Nuolen ampumiseen parhaalla mahdollisella hetkellä on vain vähän aikaa. Lisäksi oikea hetki ei ole se, minkä ensin luulisi, vaan yleensä joitakin sekunnin murto-osia sen jälkeen. Tätä taitoa on ihmiskunnassa harjoiteltu jo tuhansia vuosia, mutta yhä se on vaikeaa."Mieli kehottaa hätäilemään ja ampumaan pikkasen liian aikaisin ja tietoinen mieli on puoli sekuntia jäljessä", Anna Minkkinen, 30, kertoo. Mieltä täytyy hallita. Siihen pääsee, kun elää hetkessä, ei ennakoi suoritusta ja antaa alitajunnan tehdä tehtävänsä.Tätä kutsutaan myös flow-tilaksi ja se on saavutettava, jos huippusuorituksen haluaa. Se on eräänlaista meditaatiota, täydellistä läsnäoloa. Silloin eivät ulkoiset olosuhteet häiritse enää lainkaan. Ei edes persialainen helle, josta myös on kokemusta. "Me puhutaan vaistoammunnasta", Minkkinen huomauttaa.Jousiampujat pitävät lajiaan yhtenä perinteisistä itämaisista kamppailulajeista. Suomessa laji on verrattain uusi, ehkä 15 vuoden ikäinen. Ja pieni. Maailmalla laji on suuri. Se ei ole vielä virallinen FEI-laji, mutta kovaa vauhtia tulossa sellaiseksi. Etuna on levinneisyys myös niihin maihin, joissa ratsastuksen nykyiset olympialajit eivät ole kovin suosittuja. Ratsastusjousiampujat eivät hellitä ennen kuin laji on olympialaisissa.Ratsastusjousiammuntaa nähdään lauantaina 14.6. Elrohir Kesäkisassa Espoon Fagerängissä, Anna Minkkisen kotitallilla. . PersiaAnna Minkkinen hurahti lajiin reilut kymmenen vuotta sitten, kun tarjoutui tilaisuus lähteä historiallisen jousiammunnan kotimaahan Iraniin. Ratsastaja hän on ollut pikkutytöstä, mutta oli joutunut miettimään harrastuksensa uudelleen miekkailussa kehittyneen vammautumisen ja sen jälkeen diagnosoidun reuman takia, joiden takia hän joutui olemaan ajoittain jopa pyörätuolissa. Viikinkimiekkailu ei enää tullut kysymykseen, sillä se rasittaa niveliä liikaa. Jousiampuminen hevosen selästä sen sijaan oli anatomisesti katsottuna suoraviivaista tekemistä ja Minkkiselle sallittua. Siispä sitä!Nivelreuma on tänä päivänä jo hoitotasapainossa, ja Minkkinen voi jälleen harjoittaa kamppailulajeja. Mutta jousiammunta on ja pysyy. Ei ihme, onhan laji pysynyt jo ainakin 3000 vuotta. Minkkinen puhuu mielellään Persiasta, ratsastusjousiammunnan kodista. Mikä muinaisista kansoista ensimmäisenä keksi yhdistää jousiammunnan ja ratsastuksen, sitä on tuskin mahdollista tietää, mutta skyytit ovat vahva ehdokas. Siihen maailman aikaan, noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua, hevosen ja jousipyssyn yhdistäminen oli tuhovoimaltaan yhtä edistyksellinen keksintö kuin tänä päivänä hypersoniset ohjukset konsanaan. Taiteeseen ratsastavat jousiampujat ilmestyivät assyrialaisissa reliefeissä noin 850 eKr. Sotimistapa säilyi pelättynä ja ylivoimaisena pitkään, kunnes joskus 1000-luvulla keksittiin ruuti, mikä vähitellen, joskin varsin hitaasti syrjäytti sotimisen jousilla. Minkkisen silmät loistavat, kun hän kertoo vanhan tarinan parthealaisista naisratsusotureista, kuvankauniista amatsoneista, jotka houkuttelivat viholliskansan miessotilaat lähtemään peräänsä. Heillä oli pitkien hameidensa alla nuolet. Ja kun miehet olivat lähteneet heidän peräänsä, he ampuivat heidät takaperin satulassaan. Tätä ammuntatapaa on siitä pitäen kutsuttu "partialaiseksi laukaukseksi". Se vaati erinomaista tasapainoa, ratsastustaitoa ja käden tarkkuutta. Ja hevosta, joka laukkasi suoraan eteenpäin.Minkkisen asu on perinteinen, entisiltä ajoilta. Siinä on pidempi hameen kaltainen vaate kaftaani, jonka alla on housut. Päähine on tänä päivänä kypärä, mutta se näyttää muinaiselta turkishatulta. Minkkinen on ommellut ja koristellut asunsa itse.Matka Iraniin vuonna 2014 oli ratkaiseva. Kolmen vuoden ajan hän vietti siellä puolet ajastaan. Opettajana toimi Ali Ghoorchian."Näin Facebookissa upeita kuvia Persian vuorilta, joissa oli arabihevosia. Lähdin sinne 10 vuotta sitten. Sain sieltä kesätöitäkin ja opin ratsujousiammuntaa."Minkkinen muistaa ajan Kordanissa, lähellä Teherania, miellyttävänä ja oman toimintavapautensa suurena."Totta kai pidin huivia, mutta auringonpaiste on siellä niin voimakas, että olisin halunnut peittää ihon muutenkin", hän pohtii. Jousiammuntaa harjoitetaan Alborz-vuorilla tuhatvuotisen tradition mukaisesti. "Se on henkeäsalpaavan upea seutu. Se on se taianomainen vanha Persia."Minkkinen oppi jopa kielen, farsin, joka on yksi vanhimpia yhä puhuttuja kieliä maailmassa. . KilpailulajiRatsastusjousiammunta kilpailulajina alkoi kiinnostaa heti.Kun hän sijoittui heti tuoreeltaan seitsemänneksi metsästysradalla noin 40 lähtijän joukossa kansainvälisissä kisoissa, se sinetöi innostuksen.Lajeja on kolme: raid-rata, tornirata ja metsästysrata. Käytännössä nuoli ammutaan laukkaavan hevosen selästä, jalustimilla seisten. Ammuntatekniikkoja on useita, mutta Minkkinen sanoo, että jos haluaa kehittyä tietystä pisteestä eteenpäin, asennon on oltava alusta asti ergonometrisesti oikea. Nopeus ja osumatarkkuus ovat se juttu. Nopeudella ei kuitenkaan tee mitään, jos nuoli ei osu maaliin. Ja koska koko keho jännittää jousen, asennon on oltava oikea. Mikä lajissa on vaikeinta?"Henkinen puoli. Että sä pystyt olemaan siinä hetkessä ja pysymään rauhallisena tilanteessa, jossa vaanii aina pelko siitä, ettei ole tarpeeksi nopea."Minkkisen taktiikka on hengittää syvään, astua kuplaan ja elää ampumistilanne hidastettuna mielikuvana. "Se auttaa ehtimään."Tällä hetkellä Minkkinen on kansainvälisen järjestön IHAA:n seniorirankingissa (21-50 -vuotiaat) sijalla 3 ja kaikissa ikäluokissa sijalla 14."Intohimo", hän kertoo syyksi menestykseen. Osa pahimmista vastustajista on Suomesta, sillä Suomi kuuluu "suuriin" ratsastusjousiammuntamaihin. Lajissa muistetaan myös Suomessa vuosikaudet vaikuttanut Mihai Cozmei, jolla on hallussaan useita maailmanennätyksiä. Tätä nykyä Cozmei elää luostarissa Romaniassa, jonne lähti joulun aikoihin. "Kategoriana 18-21-vuotiaat nuoret voivat olla ihan tosi kovia tässä. Heillä on nopeat refleksit, nuoruuden rohkeus ja mahdollisuus treenata paljon. Kun mä tällä hetkellä maailmanrankingissa olen sijalla 14, melkein ne kaikki muut ovatkin sitten näitä junnuja."Suomessa jyllää kolmikko Eelis Lummaa, 18, Anni Jauhiainen, 24, ja Anna Minkkinen. Toisaalta lajissa voi olla iäkkäitäkin. Maailmalla li 50-vuotiaiden master-kategoriaan kuuluva puolalainen Wojtek Osieck kuuluu edelleen maailman parhaimmistoon.Entä hevonen?Minkkisen ratsu on 15-vuotias musta PRE-ori Estrepito CRE (Bondadoso C - Luchador III) eli Terho. Terho on myös jalostusori, jolla on Suomessa neljä rekisteröityä jälkeläistä. Hevonen on sen verran uusi, että tänä vuonna SM:issä sille ei vielä haeta huippusuoritusta.Orius ei sinänsä ole lajissa etu. Minkkinen paljastaa pohtivansa sitä, olisiko hevonen jossain vaiheessa parempi ruunata. Oriin huoli tammoista on jatkuva ja osa sen huomiosta on laitumella olevissa hevosissa myös kuvauspäivänä. Minkkistä miellyttää lajissa se, että hevonen voi olla minkärotuinen tahansa, ja koska laji ei vaadi valtavaa määrää harjoittelua, hevoset voivat elää pihatossakin. "Hevosen suoritus ei ole sille itselleen mikään fyysinen huippusuoritus."Minkkinen suosii melko pieniä hevosia, jos kohta hyviä tuloksia on tullut 185-kokoisellakin hevosella. Lajissa kilpaillaan paljon lainahevosilla. Hevosen rooli on kuitenkin erittäin tärkeä ja etenkin metsästysradalla se saa halutessaan ja osatessaan olla myös aloitteellinen. Tärkein ominaisuus hevosella on noudattaa ratsastajan toivetta vauhdista ja laukata suoraan.. Kauden kisatEuroopan GP-sarjan ensimmäinen osakilpailu ratsastetaan kahden viikon kuluttua 25.-29.6. Turkin Kayserissa. Toinen ja viimeinen osakilpailu on lokakuussa Sveitsissä.Tämä vuosi on myös MM-vuosi, mutta Suomi ei osallistu heinä-elokuun vaihteessa USA:ssa järjestettävään kilpailuun, koska siinä on mukana Venäjä. Myös ainakin Ruotsi ja Iso-Britannia ovat jättäytyneet pois. Venäjän hyväksyminen mukaan on erikoista, sillä maa ei ole kovin merkittävä ratsastusjousiammuntamaa. Viime vuonna Unkarin EM-kisoihin Venäjää ei hyväksytty.Minkkinen myöntää, että häntä harmittaa, mutta hän sanoo keskittyvänsä maailman ranking -sijoituksensa parantamiseen. Hän tähtää myös Unkarin world cup -kisaan ja 5.-7.9. SM-kisaan, joka pidetään jälleen omalla tallilla Espoon Fagerängissä..Ripaus Keski-Maan taikaaAnna Minkkinen ja Miro Lahtela ovat historiallista ratsastusta ja kamppailulajeja harrastava työpari. Anna on fysioterapeutti ja unkarilaisen Némethy Horseback Archery Academyn sertifioima ratsastus-, jousiammunta- ja ratsujousiammuntavalmentaja ja Suomen Olympiakomitean VOK1-tason tarkkuuslajivalmentaja. Miro on urheiluhieroja ja opettaa saksalaista pitkämiekkaa sekä historiallista painia Espoon Historiallisen Miekkailun Seurassa (EHMS). Hän on saavuttanut mitaleita erilaisissa miekkailulajeissa.Heidän yrityksensä Elrohir on suomeksi "haltijaratsastaja" ja on saanut nimensä J.R.R. Tolkienin hahmon Elrongin pojasta Elrohirista."Opetamme historiallisia asetaitoja maasta ja ratsailta sekä esimerkiksi turvallista tippumista hevosen selästä ja haluamme tuoda nykyihmistenkin elämään ripauksen Keski-Maan taikaa.".Ratsastusjousiammunta otti askeleen kohti FEI-lajin asemaa.Mies hevosena - maailman paras ratsastusjousiampuja on valmis
Nuolen ampumiseen parhaalla mahdollisella hetkellä on vain vähän aikaa. Lisäksi oikea hetki ei ole se, minkä ensin luulisi, vaan yleensä joitakin sekunnin murto-osia sen jälkeen. Tätä taitoa on ihmiskunnassa harjoiteltu jo tuhansia vuosia, mutta yhä se on vaikeaa."Mieli kehottaa hätäilemään ja ampumaan pikkasen liian aikaisin ja tietoinen mieli on puoli sekuntia jäljessä", Anna Minkkinen, 30, kertoo. Mieltä täytyy hallita. Siihen pääsee, kun elää hetkessä, ei ennakoi suoritusta ja antaa alitajunnan tehdä tehtävänsä.Tätä kutsutaan myös flow-tilaksi ja se on saavutettava, jos huippusuorituksen haluaa. Se on eräänlaista meditaatiota, täydellistä läsnäoloa. Silloin eivät ulkoiset olosuhteet häiritse enää lainkaan. Ei edes persialainen helle, josta myös on kokemusta. "Me puhutaan vaistoammunnasta", Minkkinen huomauttaa.Jousiampujat pitävät lajiaan yhtenä perinteisistä itämaisista kamppailulajeista. Suomessa laji on verrattain uusi, ehkä 15 vuoden ikäinen. Ja pieni. Maailmalla laji on suuri. Se ei ole vielä virallinen FEI-laji, mutta kovaa vauhtia tulossa sellaiseksi. Etuna on levinneisyys myös niihin maihin, joissa ratsastuksen nykyiset olympialajit eivät ole kovin suosittuja. Ratsastusjousiampujat eivät hellitä ennen kuin laji on olympialaisissa.Ratsastusjousiammuntaa nähdään lauantaina 14.6. Elrohir Kesäkisassa Espoon Fagerängissä, Anna Minkkisen kotitallilla. . PersiaAnna Minkkinen hurahti lajiin reilut kymmenen vuotta sitten, kun tarjoutui tilaisuus lähteä historiallisen jousiammunnan kotimaahan Iraniin. Ratsastaja hän on ollut pikkutytöstä, mutta oli joutunut miettimään harrastuksensa uudelleen miekkailussa kehittyneen vammautumisen ja sen jälkeen diagnosoidun reuman takia, joiden takia hän joutui olemaan ajoittain jopa pyörätuolissa. Viikinkimiekkailu ei enää tullut kysymykseen, sillä se rasittaa niveliä liikaa. Jousiampuminen hevosen selästä sen sijaan oli anatomisesti katsottuna suoraviivaista tekemistä ja Minkkiselle sallittua. Siispä sitä!Nivelreuma on tänä päivänä jo hoitotasapainossa, ja Minkkinen voi jälleen harjoittaa kamppailulajeja. Mutta jousiammunta on ja pysyy. Ei ihme, onhan laji pysynyt jo ainakin 3000 vuotta. Minkkinen puhuu mielellään Persiasta, ratsastusjousiammunnan kodista. Mikä muinaisista kansoista ensimmäisenä keksi yhdistää jousiammunnan ja ratsastuksen, sitä on tuskin mahdollista tietää, mutta skyytit ovat vahva ehdokas. Siihen maailman aikaan, noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua, hevosen ja jousipyssyn yhdistäminen oli tuhovoimaltaan yhtä edistyksellinen keksintö kuin tänä päivänä hypersoniset ohjukset konsanaan. Taiteeseen ratsastavat jousiampujat ilmestyivät assyrialaisissa reliefeissä noin 850 eKr. Sotimistapa säilyi pelättynä ja ylivoimaisena pitkään, kunnes joskus 1000-luvulla keksittiin ruuti, mikä vähitellen, joskin varsin hitaasti syrjäytti sotimisen jousilla. Minkkisen silmät loistavat, kun hän kertoo vanhan tarinan parthealaisista naisratsusotureista, kuvankauniista amatsoneista, jotka houkuttelivat viholliskansan miessotilaat lähtemään peräänsä. Heillä oli pitkien hameidensa alla nuolet. Ja kun miehet olivat lähteneet heidän peräänsä, he ampuivat heidät takaperin satulassaan. Tätä ammuntatapaa on siitä pitäen kutsuttu "partialaiseksi laukaukseksi". Se vaati erinomaista tasapainoa, ratsastustaitoa ja käden tarkkuutta. Ja hevosta, joka laukkasi suoraan eteenpäin.Minkkisen asu on perinteinen, entisiltä ajoilta. Siinä on pidempi hameen kaltainen vaate kaftaani, jonka alla on housut. Päähine on tänä päivänä kypärä, mutta se näyttää muinaiselta turkishatulta. Minkkinen on ommellut ja koristellut asunsa itse.Matka Iraniin vuonna 2014 oli ratkaiseva. Kolmen vuoden ajan hän vietti siellä puolet ajastaan. Opettajana toimi Ali Ghoorchian."Näin Facebookissa upeita kuvia Persian vuorilta, joissa oli arabihevosia. Lähdin sinne 10 vuotta sitten. Sain sieltä kesätöitäkin ja opin ratsujousiammuntaa."Minkkinen muistaa ajan Kordanissa, lähellä Teherania, miellyttävänä ja oman toimintavapautensa suurena."Totta kai pidin huivia, mutta auringonpaiste on siellä niin voimakas, että olisin halunnut peittää ihon muutenkin", hän pohtii. Jousiammuntaa harjoitetaan Alborz-vuorilla tuhatvuotisen tradition mukaisesti. "Se on henkeäsalpaavan upea seutu. Se on se taianomainen vanha Persia."Minkkinen oppi jopa kielen, farsin, joka on yksi vanhimpia yhä puhuttuja kieliä maailmassa. . KilpailulajiRatsastusjousiammunta kilpailulajina alkoi kiinnostaa heti.Kun hän sijoittui heti tuoreeltaan seitsemänneksi metsästysradalla noin 40 lähtijän joukossa kansainvälisissä kisoissa, se sinetöi innostuksen.Lajeja on kolme: raid-rata, tornirata ja metsästysrata. Käytännössä nuoli ammutaan laukkaavan hevosen selästä, jalustimilla seisten. Ammuntatekniikkoja on useita, mutta Minkkinen sanoo, että jos haluaa kehittyä tietystä pisteestä eteenpäin, asennon on oltava alusta asti ergonometrisesti oikea. Nopeus ja osumatarkkuus ovat se juttu. Nopeudella ei kuitenkaan tee mitään, jos nuoli ei osu maaliin. Ja koska koko keho jännittää jousen, asennon on oltava oikea. Mikä lajissa on vaikeinta?"Henkinen puoli. Että sä pystyt olemaan siinä hetkessä ja pysymään rauhallisena tilanteessa, jossa vaanii aina pelko siitä, ettei ole tarpeeksi nopea."Minkkisen taktiikka on hengittää syvään, astua kuplaan ja elää ampumistilanne hidastettuna mielikuvana. "Se auttaa ehtimään."Tällä hetkellä Minkkinen on kansainvälisen järjestön IHAA:n seniorirankingissa (21-50 -vuotiaat) sijalla 3 ja kaikissa ikäluokissa sijalla 14."Intohimo", hän kertoo syyksi menestykseen. Osa pahimmista vastustajista on Suomesta, sillä Suomi kuuluu "suuriin" ratsastusjousiammuntamaihin. Lajissa muistetaan myös Suomessa vuosikaudet vaikuttanut Mihai Cozmei, jolla on hallussaan useita maailmanennätyksiä. Tätä nykyä Cozmei elää luostarissa Romaniassa, jonne lähti joulun aikoihin. "Kategoriana 18-21-vuotiaat nuoret voivat olla ihan tosi kovia tässä. Heillä on nopeat refleksit, nuoruuden rohkeus ja mahdollisuus treenata paljon. Kun mä tällä hetkellä maailmanrankingissa olen sijalla 14, melkein ne kaikki muut ovatkin sitten näitä junnuja."Suomessa jyllää kolmikko Eelis Lummaa, 18, Anni Jauhiainen, 24, ja Anna Minkkinen. Toisaalta lajissa voi olla iäkkäitäkin. Maailmalla li 50-vuotiaiden master-kategoriaan kuuluva puolalainen Wojtek Osieck kuuluu edelleen maailman parhaimmistoon.Entä hevonen?Minkkisen ratsu on 15-vuotias musta PRE-ori Estrepito CRE (Bondadoso C - Luchador III) eli Terho. Terho on myös jalostusori, jolla on Suomessa neljä rekisteröityä jälkeläistä. Hevonen on sen verran uusi, että tänä vuonna SM:issä sille ei vielä haeta huippusuoritusta.Orius ei sinänsä ole lajissa etu. Minkkinen paljastaa pohtivansa sitä, olisiko hevonen jossain vaiheessa parempi ruunata. Oriin huoli tammoista on jatkuva ja osa sen huomiosta on laitumella olevissa hevosissa myös kuvauspäivänä. Minkkistä miellyttää lajissa se, että hevonen voi olla minkärotuinen tahansa, ja koska laji ei vaadi valtavaa määrää harjoittelua, hevoset voivat elää pihatossakin. "Hevosen suoritus ei ole sille itselleen mikään fyysinen huippusuoritus."Minkkinen suosii melko pieniä hevosia, jos kohta hyviä tuloksia on tullut 185-kokoisellakin hevosella. Lajissa kilpaillaan paljon lainahevosilla. Hevosen rooli on kuitenkin erittäin tärkeä ja etenkin metsästysradalla se saa halutessaan ja osatessaan olla myös aloitteellinen. Tärkein ominaisuus hevosella on noudattaa ratsastajan toivetta vauhdista ja laukata suoraan.. Kauden kisatEuroopan GP-sarjan ensimmäinen osakilpailu ratsastetaan kahden viikon kuluttua 25.-29.6. Turkin Kayserissa. Toinen ja viimeinen osakilpailu on lokakuussa Sveitsissä.Tämä vuosi on myös MM-vuosi, mutta Suomi ei osallistu heinä-elokuun vaihteessa USA:ssa järjestettävään kilpailuun, koska siinä on mukana Venäjä. Myös ainakin Ruotsi ja Iso-Britannia ovat jättäytyneet pois. Venäjän hyväksyminen mukaan on erikoista, sillä maa ei ole kovin merkittävä ratsastusjousiammuntamaa. Viime vuonna Unkarin EM-kisoihin Venäjää ei hyväksytty.Minkkinen myöntää, että häntä harmittaa, mutta hän sanoo keskittyvänsä maailman ranking -sijoituksensa parantamiseen. Hän tähtää myös Unkarin world cup -kisaan ja 5.-7.9. SM-kisaan, joka pidetään jälleen omalla tallilla Espoon Fagerängissä..Ripaus Keski-Maan taikaaAnna Minkkinen ja Miro Lahtela ovat historiallista ratsastusta ja kamppailulajeja harrastava työpari. Anna on fysioterapeutti ja unkarilaisen Némethy Horseback Archery Academyn sertifioima ratsastus-, jousiammunta- ja ratsujousiammuntavalmentaja ja Suomen Olympiakomitean VOK1-tason tarkkuuslajivalmentaja. Miro on urheiluhieroja ja opettaa saksalaista pitkämiekkaa sekä historiallista painia Espoon Historiallisen Miekkailun Seurassa (EHMS). Hän on saavuttanut mitaleita erilaisissa miekkailulajeissa.Heidän yrityksensä Elrohir on suomeksi "haltijaratsastaja" ja on saanut nimensä J.R.R. Tolkienin hahmon Elrongin pojasta Elrohirista."Opetamme historiallisia asetaitoja maasta ja ratsailta sekä esimerkiksi turvallista tippumista hevosen selästä ja haluamme tuoda nykyihmistenkin elämään ripauksen Keski-Maan taikaa.".Ratsastusjousiammunta otti askeleen kohti FEI-lajin asemaa.Mies hevosena - maailman paras ratsastusjousiampuja on valmis
