Tyttärensä tukena läpi uran – "En mä ole mieltänyt olevani huippu-urheilijan äiti!"

Emma Kanerva on eräs Suomen kaikkien aikojen menestyneimpiä kilparatsastajia, joka muutaman viikon päästä ratsastaa Pariisissa olympialaisten kouluratsastusareenalla. Hän on kokenut arvokisaratsastaja, joka on edustanut Suomea jo Lontoon olympialaisissa sekä MM- ja useissa EM-kisoissa.Mutta miten Mikkelissä syntynyt tyttö päätyi huippuratsastajaksi? Kysytäänpä Emman äidiltä Pirkko Kanervalta, joka asuu miehineen Hyvinkäällä.”Mehän ollaan uusioperhe, kun mentiin naimisiin, mulla oli jo Tiia ja miehelläni Kalevilla kaksi tyttöä. Sitten jotenkin vaan tuntui siltä, että yhteinen lapsi vielä, vaikka mä olin jo 38-vuotias”, kertoo Emma Kanervan erittäin nuorekas äiti.”Emma oli alusta asti todella helppo lapsi. Sisua hänellä kyllä oli ja on, se on minulta perittyä. Isältään hän on perinyt rauhallisuuden ja hyvät kisahermot, Kalevihan oli aikoinaan myös kilpaurheilija.”.Emma päätyi mukaan talleille, kun äiti vei vanhempaa tytärtään Tiiaa ratsastamaan ratsastuskouluun.”Emma oli aina mukana jo tosi pienestä. Hän on aina ollut todella eläinrakas, meillä oli kaloja ja undulaatteja ja kaneja. Koiraa en suostunut ostamaan. Ja heti kun Emma ansaitsi omaa rahaa, hän osti koiran. Koira hänellä on nytkin, border collie Benny. Mutta hevoset olivat hänelle aina se ykkösjuttu, kaikki lahjatoiveetkin liittyivät tosi pienestä pitäen hevosiin, oli Barbie-hevosta ja My Little Ponya ja vaikka mitä. Emma harrasti myös uintia, oli lahjakas siinä, kävi valmennuksessakin. Mutta sitten hevoset ja talli vaan veivät kaiken ajan.”Emmalla ei ollut omaa hevosta?”No ei meillä ollut sellaiseen rahaa. Hän kävi tunneilla, auttoi tallilla, talutti pikkuratsastajia ja sai siitä korvaukseksi ratsastaa. Ja ilmeisesti osasi jotain koska Riitta Holopainen antoi Emman ratsastaa omiakin hevosiaan. Sitten Riitta sanoi meille, että meidän pitäisi liisata Fatuhiva-poni, jolla Emma oli jo kilpaillut, hyppäsi esteitäkin mutta kouluratsastus sitten kiinnosti enemmän. Kyllä mietittiin sitä pitkään Kalevin kanssa. Mutta sitten lähdettiin siihen ja Emmahan pärjäsi sillä tosi hyvin, menestyi PM-kisoissakin.”.Ponivuodet menivät ohi ja oli aika siirtyä hevosiin, jos aikoi jatkaa lajin parissa.”Riitta sanoi meille, että nyt tyttö kyllä tarvitsee oikean kilpahevosen. Eihän meillä semmoisia rahoja, mutta sanoin Kaleville, että otetaan vaikka pankkilaina, kun Emma nyt kerta kaikkiaan haluaa vain ratsastaa ja kilpailla. Mutta sitten meillä kävi onnenpotku: Riitta Holopainen kysyi ihan ohimennen tuntemaltaan Monica Brotherukselta, että alkaisitteko tukemaan tämmöistä nuorta lahjakasta ratsastajaa? Ja niin saatiin Volanti Emman käyttöön. Sen sanon, että ilman Riittaa ei Emma olisi siinä missä hän nyt on. Ja Brotherukset tukivat Emmaa 15 vuotta! Volantin jälkeen tuli monta Sini-hevosta. Se on heidän taholtaan niin hienoa ja kunnioitettavaa ja harvinaista Suomen ratsastusmaailmassa. Emma on aina ollut todella kiitollinen.”Åtoftens Volantin (May Sherif – Epok) kanssa tuli menestystä ja Emma kirjoitti ylioppilaaksi.”Kysyin silloin Emmalta mitä hän aikoo pyrkiä opiskelemaan. ”En mihinkään, mä haluan kilparatsastajaksi!” vastasi tyttö. No tästä puhuttiin ja pidettiin oikein kokous Brotherusten Erkylässä. Johanna Brotherus (nyk. Johanna Hamro-Drotz) oli ollut Hubertus Schmidtillä ja Ilkka Brotherus kysyi siellä Emmalta, että haluatko lähteä sinne? Emma vastasi heti, että kyllä hän haluaa, vaikka minun mielestä sitä olisi voinut hetken miettiä.”.Emma työskenteli ratsuttajana Hubertus Schmidtin tallissa kymmenen vuotta, ja suoritti sinä aikana myös vaativan saksalaisen Bereiter-tutkinnon.”Emmahan ei osannut yhtään saksaa lähtiessään, mutta opetteli senkin. Hänellä oli pari todella mukavaa poikaystävääkin sinä aikana, mutta Emmalla oli niin paljon töitä, ihan liikaa, ettei parisuhteelle oikein ollut aikaa, kun ratsasti 10 hevosta päivässä ja kisat päälle.”Kymmenessä vuodessa Emma Kanerva koki oppineensa kaiken mitä Schmidtillä voi oppia, ja hän lähti Englantiin Emile Faurien talliin.”Emma oli siellä vuoden. Kaikki ei ehkä ollut ihan odotusten mukaista, ja ylipäätään englantilaiseen kouluratsastusyhteisöön oli ollut kuulemma todella vaikea päästä sisään”, kertoo Pirkko Kanerva..Edessä oli paluu Saksaan ja tunnetun kouluratsastusperheen Böckmannin hevosten ratsuttajaksi. Tallilla piti muutamaa hevostaan myös saksalainen monialayrittäjä Gert Saborowski, joka kohta jo pyysi Emmaa omaan talliinsa ratsuttajaksi.”Siellä Emma on nyt ollut jo muutaman vuoden. Gert haluaa saada hevosiaan arvokisoihin ja Emman kanssa se on helpompaa, Saksassa ratsastajien keskinäinen kilpailu arvokisapaikoista on niin kovaa. Myös Melinda Ignatius on Saborowskin tallilla ja Emma valmentaa häntä jonkun verran, vaikkei valmentaminen ole niin Emman omin juttu, hän haluaa ratsastaa ja kilpailla. Emmalla on myös siinä lähellä viisi omaa ihan nuorta hevosta, hän tietenkin toivoo, että joku niistä osoittautuisi lahjakkaaksi.”.Pirkko painottaa, että Emman onni ja hänen elämänsä tasapaino ovat äidille kaikkein tärkeimmät asiat.”En mä ole mieltänyt olevani huippu-urheilijan äiti! Mä olen ihan tavallinen äiti ja olen tukenut Emmaa niin hyvin kuin olen osannut. En ole koskaan elänyt lasten kautta, ollut vain taustalla tukena. Riitta Holopainenkin sanoi kerran, että me ollaan oltu ihan esimerkillisiä ratsastajan vanhempia, ei olla puututtu mihinkään ja ollaan luotettu koko ajan valmentajaan. Se oli mukava kuulla. Ja nyt kun Emma on jo toista vuotta seurustellut Nils Teufertin kanssa ja he vaikuttavat kovin onnellisilta, en voisi olla tyytyväisempi. He tapasivat Tinderissä ja Nilsillä oli kriteerinä ”ei koiria, ei hevosia”. Mutta kun Nils oli nähnyt Emman, olivat kriteerit hävinneet saman tien, Nils itse kertoi minulle.”.Pirkko Kanerva kertoo, että hän on itsekin ratsastanut: ”Sain alkeiskurssin lahjaksi tytöiltä, kun täytin 70! Olen vähän semmoinen yllytyshullu, halusin näyttää tytöille, että kyllä täältä pesee!” nauraa Pirkko. ”Emman sisko Tiia on myös ratsastanut, ja nyt Tiian tytär kilpailee esteratsastuksessa.”Pirkko tunnustaa, että hän jännittää yhä katsoessaan Emman ratoja, mutta pystyy kuitenkin nykyään jo niitä katsomaan. Hän kertoo myös, miten paljon Emman kilparatsastajan ura on antanut myös heille vanhemmille.”Onhan se avartanut meidän maailmaa ihan hirveästi, on päästy matkoille moniin maihin ja eri kilpailuihin ja tutustuttu uusiin mukaviin ihmisiin. Emma on sisukas ja peräänantamaton, ahkera, tarkka ja kunnianhimoinen, hän on ihan itse tehnyt omat hevosensa ja oman uransa.”Sellaisesta tytöstä äiti voi olla ylpeä.Koska lähdette Pariisiin?”Eikä mitä, me katsotaan kisat telkkarista Emman kotona Stadessa. Meitä tarvitaan hoitamaan Benny-koiraa sillä aikaa, kun Emma on Pariisissa!”Äitiä tarvitaan aina..”Minusta tulee isona Kyra Kyrklund”.”Joanna on aina ollut oman tiensä kulkija"

Tyttärensä tukena läpi uran – "En mä ole mieltänyt olevani huippu-urheilijan äiti!"

Aiheeseen liittyvää