Tom Gordin: "Jos kaikki se energia, mikä pistettiin mun vastustamiseen, olisi suunnattu perusratsastuksen edistämiseen, Suomessa ratsastettaisiin hyvin!"

Ok. Käy", vastaa Tom Gordin haastattelupyyntöön, eikä ihmettele lainkaan, että on jo ilta."Luottamustehtävissä ei ole kellonaikoja. Sä olet aina käytettävissä", hän sanoo. Ei niin nokonuukaa, ettei hän ei enää edes ole luottamustehtävässä. Tapaamme lähellä hänen kotiaan Etelä-Helsingissä, Café Ursulassa, sillä Karuselli on kiinni. On vuoden pimein päivä, vieressä lainehtii Itämeri kuin jokin musta aukko. "Otetaanko kuva tossa jouluvalojen alla", hän ehdottaa, räntäsateensekaisen tihkun korostaessa synkkyyttä, kuvaajan harmitellessa kameraa, joka ei tahdo pystyä tarkentamaan kohteeseen.Tästä päästäänkin aasinsiltaa kysymykseen: Ovatko mietteet nyt synkät, kun sait lähteä HUJO:sta?"No ei todellakaan. Itsehän mä valitsin lähteä", hän vastaa ja hymähtää. Ehkä aavistuksen happamasti kuitenkin. "Ei, ei ollenkaan happamasti."Gordin ei selvästikään halua myötätuntoa. Hän haluaa, että tulee selväksi, että hän lähti luottamustehtävästä, koska jatkaminen ei ollut enää mahdollista. Kun Gordin sanoo, että "tämänkaltaisen HUJO:n kanssa hän ei halua toimia", hän täsmentää sen tarkoittavan, että nykyhallinnon vallitessa Gordinia ei SRL:n luottamustehtävissä näe. Tässä herää tietenkin kysymys siitä, miksi nämä ulostulot mediassa. Eikö riitä, että lähdit?"Miksikö? Siksi, että niin kuin politiikassakin, ellei ole aktiivinen sen suhteen minkälaisessa yhteiskunnassa elää, saa syyttää itseään", Gordin vastaa. Tom Gordinin elämä on ollut urheilujohtamista tavalla tai toisella. Kuten hän itse määrittelee, ratsastus on ollut elämä, koko elämä. Nyt hän on huolissaan suomalaisesta ratsastusurheilusta. Gordinille Los Angeles on elämää suurempi tavoite. Nyt hän näkee, että Suomen Ratsastajainliitto on ottanut viime vuosien aikana askeleita väärään suuntaan.Sen lisäksi, että hän kantaa huolta aistimastaan avoimuuden puutteesta lajiliitossa, hän katsoo lukuja. Ne ovat yhtä mustia kuin tämä vuoden lyhyin päivä. "Ne ovat olleet pitkään laskusuuntaisia. Liitto ei voi jatkaa näin. Jossain vaiheessa on katsottava peiliin ja kysyttävä: Mitä me ollaan saatu aikaan? Mitä muuta, kuin että kaikki mahdolliset tunnusluvut osoittavat alaspäin?" Suomen Ratsastajainliitto on menettänyt asemiaan, jäsenkato on olemassa oleva fakta. Gordin haluaisi, että suomalaista ratsastuksen järjestötoimintaa arvioitaisiin. Tarvittaessa kovalla kädellä. "Sisäiset muutokset tapahtuvat pienen ja vähän suuremmankin kivun kautta. Niihin ei pysty organisaation sisäpuolelta käsin. Olympiakomiteassa opetusministeriö otti lopulta ohjat käsiinsä, ja se oli hyvä.""Katso mitä olympiakomiteassa lopulta tapahtui. Fyiiit! Siellä vaihdettiin kaikki, hallituksesta ja huippu-urheilun johdosta lähtien", hän sanoo, viheltää paljon puhuvasti ja heilauttaa kädellään jonnekin takavasemmalle.Hän sanoo myös, että urheilujärjestössä luottamustehtävä tai työpaikka ei voi olla eläkevirka, joka on ja pysyy, vaikka ei saada aikaan toivottua tulosta. Tämä koskee hänen mukaansa kaikkia mukanaolijoita. Kaikkien on muistettava, miksi järjestötyötä tehdään. Että jos kansainvälinen korkeimman tason tuomari tulee Suomeen, arvostelee GP-luokan ja toteaa, että perusratsastustaito ei ole riittävä, asiaan on suhtauduttava riittävällä nöyryydellä ja vakavuudella. Maajoukkuevalmentajien kohdalla Gordin katsoi tuloksia Euroopan mestaruustasolla. "Tulokset eivät riittäneet, ei se sen kummallisempaa ole. Asiaan vaikutti se, kuinka kauan henkilö oli jo ollut tehtävässä, tulostaso sekä kansainvälinen tietotaitotaso. Osan niistä ihmisistä, jotka menivät vaihtoon, mä olen itse aikoinani niihin tehtäviin ollut pestaamassa, osana silloista HUJO:a"Gordin tunnustautuu huippu-urheilumieheksi. Kyllä hän tiedostaa, että kaikkien SRL:n jäsenten mielestä huippu-urheilua ei välttämättä edes tarvita. Gordin puolestaan edustaa heitä, joiden mielestä huippu-urheilu on lajin hengissä säilymisen elinehto, joka ainoana tuo sille sellaista näkyvyyttä, mikä saattaa kiinnostaa tavallista kansalaista, mediaa ja sponsoreita. Toki vasta siinä vaiheessa, kun aletaan kamppailla arvokisamitaleista, mielellään olympiamitaleista."Ja se oli mun tehtävä HUJO:n puheenjohtajana. Muut hoitavat muita hommia."HUJO on hänen oma luomuksensa vuodelta 2012, johon on otettu mallia Keski-Euroopan suurista ratsastusurheilumaista.Toimintamallin piti hänen mukaansa olla se, että HUJO linjaa ja päättää asioita, jotka urheilujohtaja porukoineen sitten toimeenpanee nopeasti ja tehokkaasti. Mutta ajauduttiinkin "klassiseen urheijärjestön valtataisteluun", kuten Gordin viime torstain haastattelussaan totesi. "Maailman taso karkaa vuosi vuodelta kauemmas, jos verrataan siihen urheiluun, mitä meidän rajojemme sisäpuolella tehdään. Tämä ei muutu, jos jatketaan tehden samoja asioita kuin tähänkin asti."Gordinia harmittaa sellaiset toteamukset kuin "Tomi on estemies, ei se kouluratsastuksesta mitään ymmärrä". "Ei mun tarvinnutkaan tietää miten piaffia ratsastetaan, vaan mun piti pystyä hahmottamaan, miten organisaatioon saadaan enemmän kansainvälistä tietotaitoa. Jos on osaavat porukat oikeilla paikoilla, väkisinkin tekemisen taso nousee. Puheenjohtajuus onkin pitkälti sitä, hyvän organisaation rakentamista ja ihmisjohtajuutta."Hän väittää, ettei itse kaipaa valtaa, ja toteaa sitäpaitsi, että vaikutusvalta on tärkeämpää. "Ja näiden kahden välillä on iso ero. HUJO:n johtajuus ilman vaikutusvaltaa olisi rampa ankka", hän muotoilee. Gordin on yksi Suomen kansainvälisesti verkostoituneimmista ja kokeneimmista ratsastusvaikuttajista.Hänen kuitenkin annettiin lähteä. Keskusteluhalukkuuden ilmaiseminen viime torstaina klo 14 mennessä olisi voinut saada sinut pyörtämään eropäätöksen, eikö? "Toki. Mähän todellakin kirjoitin, että en halua tuhlata aikaani sellaisessa HUJO:ssa miksi se oli kesän ja syksyn aikana muuttunut."Millaisessa, siis?"Sellaisessa, jossa toiminta on liian epämääräistä. Jossa pöytäkirjat ovat karsittuja eivätkä kuvasta käytyjä keskusteluja. Yleisellä tasolla toimintaa leimaa, että asioista ei keskustella avoimesti ja hyvässä hengessä. Asioista ei keskusteltu ollenkaan silloin, kun minä olin mukana ja tämä tilanne syksyn aikana korostui."Korostunut hiljaisuuden kulttuuri leimasi myös niitä hallituksen kokouksia, joissa Gordin oli esittelemässä asioita. Häntä jäi häiritsemään puhumattomuus, sillä se ei ole hyvä merkki: "Hyvin vähän keskustelua, jos ollenkaan."Itsensä hän kuvailee puheliaaksi henkilöksi, joka lisäksi haluaa dokumentoida kaiken. Kuten hän on myös tehnyt. Kaikki on ylhäällä. "Asiat on kirjoitettava ylös koska mä voin jäädä vaikka bussin alle.""Ja itse asiassa jäinkin", hän huomauttaa sarkastisesti.Bussin alle jäämisellä Gordin, puhelias ja vilkas ihminen, kuvailee sitä, miten hän törmäsi jonkinlaiseen mykkään, vihamieliseltä vaikuttavaan, jähmeään vastarintaan liiton puolelta. Omien sanojensa mukaan hän yritti auttaa. Kun hän huomasi uupumisen merkkejä, hän riensi apuun. Henkilölle, joka kertoi, että jonossa on 100 sähköpostia, joihin hän ei ole ehtinyt edes avata, hän tarjosi apua, mutta sai sen jälkeen kuulla sekaantuneensa hänen tehtäviinsä. Kyllä hän senkin huomasi, että ihmisiä on tekemässä työtä, joka uuvuttaa heidät. Syksyllä Gordinille alkoi ilmetä, että hallituksen puheenjohtajan johdolla tai ainakin hänen suostumuksellaan, tehtiin myös päällekkäistä työtä. Vielä tässä kuussa HUJO:lle kuuluvasta asiasta keskusteltiin hallituksen kokouksessa, yksilöimättä kuitenkaan tarkemmin, mistä oli kyse. Tällainen "ohituskaista" ärsytti Gordinia suuresti. Maajoukkuevalmentaja-asiassa Gordin kertoo ajautuneensa täydelliseen umpikujaan lajiliiton johdon kanssa jo alkukesällä. "Lopulta oli vaan todettava, että mä en pääse eteenpäin." Kun hän sanoo: "Jos kaikki se energia, mikä pistettiin mun vastustamiseen, olisi suunnattu perusratsastuksen edistämiseen, Suomessa ratsastettaisiin hyvin!", hän viittaa keväällä tapahtuneeseen "Peter Holler -gateen", jossa saksalainen neljän tähden kansainvälinen koulutuomari tyrmistyi Ypäjän kisoissa näkemästään ratsastuksen tasosta GP-luokassa ja sanoi sen ääneen. Tämä järkytti lajiliiton johtoa, mutta ei sillä tavalla miten Gordinin mielestä olisi pitänyt. Hän ei pitänyt siitä, mitä reaktioista henki: että alettiin puolustella omaa toimintaa ja etsiä keinoja ampua viestintuoja. Mutta aivan erityisesti välit kylmenivät Gordinin mukaan kesäkuun lopusta alkaen, kun käytiin keskustelu maajoukkuevalmentajista. Yhtäkkiä hänen mukaansa ei enää puhuttukaan pätevyydestä ja tuloksista, vaan oli kyse henkilökohtaisista ihmissuhteista. "Täytyy pitää kristallinkirkkaana se, että me tehdään tätä ratsastajille, ei meidän omalle egolle." Meritokratia Gordin on ihminen, joka sanoo kannattavansa järjestödemokratian lisäksi eräänlaista meritokratiaa ja vastustavansa sitä, että urheilun johtopaikkoja pedataan kavereille.Onhan sinua itseäsikin vuosien saatossa syytetty hyvä veli -toiminnasta."Jaa. Mä olen kuitenkin tosiasiassa aina mennyt meriitit edellä", Gordin sanoo, ja huomauttaa, että hänen lähimpiin ystäviinsä kuuluvat Kenneth Wrede ja Tom Biaudet, eikä kumpikaan ole ollut lajiliiton luottamus- tahi muissa tehtävissä. Entä Fred Sundwallin palkkaaminen pääsihteeriksi aikoinaan? "Fredi oli teiniajan kavereita, emme olleet missään tekemisissä vuosikymmeniin. Liiton silloiseksi toiminnanjohtajaksi hänet pestattiin normaalin rekryprosessin kautta. Meriitit edellä. Ei teiniajan kaveruuden takia vaan siitä huolimatta." Kuin omat taskutKun Gordin puhuu liitosta, hän tietää mistä puhuu, sillä SRL on hänelle yhtä tuttu kuin hänen omat taskunsa. "Mä olen ollut SRL:ssä elämäni aikana melkein joka tehtävässä, Meukkana, Juttana ja Akina", hän nauraa, ja viittaa istuvaan puheenjohtaja Manniseen, urheilujohtaja Koivulaan ja aiempaan urheilujohtaja Ylänteeseen. SRL:ssä luottamustehtävissä voi olla pitkään, uusien sääntöjen mukaan kolme kolmen vuoden kautta peräkkäin, jonka jälkeen voi jatkaa pidettyään vuoden tauon. "Kun ensi syksynä on jälleen puheenjohtajavaalit, ne tarjoavat jäsenistölle demokraattisen mahdollisuuden uuteen johtajuuteen", Gordin huomauttaa. LoppuelämäMiten 75-vuotiaan elämä tästä eteenpäin tulee sujumaan? "Ei mulla ainakaan vielä ole vieroitusoireita", hän naurahtaa.Eli mitä teet kaikella tällä vapautuneella ajalla?"En tiedä vielä. Tämä on niin uutta."Ja jatkaa: "Mä voin olla vapaa-ajattelija ja esittää pohdintoja somessa eri yhteyksissä, myös vaikka ei kysyttäisikään."Gordin mainitsee roolinsa Horse Show'n siirtymisessä Messukeskukseen, jossa tehtävässä on lupautunut olemaan vuoden 2027 kevääseen asti. Tätä hän pitää tällä hetkellä päätehtävänään. "Lisäksi on muutama kansainvälinen luottamustehtävä, kuten Jumping Organizersin varapuheenjohtajuus ja on kysytty mentori- ja managerihommiin ratsastajille ulkomaillekin", hän lisää hetken päästä. Hän kertoo alkaneensa pelata tennistä tavoitteellisesti ammattilaisen, George Benisanin pro-tunneilla.Entä ratsastaminen? Olithan aikoinasi vähintään SM-tason haka siinäkin. "Siihen en yksinkertaisesti pysty. Istuin kesällä yhden hevosen selässä ja lonkkanivel kipeytyi välittömästi jo pelkästä istumisesta."Gordin sanoo, että vaikka lopussa tulikin härdelli, aika HUJO:ssa, etenkin ensimmäinen puolikas, oli oikeinkin kiinnostava rupeama. Eläkeläistä hänestä ei oikein millään saa."Kyllä mä jotain kivaa keksin.". Kommentti: MediastaGordin sanoo pitävänsä mediasuhteita ratkaisevan tärkeinä ja kertoo ymmärtäneensä uransa aikana, että tasapaino yhteiskunnassa rakentuu niin, että media tekee oman tehtävänsä ja haastateltavat huolehtivat omista asioistaan, puuttumatta median työskentelytapoihin. Välillä tulee hankauksia, mutta lopputulos on hyödyllinen. Tämä pätee suurissa ja pienemmissä asiayhteyksissä. "Kyllähän mäkin joskus kauan sitten takavuosina yritin vaikuttaa mediaan, mutta huomasin, ettei sellainen onnistu, eikä pidäkään", hän naurahtaa.Hän sanoi SRL:lle aloittaessaan HUJO:ssa, että aikoo jatkaa hyviä mediasuhteita, joiden rakentamisessa on kulunut yksi elämä.Journalistina on sanottava, että Gordinin kanssa asioiminen on helppoa siksi, että hän ymmärtää perusmekanismin ja suhtautuu asioihin asioina. "Pidän SRL:n tämänhetkisiä mediapolitiikkaa todella omituisena. Siellä on paljon herkkähipiäistä porukkaa, jotka eivät ymmärrä journalismin perusasioita, jos eivät tajua sitä, että journalistit eivät ole laji-ihmisiä."

Tom Gordin: "Jos kaikki se energia, mikä pistettiin mun vastustamiseen, olisi suunnattu perusratsastuksen edistämiseen, Suomessa ratsastettaisiin hyvin!"

Aiheeseen liittyvää