"Luonto on opettanut ne” – Tinja Myllykangas kasvattaa ja kouluttaa mustangeja Lapissa

Lapin mustangit asuvat pihatoissa ja niillä on omistajat. Tinja Myllykangas ja Alex Schwarz ovat omistaneet mustangeja nyt neljä ja puoli vuotta..Hevosvalinta ei ole kaikkein tavanomaisin, mutta tavanomainen ei ole omistajaparikaan..Tinja Myllykankaan, 39, nimi lienee joillekin entuudestaan tuttu. Hänen eksoottisen askeettisesta elämästään pienessä sähköttömässä mökissä rekikoirien ja koirasusien ympäröimänä on kirjoitettu vuosien saatossa lukuisia lehtijuttuja..Vuonna 2013 ranskalainen valokuvaaja Brice Portolano vieraili Myllykankaan luona kuvatessaan luonnon ehdoilla eläviä ihmisiä ympäri maailman. Visit Finlandin Myllykankaasta kuvaama video huomioitiin useissa kansainvälisissä medioissa..Lapin erämaassa on aina ollut taikaa, ja on myönnettävä, että Myllykankaan elämä kuulostaa keskiverron eteläsuomalaisen korvaan kiehtovan erilaiselta..Myllykangas asuu itävaltalaissyntyisen puolisonsa Alex Schwarzin kanssa mökissä, johon hän muutti ensimmäisen kerran äitinsä kanssa ollessaan 8-vuotias..Mökki oli ja on yhä edelleen hyvin yksinkertainen: puhelimien lataukseen tarvittava sähkö saadaan nykyään aurinkopaneeleista, mutta muuten pariskunta elää sähköttä. Vesi haetaan vieressä virtaavasta Vaskojoesta..Inariin mökiltä on 20 kilometriä, ja lähin naapuri on kahden kilometrin päässä. Myllykangas kertoo, ettei ole nähnyt naapurissa asuvaa eläkeläispariskuntaa vuosiin..Hänelle sellainen sopii..Sydän LapissaKaupunkielämä Myllykankaalle ei sopinut. Sen hän huomasi asuessaan opiskeluaikanaan Jyväskylässä ja Rovaniemellä. Erämaan laidalla varttuneella oli kaupungissa tylsää, joten heti tilaisuuden tullen Myllykangas palasi takaisin kotiin. Hän suoritti eräopaskoulun ja sai harjoittelupaikan hevostilalta, jonka vieressä sattui olemaan huskytila. Se sytytti kipinän koiraurheiluun..Ensimmäisistä koirista on nyt 15 vuotta. Myllykangas valittiin tänä vuonna Suomen rekikoiramaajoukkueeseen..Myllykankaalla ja Schwarzilla on pihassaan tällä hetkellä yhteensä viisikymmentä koiraa. Määrä kuulostaa äkkiseltään paljolta, mutta todellisuudessa kyseessä on varsin pieni lauma. Isoimmilla kenneleillä koiria on helposti nelisensataa, Myllykangas huomauttaa..Myös Schwarz on koiraihminen ja koiraurheilija. Hän tutustui Myllykankaaseen rekikoirakilpailuissa Pohjois-Norjassa..Muutto Lapin askeettisiin oloihin ei ollut Schwarzille shokki, Myllykangas vakuuttaa. Luonnossa eläminen ja kulkeminen oli Itävallassakasvaneelle miehelle entuudestaan hyvin tuttua..Myllykangas ja Schwarz viettävät käytännössä kaikki päivänsä erämaan laidalla kahdestaan. Tai eivät tietenkään kahdestaan, vaan eläinten ympäröimänä. Eläimet sitovat pariskunnan tiiviisti yhteen..Omaa maata tilalla on 30 hehtaaria. Siellä on ollut hevosia jo ennen mustangeja, sillä Myllykangas on elänyt hevosten parissa lapsuudestaan saakka..Kun perhe asui vielä kaupungissa, äiti vei tytön Paimion ratsastuskouluun. Myllykangas kertoo, että osasi jo lapsena toimia hevosten kanssa niin, että sai ratsastettavakseen niitä, joille muut eivät pärjänneet. ”Nykyään se ei olisi sallittua, mutta silloin oli. Olin niin pieni, että selästä lentäminenkään ei sattunut kovin paljon.”.Lapissa pihaan piti hankkia heti oma hevonen, koska lähistöllä ei ollut ratsastuskouluja tai muita talleja. Ensimmäinen hevonen oli suomenhevoskasvattaja Kari-Markku Karjalaiselta ostettu nuori suomenhevosravuri, jonka raviura oli jäänyt lyhyeksi..Myöhemmin Myllykangas haki myös Ypäjän Hevosopistoon opiskelemaan, ja olisi saanutkin paikan, mutta valitsi lopulta biologian opinnot..”Nyt olen tyytyväinen, etten päätynyt mihinkään muihin maailmoihin. Olen saanut rakentaa tämän oman maailmani.”.Vaelluksia ja mustangiklinikoitaTyökseen Myllykangas ja Schwarz kouluttavat hevosia, joiden kanssa muut eivät pärjää. He ovat kiertäneet kouluttamassa ympäri Suomea ja Eurooppaa, ja pitävät tilallaan yleisölle avoimia koulutustapahtumia..Jonkin verran he järjestävät myös ratsastusvaelluksia, mutta nykyään koulutustapahtumat eli mustangiklinikat ovat pääelinkeino. ”Haluamme opettaa ihmisiä ymmärtämään hevosta.”.Asiakkaat ovat klinikoilla yleensä katsojan roolissa, mutta pidempään käyneet pääsevät myös itse työskentelemään hevosten kanssa. Asiakkaissa on paljon muun muassa ratsastuskoulun pitäjiä ja hevoskasvattajia, Myllykangas kertoo..Pääasiassa koirien parissa toimineella Schwarzilla ei ole minkäänlaista hevostaustaa, mutta Myllykankaan mukaan tällä on luontainen kyky ymmärtää eläimiä..”Hän on pystynyt kouluttamaan hevosia, joiden kanssa ammattikouluttajat eivät ole pärjänneet.”.Myllykangas kertoo, että moni koulutukseen hevosensa tuova omistaja toivoo, että hevonen toimisi kaikissa tilanteissa kaikkien kanssa. Siihen hän vastaa, ettei se ole heidän koulutuksissaan tavoitteena..”Me koulutamme hevoset luottamaan sellaiseen ihmiseen, joka ymmärtää hevosta.”.Mustangeista ylitarjontaaViitisen vuotta sitten Myllykangas alkoi perehtymään Yhdysvaltojen mustangitilanteeseen. Tilanne on sanalla sanoen vaikea, sillä hevosia on yksinkertaisesti liikaa..Myllykangas halusi auttaa hevosia. Pyörä lähti pyörimään, kun hän sai puhelun eräältä amerikkalaiselta mustanginomistajalta, joka kertoi, miten mustangien ostaminen käytännössä tapahtuu. .Yhdysvalloissa valtion mailla eläviä mustangeja pyydystetään ja välitetään ostajille valtion ohjelman kautta..Samalla valtio valvoo, minkälaisiin oloihin mustangeja lähetetään. Pitopaikan täytyy täyttää tietyt vaatimukset ja uudella omistajalla on oltava riittävästi kokemusta. Edellytyksenä on myös, että kiinniotetut hevoset totutetaan kuukauden karanteenin aikana käsittelyyn, jotta ne voidaan kuljettaa turvallisesti..Käytännössä näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Myös yksittäiset kouluttajat myyvät hevosia eteenpäin, jolloin valvominen on vaikeampaa..”Ja koska hevosia on niin paljon, kouluttajat eivät välttämättä ehdi käydä kuukauden karanteenin aikana kaikkia läpi”, Myllykangas sanoo..Osa hänelle tulleista mustangeista on ollut sellaisia, ettei niihin ole pystynyt koskemaan aluksi ollenkaan. .Kuljetukset on Myllykankaan mukaan organisoitu kuitenkin niin hyvin, että käsittelyyn tottumattomatkin hevoset on aina saatu perille turvallisesti. ”Ne menevät ja tekevät kyllä, koska ovat tottuneet liikkumaan laumassa.”.Vaaratilanteita heillä ei ole ikinä ollut, Myllykangas vakuuttaa. Hänen mukaansa tavallisten hevosten, ei-mustangien, kanssa hankaluuksia on enemmän..Mustangit ovat oppineet, että luonnossa virheet ovat usein kohtalokkaita, Myllykangas selittää. Ihmisten kasvattamat hevoset sen sijaan tottuvat siihen, ettei virheistä välttämättä seuraa mitään pahaa. ”Tavallisten hevosten kuljettaminen voi aiheuttaa vaaratilanteita, mutta villit mustangit ovat niin järkeviä, koska luonto on opettanut ne.”.”Niiden tasapaino on aivan erilainen. Ne ovat paljon tarkempia kaikessa.”.Valtion mailla elää niin kutsuttuja BLM (Bureau of Land Management) mustangeja. Ne ovat periaatteessa sekarotuisia hevosia, koska niiden kantavanhemmat voivat olla mitä vain lusitanoista shetlanninponeihin, Myllykangas selittää..”Niille tehdään paljon geenitestejä.”.Espanjalaisten valloittajien hevosista polveutuneiden mustangien, eli monien mielestä aitojen mustangien, kantavanhemmat ovat puolestaan pääasiassa lusitanoja ja andalusialaisia..Kigermustangit ovat espanjalaishevosista polveutuneita hevosia, jotka on nimetty samannimisen alueen mukaan. Kigereita jalostetaan paljon muun muassa Saksassa, ja myös Suomen Hippos tunnistaa rodun. Hippoksen Heppa-järjestelmästä löytyy tällä hetkellä 17 kigermustangia..Myllykankaalla on omistuksessaan sekä BLM mustangeja että kigereita. Niiden lisäksi tilalla on yksi Arizonan intiaanireservaatista tuotu mustangi, joka on myös puhdasta espanjalaista perimää..Yhdysvalloissa kiinniotetut mustangiorit ruunataan heti, jotta kanta ei pääse kasvamaan entisestään. Saksasta Myllykangas onnistui kuitenkin hankkimaan jalostuskäyttöön kigermustangiorin..Viimekesäisillä varsoilla on jo uudet omistajat. Niiden lisäksi tilalta on myyty eteenpäin pari aikuista Euroopassa syntynyttä mustangia. ”He eivät enää tarvinneet meitä”, Myllykangas selittää. Hevosia ei luovuteta ihan kenelle tahansa, ja villinä syntyneitä ei myydä kenellekään..Hevoskaupalla pariskunta hankkii lisärahoitusta uusien villinä syntyneiden mustangien hankkimiseen..Yksi Yhdysvalloista tuotu mustangi maksaa kuljetuksineen Myllykosken mukaan aina vähintään 10 000 euroa..Hintaan vaikuttaa muun muassa väri, mikä tuntuu ensin hassulta, mutta ei tarkemmin ajateltuna ole kovin yllättävää. Eksoottinen hevonen halutaan eksoottisessa värissä. ”Kirjavat ovat vähän kalliimpia.”.Myllykangas toteaa, että heidän tapauksessaan rahoituksen järjestäminen on kaikkein vaikein osuus..”Esimerkiksi Saksassa vaikeinta on usein löytää luonnollinen elinympäristö, jossa mustangit viihtyisivät ja pysyisivät terveinä. Meillä täällä erämaan laidalla on niin rauhallista, että eläimet ovat aina viihtyneet hyvin.”.Kerran Myllykangas ja Schwarz järjestivät mustangin ostamista varten joukkorahoituskampanjan, mutta se ei varsinaisesti ollut menestys..”Olen itse ihan kauhean huono keräämään rahaa. Se ei toiminut meillä yhtään”, Myllykangas myöntää..Tilalla on nyt yhteensä 12 aikuista mustangia ja kaksi tämän kesän varsaa. Osa on Euroopasta tuotuja ihmisten kasvattamia hevosia, mutta seitsemän hevosista on elänyt Yhdysvalloissa villinä. ”Kaikki hevoset ovat kiehtovia ja upeita, mutta villiydessä eläneet ovat meidän mielestämme kaikkein kiinnostavimpia.”.Pienin askelinTullessaan mustangit ovat arkoja, mutta Myllykankaan mukaan ne eivät ole varsinaisesti oppineet pelkäämään ihmistä. ”Luonnon eläimet luottavat elämään. Ihmisen tehtävä on esitellä itsensä luotettavana.”.Kun uusi mustangi otetaan ulos kuljetusautosta, se päästetään aina hetkeksi pyöröaitaukseen. Siellä se piehtaroi ja pukittelee aikansa, ja rauhoittuu sitten..”Villiydestä tulleet ovat täynnä puhdasta voimaa ja energiaa. Ne eivät ole väsyneitä tai juokse peloissaan, vaan ainoastaan riemusta”, Myllykangas kuvailee..Osa mustangeista on tullut Suomeen vuoden ikäisinä varsoina. Niiden kanssa toimiminen on Myllykankaan mukaan kaikkein helpointa..”Niillä on automaattinen halu tehdä sitä mitä muutkin, ja ne lähtevät mielellään tekemään yhteistyötä. Vanhempien kanssa huomion ja kiinnostuksen herättäminen voi olla vaikeampaa.”. Yleisesti ottaen Myllykangas pitää mustangien kanssa työskentelyä varsin yksinkertaisena. "Ne ovat todella selkeitä hevosen kielessä, koska niille ei ole koskaan puhuttu mitään muuta. Niiden kanssa ei ole tehty virheitä.".Olennaista Myllykankaan mielestä on se, että ihminen opettelee ymmärtämään hevosen jatkuvaa, monivivahteista puhetta..”Jos ihminen ei ymmärrä hevosen kieltä, hevonen luulee, että jätämme tahallaan reagoimatta. Ne ajattelevat, että ahaa, tämä on lauman käyttäytymismalli, ja sitten voi tulla vaikeuksia.”.Ne ovat todella selkeitä hevosen kielessä, koska niille ei ole koskaan puhuttu mitään muuta. Niiden kanssa ei ole tehty virheitä..Työskentely uuden mustangin kanssa aloitetaan aina pyöröaitauksessa..Kouluttaminen etenee tavallisesti niin, että ensin Myllykangas odottaa, että hevonen tulee oma-aloitteisesti koskemaan häntä. Paine pidetään maltillisena, jottei hevonen koe tarvetta paeta tai vaihtoehtoisesti taistella vastaan, kun pakeneminen onnistu..”Kun lähestyn hevosta ja se katsahtaa minuun päin, otan heti askeleen taaksepäin, eli poistan paineen”, Myllykangas selittää..Koulutuksessa edetään pienin askelin, mutta askelia otetaan päivässä paljon. Aluksi uuden hevosen kanssa tehdään pyöröaitauksessa vähintään kolme koulutussessiota päivittäin, jossa sitä totutetaan kosketukseen asteittain..Myllykankaan mukaan etenkin nuorten hevosten kanssa edistys on nopeaa. ”Kaviot pystyy vuolemaan jo parissa päivässä.”.Yksinkertaistettuna hevosen kanssa pyritään siihen, että se pystyy lepäämään ihmisen lähellä..”Heti alkuun emme ikinä tee hevosen kanssa mitään, vaan haemme vain sen tilanteen, että se voi levätä seurassamme. Tavoitteena on, että ihminen on niin turvallinen, että sen seurassa kannattaa olla.”.Myllykangas puhuu paljon lepäämisestä. Hän ei tarkoita sillä pelkästään sitä, että hevonen kirjaimellisesti nukkuu, vaan kyse on myös tilasta, jossa hevonen pystyy lepuuttamaan mieltään..”Hevonen voi esimerkiksi rennosti laukatessaan tuntea lepäävänsä.”.Mustangeilla ei käytetä kuolaimia, vaan niillä ratsastetaan pitkin ohjin sidepull-suitsilla, tai sitten kokonaan ilman..Satulaa Myllykangas ei itse koskaan käytä, koska vanhan polvivamman takia hänen toinen jalkansa ei oikein taivu jalustimeen. Satulan virkaa toimittaa talja..Myllykangas omaksui varusteitta ratsastamisen jo lapsena. Hän kertoo joskus laukanneensa naapuriin ilman satulaa ja suitsia paimentamaan äidin karanneet lampaat kotiin. ”Hevonen tulkitsee ohjeita kiltisti, kun sille annetaan siihen mahdollisuus.”.Mustangit kyllä totutetaan satulaan, ja asiakkaat saavat halutessaan käyttää vaelluksilla satulaa, Myllykangas sanoo. .”Hevoselle sillä ei ole merkittävää eroa, vaikka eivät ne tietenkään silloin ihan kaikkea tunne, mitä ratsastaja sanoo.”.Mustangit ovat verrattain pienikokoisia. Myllykankaan isoimmat ovat säkäkorkeudeltaan noin 155-senttisiä, pienimmät hieman päälle 140. Rakenteeltaan ne ovat kuitenkin varsin vankkoja, ja sopivat Myllykankaan mukaan isompien miestenkin ratsuiksi..Erämaahan tehtyjäSitkeät mustangit ovat sopeutuneet Lapin erämaaoloihin ilmeisen hyvin. Niiden kaviot ovat terästä, Myllykangas kuvailee, eivätkä ne pelkää kylmää. Hevoset kasvattavat talvisin niin tiiviin ja paksun karvan, että selviävät pihatoissaan 35 asteen pakkasillakin. Kovilla pakkasilla heinän määrää vain lisätään..”Kylmyyttä ne eivät pakene sisään koskaan, sadetta toisinaan”, Myllykangas sanoo..Ainoastaan Arizonasta sydäntalvella tuotu mustangi asui aluksi pahimpien pakkasjaksojen yli kamiinalla lämmitetyssä tallissa. Arizonan keskilämpötila lähentelee talvikuukausinakin kymmentä plusastetta..Myllykangas syöttää hevosilleen kuivan heinän lisäksi alfalfaa, johon kivennäiset ja vitamiinit sekoitetaan. Pitkien vaellusten jälkeen hevoset saavat tarvittaessa lisäenergiaa myslistä..Mustangit ovat Myllykankaan mukaan tehokkaita rehunkäyttäjiä, eivätkä ne ole edes erityisen kiinnostuneita ruoasta. Jos heinä on mustangien mielestä vääränlaista, ne jättävät syömättä. Ruoka on niille toissijaista..”Luonnossa ruokaa voi olla niukasti, mutta sitä on silti yleensä aina tarjolla. Ruoka ei ole mustangeille lainkaan niin tärkeää kuin turvallisuus ja sosiaalisuus. Ne eivät ole oppineet ahmimaan tylsyyttään, koska niillä ei ole koskaan ollut tylsää”, Myllykangas sanoo..”Mustangeja ei ikinä tarvitse huudella heiniltä. He tulevat aina heti itse ihmistä vastaan kyselemään, että mitä kivaa tänään tehtäisiin.”.Ihannoitu mutta ongelmallinenVuonna 1971 Yhdysvaltain kongressissa hyväksyttiin laki, jonka mukaan valtion mailla villinä eläviä hevosia ja aaseja on suojeltava. Ne nähtiin symbolisina ja luonnon monimuotoisuutta lisäävinä eläiminä, ja niiden määrä oli uhkaavasti vähentynyt. Historiallisten villihevosten pelättiin häviävän lopulta kokonaan.Villihevonen keskellä moottoritietä ei ole harvinainen näky.1971 villihevosia ja -aaseja arvioitiin olevan noin 25 000. Nyt luku on noin 82 000, kerrotaan Yhdysvaltain maanhallintavirastosta (BLM).Määrä on räjähtänyt, ja se aiheuttaa lieveilmiöitä. Ruokaa ja vettä ei riitä kaikille, ja monien hevosten ja aasien arvioidaan kärsivän aliravitsemuksesta. Nälkäiset eläimet aiheuttavat ongelmia, kun ne tulevat etsimään ruokaa ihmisasutusten läheisyydestä. Villihevonen keskellä moottoritietä ei ole harvinainen näky.BLM arvioi, että mikäli lisääntymistä ei rajoiteta, laumojen koko voi neljän vuoden aikana peräti tuplaantua..Kannan kontrolloimiseksi hevosia ja aaseja otetaan kiinni, koulutetaan ja myydään. Lisäksi niitä ohjataan valtion mailta yksityisomisteisille laitumille, missä ne jatkavat elämistä villinä. Monet tilojen omistajat järjestävät yleisölle avoimia kierroksia, joissa ihmiset pääsevät tutustumaan villihevosiin.Kiinniotetut mustangit on mahdollista rekisteröidä vuonna 1986 perustetun Pohjois-Amerikan mustangiyhdistyksen rekisteriin (NAMAR). Yhdistyksen yhteyshenkilö Ellen Nelson kertoo, että rekisteröiminen on toivottavaa, mutta ei pakollista. Rekisteröidyn hevosen kuljettaminen ulos maasta on Nelsonin mukaan helpompaa.Kaikki valtion mailla elävät niin kutsutut BLM mustangit sekä niiden jälkeläiset kelpaavat rekisteriin.BLM mustangit ovat tavallisesti monen eri rodun yhdistelmiä, ja niitä voi verrata esimerkiksi Helsingin lemmikkikaneista polveutuviin citykaneihin. ”Vuosien ajan tilalliset ovat päästäneet kesyhevosiaan vapaiksi, ja ne ovat lopulta risteytyneet villihevosten kanssa”, Nelson selittää.

"Luonto on opettanut ne” – Tinja Myllykangas kasvattaa ja kouluttaa mustangeja Lapissa

Aiheeseen liittyvää