Susanna Rautasen ”viimeinen ylösnousemus” on alkanut – ”Joko mä pääsen tällä porukalla ylös tai sitten tehdään jotain muuta”

Pitkän linjan hevosammattilainen, esteratsastaja Susanna Rautanen tekee ”viimeistä” tuloaan. Hän itse sanoo kyseessä olevan viimeinen ylösnousemus, jonka jälkeen katsotaan, missä ollaan.Edellä mainitulla Rautanen tarkoittaa tämänhetkistä tilannettaan. Hänellä on tallissa seitsemän 3–5-vuotiasta, lahjakasta nuorta, joita hän vie eteenpäin kohti isoja ratoja.”Joko mä pääsen tällä porukalla ylös tai sitten tehdään jotain muuta”, Rautanen toteaa.Viisi hevosista on FWB-ratsuja, osa Rautasen omia, osan omistaa joku muu. Hän laskee, että kolmen vuoden kuluttua nähdään, miten on käynyt. Pohja on hyvä, mutta aikaa nuorten kanssa menee – jokaisella yksilöllä sen verran kuin sitä nyt juuri sillä hevosella menee.”Näissä on todella hyviä hevosia, eikä näitä ole nyt tarkoitus myydä. Voi olla, että matkalla osoittautuu, että joku ei ole riittävä, mutta katsotaan hetken aikaa.”.Lupaavia löytyy Rautanen on äitinsä ja hevostensa kanssa tällä hetkellä Hollannissa, josta hän on vuokrannut karsinoita. Hän vietti kesän Suomessa, mutta pelkästään hevosten kehittymisen takia kotimaassa oleskelu ei tuota tulosta.Omakasvatti Frigård Zina (Ludwig von Bayern), Rautasen takavuosien huippuhevosen Zia Haidan varsa, teki Suomessa muutaman kilpailun ja voitti muun muassa 5-vuotiaiden Noviisisarjan finaalin arvostelupistein 8,8.Zina onkin Rautasen seitsikosta se, jolta odotetaan paljon tulevaisuudessa. Rautanen toteaa, että hevosessa on paljon samaa kuin äidissään, mutta sillä on parempi ratsastettavuus. Toinen 5-vuotias, FWB-tamma Chagadaga Lou Lou (Cascalinus-Matterhorn) on varsonut ja vähän haastava, mutta laatua löytyy.”Ei hevosten kanssa voi sanoa, että sen on oltava jossain joskus. Toivon, että joku näistä hyppää Lanakenissa kahden vuoden sisällä, mutta näitä hevosia koulutetaan eteenpäin, eikä nuoria voi väkisin runtata menemään.”.Valmentaja, joka keskittyy 100-prosenttisestiYksi iso syy siihen, miksi Rautanen on päättänyt asua talvet ulkomailla, on kilpailumahdollisuuksien ja treenipuitteiden lisäksi valmennus. Hollannissa häntä auttaa Maurice Ruisbroek, jonka kanssa valmentautuminen on intensiivistä.”Hän keskittyy minuun 100-prosenttisesti, ja hevoset ovat kehittyneet valtavasti sen kahden kuukauden aikana, jonka olemme olleet täällä.”Ruisbroek käy Rautasen tallilla useasti viikossa, ja hänen kanssaan nuoria rakennetaan pala palalta. ”Opetetaan nuoria ajattelemaan ja tulemaan fiksuiksi. Ei se ole aina hyppäämistä, me menemme sileällä ja teemme myös puomeja, ratsastetaan hevoset suoriksi.”Suomessa ollessaan Rautanen on kokenut, ettei hän ole löytänyt sopivaa valmennussysteemiä. Hän sanoo, että kotimaassa ei ole kunnon väylää, miten edetä, jos alla ei ole valmiiksi vähintään 140-hyppääjää.”Jos me haluamme parantaa ratsastuksemme tasoa, me tarvitsemme apua juuri siihen, miten nuoria rakennetaan eteenpäin. Eikä minulla ole Suomessa mitään mahdollisuutta valmentautua kolmesti viikossa viiden hevosen kanssa.”Valmentajaa tarvitaan. Rautanen toteaa, että yksin helposti käpertyy siihen omalle mukavuusalueelle, jossa hevosetkaan eivät kehity. Nyt hevosia viedään välillä haasteiden äärelle, jotta ne oppivat.”On joku, joka tuuppaa eteenpäin. Yksin jää liian helposti polkemaan paikoilleen. En olisi varmaan ikinä mennyt Frigård Zinalla pro tourille hyppäämään 120-rataa.”Rautanen on iloinen nykysysteemistään. Hän sanoo, että teki jonkin aikaa muille ratsastajille töitä, mutta ei kokenut kehittyvänsä tarpeeksi. Nykyinen systeemi motivoi myös ratsastajaa kehittymään. Toki hän edelleen istuu tietokoneen äärellä tekemässä niitä muita töitä, koska kukaan muu ei rahoita hänen hevostoimintaansa. Vyötä kiristettiin kesällä, että talvi Hollannissa on mahdollinen, ratsastaja toteaa.”Joka päivä täällä on sellainen tunne, että asiat menevät eteenpäin. Nuorten kanssa tulee koko ajan pieniä onnistumisia. Huomaa esimerkiksi, että no nyt tämä kantaa itseään paremmin tai laukka pyörii hyvin. Pieniä asioita, mutta kehitystä tapahtuu.”Rautanen sanoo, että nuorten hevosten kanssa työskentely palkitsee. Hän on työstänyt nyt Zinan 3-vuotiasta veljeä pitkään ja välillä mieleen on tullut mieli luovuttaa, koska hevonen on ollut haastava.”Ja yhtäkkiä se tekee kaiken ja on super. Antaa todella paljon, kun koko vuoden etsii tapaa saada hevonen luottamaan ja miettii, miksi se on niin epäluuloinen, sitten se alkaa toimia ja rentoutuu täysin. Se on hieno tunne. Ei tämä laji ole pelkästään kilpailemista, vaan myös yhteyttä hevosen kanssa.”Vuodelle 2024 Susanna Rautanen ei aseta kilpaurheilullisia tavoitteita, mutta toive tulevalle vuodelle löytyy: ”Että kaikki, hevoset ja ihmiset, pysyisivät terveinä.”

Susanna Rautasen ”viimeinen ylösnousemus” on alkanut – ”Joko mä pääsen tällä porukalla ylös tai sitten tehdään jotain muuta”

Aiheeseen liittyvää