Suuressa Seikkailussa lauantaina nähtävä tiedenainen Sini Merikallio viihtyy hevosen seurassa - "Ihan vaan olla, tekemättä mitään sen kummempaa"

Moni tunnistaa tiedenainen Sini Merikallion, ja lauantaina hänet tunnistaa yhä useampi, kun ensimmäinen jakso Suurta Seikkailua on takana. Mutta sitä kaikki eivät tiedä, että hän on myös hevosnainen, joka on ajanut kilpaa raveja, vaikka rakastaa tänä päivänä eniten ihan vain viettää aikaa hevosen kanssa. Kiivetä selkään, mieluiten ilman satulaa ja suitsia ja suunnata metsään. Mukana voisivat olla omat koirat. Ja sitten vaan ollaan, fiilistellään ja kuulostellaan. Kaikessa rauhassa. Sulaudutaan luontoon. Katsotaan, kun ilta hämärtyy. Lopuksi poimitaan korillinen sieniä ja palataan kotiin. Merikallio, 47, on Mars-tutkimukseen, aurinkopurjeisiin, ilmastonmuutokseen ja sen sellaiseen erikoistunut avaruustutkija-fyysikko, tekniikan tohtori ja eläinlääketieteen lisensiaatti. Olisi hän voinut ruveta astronautiksikin. Vuonna 2008 hän ei jäänyt kauaksi, sillä pääsi 200 parhaan joukkoon 10 000 hakijan joukossa. Viitisen vuotta tämän jälkeen hän päätti vaihtaa uraa ja opiskella lapsuutensa haaveammattiin, eläinlääkäriksi. Vuoden 2022 astronauttihaussa tuore eläinlääkäri pääsikin sitten jo sadan parhaan joukkoon 23 000 hakijan joukosta - opiskelu ja monialaisuus kantoivat eteenpäin.Eläinlääkäriksi hän halusi eläinten vuoksi, ei niinkään niiden omistajien, vaikka toki omistajatkin hyötyvät siitä, että heidän eläimensä hoidetaan. Helsingissä alkoi reilu vuosi sitten uusi erikoistumissuuntaus: yleiseläinlääkäriys, joka miellytti Merikalliota. Hän pitää mahdollisena, että lähtee joskus eläinlääkärin töihin kolmansiin maihin, sellaisiin, joissa töille on tarvetta aivan eri lailla kuin meillä. . Paitsi että ei se ihan niinkään mennyt. Eläinlääkäriksi hän halusi itse asiassa siksi, että koirat, kaksi labradorinnoutajaa, olivat sen ikäisiä, että niiden loppuelämän ratkaisut olisivat eläinlääketieteellisiä. Merikallio halusi olla se, joka nämä ratkaisut tekee. Hän ehti lukea tarpeeksi pitkälle, päästäkseen operoimaan itse kummankin koiran silmät. Molemmile oli tullut melanooma silmään, joten toinen silmä poistettiin kummaltakin. Joitakin vuosia sen jälkeen hän oli se henkilö, joka nukutti koirat ikuiseen uneen. Tämä tapahtui rakkaassa Myrskylän Hallilassa, jossa Merikallio vietti Margit ja Hjalmar Högströmin hevosten ja muiden eläinten kanssa koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Högström muistetaan 1980-luvun menestysjuoksija Express Exän (Express Pride - Darn Gay) kasvattajana. Myös Whizzo Whizkid (Crown Sweep - Noble Wejover) oli tavallista parempi hevonen ja juoksi kuutena vuonna 63 tuhatta euroa. Sen varsa Io (Chergon) muistetaan myös 2000-luvun puolivälin tienoilta. Se oli silloin se. Merikallio ei pidä hevosten urheilukäyttöä tuomittavana, toteaa vain, että häntä ei sellainen vain enää itseään kiinnosta."Kyllä mulle se mielikuva jäi, että hevoset pitävät siitä, että saavat käyttää voimiaan ja lihaksiaan. Ihan niin kuin minäkin nykyään, kun olen pari vuotta nostanut puntteja ja käynyt juoksemassa", hän tuumaa.Kymppi meni pari päivää sitten alle tuntiin ja penkistä nousee 52 kiloa. Maasta itse 56-kiloinen Merikallio vetää 127,5 kiloa, eli reilusti yli tuplaten oman painonsa. Mutta eläinten kanssa ei suoriteta. Enää. "Mä olen päässyt ajatuksesta, että eläimen kanssa pitäisi esimerkiksi kilpailla. Mun unelma olisi joutilas, pyöreäselkäinen, matalaliikkeinen suomenhevonen, jonka selässä olisi ihanan pehmeä istua ilman satulaa ja vaellella menemään Suomen luonnossa, antaa toisen syödä ojanpientareelta ruohoa ja itse nauttia siitä, että saa jakaa hetken sen kanssa."Tällaisen hevosen hän on tuntenutkin. Ja juuri siksi hän tietää tarkalleen, mistä haaveilee. Högströmin tallilla hän tutustui aikoinaan Lillin Tyttö -suomenhevoseen (Hermeri - Luonteri). "Se oli maailman ihanin hevonen. Upea tamma. Sillä tuli lopulta myös ikä vastaan, ja päästin sen viime syksynä viimeiselle matkalleen."Se otti tiukille, niin eläinlääkäreitä kuin ollaankin. Mukana meni pitkä pätkä omaa historiaa."Se oli niin hieno ja kiltti. Ja mä arvostan kiltteyttä nykyään melkein enemmän kuin mitään, niin eläimissä kuin ihmisissäkin."Kuulostaa, että tässä kohtaa Merikallion ääni vähän särkyy: "Ja mä näen yhä sielun silmillä, kuinka me käveltiin sen hevosen kanssa Suomen talvisessa luonnossa. Aah..."Hän on havainnut, että ystävällisyys, jos ei suoraan haluta sanoa rakkaus, on maailmassa aliarvostettua, vaikka se on todellinen superkäyttövoima. . Merikallio pohtii asioita filosofisesti ja syvällisesti. Kerran avaruustutkija, aina avaruustutkija. Hän mieltää asiat mittaamattoman suurina kokonaisuuksina. Kukaan ei tiedä, onko muualla elämää, mutta tällä yhdellä kauniilla planeetalla sitä on. "Me olemme kaikki samaa alkuperää ja vietämme hetken tällä planeetalla, keskellä valtavaa tyhjyyttä", hän sanoo. "Haluan auttaa mahdollisimman konkreettisesti eläviä olentoja, eläinyksilöitä, jos voin niin tehdä."Eläinlääkärinä hän on se, joka vetää tarvittaessa viimeisen rajan ja sanoo, että enää ei hoideta. Että nyt pitää päästää irti. Toisinaan hän on näin tehnytkin, ja aivan järjestään eläimen omistaja on jälkeenpäin ollut asiasta helpottunut."Harvoin jos koskaan ei olla kaduttu sitä, että lopetettiin liian aikaisin, mutta usein sen sijaan on kaduttu sitä, että pidennettiin elämää turhan takia liikaa. Täällä Iso-Britanniassa olen jostain syystä ollut monta kertaa ensimmäinen eläinlääkäri, joka on uskaltanut nostaa kissan pöydälle."Tiedettä tulee hyödyntää, jotta eläinten elämä ja sitä kautta meidän oma elämämme, saadaan helpommaksi. Turhasta antibiooteilla hoitamisesta tulee päästä paremmilla keksinnöillä, jos ja kun vielä ehditään.Hän sanoo myös, että nämä elämän ja kuoleman kysymykset ovat sellaisia, että ei oikein kenelläkään ole niihin vastauksia. Kukin tekee ratkaisut niin kuin ne oikeaksi näkee. Merikallio on sitä mieltä, että eläimiä voisi kohdella paremminkin. Tuotantoeläinten pito sellaisena kuin se pahimmillaan näyttäytyy, on väärin. Samanaikaisesti sitä on valtavasti, jotta hinnat saadaan pidettyä halpoina."Lihan hinnan pitäisi olla paljon korkeampi. Ei ihmisten tarvitse voida syödä joka päivä lihaa", Merikallio sanoo. "Hän tunnustautuu wannabe-vegaaniksi. Hän kylläkin toisinaan syö lihaa, etenkin lampaan- ja naudanlihaa briteissä, joissa hän näkee eläimiä laumoissa suurilla pelloilla. Mutta sikaa hän ei syö. Niiden olosuhteet eivät ole riittävän hyvät."Sika on todella älykäs ja touhukas eläin, jonka aivot huutavat saada tutkia kaikenlaista, ja niitä pidetään vielä ihan yleisesti ahtaissa häkeissä. Ja kastrointikiellossa on juuri otettu Suomessakin takapakkia, sehän lähes jo saatiin lakiin", hän harmittelee. "Kyllä me niille eettisesti hyvät olosuhteet saataisiin, mutta kun se ei saisi maksaa mitään. Ja kuluttajat ostavat aina halvinta, minkä näkee joka joulu, kun kaupat tyhjenevät halvasta tanskalaisesta joulukinkusta."Merikallio miettii tiedenaisena, mitä voisi tehdä. Hän kertoo, että geenimanipulaatio kiinnostaa niinkin paljon, että se voisi olla syy jopa jatkaa tohtoriksi asti, vaikka yksi tohtorin tutkinto hänelle muuten riittäisikin. Kesyyntymissyndrooma tunnetaan valtaosalla kotieläimistä, erityisesti koirilla, mutta Merikallion mukaan siat hyötyisivät nykyroolissaan siitä, että olisivat huomattavasti vähemmän älykkäitä ja vähemmän stressiherkkiä. Tuotantoeläimet voisivat olla myös vähemmän saastuttavia ja enemmän lihaa tuottavia. Vaikka geenien manipulointi vain siksi, että tuotantoeläinten pitämistä halvalla huonoissa olosuhteissa voitaisiin jatkaa, ei toisaalta tunnu erityisen vaihtoehdolta luontoa eikä eläinyksilöitä ajatellen."Tiedeihmisenä sitä miettii, että olisiko mahdollista jalostaa lihan, jolla ei ole aivoja ollenkaan", hän sanoo. "Se vähentäisi kärsimystä."Vegaani ei voi olla, jos pitää koiraa ja syöttää sille lihaa, ja syö sitä joskus itsekin, vaikkakin harvoin ja valitusti. Merikallio haluaa voida pitää koiraa ja suunnitteleekin seuraavan hankkimista. Vähän pienemmän tosin, jotta sitä voi kuljettaa Iso-Britannian ja Suomen välillä käsimatkatavarana.Hevonenkin olisi ihana, mutta tässä elämäntilanteessa mahdoton pitää. Miten Merikallio geenimanipuloisi hevosta?"Hevonen on aika täydellinen sellaisena kuin se on, mutta kyllä sen suolistoa voisi manipuloida pysymään paremmin paikallaan. Älyttömän ähkyherkkiä eläimiähän ne ovat.". Suuren Seikkailun kuvaukset viime kesänä olivat hyvä kokemus ja hän tutustui ihmisiin, joihin tuskin muuten olisi tutustunut. Kuvaukset Lapissa kestivät kuukauden, mutta sen enempää Merikallio ei saa paljastaa juonesta."Sieltä aina joku tippuu pois. Ja kaikenlaista yllättävää kävi. Mutta jos mä kerron sulle kuinka kauan mä olin, siitä voi päätellä asioita", hän sanoo. Olosuhteet olivat rankkoja, mutta illat vietettiin nuotiolla keskustellen, välillä hyvinkin syvällisesti. Kännyköitä ei ollut. "Iltanuotioilla ei kuitenkaan tullut esitelmöityä sähköisistä aurinkotuulipurjeista", hän naurahtaa. Sarjassa nähdään lisäksi ex-mäkikotka Janne Ahonen, takavuosien aerobic-mestari Tuuli Matinsalo, hiihtolegenda Jari Isometsä, mediapersoona Rosanna Kulju, laulaja Paul Uotila, näyttelijä Joanna Wallinheimo, kampaamoyrittäjä Antonio Flores, laulaja Petra Gargano, vaikuttajat Arttu Laitinen ja Nelli Orell, ex-vapaaottelija Teemu Packalén, koomikko Helena Pöllänen, muusikko PapiPike, avaruus- ja ilmakehätutkija Sini Merikallio, radiojuontaja Oku Luukkainen ja näyttelijä Irina Isberg.Sarja alkaa lauantaina 12.4. nelosella klo 19.30.

Suuressa Seikkailussa lauantaina nähtävä tiedenainen Sini Merikallio viihtyy hevosen seurassa - "Ihan vaan olla, tekemättä mitään sen kummempaa"

Aiheeseen liittyvää