Suomen ensimmäisen ravikuninkaan ohjastajan lapsenlapsi muistelee oman eläinlääkäriuransa alkuaikoja häpeällä

Eläinlääkäri Laura Hänninen on iso nimi suomalaisten eläinten hyvinvoinnissa. Viime viikolla hän puheenjohti Helsingissä 17.-19.9. pidetyn poikkitieteellisen EVCBMAW-kongressin, joka oli 7. lajissaan ja käsitteli aiheita eläinten hyvinvoinnin, etiikan, lain ja käyttäytymisen alalta. Jos tällä hetkellä tuntuu, että mistään muusta, kuin eläinten hyvinvoinnista, ei puhutakaan, Hännisen mielestä siihen on syynsä. "Eläinten hyvinvointi oli uutta silloin, kun itse tulin tämän tutkimusaiheen pariin kolmekymmentä vuotta sitten. Enää meidän ei tarvitse perustella sitä, että tutkimme eläinten hyvinvointia. Aihe on arkipäiväistynyt. Samalla ala ja hyvinvointi-sana on kokenut tietynlaisen inflaation; ajatellaan, että ai jaa, kaikkihan sitä tutkii", hän toteaa..Laura HänninenEläinten hyvinvointitieteen vanhempi kliininen opettaja Helsingin yliopistossaEläinlääketieteen tohtori, filosofian tohtoriEläinten hyvinvointikeskuksen ensimmäinen johtajaMMM:n alaisen seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan puheenjohtajaHelsingin yliopiston eläimiin kohdistuvan tutkimuksen eettisen ennakkoarvioinnin toimikunnan puheenjohtajaJäsenyydet:- SEP-säätiön (Suomen Eläinlääkäripraktikot) hallitus - Eläinlääkäriliiton Yliopistovaliokunta - Eläinlääkäriliiton eettinen valiokuntaOhjaa lukuisia perusopiskelijoiden opinnäytetöitä, 9 väitöskirjatutkijaa, useampaa kotimaista erikoistuvaa eläinlääkäriä sekä kahta eurooppalaisessa eläinlääkärien erikoistumisohjelmassa olevaa eläinlääkäriä ja on useamman väitöskirjatekijän seurantaryhmässä..Missä mennään tällä hetkellä eläinten hyvinvoinnissa?"Meillä ei ole yhtä mittaria, jonka perusteella tuohon kysymykseen voisi vastata", Laura Hänninen aloittaa. "Mutta hyvinvointi on käsitteenä tosi nopeasti jalkautunut yleiseen kielenkäyttöön ja Suomessa ollaan esimerkiksi hyvinkin tietoisia eri eläinlajien mielenkyvyistä." Kysymykseen mihin hyvinvointitutkimusta sitten tarvitaan, Hänninen vastaa: "Itse näen niin, että jos me pidämme toisen lajin eläimiä hallussamme, meillä on eettinen velvollisuus pitää niistä riittävän hyvää huolta. Tutkimuskenttä on monitieteinen, eikä pelkän luonnontieteen keinon löydy vastauksia monisyisiin kysymyksiin. Siitä esimerkiksi Helsingissä pidetyn kongressin aihealueet ovat esimerkkinä." "Tiedettä, ei politiikkaa"Kaikki eivät pysty pitämään eläimiä. Ja silti heillä saattaa olla eläimiä.”Kun kaikki eivät halua, kykene tai pysty, hoitamaan hallussaan olevia eläimiä riittävän hyvin, edes lain minimivaatimusten mukaisesti, on mietittävä, löytyykö keinoja, joilla saadaan tutkittua tietoa vietyä eteenpäin. Esimerkiksi lainsäädäntöä luodessa päätetään, mikä on yhteiskunnassa alin vaatimustaso eri eläinlajien pitoon. Tutkijana tietenkin toivon vaatimusten perustuvan tieteeseen eikä poliittisiin päätöksiin”, Hänninen jatkaa."Ihmisten huonovointisuus näkyy myös heidän eläintensä pidossa. Yksittäisen, eläinten sairaalloista keräilyä potevan ihmisen ongelmia ei kuitenkaan pelkästään ratkaista niin, että häneltä otetaan 200 kissaa pois, vaan tarvitaan moniammatillista yhteistyötä hänenkaltaistensa henkilöiden ongelmien ratkaisemiseksi. On myös merkityksellistä selvittää esimerkiksi, minkälaisia eläinsuojelurikoksia Suomessa tehdään, jolloin niihin on mahdollista puuttua tehokkaammin”, Hänninen kertoo.. "Lex Maja"”Mielestäni uudessa eläinten hyvinvointilainsäädännössä on erinomaista, että eläinsuojeluongelmaepäilyjen ilmoitusvelvoitetta on lavennettu koskemaan isoa joukkoa sosiaalitoimen, kirkon ja eläinalan palveluja tarjoavia henkilöitä. Näin saataisiin apua tarvitsevat eläimet – ja usein myös ihmiset – aikaisempaa varhaisemmin tunnistettua”, hän toteaa.Tämä ilmoitusvelvollisuus on perua Ruotsista, ja taustalla on tapaus, jossa iäkäs nainen joutui sairaalaan, mutta hänen ollessaan 11 päivää sairaalassa hänen Maja-kissansa kuoli nälkään ja janoon, sillä kukaan ei käynyt siitä huolehtimassa. Kun asunnolle lopulta mentiin, kissa oli vielä hengissä, mutta oli jo liian myöhäistä ja se jouduttiin lopettamaan. Nainen oli maininnut kissasta lääkärille, jota kuitenkin sitoi erilaiset vaitiolosäännöt, eikä hän katsonut voivansa ilmoittaa kissasta eteenpäin. Tästä luotiin "Lex Maja", joka astui Ruotsissa voimaan huhtikuussa 2019. Sen nojalla laki sallii hoito- ja sosiaalihenkilöstön rikkoa salassapitovelvollisuutta siinä tapauksessa, että he saavat tietää eläimistä, joita on pahoinpidelty, ovat huonossa kunnossa, tai joissa on epäily eläinsuojelun laiminlyönnistä. Toimiiko sama myös toisin päin, on epäselvempää. Mitä tapahtuu, jos eläinsuojeluviranomainen näkee pahoinvointia ihmisillä? Kongressissa kävi ilmi, että Euroopan-laajuisesti ajatellen, tällaista viranomaisyhteistyötä ei vielä kaikkialla ole. Hänninen kertoo, että vaitiolovelvollisuus hankaloittaa Suomessakin, mutta valvontaeläinlääkärit tekevät esimerkiksi lastensuojelulmoituksia ja tarvittaessa soittavat kiireellisissä tapauksissa sosiaalipäivystykseen – tai hätäkeskukseen.. KasvisruokaEVCBMAW-kongressissa kaikki ruoka oli vegaania. Laura Hänninen ei ole itse vegaani, mutta hän suosii kasvisruokaa. Hänelle tämän takana ei ole niinkään moraalinen närkästys lihansyönnistä sinänsä, vaan huoli ilmaston lämpenemisestä, jossa lihantuotannolla on suuri merkitys. "Meillä on tämä yksi pallo ja siitä on pidettävä huolta."Hännisen mielestä lihansyöntikeskustelu on "politisoitunutta ja tunkkaista", mutta se on myös vaikeaa. Vaikka hän ei pidä satunnaista lihansyöntiä sinällään moraalisesti vääränä, hän sanoo, että maapallon lämpenemisongelma on niin vakava, että nykyään ei pitäisi kysyä "Miksi syöt kasviksia?" vaan pikemminkin "Miksi syöt vielä noin paljon lihaa?"Kysyttäessä, mitä mieltä Hänninen on eläinten tappamisesta, hän aloittaa: "Sä puhut nyt sekapraktiikkaa tehneelle eläinlääkärille, joka on tappanut satoja ja satoja eläimiä". Mutta. "Mutta olen sitä mieltä, että jos eläimen tappaminen, eutanasia, mitä sanaa sitten haluaakaan käyttää, ei tunnu eläinlääkäristä enää miltään, harkitsisin vakavasti, olisiko syytä jäädä pitkälle sairaslomalle." Hänninen kuitenkin toteaa, että eläimen tappaminen ja syöminen, teurastaminen, ei hänelle ole "se pääasiallinen moraalinen ongelma". Jopa päinvastoin: "Jos minulla olisi hevosia, kokisin, että olisi monella tapaa palvelus syödä eläin, kun sen elämä päättyy", hän sanoo. ”Isompi ongelma minulle on, miten eläintä on kohdeltu sen elämän aikana."Maailmassa on lihaa syöviä ja kasveja syöviä eläimiä, peto- ja saaliseläimiä, ja ihminen jossain näiden kahden välimaastossa suolistonsa perusteella, se asetelma ei tule muuttumaan ihan pian. Mitä pitäisi sitten ajatella välillisestä lihansyönnistä, esimerkiksi koirien ja kissojen pitämistä lemmikkinä? Lemmikkiteollisuus on nimensä mukaisesti maailmanlaajuinen bisnes. "Se onkin hirveän iso ongelma", Hänninen myöntää.Hän toteaa itse esimerkiksi pitävänsä kissoja "puhtaasti itsekkäistä syistä", siksi, että ne tuottavat hänelle valtavasti iloa. Hännisen harrastus on uudelleen kouluttaa huostaanotettuja kissoja, jotta niille voi löytää uudet kodit. .HevosurheiluEläinten käyttäminen johonkin tiettyyn tarkoitukseen, kuten vaikkapa hevosten käyttäminen urheiluun edellyttää niiden hyvinvoinnista huolehtimista ollakseen moraalisesti hyväksyttävää. Ja ollakseen hyväksyttävää ulkomaailman silmissä, Hänninen alleviivaa."Jos asia hoidetaan niin, että eläimen käyttäjä ymmärtää mitä tekee ja eläin tekee sitä tekemäänsä asiaa mielellään, eikä tekemisestä aiheudu eläimelle kipuja tai vammoja, minulla ei ainakaan ole asiaan mitään huomautettavaa", hän tuumaa.Laura Hänninen paljastaa, että hänen isoisänsä Leo Järvinen ohjasti Suomen ensimmäistä ravikuningasta Huovia (Jymyn-Jaakko - Lippo, Kosti)."Ravikuvioita olen seurannut pienestä pitäen ja ukki tilasi minulle Hevosurheilua jo aivan pikku tytöstä."Ukki kuoli vuotta ennen kuin Hänninen pääsi opiskelemaan eläinlääketieteelliseen. "En ehtinyt ammattilaisena asioista hänen kanssaan puhua. Huovi oli ennen ukkianikin ollut ilmeisen hyvä juoksija ja kuuleman mukaan säyseä käsitellä. Ukkini kertoi, että hevosen varsinainen kouluttaja ja omistaja, isoisoisäni Evert Järvinen, osti muiden mielestä toisinaan myös mitättömän oloisia hevosia huutokaupasta ja kunnosti niitä tukinajossa." Hevosihmistä Hännisestä ei kuitenkaan tullut. "Äiti pelkäsi hevosia, osittain siksikin, että ne sen ajan ravihevoset eivät aina olleet kauhean kilttejä."Muistellessaan ukkinsa ajan hevosia, Hänninen toteaa, että tietämys hevosista ja niiden käyttäytymisen syistä on mennyt sittemmin eteenpäin ja näihin tutkimuksiin ei voi eikä kannata yrittääkään suhtautua väinpitämättömästi.Hän kertoo nyt itse muistelevansa eläinlääkäriuransa alkuaikojen toimimistaan nautojen kanssa häpeällä. "Ei olisi ollut pakko käyttää sellaisia pakkovälineitä tai pakottamista, mitä käytin. Ei minulla silloin ollut nykyistä tietoa eläintäymmärtävistä käsittelytavoista "Minkä neuvon antaisit hevosalalle ja hevosihmisille?"Kannattaa muistaa, että sosiaalinen lisenssi on olemassa oleva tosiasia. Yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vahvistaminen on olennaista kaikkien eläinlajien käytölle tulevaisuudessa. ”Mietittyään hetken, hän kertoo esimerkin poromiehistä, joihin pääsi tutustumaan erään väitöskirjatutkimuksen yhteydessä.Kun porojen kastroiminen ilman kivunlievitystä haluttiin lopettaa, alan ammattilaiset ottivat päätöksen erittäin hyvin vastaan. "Vaikka kyseessä on vuosituhantinen perinteinen elinkeino, koko poroalan kenttä ymmärsi, että kivunlievitys on keskeistä, jos poroala halutaan säilyttää tämän päivän maailmassa. Ajateltiin, että okei, tämä ei ole meille niin iso juttu, että kannattaisi pistää hanttiin. Ja sen lisäksi haluttiin myös edistää kastroitavien eläinten hyvinvointia." Samanlaista ajattelutapaa Hänninen suosittee hevosalalle. Eläimenpito on suhteutettava tämän päivän maailmaan. Tästä syystä esimerkiksi kissan pitäminen vapaasti ulkona ei ole enää tänä päivänä mahdollista, vaikka se kissan omasta mielestä paras vaihtoehto ehkä olisikin. "Se jää sitten kuitenkin auton alle ja lisäksi syö vähenevää pikkulintukantaa."Hänninen muistuttaa, että kissa ei ole helppo lemmikki ja nimenomaan tämä eläimen pitämisen vaikeus ja jopa työläys on ymmärrettävä, ennen kuin kissan tai minkä tahansa muunkaan eläimen itselleen ottaa.Tarvittaisiinko aina aika ajoin väläytetty "pätevyyspassi"?"En ole ihan varma siitä, kuinka paljon kyse on tiedon puutteesta ja kuinka paljon ihan vain asenteesta, ettei haluta muuttaa niitä omia toimintapoja." Entä mitä mieltä hyvinvointi-tiedenainen on hevosalan käytännön tekijöistä ja heidän osaamisestaan? Oman isoisän, Leo Järvisen kaltaisista hevosihmisistä, joilla kiistatta on yhteys hevoseen, koskapa kerran he saavat sen suorittamaan vaikeita asioita ylivertaisella tavalla?Kysymykseen Hänninen vastaa näin: "Meille eläinten hyvinvointitutkijoille muut eläinalan toimijat ovat mielestäni keskeisiä yhteistyökumppaneita. Eivät tutkimustulokset valu itsekseen yliopiston norsunluutorneista kentälle, ellei niitä oteta siellä käyttöön. Ja vastapallona saadaan usein lisää kiinnostavia tutkimusaiheita." .MMM:ään perustettiin keväällä hevostyöryhmä – "Pientyöryhmätoiminta on mielestäni tehokasta, kaikkia hyödyttävää ajankäyttöä"Viime aprillipäivänä pidettiin maa- ja metsätalousministeriön alaisen seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan alaisen hevosjaoston ensimmäinen kokous. Neuvottelukuntaan perustettiin viime keväänä erillinen jaosto: hevostyöryhmä. Tämä alajaos "ottaa kantaa ajankohtaisiin hevosasioihin".Itse neuvottelukunnan hevostoimintaa hoitaa pääasiallisena jäsenenä Suomen Hippoksen eläinlääkäri Susanna Mäki, varahenkilönään Minna Tallberg.Alajaostossa väkeä asioita pohtimassa on lisää. Siellä ovat Mäen ja Tallbergin lisäksi Kati Tuomola, Jan Mattila, Kati White ja Anna-Mari Olbricht.Suomen Ratsastajainliitto ei ole edustettuna neuvottelukunnassa eikä jaostossakaan. Huhtikuun ja toukokuun pöytäkirjoista ilmenee, että neuvottelukunnan hevostyöryhmän annettujen tehtävien lisäksi työryhmällä on mielestään tarve tehdä viranomaispuolelle ehdotus tulkinnoista hevosten hyvinvoinnin edistämiseksi. Neuvottelukunta voisi tehdä ehdotuksen tulkinnasta Ruokavirastolle. Valmistelu voitaisiin aloittaa heti, kun hevosasetus valmistuu. Ryhmä on listannut esimerkiksi hevosten pään alueen varusteita ja pohtinut niiden vaikutuksia hevosiin.Mihin tällaista jaosta tarvitaan? Eikö neuvottelukunnassa jo oleva hevoseläinlääkäri Susanna Mäki varahenkilöineen riitä?"Erilaisia asioita tai eri eläinlajeja varten on perustettu ja perustetaan joko pitempikestoisia tai vain yhtä kokousta varten toimivia työryhmiä. Meillä on ollut omia työryhmiään mm. jyrsijöiden jalostuksesta ja hyvinvoinnista sekä akvaarioeläinten kaupasta ja kuljetuksesta. Tällainen ensi kokouksensa viime aprillipäivänä pitäneen hevosryhmän tapainen pientyöryhmätoiminta on mielestäni tehokasta, kaikkia hyödyttävää ajankäyttöä. Työryhmien toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki neuvottelukunnan jäsenet, miten kukin ehtii. Neuvottelukuntatoiminta tapahtuu asiantuntijoiden oman työn ohella ja palkatta", Hänninen perustelee..EVCBMAW-kongressi 1: "LINK" – Eläinten ja ihmisten pahoinvoinnin välillä on selvä yhteys

Suomen ensimmäisen ravikuninkaan ohjastajan lapsenlapsi muistelee oman eläinlääkäriuransa alkuaikoja häpeällä

Aiheeseen liittyvää