Tuomari Kari Vuorion lempiohjelma on pyhä Yrjö - "Tämän päivän haaste on, että ratsastajat haluavat asioita liian nopeasti"

Kari Vuorio on eräs Suomen pitkäaikaisimmista koulutuomareista, 31 arvosteluvuotta tuli täyteen tänä vuonna, ja GP-tason tuomarinakin on vierähtänyt 16 vuotta. Kouluratsastus ja koulutuomarointi on ollut valokeilassa viime vuosina. ”Arvostelu on aina haasteellista. Mutta pitää muistaa, että kaikki tuomarit toivovat näkevänsä urheilullisia, tyytyväisiä, hyvin treenattuja hevosia. Minä ainakin haluan vaikuttaa siihen, että hevonen voi hyvin radalla, on tyytyväinen ja rento”, Vuorio pohtii. "Kyllä tuomari voi vaikuttaa lajiin, pitää uskaltaa puuttua siihen mitä me nähdään radalla. Tuomarilla pitää olla selvät sävelet, ongelmiin puututaan, oli radalla kuka hyvänsä. Olen joutunut kerran kirjoittamaan loppukommenttiin, että hevonen ei ole luokan vaatimalla tasolla.”Joskus ihmettelyä herättävät suuret erot eri tuomarien arvostelussa. ”Ero syntyy helpostikin, jos tuomarit istuvat eri paikassa, näkevät sen siis eri suunnasta ja liike on vaikka kertaa kaksi. Tällaisessa tilanteessa tuomarit aina keskustelevat luokan jälkeen siitä, mikä on se juurisyy eroihin. Ja yleensä se selviää. Ja erot selvitetään mielellään myös kilpailijalle itselleen, jos hän sitä tietoa kaipaa. Tietenkin tuomarien kesken on joskus myös pieniä painotuseroja”Kari Vuorio painottaa, että tuomari katsoo aina ratsukon kokonaisuutta.”Haluaisin nähdä, että ratsukon molemmilla osapuolilla on hauskaa, että hevonen on huolellisesti rakennettu sille tasolle mitä luokassa vaaditaan, niin että sen on helppo suorittaa vaaditut tehtävät. Suorituksessa pitää olla varmuutta. Tuomari ei halua nähdä pakotettua ja väkinäistä ratsastusta.”Entä siirtyminen luokasta toiseen?”Hyppy helpoista luokista vaativaan vaatii ratsukolta huomattavasti enemmän. Hevosen tulee koota selvästi itsensä, ottaa painoa enemmän takaosalle ja etuosan tulee keventyä. Laukanvaihtojen tulee myös onnistua. Tämä ei synny hetkessä vaan hevosen lihaksistoa täytyy harjoittaa tähän järjestelmällisesti. Tässä valmentajilla on suuri vastuu. Tämän päivän haaste on, että ratsastajat haluavat asioita liian nopeasti. Se ei onnistu hevosten kanssa. Harva on nykyään valmis ja sitoutunut pitkäjänteiseen, systemaattiseen ja suunnitelmalliseen tekemiseen.”Lempiohjelmakin on.”Tykkään eniten Yrjöstä. Siinä on järkevät tehtävät, se on sujuva ohjelma, joka rullaa hyvin eteenpäin. Siinä voi jo vähän aavistella onko hevosesta vielä korkeampiin luokkiin. GP kür taas on haastava arvostella, mutta toisaalta äärimmäisen mielenkiintoinen. Kurissä tuomarin tulee lyhyessä ajassa pystyä arvostelemaan teknisen suorituksen lisäksi myös taiteellinen puoli, se kuinka ohjelman koreografia on rakennettu. Viekö se eteenpäin selkeästi ja mielenkiintoisesti ja käytetäänkö koko areenaa hyväksi. Tukeeko musiikki hevosen liikkumista, pysyykö ratsastaja musiikin tahdissa ja onnistuuko hallittu riskinotto? Tuomarin pitää pystyä hahmottamaan ja arvostelemaan monta asiaa nopeassa tahdissa, siksi tämä onkin ikuista opettelua myös tuomareille.”Onko pitkältä uralta jäänyt mieleen ketään erityistä ratsukkoa?”Kyllähän aina välillä radalle tulee ratsukko, jonka liikkuminen on niin hienoa, että mulle tulee wau-efekti. Viime aikoina olen tykännyt Anna Kärkkäisestä ja Minion Verdestä, Anna on todella hyvä ratsastaja. Ja maailmalta, kyllä se on Henri Ruoste. Hän on onnistunut ja menestynyt niin monella eri ratsastuksen osa-alueella.”. Ensin oli TuomarinkyläMutta mistä ihmeestä kaikki oikein alkoi?”No kun Jose (Jouni Taivaloja) pakotti tuomarikurssille”, nauraa Kari Vuorio. ”Ei hänelle nuori mies sanonut vastaan. Ja kun täytin 40 vuotta, sain GP-tuomarin oikeudet, lopetin tupakanpolton ja ostettiin kesämökki.”Kari Vuorio aloitti ratsastuksen Tapiolan ratsastuskoulussa 13-vuotiaana, siirtyi sitten kaverien kanssa Tuomarinkylän ratsastusopistolle ja osti kaverinsa kanssa yhdessä ensimmäisen oman hevosen No Baboon 16-vuotiaana.”Oli sekin, kun soitin äidille mökille, että olen ostanut puolikkaan hevosen, tarvittas rahaa! Ja sehän oli ori, jossa paljon täykkäriä! Ei todellakaan paras mahdollinen ensihevonen, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti”, hän nauraa. ”Se jouduttiin sitten ruunaamaan, kun se ei pysynyt aidoissa.”Armeijan hän suoritti Niinisalossa eläinlääkintäaliupseerilinjalla. Sen jälkeen toinen hevonen tuli Tanskasta 1992. Se tuli Jouni Taivalojalle mutta Vuorio osti sen itselleen. Juulia Jyläs ratsutti hevosta Tuomarinkylässä, jossa Vuorio oli hetken aikaa myös tallityöntekijänä. Sittemmin hän joutui luopumaan hevosesta.Jouni Taivalojan kuoleman jälkeen Kari Vuorio aloitti työskentelyn Sinikka Taivalojan Hevospuodissa. ”Se oli mielenkiintoista aikaa, tutustuin suureen määrään ratsastajia ja työ oli todella monipuolista. Vuonna 1997 ostin osuuden Eriksnäsissä toimivasta ratsastuskoulusta ja siirryin siis yksityisyrittäjäksi. Pidin paljon tuntejakin ja hoidin yrityksen asioita. Sittemmin myin osuuteni ja siirryin taloushallinnon töihin ja niitä teen yhä tänä päivänäkin.”Milloin olit muuten viimeksi itse hevosen selässä?”Ai kamala! On siitä ainakin viisi vuotta tai enemmänkin…”

Tuomari Kari Vuorion lempiohjelma on pyhä Yrjö - "Tämän päivän haaste on, että ratsastajat haluavat asioita liian nopeasti"

Aiheeseen liittyvää