Ruotsalainen kouluratsastajalegenda Jan Brink matkusti PM-kilpailuja varten Suomeen. Maataan useissa arvokilpailuissa ja olympialaisissa edustanut Brink seurasi kilpailuja kentän laidalta, kun tämän lapset Oliver ja Angelina osallistuivat poniluokkiin.”Se on elämäntyyli. Olen kilpaillut monia monia vuosia Ruotsin joukkueen kanssa. Kun matkustamme tällaiseen tapahtumaan, asumme perheen kanssa yhdessä hevosautossa. Se on todella kivaa”, Brink kertoo. 15-vuotias Angelina ja Ceramonte B (Calido-G - Classico B) sijoittuivat lauantaina ponien vapaaohjelmassa kolmansiksi prosentein 73,555. 13-vuotias Oliver kilpaili Weber af Kongshojin (Dressman II - Marchi) kanssa poniluokissa ilman sijoituksia. Tämä on lasten ensimmäinen kerta Suomessa.”Rakastan koko perheeni kanssa matkustamista. Se tuntuu kuin lomalta hevosten kanssa. Se on myös helpompaa, isäni tietää jo valmiiksi kaiken”, Angelina kertoo.”Olen jo tottunut Suomeen. Minä ja Kyra olemme tehneet yhteistyötä jo 28 vuotta”, Jan Brink naurahtaa.Perhe matkustaa yhdessä, myös Brinkin vaimo Catharina on mukana..Lapset valitsivat kouluratsastuksen isänsä jalanjäljissä.”Minusta ja Catharinasta on fantastista, että molemmat lapsista haluavat ratsastaa. Heidän ei tarvitsisi. Minulla oli tapana sanoa, että jokin muukin harrastus kävisi. Esimerkiksi tennis tulisi paljon halvemmaksi”, Brink vitsailee.Isän kanssa matkustaminen herättää Angelinassa kilpailuhenkeä.”Mielestäni kouluratsastus on mielenkiintoisempaa. Se on joka hevosen kanssa erilaista. On hauskaa opetella uusia asioita. Tahdon tulla paremmaksi kuin isäni!” Angelina kertoo.Isän mukaan kouluratsastus sopii lapsille hyvin. Kotona lapset myös hyppäävät ”for fun”, huvin vuoksi.”Oliver on aina ollut hyvin tarkka kaikessa. 3-vuotiaana hän asetti pikkuautot tarkasti riviin. Jalkapallo tai jääkiekko ei sopisi hänelle. Hän pitää yksityiskohdista. Angelinan kohdalla kouluratsastukseen kannustaa kaverit ja tunnelma. Moni hänen kavereistaan harrastaa kouluratsastusta. He saavat tehdä tyttöjen juttuja ja laittaa hiuksia”, Brink selittää. .Lapset muuttavat mielipiteitäAngelina kuvaa ratsuaan Ceramonte B:tä mielenkiintoiseksi persoonaksi. Jan ja Catharina löysivät ruunan alunperin Hollannista.”Se ei ole kilpaillut vielä paljoa, eikä lainkaan mestaruuskisoissa. Mutta se on opettanut minulle paljon. Tänäkin viikonloppuna opin radalla uutta siirtymisissä. Sen kanssa on helppo toimia: se ei ole liian stressaantunut, eikä liian rauhallinen.”Jan Brinkin mukaan perhe tekee ponivalinnat yhdessä.”Ei ole mahdollista antaa lasten valita poneja täysin yksin – he ovat niin nuoria. Nuorempana lapset meinasivat päättää kilpahevosen söpöyden mukaan. Itse kiinnitän huomiota enemmänkin temperamenttiin ja laatuun”, hän sanoo.Myös kierrätystä harrastetaan: Oliver saa siskonsa vanhat ponit, kun Angelina on kasvanut liian pitkäksi.. Ennen lapsia Brink ei ollut kiinnostunut poneista tai poniratsastuksesta. Nyt hän näkee ponit oppimiskokemuksena:”Ennen olin poniratsastusta vastaan. En välittänyt siitä. Mutta lasten kautta opin ymmärtämään sitä. Pakko sanoa, että ponien kanssa kilpaileminen opettaa paljon. Lapset oppivat käsittelemään voittoihin ja häviöihin, kaiken aikaa. Joka kerta ei voi voittaa. Kilpailemisessa tapahtuu paljon asioita nopeasti. Jos urheilijana ei opi häviämään, voi urheilemisen unohtaa. Jalkapalloilijatkin häviävät joka kolmannen pelin. Ponien kanssa sen oppii nopeasti.”Brink pitää myös poniratsastajien yhteisöllisyydestä.”He ovat pitäneet täällä paljon hauskaa. Seniorit taas eivät hassuttele.”Lopuksi: onko Brink ylpeä lapsistaan?”Olen ylpeä, totta kai!” hän nauraa.
