fiksupäisyys. Lisäksi ne ovat erinomaisia tuntihevosia leveän runkonsa ja tasaisten askeliensa vuoksi.”Ne käyvät terapiatyöhön, kisahommiin, maastoiluun, uittamiseen, hiihtoratsiin, kärryajoon, laitat pulkan perään ja lähdet baanalle. Ja onhan ne terveitä, jos eivät ole ihottumahevosia.”.Monialainen hevosyrittäjäPienestä pihatosta alkanut toiminta on kasvanut monipuoliseksi hevosyritykseksi. Tontilla hevosia on noin 70, joista tuntihevosia on 55. Tunnit pyörivät kuutena päivänä viikossa kahdella eri kentällä. Työntekijöitä tilalla on 11, joista kolme tekee kiinteistöhuoltoa ja kuusi opettaa. Moni sekä opettaa että tekee tallitöitä.Asiakkaiden kilpaileminen on myös iso osa ratsastuskoulun toimintaa, esimerkiksi tuntiponi Golden Tulip voitti viime kaudella pikkuponien SM-hopeaa ja hallimestaruuden Kiana Mankisen kanssa.Turkan Ratsurinne tekee myös yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Oulun seudun ammattiopiston eläintenhoitajaopiskelijat opettelevat hevostenkäsittelyä opettajansa johdolla, ja Ruukin maaseutuopiston opiskelijat opettelevat Turkalla varsojen käsittelyä ja ohjasajoa.”Heidän ei tarvitse investoida varsoja ja meidän varsat saa siitä opetusta.”Tavallisten ratsastustuntien ja kisaryhmien lisäksi talli tarjoaa edelleen sosiaalipedagogista toimintaa ja vammaisratsastusta. Turkka valmistui elokuussa myös hevosavusteiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi ja hän myös vetää hevosavusteisen toiminnan koulutusta Ruukissa.Toimintaa on paljon ja Turkan oma työnkuva onkin nykyään työnjohtamista, suunnittelua ja kokonaisuuden koordinointia.”Mää en itse ole periaatteessa enää missään kiinni. Se on oikeastaan paperi- ja konehommaa tai sitten yleistä seurustelua. Ja koko ajan puhelin laulaa jostakin.”Oma hevostila on ollut haave, joka on toteutunut ja toimii, mutta hän suhtautuu siihen analyyttisesti ja käytännönläheisesti. Toiminnan tulee olla kannattavaa.”Mun ajatusmaailmani on sellainen, että tämän on oltava bisnes. Tämä ei voi olla sellaista hyväntekeväisyyttä, että mää omilla rahoillani rahoitan tätä tai tehdään rakkaudesta lajiin. Tämän täytyy tuottaa, tämän täytyy elättää. Mulla pitää olla joka kuukausi helposti maksettavissa palkat ja jokainen lasku. Se on se mun isoin tehtävä, miettiä koko ajan mitä me nyt tehtäisiin, että saadaan tuottavuutta lisää tai kuluja alas.”.Hän nostaa esille kesän isot investoinnit, kun tarhoihin asennettiin säänkestävät juoma-automaatit ja hajonneen traktorin tilalle tarvittiin uusi. Myös maneesin rakentamista on jälleen harkittu, mutta toistaiseksi se vaatisi liian ison investoinnin.”Pitää katsoa mihin tämä maailma menee, mutta mää olen niin paljon euronikkari, että en lähde tekemään mitään sillä, että mää uskon ja toivon, että tästä tulee hyvä vaan mun täytyy tietää.”Turkka on ollut mukana myös erilaisissa hankkeissa kehittelemässä uusia palveluja. Hanketyö tuli tutuksi jo virkatyön kautta. Syyskuussa alkoi jälleen uusi kolmivuotinen yritysryhmähanke eläinavusteisesta toiminnasta, jossa ovat mukana Turkan Ratsurinteen lisäksi Ruska Laukka Kuusamosta sekä Ratsastusterapia Pauliina Tuomivaara Raahesta.”Määhän olen hirveä ideanikkari, jotain on meneillään koko ajan. Olen moneen kertaan ollut puhumassa pitkin Suomea monialaisesta hevosyrityksestä, koska tänä päivänä täyshoitotalli, kasvattaminen tai ratsastuskoulu pelkästään ei elätä.”Hankerahoitus onkin hyvä tapa testata uusia palvelumuotoja, mitkä yrittäjä tavallisesti joutuisi itse rahoittamaan. Myös kyky budjetoida ja hallinnoida on opittu työskentelystä sote-alalla.”Tein 25 vuotta sote-hallintoa ja pyritin isoja budjetteja. Laskin euroja, niiden oli riitettävä ja tulevaisuutta suunniteltava. Esimiehenä olen ollut pitkään. Samaa hallintoa mää pyöritän tässä. Samalla taloussuunnittelulla, samalla ajattelulla. Raha pitää ensin tienata ja sitten sen voi tuhlata.”Viime vuoden marraskuussa Turkka vihdoin malttoi jättää virkansa ja keskittyy nyt pelkästään yrityksensä pyörittämiseen..Ratsuori Turkan Touko menehtyi.Turkan Veikka oli ihmehevonen - masennuskesän lopuksi 4360 euron voitto.Ravisukuinen estemestari

Euro- ja ideanikkari Satu Turkalla on monta rautaa tulessa – "Suomenhevonen on taitava, laadukas ja sillä nauttii ratsastamisesta"

Aiheeseen liittyvää