"Sehän tässä harmittaa, etten ole tajunnut tätä aiemmin!"

Hevonen on iso, musta, kiiltäväharjainen ja se laukkaa tasaisen väsymättä. Tu-tu-tum, tu-tu-tum, tu-tu-tum. Sen nimi on Simppa. Katja Karjalainen, 62, istuu satulassa seesteisenä ja silminnähden tyytyväisenä. Hän istuu oikeassa, nahkaisessa koulusatulassa, ja istuntavalmentaja, ratsastuksenopettaja ja Method Putkisto diplomiohjaaja Sanna Siekkinen käy läpi hänen kehonsa asentoa satulassa ja korjaa, milloin mitäkin kohtaa painellen ja koputellen, istunnan suoraksi ja oikeaksi. Kun hän sanoo "oikeaksi", hän tarkoittaa Katja Karjalaisen ihanneistuntaa. Se on hänen oma henkilökohtainen ideaalinsa, eikä se ole sama kuin jollakin toisella ratsastajalla, sillä jokaisella meistä on oma ideaalimme, joka on seurausta kehon mittasuhteista, kehon historiasta, sen vinouksista ja vammoista. Karjalainen on laukannut tänä kesänä ensimmäistä kertaa moniin moniin vuosiin. "Tällä lailla mun lantio saa monta oikeanlaista toistoa, oikeassa asennossa", Karjalainen toteaa.Perusjuurisyy on kehon vinoudet. Ne samat, jotka löytyvät ihan jokaikiseltä ratsastajalta, ja keneltä tahansa ihmiseltä.Yleensä niiden kanssa oppii tulemaan jollain lailla toimeen. Kuka paremmin, kuka huonommin. Hevosille voi opettaa asioita monella eri tavalla. Karjalaisen Pariisin hevonen Kameokin oppisi seisahtumaan tasajaloin samalla lailla kuin Karjalaisen aiemmatkin hevoset ovat sen oppineet. Mutta muodostuakseen aivan varmaksi, liikeradan harjoitteleminen "uuden ratsastajan tavalla" vaatii hevoselta aikaa. Tätä aikaa ei enää ole, sillä paralympialaiset alkavat ensi viikolla, eikä ajatus muutenkaan tunnu hyvältä siksi, että Sara Maattolan alunperin ratsuttama 16-vuotias Kameo (Kaiser Karl - Williams) on hyvin koulutettu, suoristettu ja notkistettu. Niinpä asiaa lähestytään nyt toiselta kantilta, siltä, että hevonen on ratsastajansa peili, ja tekee juuri niin kuin ratsastaja istunnallaan pyytää. On nopeampi korjata Karjalaisen istunta mahdollisimman moitteettomaksi kuin hevonen sopimaan puutteelliseen istuntaan. . Katja Karjalaisen kohdalla kyse on siitä, että vartalon oikealla puolella, päästä varpaisiin, hänellä ei ole lainkaan asentotuntoa eikä syvätuntoa, eikä ratsastaja näin ollen aisti missä hänen oikea jalkansa, kätensä tai edes kylkensä tarkalleen on, eikä myöskään minkä päällä istuu. Hän ei näe oikealla silmällään ja vsemmassa silmässä näkökykyä on hyvin vähän. Karjalainen käyttää vertausta: "Kun sä istut tuolilla, sä aistit minkä päällä sä istut, mä aistin ainoastaan, että mä istun, mutta minkä päällä mä istun, sitä en hahmota."Siekkinen näyttää Karjalaisen vasenta jalkaa siirtämällä mikä on huono asento hänelle ja vetää jalkaa taaksepäin. Tämä saa esiin välittömän reaktion ratsastajalta: hänen puheensa puuroutuu hetkeksi aikaa. "Tämmöiset nämä mun aivot on. Ne meni heti sekaisin mun vanhasta normaaliasennosta, eli uudesta väärästä asennosta", Karjalainen sanoo urheasti. Ja jatkaa laukkaamista. . Viimeiset paralympialaisetKun Karjalaisen on tehtävä radalla jokin manööveri satulassa: käännyttävä tai pysähdyttävä, istunta menee lantion liikkuvuuden puutteellisuuksien takia vinoon, mikä saa hevosen pysähtymisen epävakaaksi. Pysähtyminen on hänen ryhmänsä grade 1:n kouluohjelmissa yksi avainliikkeistä. Pysähdyksiä on kaikkiaan kolme, ja jos kaikki menevät pieleen, prosentit eivät nouse korkeiksi.Yli 70 prosenttia pitää heti ensimmäisellä yrittämällä saada, ja mieluiten yli 75, jos mielii mahtua niiden 8 joukkoon, jotka jatkavat ensimmäiseltä kisapäivältä jokaisesta ryhmästä kür-finaaliin. Pararatsastuksessa kaikkina kolmena päivänä jaetaan mitalit. Ensimmäinen päivä on karsintapäivä aivan kuten terveiden grand prix'ssä pari viikkoa sitten, toinen päivä on joukkuekisa, jossa Suomella on joukkue ja viimeisenä päivänä kisataan henkilökohtaisesta mitalista. Nämä ovat Katja Karjalaisen viidennet ja viimeiset paralympialaiset. "Los Angelesissa mua ei enää nähdä."Pariisissa kaiken on onnistuttava. Ja jackpot olisi, jos kür-finaaliin mahtuisi mukaan. Karjalaisella on upea renesanssi-kür, jonka hän palaa halusta saada Versaillesin linnan maisemissa esittää. Vastustajat ovat yhtä australialaista lukuunottamatta kaikki tuttuja. Oikeat mielikuvatPuheen puuroutuminen kestää jonkin aikaa, mutta Karjalainen ei ole siitä millänsäkään. Hän rentoutuu ja antaa hevosen laukata. Näin mennään joskus pitkänkin aikaa. Tasaisen laukan rytmi tekee ihmiskeholle hyvää. Siekkinen kertoo, että simulaattorihevosen kanssa voidaan hakea keholle oikea tapa olla mukana liikkeessä. Se tapa, joka ei jarruta satulassa, vaan on mukana liikkeessä, niin kuin sen parhaimmillaan täytyy olla."Kun mielikuvat oikeista asennoista saa tässä, Katja pystyy korjaamaan ne asiat sitten elävän hevosen satulassa", Siekkinen kertoo. Jotta oppiminen, ehdollistuminen suorastaan, tapahtuu mahdollisimman tehokkaasti, sillä aikaa ei ole paljoa, käytetään aina samoja sanoja. Karjalainen on ehdollistanut nämä sanat mielessään tiettyihin korjauksiin.Karjalaisen kisaohjelmaan kuuluu ainoastaan yksi askellaji, käynti. Mutta nyt hän ratsastaa laukkaa ja siirtyikin siihen askellajiin heti. Miksi?Juurikin paralympialaisten takia. Karjalainen on kokeneena urheilijana äärimmäisen tarkka, sen on todennut myös Siekkinen. Hän ei enää tee Simpan selässä käyntiä, sillä hänen käytössään oleva satula, se paralympiakilpasatula lähti jo kohti Pariisia. Sen kanssa tehtiin töitä Simpan kanssa koko alkukesä aivan näihin päiviin asti. Karjalainen ei halua sekoittaa mielikuvia, jotka sai kilpasatulassaan Simpan selässä. Tässä toivotaan, että Simpan selässä siinä satulassa saavutettu oikea asento siirtyy kisaradalle Versaillesiin, kun mielikuvaa ei tässä välissä sekoiteta. Toisekseen, laukka on liike, joka provosoi lantioon liikettä, jota voi sitten korjata. . Hyvä istuntaKun istunta on hyvä, ratsastaja on ratsastaja on tasapainossa ja mukautuu hevosen liikkeeseen oikeassa rytmissä ja oikeaan suuntaan, eikä hänen tarvitse korjata ja kompensoida asentoaan liiallisella lihasvoimalla, pohkeella eikä ohjalla. Hevonen ymmärtää kaikki kolme apua, painon, pohkeen ja ohjan, kun ne tulevat selkeinä ja kun niitä käytetään vain silloin, kun on jotakin sanottavaa. Tämä on tavoite, mutta se on harvinaista nähdä. Jopa huippuratsastajilla näkee erilaisia istuntavirheitä. Jos ratsastaja joutuu tasapainonsa takia roikkumaan ohjissa, se on vähän sama, kuin hän puhuisi hevoselleen siansaksaa."Käsi puhuu kiinaa, jalka ruotsia ja istunta ranskaa", Siekkinen selventää. "Yritä siinä sitten ymmärtää."Huonolla istunnalla on muitakin negatiivisia seurauksia. Siekkinen selittää mistä on kyse: "Jos istunta ei ole hyvä, eli, kun ratsastajan lonkkanivel ja olkanivel eivät pyöri pehmeää pientä ympyrää samassa tahdissa toisiinsa nähden ja hevosen liikkeeseen nähden, niin kuin niiden pitää, se heijastuu heti ohjaskäteen, joka laskee, lukittuu ja jäykistyy, jolloin sulava, liukuva liike katkeaa. Mitä hevonen tekee? Se antaa periksi kaularangasta. Ja sitähän me ei haluta. Ja siitä on pahimmillaan seurauksena tällä hetkellä uutisissa olevat ohjastuntuman ongelmat ja muut. Oikeassa istunnassa käsi seuraa ohjaa pehmeästi. Käsi on liikettä vastaan helposti, jos istunnassa on jotakin sellaista, mikä on hevosen liikettä vastaan. Halusit tai et!"Karjalainen sanoo vihdoin oivaltaneensa sen, mitä Tuija Tuominen joskus muinoin sanoi hänelle: "Nosta hevosen säkä ylös." "Silloin, kun se selkä on ylhäällä, niin kuin tällä simulaattorihevosella tavallaan nyt on, istuminen tuntuu todella hyvältä ja pehmeältä", hän sanoo. Hänellä kulunut pitkän aikaa ilman, että hän on laukannut. "Mullahan ei ole aikoihin ollut laukkatasapainoa. Parauran alkuvaiheessa mut luokitettiin näkövammaisena ylimpään gradeen, koska siellä ei uskottu, että tarvitsen neurologisen luokituksen."Vuonna 2007 hänet luokitettiin grade 2:een ja vuonna 2015 FEI vaati luokituksen laskemista 1:een, mistä Karjalainen ei pitänyt lainkaan. Hän olisi halunnut voida ravata ohjelmissa, mikä tämän jälkeen ei enää ollut mahdollista. "Olivat katselleet mua kisoissa ja havainneet, että mulla ei ollut ravitasapainoakaan enää."Nykyinen luokitus on pysyvä. Katja, onko Simpan ratsastuksesta ollut hyötyä?"Äärimmäisen paljon! Mä toivon todella, että mä pääsen tekemään hyvät ja tarkat radat Pariisissa."Jo nyt on huomattu, että hevonen on vastannut parantuneeseen istuntaan. Se näkyi oikeastaan heti."Sehän tässä harmittaa, etten keksinyt tätä jo kymmenen vuotta sitten!".XVII paralympialaiset, Château de Versailles, Pariisi, RanskaParakouluratsastus 3.-7.9.2.9. klo 9.00 1. hevostarkastus 3.9. klo 10.00 Henkilökohtainen kilpailu gradet eli ryhmät I, II ja III (myös karsinta henkilökohtaiseen finaaliin)4.9. klo 10.30 Henkilökohtainen kilpailu ryhmät IV ja V (myös karsinta henkilökohtaiseen finaaliin)6.9. klo 10.30 Joukkuekilpailu7.9. klo 8.15 2. hevostarkastus7.9. klo 11.30 Henkilökohtainen vapaaohjelma ryhmät IV, V, I, II ja III (jokaisen ryhmän 8 parasta)

"Sehän tässä harmittaa, etten ole tajunnut tätä aiemmin!"

Aiheeseen liittyvää