Sari Nevalaisen hyvä päivä elämässä

Stewardeja on Ratsastajainliiton toiminnassa yli 230. Sari Nevalainen on yksi heistä. Jutuntekopäivänä Nevalainen on tullut stewardoimaan Vesilahden koulukisoihin Vantaalta. "Mä tykkään tehdä näitä. Ja mun poikakin Lasse Mayer oli aikoinaan esteratsastaja ja junnuna voitti ESRA:n mestaruudenkin", Nevalainen kertoo. Pojan isä on Petri Mayer, Nevalaisen ex-mies.Mayer ja Nevalainen tutustuivat aikoinaan Tuomarinkylän talleilla, jossa molemmat muutama vuosikymmen takaperin aloittelivat hevosharrastajan uraansa. Nevalainen muistaa käyneensä Opiston puolella Sonja Rintalan tunneilla. Vai pitäisikö sanoa hevossyväharrastajan uraansa, jos ei ammattilaisen. Nevalainen on päivätöissä toimistossa hallinnon asiantuntijan tehtävissä, mutta Mayerista tuli tunnettu kengitysseppä. "Aina jossain roolissa ihan nuoresta asti ja Petrillehän hevosista tuli leipätyökin", Nevalainen vahvistaa.Jossain vaiheessa, silloin kauan sitten, oli kaverin kanssa hevonen puoliksi niin ikään Opistolla. Ajan mittaan hän siirtyi mäkeä alaspäin ensin Paula Laineen hevosia hoitamaan Talli Oy:hyn, niin kutsuttuun "tätitalliin", sitten Kilpatalliin oman hevosen kanssa. Nevalainen on ollut tuomarina viimeiset 25 vuotta, stewardina vähän vähemmän. Stewardin työ on hevosen hyvinvoinnin seuraamista, verryttelyn valvomista, kuolainten tarkastamista. Miksi joku ryhtyy kilpailuissa toimihenkilöksi, jolla on valtava vastuu, valtavasti töitä eikä palkkaa, siihen Nevalainen ei heti osaa vastata. "Päiväraha ja kilsat korvataan, mutta ei mun käsittääkseni kukaan mitään palkkoja nosta."Kahvit voi saada kisajärjestäjältä, ehkä ruoankin. Ehkä hän hämmentyy kysymyksen typeryydestä, kun kyseessä on ihmisen koko elämää määrittelevä tapa."No siis...""Tiedonnälkä?" hän arvelee hetken päästä. Oikea syy on hevoset ja hevosurheilu. Kun se kiinnostaa, se kiinnostaa."Se on just se kaikki. Toi on hyvä kysymys, jota en ole oikeastaan ikinä sen enempää ajatellut."Toimihenkilöt alkavat olla niin suurelta osin tukevasti 50-vuotiaita, että monikin kilpailujen järjestelytoimikunnissa mukana oleva on jo alkanut kantaa huolta siitä, missä mennään 10 vuoden päästä. Nevalainen on hankkinut valmentajan pätevyyden ja on myös paraohjaaja. Hän tekee silloin tällöin mielellään tuurauksia ratsastuskouluissa. Ratsastaminen sen sijaan on jäänyt."Mä en ole ratsastaja, valitettavasti. Ja kun ikää on tullut, ei se ainakaan helpommaksi käy", Nevalainen naurahtaa. "Ehkä johonkin kukkulankisoihin, eli seurakisoihin, nyt voisi mennä, mutta ei juuri sen isompiin. Totta kai, jo tuomarinoikeudet vaativat omaa kilpailutaustaa jonkin verran, eli sitä on, mutta ne ajat ovat takana päin."Nevalaisella olisi iso kynnys mennä ihmisten eteen nimenomaan siksi, että hän on myös yksi SRL:n listaamista 171:stä tuomarista, ja omaa II-luokan oikeudet. "Sanon aina, että tehkää niin kuin minä sanon, älkää, niin kuin minä teen", hän naurahtaa. Nyt kysytään paljon neuvoa siihen, miten eteen-alas -venyttäminen pitää esittää. Jopa stewardilta. Nevalainen kyllä neuvoo, mutta ottaa siinä kohtaa pikemminkin koulutuomarin tulokulman asiaan. Täytyy tehdä tarpeeksi, jotta säilyy tatsi. Nevalainen ei halua jättää yhtään kisaa tuomaroimatta, jotta vaadittava herkkyys pysyy. "Kun ei siinä kesässä ole kuin ne 12 viikonloppua..."Vesilahteen Nevalainen lähti kukonlaulun aikaan omalla autollaan. Kaikki ei todellakaan mennyt putkeen, sillä auto, pojan 20-vuotias bemari, rupesi piippuilemaan moottoritiellä tilanteessa, jossa aamuyhdeksältä alkoi stewardin tehtävä. Niskakarvat nousivat pystyyn jo siinä kohtaa kun menopeli alkoi oudosti hyytyä vakionopeudensäädin päällä, puhumattakaan, kun oli lopulta ajettava auto tiensivuun, öljylätäkkö alkoi muodostua auton alle ja kello kävi. Sellainen kun ei tule kysymykseen, että sovitusta hommasta luistetaan. Se olisi pahinta. Nevalainen on tyypillinen hevosihminen siinä, että on aina ajoissa paikalla. Mieluummin etuajoissa. Tällä kertaa meni tiukille, jos kohta onnistui. Hän oli paikalla ajallaan. "Siihen pysähtyi joku ihana pariskunta, jotka heittivät mut tänne ihan vaan auttamisen halusta."Kisapäivänä ei ollut tiedossa miten toimihenkilöhommista pääsee illalla kotiin, mutta siihen ei ollut nyt aikaa perehtyä. Pääsee miten pääsee, ensin hoidetaan hommat. Sitä hän jo mietti, että toivottavasti auto palautuu, sillä puoli miljoonaa kilometriä pitäisi saada täyteen.Nevalainen rakastaa ratsastuskilpailujen yhteisöä, josta tuntee kaikki ja kaikki tuntevat hänet. Yhteisöön kuuluvat paitsi kollegat, myös kisajärjestäjät, mutta myös ratsastajat, jotka kiertävät myös niitä samoja kilpailuja. Vaikka joka viikonloppu kohdataankin, tietynlainen välimatka on kuitenkin tarpeellinen koulutuomarin ja ratsastajan suhteissa. Liiallinen kaveeraaminen ei ole hyväksi, mutta joskus vaikea välttää, koska moni on monena. Kisoihin ei ole mitään ongelmaa herätä 05.30, mutta hevosiin liittymätön harrastaminen ei Nevalaista kiinnosta. Hän on kyllä yrittänyt. "Mutta jos ostan vaikka 10 kerran kortin johonkin uimahalliin, en saa siihen sitä yhtä kertaa enempää", hän nauraa.Onko päivä toimihenkilönä kisoissa hyvä päivä elämässä?"On kyllä."

Sari Nevalaisen hyvä päivä elämässä

Aiheeseen liittyvää

Sari Nevalaisen hyvä päivä elämässä

Hevosten kanssa liikenteessä omaan käyttöön sopivalla ajopelillä - "B-kortillisessa autossa ei riitä kantavuus kahdelle isolle hevoselle"

Laadukkaat ratsastussaappaat erottuvat massasta ja suutari tietää miksi

Marko Björs: "Ratsastajan motivaatio käy selväksi monellakin tavalla"