Vetovoimana pätevät kouluttajat ja haastavan lajin yhteisöllisyys – Satu Wirran kisa- ja treenimatkat suuntautuvat Ruotsiin

Satu Wirta on innostunut lajista, joka on Amerikassa monelle edelleen osa elinkeinoa. Pohjoismaissa ja varsinkin Suomessa lännenratsastus on harvojen harrastus.“Lännenratsastus on ollut pitkään lähellä sydäntä, 20 vuotta lajin parissa tulee täyteen ensi vuonna. Lapissa ja Rovaniemeltä käsin sen harrastamisessa on omat haasteensa, mutta en silti tiedä mitään parempaa”, Wirta myöntää. Lännenratsastusta ei ole tarpeen verrata muihin hevosurheilun lajimuotoihin, ja myös lajin sisällä on monella eri tavalla lännenratsastukseen suhtautuvia ihmisiä. Suomalaisharrastajia ei voi rinnastaa amerikkalaisiin tai edes ruotsalaisiin lajiosaajiin.Perusperiaate on kuitenkin sama, hevosen ja ratsastajan yhteistyö pitää sujua saumattomasti. Äärimmilleen vietynä lännenratsastus on taidetta, jonka osaamiseen vaaditaan sekä ratsastajalta että hevoselta vuosien harjoittelu.“Lännenratsastuksessa hevosen pitää olla samaan aikaa nöyrä, halukas ja reaktiivinen. Hevosen kanssa pitää jokaisella askeleella läsnä ja ennakoinnin sijasta hevonen opetetaan reagoimaan pienimpiin istunnan merkkeihin. Lajista riippuen saatetaan mennä maksimivauhdilla. Hevosen pitää olla tosi herkkä ja kuuliainen. Laji on teknisesti niin haastava, että varmasti senkin vuoksi monella suomalaisella on korkea kynnys lähteä julkisesti kilpailemaan”, Wirta arvioi..Oppia kokeneemmilta“Olen rohkaistunut lähtemään mukaan Ruotsin kisoihin, vaikka taitotaso jääkin kauas parhaista. Ja oppinut ainakin sen, että kisan voittamista tärkeämpää on itsensä haastaminen ja voittaminen. Siinä on tapahtunut isoin oivallus”, Wirta pohtii.Satu Wirta tuntee hyvin lännenratsastuksen vetovoiman länsinaapurissa. Hän on syntynyt Ruotsissa, ja vahvan kielitaidon myötä Wirta on käynyt ahkerasti rajan toisella puolella hakemassa treeni- ja kilpailukokemusta. Samalla reissupäivät Ruotsiin ovat kehittäneet häntä paljon sekä henkisesti, että taidollisesti.Jo ennen kilpailemista Wirta on hakenut oppia kokeneemmilta.“Ihan aluksi menin Lars Lindvallin oppiin. Hän ei ole ollut missään vaiheessa käsittääkseni kovin kilpailuorientoitunut lännenratsastuksen parissa, mutta Lindvallilla on erityisen vahva hevosmiestaito ja hän on ammattilainen karjahevostyöskentelyssä. Pitkä kokemus ja haastavien hevosten kanssa toimiminen tekee Lindvallista lajin parissa monipuolisen huippuosaajan”, Wirta kertoo.Toinen hänelle tärkeä mentori on harrastuksen parissa ollut Josefin Blomqvist. Hän on myös yksi lajin tunnetuimmista nimistä Ruotsissa. “Blomqvistilla on Uppsalassa oma ranch, jossa hän kasvattaa ja kouluttaa hevosia. Useampi hänen opissa ollut hevonen on kilpaillut lajin EM-tasolla. Häneltä sain korvaamatonta tukea ja apua, kun hevoseni oli alkuun vaikea. Mietin jo luovuttamista, kun käsi oli mennyt poikki. Uskalsin kyllä hypätä hevosen selkään, mutta sen jälkeen sitä alkoi miettimään ja pelkäämään, mitä jos nuori ja välillä villi hevonen keksii jotakin. Hän loi uskoa, miten pikkuhiljaa etenemällä pystyy voittamaan pelkonsa ja rakentamaan hevosen kanssa yhdessä takaisin itseluottamusta. Hänen avullaan siinä myös onnistuin”, Wirta kiittelee..Länneratsastuksessa on useita lajeja. Reining sisältää mm. hitaita ja nopeita laukkaympyröitä, liukupysähdyksiä ja laukanvaihtoja, trail-radalla on erilaisia esteitä ja tehtäviä, jonka ratsukon pitää suorittaa. Western pleasure ja Ranch trail ovat lajeja, jossa kaikki luokkaan osallistuvat ratsukot ovat areenalla samaan aikaan, ja tuomarit rankkaavat ratsukot annettujen tehtävien suorituksien perusteella paremmuusjärjestykseen. Lajikirjoon kuuluu vielä mm. Western horsemanchip, Western riding ja Ranch riding.Saksan Kreuthissa pidettiin syyskuussa lajin EM-kisat, ja kilpailut kestivät peräti 10 päivää. Siellä nähtiin kilpailumuotojen koko kirjo, mikä kertoo paljon lajin suosiosta Keski-Euroopassa..Suomessa kilpailut vähissäSuomessa kilpailuja on ollut tänä vuonna muutamia. Lännenratsastusta tarjoavia yrittäjiä on Suomessa kourallinen. Opettajien ja hevosten rajallinen määrä tekee sen, ettei yksittäisen yrittäjän liiketoimintamallia ole helppo rakentaa pelkästään lännenratsastuksen varaan, kuten Ruotsissa. “Ruotsissa lännenratsastus on harrastajamääriltään, ja varsinkin lajin huippujen taitotason osalta hurjasti Suomea kehityksessä edellä. Yksi este lajin kehitykselle on Suomessa on järkevien harjoituspaikkojen vähäinen määrä. Lännenratsastuksen konkreettinen harrastaminen, ja lajiin perehdyttäminen on ylipäätään haastavaa.”Wirta on onnekas, sillä Pohjois-Ruotsin Piteåssa eletään lännenratsastuksen buumia. Sitä on edesauttanut 40-vuotiaan Roy van der Hoeven muutto Ruotsiin. Saksalainen kävi 8-vuotiaana lomareissulla perheensä kanssa Kanadassa, jolloin hän pääsi tutustumaan lännenratsastukseen. Nykyään hän toimii kouluttajana Ruotsissa..“Lännenratsastus on Hoevenille elämäntapa. Hän osti Skånesta ranchin, koska sinne ison maatilan laittaminen oli taloudellisesti järkevää. Horvenilla on kahdeksan kilpahevosta, joiden kanssa hän kiertää ympäri Eurooppaa. Lisäksi hän käy Piteåssa säännöllisesti järjestämässä koulutusta. Olin juuri marraskuun lopussa valmentautumassa viikonlopun Hoevenin opissa”, Wirta kiittelee. Hoevenin ja muiden ammattilaisten oppi on nostanut kuluneen vuosikymmenen aikana hurjasti tasoa Ruotsissa. “Ranskan Lyonissa oli isot kisat syksyllä. Ruotsista osallistui 10 ratsukon joukkue, ja heistä yksi oli 16-vuotias mimmi Piteåsta. Suomesta ei ollut ketään. Ehkä se kertoo parhaiten naapurimaan nosteesta lajin parissa. Kun mukaan lähtee useampia, niin se myös kiinnostaa laajemmin.”Laji vie mennessäänWirta kokee, että hänelle on ollut onni päästä treenaamaan ja kilpailemaan selkeästi parempiaan vastaan.“Laji kuin laji, niin kehityksen kannalta on tärkeä päästä treenaamaan itseäsi parempien seurassa. Kun uskallat laittaa itsesi alttiiksi, ja menet pikkuisen epävakaalla hevosella mukaan, niin kehitys on huimaa. Oman taitotason lisäksi hevosen itseluottamus kasvaa. Ruotsissa siinä kohtaa kukaan ei suolannut tai tyrmännyt, vaikka varmasti joku mietti, että mitä tuo amatööri tänne saakka on monen sadan kilometrin päästä Rovaniemeltä tullut harjoittelemaan.”Kings Raisin Star on ollut jo reilut 10 vuotta hevonen, jonka kanssa Wirta on lajia harrastanut.“Lännenratsastuksessa hevoset ovat useimmiten quartereita, mutta itsellä on appaloosa, joka on oma kasvatti. Joku intiaanihevosessa viehättää, ja nyt 13-vuotiaana se löytää yhä useammin oikean tahtotilan lajiin. Lajin parhaat hevoset ovat usein 5-8-vuotiaita. Ruotsin huippuhevoset ovat Keski-Euroopan tasoa.”Suomessa lännenratsastus voi jossakin vaiheessa lyödä kunnolla läpi. Wirta näkee lajin potentiaalin sen viehätysvoiman kautta. “Kiinnostava laji, joka vie helposti mennessään. Osaavia hevosia ja hyviä harjoituspaikkoja saisi tietysti olla enemmän, ja se on yksi iso haaste lajin kehityksen kannalta. Lisäksi ainakin vielä Suomessa on kehitettävää Ruotsiin verrattuna lajin yhteisöllisyydessä. Siinä on varmasti kulttuurieroa mukana. Voittaminen ei ole se oleellisin asia harrastajalle, ja sen olen Ruotsissa kilpaillessa yhä paremmin ymmärtänyt”, Wirta nauraa..Maria Astikaisen kisamatkat ovat usein "Maailman äärestä maailman ääriin"

Vetovoimana pätevät kouluttajat ja haastavan lajin yhteisöllisyys – Satu Wirran kisa- ja treenimatkat suuntautuvat Ruotsiin

Aiheeseen liittyvää

SRL:n hallitus haluaa asettaa lisäehtoja talouttaan ja toimintaansa tutkivalle työryhmälle

Kommentti: Kuusi viikkoa selvitysaikaa

“Pöytä puhtaaksi” – SRL:n alueiden puheenjohtajat ovat huolissaan, mutta eivät vastusta tarkastusta

Ohi on – Young Riders Academy -vuosi ei maksanut Anni Hjerpelle senttiäkään