Kun tästä haastattelusta sovitaan, Teemu Ahtee vastaa viestiin heti, kuten aina. Hän viestittää, että soittaa iltapäivällä, sillä on parhaillaan simulaattorissa. Myöhemmin päivällä puhelimeen tulee kuva simulaattorista. Finnairin simulaattorissa harjoitellaan Airbus 350:n lentämistä. Eteen tulee kaikenlaisia tilanteita, mitä nyt lentokoneen ohjaimissa eteen voi tulla. Ahtee tosin sanoo, että lentoturvallisuus on sitä luokkaa, että hänen koko uransa aikana ei ole tullut eteen yhtään vaaratilannetta. Hän viestittää vielä, että jos kuvaa haluaa käyttää jutussa, täytyy pyytää lupa Finnairin viestinnästä.Jämptiä ja asiallista. Iltapäivällä sovimme jutunteosta Vermossa. ”Joo, sopii”, hän vastaa.Ahtee tulee suoraan salilta Pasilasta. Tänään on ajopäivä Marinka Salmisen tallissa ja ajettavaksi on valikoitunut ori Que Tal, ”Jussi” (Quite Easy – Judy, Speedy Tomali), joka on Ahteen ehdoton suosikki.Itselle lämmintä ja vedenpitävää päälle ja pikalukkosilat hevoselle selkään, ja rouherinkiin 20 minuutiksi. Siinä välissä katsotaan vielä uusi kilpakypärä, joka on juuri maalattavana. Se on vaaleanpunainen ja kultainen, kultaiset alueet ovat glitteriä. Voisi todeta, että aika makee.Ulkona on suurin piirtein nollakeli, sellainen, joka kerää tilsoja kavioihin. Viimeksi oli niin kylmä, ettei meinannut valjaita saada jäätyneillä sormilla ajon jälkeen enää riisuttua. Paljon kaikenlaista on tullut ravihommista opittua, mutta se, miten sormet saisi pysymään lämpiminä, on edelleen ratkaisematon kysymys. Ahteen ratkaisu on lasketteluhanskat, mutta eivät ne ihan täydellinen ratkaisu ole.”Se on kumma, ettei tohon keksitä jotain kunnon systeemiä. Mullahan on esimerkiksi paristoilla toimiva lämpöliivi, joka toimii ihan sika hyvin”, hän miettii ääneen..Teemu AhteeTäyttää tänä vuonna 50 vuottaLiikennelentäjä FinnairillaRaviurheileva kouluratsastusvalmentaja, joka aloitti 14-vuotiaana espoolaisella Leppävaaran ratsastuskoulullaKuuntele tuore podcast Teemu Ahteesta osoitteessa ratsastus.hevosurheilu.fi.”Aja sillai reipasta hölkkää”, Salminen opastaa. Ahtee lähtee ja pyytää mennessään sulkemaan tallin ovet perässään. Salminen rupeaa jakamaan päivärehuja ennen omaa lounastaukoaan.Takaisin talliin palaa likomärkä valjakko, mutta edelleen mitä hyväntuulisin. Reipasta on ajettu, sillä Jussi höyryää ihan kunnolla.Ahtee jatkaa ripeänoloisesti. Valjaat pois, hevonen pesulle, kuivatusloimi selkään ja mash-vesi eteen.Sen jälkeen vaihdetaan tallin kahvihuoneessa muutama sana. Salminen on käynyt läheisestä K-kaupasta hakemassa kinkkukiusauksen lounasruoaksi ja Ahtee suunnittelee vaatteita vaihtaessaan viikonlopun kutsuja oman puolisonsa, kouluratsastaja Sari Aimian ja pariskunta Marinka ja Jaakko Salmisen kanssa. Jotain siinä puhutaan kuohujuomista ja ruoasta, joka on lihafondueta.”Syöttehän te hevosenlihaa”, Ahtee varmistaa.”Tietenkin syödään. On mulla sitä tuossakin pakastimessa”, Salminen vastaa ja viittaa taukohuoneen nurkkaan. Hevosenlihan syömisen Ahtee kuittaa toteamalla, että ”mitä sille sitten pitäisi tehdä, jos ei syödä? Eikö se ole jo ympäristöteko, jos ei muuta.”.Toukokuussa 50 vuotta täyttävä Teemu Ahtee on monien fasettien ihminen. Lentäjänä hän on kylmäpäinen ja koulutettu toimimaan vaikka minkälaisissa tilanteissa. Kapteenina hän on airbusinsa ehdoton auktoriteetti. Toki komentoketjusta löytyy aina seuraava, jos kapteeni jostain syystä olisi pois pelistä. Mutta siitä lähdetään, että lentokapteenin sana on laki, jota totellaan. Kyse on turvallisuudesta.”Meille iskostetaan takaraivoon, että jos tulee joku tilanne, aina ensin mieti mitä on tapahtunut, ja vasta sitten toimi”, hän kuittaa.Kysymykseen, kumpi on helpompaa, lentokoneen ohjaaminen vai ravihevosella ajaminen, hän vastaa empimättä lentokoneen.”Siis mulle. Sä et saisi sitä lentokonetta liikahtamaankaan”, hän naurahtaa.Onhan se nyt jotain, ohjata 280 000 kiloa painavaa konetta ilmassa.”Onhan se. Myönnettävä se on. Ja kun sä olet siellä pilvien yläpuolella, ja näet kuinka maapallon takaa alkaa aamu sarastaa, ne on melko ylevöittäviä hetkiä. Maapallo näyttää niin pieneltä.”.Tuo vuosi 2021 oli koronavuosi ja kaikin tavoin Ahteelle vaikea. Hän oli pitkään Finnairilta lomautettuna ja samaan aikaan henkilökohtaiseen elämään liittynyt ongelma tuntui paisuvan aivan sietämättömäksi. Se oli vuosien mittaan käynyt niin sietämättömäksi kantaa, että eräänä päivänä Ahtee ei ollut päässyt enää pois kotinsa suihkusta. Se oli eräänlainen loppuunpalaminen.”Mä vaan itkin siellä, että mitä mä elämälläni teen.”Suihkuepisodista on pian jo kuusi vuotta. Ja siitä monta vuotta terapiaa. Lopulta hän teki päätöksen kertoa muillekin kuin lähipiirille olevansa muunsukupuolinen. Päätöksen tulla kaapista, kuten sanotaan.Päätöksen tekeminen oli vaikeaa, sen hän myöntää, mutta kun se sitten oli tehty, päällimmäinen tunne oli helpotus. Enää ei tarvitse teeskennellä! Nyt, kerran niin päätettyään, hän kertoo asioistaan hyvin avoimesti. Muitakin elämänmuutoksia on tehty: Ahtee elää ja syö terveellisesti, eikä enää ahda kalenteriaan täyteen.”Tänään esimerkiksi, mulla ei ole iltapäivällä mitään ohjelmassa. Oon vaan kotona. Istun sohvalla ja nautin kodin rauhasta.”.Tämä Teemu Ahteesta raviurheilija -kasvutarina kiihtyy nollasta sataan kuin airbus kiitoradalla. Tarkkaa lukemaa airbusin kiihtyvyydestä ei tähän juttuun saada, sillä ”se riippuu niin paljon koneen painosta”. Mutta noin 150 solmua eli 280 km/h nopeutta tarvitaan, jotta kone voi nousta siivilleen, eikä siihen minuuttia kauempaa mene.Ei siitä ole vuottakaan, kun hän oli vielä kouluratsastaja ja valmentaja. Tosin ratsastajana vähän jäähdyttelevä sellainen, sillä oma vaativan tason elämän hevonen Sarotti eli Seppo (Samarant – Don Gregory) kuoli helmikuussa 2021 saatuaan tarhassa liukastuttuaan niin pahan lantionmurtuman, että se oli lopetettava.Suru oli valtava, sillä hevonen oli ollut hänellä jo 9 vuotta. Hän ajatteli ensin, että ensishokin jälkeen tulee ehkä uusi hevonen. Näin hänelle vakuuteltiin. Mutta uutta hevosta ei ole tullut. Eikä ehkä tulekaan. Nyt tulokulma kouluratsastukseen on valmennus, ja tietenkin Aimian oma FWB Capanen (Fürst Jazz – Sandreo), joka olisi kyllä ratsastettavissa, mutta Ahtee toteaa, että se on hänelle tavoitteelliseen ratsastukseen vähän liian pieni ja kevyt. Hänellä on nyt osuus suomenhevosvarsasta, kolmevuotiaaksi kääntyneestä tulevasta ravurista Chaplinista (Caijus – Tähen Säväys, Tuisku-Topi), joka on Mika Mäkelällä treenissä.Teemu Ahteen vakiovastaus kysymykseen ”oletko ravi- vai ratsuihminen” on aina: ”Olen hevosihminen. Eikö se riitä?”Hänen mielestään vastakkainasettelut eri hevoslajien välillä ovat tietämättömien ihmisten ihan silkkaa hölmöyttään pystyttämiä. Koska oikeasti niitä ei ole, jos kerran hevosista ollaan kiinnostuneita..Ahtee toteaa, että sukupuolia on kokonainen kirjo perinteisistä naisesta ja miehestä ja että hän itse on jotakin siltä väliltä, minä päivänä mitäkin.Kun hän vaihtaa tavalliset vaatteet hevostelun jälkeen jälleen päälle, vaate on vihreä vartalonmyötäinen villaneulemekko. Mutta ilman meikkiä. Hiuksia hänellä ei olekaan, pää on ajettu aivan paljaaksi. ”Ei timantissa mikään kasva”, hän kuittaa.Korvakorut ovat melko uudet, viime kesänä hankitut.”Ei siitä ole kuin ehkä pari vuotta, kun Finnair salli miehille virkapuvun kanssa korvikset”, Ahtee naurahtaa.Ei niin ettei Ahtee tykkäisi meikata. Kyllä tykkää. Välillä on kiva olla täydessä tällingissä, kuten vaikkapa viimeksi Pride-kulkueessa Helsingissä. ”Silloin tykkään, että Johanna ”Pinksu” Marjomaa meikkaa, koska on ammattilainen. Itsellä on vielä opettelemista.”Raviurheilu on melko perinteinen laji, mutta Ahtee ei ole kokenut minkäänlaista arvostelua. Pelkkää ystävällisyyttä vain. ”En ole ainakaan huomannut mitään!” hän sanoo.Jossakin muualla on tullut kylmiäkin suihkuja, mutta niistä Ahtee toteaa, että toisen ihmisen persoonan arvosteleminen kertoo ainoastaan arvostelijasta itsestään.”Mä pystyn ihan oikeasti tänä päivänä ajattelemaan, että jos mä olen ongelma jollekin, ei se ole mun ongelma.” .Teemu ajattelee outside the box, se kannustaa itseäkin.Marinka Salminen.Miten raviurheiluun tullaan vahingossa? No, miten tällaisiin haasteisiin nyt tarttuu? Joku sanoo jotakin ja se jää korvan taakse ja yhtäkkiä sitä huomaa, että ihan lähellä alkaakin C-korttikurssi.Ahtee tunnetaan sujuvasanaisena hevosalan tapahtumajuontajana. Juontohommat alkoivat Mikko Luhtalan aloitteesta Kyra Kyrklundin klinikalla, ja sujuivat niin hyvin, että jatkuivat heti Helsinki International Horse Show’ssa. Hän tutustui Lauri Hyvöseen juontaessaan Hevoset Kaivopuistossa ja sen jälkeen Bastionissa. Jossain vaiheessa juontohommiin tuli lisänä kuninkuusravilähetys Nelly Korpikosken kanssa. Tästä on enää lyhyt matka ravikouluun, ja C-korttikurssille. Kuten tapahtui viime keväänä.Kun Vermon ravikoulu teki sitten jokakeväisen retken Tallinnan raviradalle, Ahteelle löytyi ajettava, Raine Iivosen omistama ja valmentama tamma Elkins (Garlands Dream – Mrs Markle Hanover, Explosive Matter). Ja kuinka ollakaan, hän voitti lähdön.Ei se niin vaikeaa ollut. Sitä paitsi hän oli saanut illallisella selkeät ja tutunkuuloiset ohjeet: Keulaan ja kukat. Läpällä, joo, mutta niitä hän kirjaimellisesti nelosradalta noudatti. Vaikka Elkins ei nopean avaajan maineessa olekaan, se kuitenkin ampaisi keulaan ja Ahteen valtavaksi hämmästykseksi pysyikin siellä. Kun hän loppusuoralla hieman epäuskoisesti vilkaisi sivuilleen, että voiko tämä olla tottakaan, joku takajoukoista oli tulossa rinnalle, mutta Elkins vastasi sille ja valjakko purjehti ensimmäisenä maaliin.Se oli tietenkin sellainen dopamiinipurskaus, jota ei voinut jättää yhteen kertaan.Ajotehtäviä on sen jälkeen ollut viisi ja kaksi niistä koe- ja opetuslähtöjä. Ahtee ottaa kaikki oppimiskokemuksina. Hän haluaa ajaa niin paljon kuin ikinä mahdollista. Ja, koska tiedostaa selkeästi myös haavoittuvuutensa vertailussa Santtu Raitalaa, Ari Moilasta ja Hannu Torvista vastaan, hän sanoo tulevansa kustannuksissa vastaan.”Ihan normaalia tässä tilanteessa”, hän sanoo. Ja kaikki hevoset käyvät. Ihan kaikki. Raviurheilu kolahti kuin tuhat volttia.Ahtee ei ole jännittäjätyyppi, eikä arkakaan. Ja ei kai lentäjissä sellaisia olekaan. Hän sanoo olevansa ravilähdössä kuin kala vedessä. Se tunne, kun hevonen kiihdyttää ja molemmin puolin olevat hevoset tekevät samoin, on intensiivisyydessään sellainen, että sitä tuntee elävänsä tässä ja nyt.Ratsastajan tausta auttaa tietenkin osaltaan. Ahtee tietää mikä eläin on kyseessä ja millä lailla se toimii ja reagoi. Ajaminen on ratsastajalle kuitenkin usein hyvin vierasta, eikä kilpakärryille istuminen tunnu ensialkuun välttämättä kovinkaan luontevalta.”Ai jaa. En mä kyllä pitänyt sitä mitenkään hirveän outona. Sen sijaan siinä vaiheessa, kun rupesin ajamaan täällä ja Timo Korvenheimolla hiittikärryistä, se tuntui omituiselta. Mietin, että miten mä nyt saan minkään kontaktin tuonne parin metrin päässä olevaan hevoseen.”Ahtee on vetänyt takin toppatakin päälleen, saappaat jalkaansa ja hypistelee jotakin pienestä mustasta käsilaukustaan. Salmisen lounastuokio on ohi. Kysytäänpä Salmiselta vielä, onko Ahteella tähän ravihommaan lahjakkuutta. Ahtee kannustaa vastaamaan todenmukaisesti, ja jää selvästi kiinnostuneena odottamaan analyysia.”Teemu ajattelee outside the box, se kannustaa itseäkin. Teemulla on tosi hyvä käsi haastaville ajettaville, koska sillä on se ratsutatsi siihen. Ja into! Mutta kuitenkin järki päässä, kun on kuitenkin jo ton ikäinen”, Salminen lopulta muotoilee. Ravigaala on reilun viikon kuluttua, mutta siellä Ahteeta ei nähdä. Työt vievät Shanghaihin..Teemu Ahteen suunnitelma: Fit for fifty.Vihdoinkin kokonainen.Podcast: Miten kouluratsastaja Teemu Ahtee hurahti raviurheiluun?.Jatka lausetta...Ennen ajattelin, että raviurheilu.... ei välttämättä ole mun juttu.Seppo... oli elämäni hevonen.Suomenhevonen ja minä... on tarina, joka on vielä kirjoittamatta.Ratsastus eroaa raviurheilusta siinä, että... ravikilpailussa voi oikeasti voittaa rahaa.Naiset ja miehet... kilpailevat tasa-arvoisesti hevosurheilun eri lajeissa.
Kun tästä haastattelusta sovitaan, Teemu Ahtee vastaa viestiin heti, kuten aina. Hän viestittää, että soittaa iltapäivällä, sillä on parhaillaan simulaattorissa. Myöhemmin päivällä puhelimeen tulee kuva simulaattorista. Finnairin simulaattorissa harjoitellaan Airbus 350:n lentämistä. Eteen tulee kaikenlaisia tilanteita, mitä nyt lentokoneen ohjaimissa eteen voi tulla. Ahtee tosin sanoo, että lentoturvallisuus on sitä luokkaa, että hänen koko uransa aikana ei ole tullut eteen yhtään vaaratilannetta. Hän viestittää vielä, että jos kuvaa haluaa käyttää jutussa, täytyy pyytää lupa Finnairin viestinnästä.Jämptiä ja asiallista. Iltapäivällä sovimme jutunteosta Vermossa. ”Joo, sopii”, hän vastaa.Ahtee tulee suoraan salilta Pasilasta. Tänään on ajopäivä Marinka Salmisen tallissa ja ajettavaksi on valikoitunut ori Que Tal, ”Jussi” (Quite Easy – Judy, Speedy Tomali), joka on Ahteen ehdoton suosikki.Itselle lämmintä ja vedenpitävää päälle ja pikalukkosilat hevoselle selkään, ja rouherinkiin 20 minuutiksi. Siinä välissä katsotaan vielä uusi kilpakypärä, joka on juuri maalattavana. Se on vaaleanpunainen ja kultainen, kultaiset alueet ovat glitteriä. Voisi todeta, että aika makee.Ulkona on suurin piirtein nollakeli, sellainen, joka kerää tilsoja kavioihin. Viimeksi oli niin kylmä, ettei meinannut valjaita saada jäätyneillä sormilla ajon jälkeen enää riisuttua. Paljon kaikenlaista on tullut ravihommista opittua, mutta se, miten sormet saisi pysymään lämpiminä, on edelleen ratkaisematon kysymys. Ahteen ratkaisu on lasketteluhanskat, mutta eivät ne ihan täydellinen ratkaisu ole.”Se on kumma, ettei tohon keksitä jotain kunnon systeemiä. Mullahan on esimerkiksi paristoilla toimiva lämpöliivi, joka toimii ihan sika hyvin”, hän miettii ääneen..Teemu AhteeTäyttää tänä vuonna 50 vuottaLiikennelentäjä FinnairillaRaviurheileva kouluratsastusvalmentaja, joka aloitti 14-vuotiaana espoolaisella Leppävaaran ratsastuskoulullaKuuntele tuore podcast Teemu Ahteesta osoitteessa ratsastus.hevosurheilu.fi.”Aja sillai reipasta hölkkää”, Salminen opastaa. Ahtee lähtee ja pyytää mennessään sulkemaan tallin ovet perässään. Salminen rupeaa jakamaan päivärehuja ennen omaa lounastaukoaan.Takaisin talliin palaa likomärkä valjakko, mutta edelleen mitä hyväntuulisin. Reipasta on ajettu, sillä Jussi höyryää ihan kunnolla.Ahtee jatkaa ripeänoloisesti. Valjaat pois, hevonen pesulle, kuivatusloimi selkään ja mash-vesi eteen.Sen jälkeen vaihdetaan tallin kahvihuoneessa muutama sana. Salminen on käynyt läheisestä K-kaupasta hakemassa kinkkukiusauksen lounasruoaksi ja Ahtee suunnittelee vaatteita vaihtaessaan viikonlopun kutsuja oman puolisonsa, kouluratsastaja Sari Aimian ja pariskunta Marinka ja Jaakko Salmisen kanssa. Jotain siinä puhutaan kuohujuomista ja ruoasta, joka on lihafondueta.”Syöttehän te hevosenlihaa”, Ahtee varmistaa.”Tietenkin syödään. On mulla sitä tuossakin pakastimessa”, Salminen vastaa ja viittaa taukohuoneen nurkkaan. Hevosenlihan syömisen Ahtee kuittaa toteamalla, että ”mitä sille sitten pitäisi tehdä, jos ei syödä? Eikö se ole jo ympäristöteko, jos ei muuta.”.Toukokuussa 50 vuotta täyttävä Teemu Ahtee on monien fasettien ihminen. Lentäjänä hän on kylmäpäinen ja koulutettu toimimaan vaikka minkälaisissa tilanteissa. Kapteenina hän on airbusinsa ehdoton auktoriteetti. Toki komentoketjusta löytyy aina seuraava, jos kapteeni jostain syystä olisi pois pelistä. Mutta siitä lähdetään, että lentokapteenin sana on laki, jota totellaan. Kyse on turvallisuudesta.”Meille iskostetaan takaraivoon, että jos tulee joku tilanne, aina ensin mieti mitä on tapahtunut, ja vasta sitten toimi”, hän kuittaa.Kysymykseen, kumpi on helpompaa, lentokoneen ohjaaminen vai ravihevosella ajaminen, hän vastaa empimättä lentokoneen.”Siis mulle. Sä et saisi sitä lentokonetta liikahtamaankaan”, hän naurahtaa.Onhan se nyt jotain, ohjata 280 000 kiloa painavaa konetta ilmassa.”Onhan se. Myönnettävä se on. Ja kun sä olet siellä pilvien yläpuolella, ja näet kuinka maapallon takaa alkaa aamu sarastaa, ne on melko ylevöittäviä hetkiä. Maapallo näyttää niin pieneltä.”.Tuo vuosi 2021 oli koronavuosi ja kaikin tavoin Ahteelle vaikea. Hän oli pitkään Finnairilta lomautettuna ja samaan aikaan henkilökohtaiseen elämään liittynyt ongelma tuntui paisuvan aivan sietämättömäksi. Se oli vuosien mittaan käynyt niin sietämättömäksi kantaa, että eräänä päivänä Ahtee ei ollut päässyt enää pois kotinsa suihkusta. Se oli eräänlainen loppuunpalaminen.”Mä vaan itkin siellä, että mitä mä elämälläni teen.”Suihkuepisodista on pian jo kuusi vuotta. Ja siitä monta vuotta terapiaa. Lopulta hän teki päätöksen kertoa muillekin kuin lähipiirille olevansa muunsukupuolinen. Päätöksen tulla kaapista, kuten sanotaan.Päätöksen tekeminen oli vaikeaa, sen hän myöntää, mutta kun se sitten oli tehty, päällimmäinen tunne oli helpotus. Enää ei tarvitse teeskennellä! Nyt, kerran niin päätettyään, hän kertoo asioistaan hyvin avoimesti. Muitakin elämänmuutoksia on tehty: Ahtee elää ja syö terveellisesti, eikä enää ahda kalenteriaan täyteen.”Tänään esimerkiksi, mulla ei ole iltapäivällä mitään ohjelmassa. Oon vaan kotona. Istun sohvalla ja nautin kodin rauhasta.”.Tämä Teemu Ahteesta raviurheilija -kasvutarina kiihtyy nollasta sataan kuin airbus kiitoradalla. Tarkkaa lukemaa airbusin kiihtyvyydestä ei tähän juttuun saada, sillä ”se riippuu niin paljon koneen painosta”. Mutta noin 150 solmua eli 280 km/h nopeutta tarvitaan, jotta kone voi nousta siivilleen, eikä siihen minuuttia kauempaa mene.Ei siitä ole vuottakaan, kun hän oli vielä kouluratsastaja ja valmentaja. Tosin ratsastajana vähän jäähdyttelevä sellainen, sillä oma vaativan tason elämän hevonen Sarotti eli Seppo (Samarant – Don Gregory) kuoli helmikuussa 2021 saatuaan tarhassa liukastuttuaan niin pahan lantionmurtuman, että se oli lopetettava.Suru oli valtava, sillä hevonen oli ollut hänellä jo 9 vuotta. Hän ajatteli ensin, että ensishokin jälkeen tulee ehkä uusi hevonen. Näin hänelle vakuuteltiin. Mutta uutta hevosta ei ole tullut. Eikä ehkä tulekaan. Nyt tulokulma kouluratsastukseen on valmennus, ja tietenkin Aimian oma FWB Capanen (Fürst Jazz – Sandreo), joka olisi kyllä ratsastettavissa, mutta Ahtee toteaa, että se on hänelle tavoitteelliseen ratsastukseen vähän liian pieni ja kevyt. Hänellä on nyt osuus suomenhevosvarsasta, kolmevuotiaaksi kääntyneestä tulevasta ravurista Chaplinista (Caijus – Tähen Säväys, Tuisku-Topi), joka on Mika Mäkelällä treenissä.Teemu Ahteen vakiovastaus kysymykseen ”oletko ravi- vai ratsuihminen” on aina: ”Olen hevosihminen. Eikö se riitä?”Hänen mielestään vastakkainasettelut eri hevoslajien välillä ovat tietämättömien ihmisten ihan silkkaa hölmöyttään pystyttämiä. Koska oikeasti niitä ei ole, jos kerran hevosista ollaan kiinnostuneita..Ahtee toteaa, että sukupuolia on kokonainen kirjo perinteisistä naisesta ja miehestä ja että hän itse on jotakin siltä väliltä, minä päivänä mitäkin.Kun hän vaihtaa tavalliset vaatteet hevostelun jälkeen jälleen päälle, vaate on vihreä vartalonmyötäinen villaneulemekko. Mutta ilman meikkiä. Hiuksia hänellä ei olekaan, pää on ajettu aivan paljaaksi. ”Ei timantissa mikään kasva”, hän kuittaa.Korvakorut ovat melko uudet, viime kesänä hankitut.”Ei siitä ole kuin ehkä pari vuotta, kun Finnair salli miehille virkapuvun kanssa korvikset”, Ahtee naurahtaa.Ei niin ettei Ahtee tykkäisi meikata. Kyllä tykkää. Välillä on kiva olla täydessä tällingissä, kuten vaikkapa viimeksi Pride-kulkueessa Helsingissä. ”Silloin tykkään, että Johanna ”Pinksu” Marjomaa meikkaa, koska on ammattilainen. Itsellä on vielä opettelemista.”Raviurheilu on melko perinteinen laji, mutta Ahtee ei ole kokenut minkäänlaista arvostelua. Pelkkää ystävällisyyttä vain. ”En ole ainakaan huomannut mitään!” hän sanoo.Jossakin muualla on tullut kylmiäkin suihkuja, mutta niistä Ahtee toteaa, että toisen ihmisen persoonan arvosteleminen kertoo ainoastaan arvostelijasta itsestään.”Mä pystyn ihan oikeasti tänä päivänä ajattelemaan, että jos mä olen ongelma jollekin, ei se ole mun ongelma.” .Teemu ajattelee outside the box, se kannustaa itseäkin.Marinka Salminen.Miten raviurheiluun tullaan vahingossa? No, miten tällaisiin haasteisiin nyt tarttuu? Joku sanoo jotakin ja se jää korvan taakse ja yhtäkkiä sitä huomaa, että ihan lähellä alkaakin C-korttikurssi.Ahtee tunnetaan sujuvasanaisena hevosalan tapahtumajuontajana. Juontohommat alkoivat Mikko Luhtalan aloitteesta Kyra Kyrklundin klinikalla, ja sujuivat niin hyvin, että jatkuivat heti Helsinki International Horse Show’ssa. Hän tutustui Lauri Hyvöseen juontaessaan Hevoset Kaivopuistossa ja sen jälkeen Bastionissa. Jossain vaiheessa juontohommiin tuli lisänä kuninkuusravilähetys Nelly Korpikosken kanssa. Tästä on enää lyhyt matka ravikouluun, ja C-korttikurssille. Kuten tapahtui viime keväänä.Kun Vermon ravikoulu teki sitten jokakeväisen retken Tallinnan raviradalle, Ahteelle löytyi ajettava, Raine Iivosen omistama ja valmentama tamma Elkins (Garlands Dream – Mrs Markle Hanover, Explosive Matter). Ja kuinka ollakaan, hän voitti lähdön.Ei se niin vaikeaa ollut. Sitä paitsi hän oli saanut illallisella selkeät ja tutunkuuloiset ohjeet: Keulaan ja kukat. Läpällä, joo, mutta niitä hän kirjaimellisesti nelosradalta noudatti. Vaikka Elkins ei nopean avaajan maineessa olekaan, se kuitenkin ampaisi keulaan ja Ahteen valtavaksi hämmästykseksi pysyikin siellä. Kun hän loppusuoralla hieman epäuskoisesti vilkaisi sivuilleen, että voiko tämä olla tottakaan, joku takajoukoista oli tulossa rinnalle, mutta Elkins vastasi sille ja valjakko purjehti ensimmäisenä maaliin.Se oli tietenkin sellainen dopamiinipurskaus, jota ei voinut jättää yhteen kertaan.Ajotehtäviä on sen jälkeen ollut viisi ja kaksi niistä koe- ja opetuslähtöjä. Ahtee ottaa kaikki oppimiskokemuksina. Hän haluaa ajaa niin paljon kuin ikinä mahdollista. Ja, koska tiedostaa selkeästi myös haavoittuvuutensa vertailussa Santtu Raitalaa, Ari Moilasta ja Hannu Torvista vastaan, hän sanoo tulevansa kustannuksissa vastaan.”Ihan normaalia tässä tilanteessa”, hän sanoo. Ja kaikki hevoset käyvät. Ihan kaikki. Raviurheilu kolahti kuin tuhat volttia.Ahtee ei ole jännittäjätyyppi, eikä arkakaan. Ja ei kai lentäjissä sellaisia olekaan. Hän sanoo olevansa ravilähdössä kuin kala vedessä. Se tunne, kun hevonen kiihdyttää ja molemmin puolin olevat hevoset tekevät samoin, on intensiivisyydessään sellainen, että sitä tuntee elävänsä tässä ja nyt.Ratsastajan tausta auttaa tietenkin osaltaan. Ahtee tietää mikä eläin on kyseessä ja millä lailla se toimii ja reagoi. Ajaminen on ratsastajalle kuitenkin usein hyvin vierasta, eikä kilpakärryille istuminen tunnu ensialkuun välttämättä kovinkaan luontevalta.”Ai jaa. En mä kyllä pitänyt sitä mitenkään hirveän outona. Sen sijaan siinä vaiheessa, kun rupesin ajamaan täällä ja Timo Korvenheimolla hiittikärryistä, se tuntui omituiselta. Mietin, että miten mä nyt saan minkään kontaktin tuonne parin metrin päässä olevaan hevoseen.”Ahtee on vetänyt takin toppatakin päälleen, saappaat jalkaansa ja hypistelee jotakin pienestä mustasta käsilaukustaan. Salmisen lounastuokio on ohi. Kysytäänpä Salmiselta vielä, onko Ahteella tähän ravihommaan lahjakkuutta. Ahtee kannustaa vastaamaan todenmukaisesti, ja jää selvästi kiinnostuneena odottamaan analyysia.”Teemu ajattelee outside the box, se kannustaa itseäkin. Teemulla on tosi hyvä käsi haastaville ajettaville, koska sillä on se ratsutatsi siihen. Ja into! Mutta kuitenkin järki päässä, kun on kuitenkin jo ton ikäinen”, Salminen lopulta muotoilee. Ravigaala on reilun viikon kuluttua, mutta siellä Ahteeta ei nähdä. Työt vievät Shanghaihin..Teemu Ahteen suunnitelma: Fit for fifty.Vihdoinkin kokonainen.Podcast: Miten kouluratsastaja Teemu Ahtee hurahti raviurheiluun?.Jatka lausetta...Ennen ajattelin, että raviurheilu.... ei välttämättä ole mun juttu.Seppo... oli elämäni hevonen.Suomenhevonen ja minä... on tarina, joka on vielä kirjoittamatta.Ratsastus eroaa raviurheilusta siinä, että... ravikilpailussa voi oikeasti voittaa rahaa.Naiset ja miehet... kilpailevat tasa-arvoisesti hevosurheilun eri lajeissa.
