Tuomarivieras Ranskasta: "Levoton suu kielii selästä, joka ei ole töissä"

Annick Dauban on ranskalainen pitkän linjan koulutuomari, entinen Ranskan koulumaajoukkueen ratsastaja. Hänet oli kutsuttu tuomarintehtäviin Tuomarinkylän Pohjola-osakilpailuun viime viikonloppuna.Dauban on analyyttinen ja tarkkasilmäinen. Kun hän lauantaina arvosteli pikkukierroksen Tuomarinkylässä, hän totesi näkemästään, että luokka oli hyvin "heterokliitti". Eli epätasainen, vaihteleva ja arvaamaton. "Joku ratsukko teki kolme ensimmäistä liikettä superhyvin, ja sen jälkeen tuli romahdus. Joku toinen vaikutti radalle tullessaan vähän raskaalta, ravi oli tavallisenpuoleista, mutta sitten - super laukkaohjelma. Lopputulosta ei voinut yhdenkään ratsukon kohdalla ennustaa!" .Lisää hevosen notkistamista, lisää läpiratsastusta. Selän laittamista töihin.Mitä Dauban suosittelee, jos hevosen suu on levoton?. Yhden selkeän miinuksen Dauban nostaa esiin: Melko paljon levottomia suita hevosilla. Tähän Dauban kehottaa kiinnittämään huomiota, sillä levoton suu kertoo selästä, joka ei ole töissä, ja ratsastuksesta, joka ei ole menossa oikeaan suuntaan. "Jos hevonen ei ole läpiratsastettu, sen selkä ei ole mukana. Ja kun selkä ei ole mukana, se ei myöskään kanna, se näkyy heti hevosen suussa. Toki joillakin hevosilla voi olla vaikea suu luonnostaan, eli se on kitalaesta matala tai jotakin muuta vastaavaa, mutta ne ovat erikoistapauksia.""Arvostelemassani luokassa kyse ei ollut mistään kipukäyttäytymisestä, en tarkoita nyt sitä, vaan kontaktiongelmista. Mutta kontaktiongelmat tiputtavat tuomariprosentit alas."Eli minkä neuvon Dauban antaa?"Lisää hevosen notkistamista, lisää läpiratsastusta. Selän laittamista töihin. Sitä, mitä me Ranskassa kutsumme nimellä "gymnastique".Dauban muistuttaa, että kouluhevosta on ratsastettava oikeaoppisesti. Oikein päin. Niin, että sen ylälinja on pitkä ja pyöreä. Dauban tuntuu ajattelevan, että ranskalainen kouluratsastus on saatu oikealle uralle. Tästä hän kiittelee Ranskan maajoukkueen päävalmentajana kymmenen vuotta ollutta belgialaista Jean Bemelmansia. Bemelmansin kädenjälki näkyy yhä, vaikka hän lopetti tehtävässään kaksi vuotta sitten, ja tällä hetkellä valmentaja on Jean Morel. HistoriaratsastusDaubanilla on ylempi korkeakoulututkinto Sorbonnen yliopistosta Pariisissa ja ranskalainen ratsastuksen historia hyvin hallussa. Kuten Ranskassa on tapana, hän tuntee hyvin klassikkonsa. Dauban on itse myös entinen maajoukkueratsastaja."Ratsastin 1980-luvun lopussa Rubi de la Lande -hevosella (Solvedo xx - Troubadour). Siihen aikaan päävalmentaja oli Christian Carde."Carde puolestaan toimi Cadre Noirin pääratsuttajana vuosina 1991-1999. Tänä päivänä Carde on asemoinut itsensä nykyaikaisen kouluratsastuksen vastapuolelle, koska siitä puuttuu hänen mukaansa oikeaoppisuus ja keveys. Näitä ominaisuuksia löytyisi hänen mukaansa ranskalaisesta koulukunnasta. Ranskalaisen koulukunnan ratsastus, L'equitation de tradition francaise, on nostettu Unescon suojelukohteiden listalle, mutta Daubanin mielestä nykyaikaan kuuluu nykyaikainen urheiluratsastus. Hänelle klassinen kouluratsastus on sitä, minkä määrittelyn löytää kansainvälisistä kouluratsastussäännöistä.Dauban tekee suuren eron "klassisen urheiluratsastuksen" ja vaikkapa Cadre Noirin harjoittaman ratsastuksen välillä, jota hän kutsuu "historialliseksi perinneratsastukseksi". Historia kannattaa hänen mielestään jättää historiaan."Vaikka meillä on tälläkin hetkellä muutamia arvokisaratsastajia, kuten nykyinen pääratsuttaja, ecuyer chef, kenttäkilpailija Thibaut Vallette, jotka tulevat Cadre Noirista, siitä huolimatta voi sanoa, että se tie ei vie kouluareenoille vaan erilaisiin näytöksiin", hän muotoilee. "Urheilu on jäänyt Saumurissa jalkoihin pääratsuttajien riidoissa vuosikymmenten aikana. 1950-luvulta lähtien tiet ovat eriytyneet."Historialla Dauban viittaa kuitenkin erityisesti Francois Baucheriin, jolla on tänä päivänä edelleen kannattajansa. "Koulukunta, jota minä ja Bemelmans edustamme, kiinnittää huomion hevosen selkään. Jos se ei toimi, mikään ei toimi." . Kouluratsastus on kehittynytDaubanin mielestä erilaiset koulukuntariidat niskan asennoista ovat kuitenkin tarpeettomia ja "typeriä", sillä ne yleistävät ja yksinkertaistavat asioita, eikä ongelma Daubanin mukaan ole hevosen niskassa - mikäli selkä toimii.Mikäli selkä ei ole mukana, keveys on vain illuusio. Pahimmillaan ajaudutaan Daubanin hieman pisteliäästi määrittelemään ratsastukseen "niska ylimpänä ja selkä alimpana kohtana".Tuomarivieras Ranskasta toteaa, että kouluratsastus on mennyt aivan valtavasti eteenpäin. "Hevonen ei ole enää se sama eläin, mikä meillä oli käytössä 30 vuotta sitten. Tänä päivänä on hevosia, jotka ovat synnynnäisesti niin äärimmäisen notkeita ja joustavia, että sellaisia ei yksinkertaisesti ollut ennen."Hevoset on silti koulutettava, siitä ei pääse mihinkään, sanoo Dauban. Kaikkia ratsukoita ei kuitenkaan voi työntää samaan pakettiin, vaikka samaa saksalaista training scalea seurataankin. Dauban kannattaa hevoskohtaista koulutuspolkua. "Osassa on enemmän verta tai vähemmän verta ja rakenteissa on eroja, sama koskee ratsastajia. On paljon erilaisia käyttökelpoisia metodeja tarjolla, joita voi käyttää koulutusapuna, pysyen hevosystävällisissä raameissa. Ja mikä sitten on sitä hevosystävällisyyttä... Sen suhteen toivoisin ihmisiltä vähän enemmän taitoa ja vähän vähemmän tekopyhyyttä ja sellaista henkistä ylemmyydentunnetta, mikä ei perustu mihinkään.".Kuka Francois Baucher? Vanhalla ranskalaisella traditiolla Dauban viittaa erityisesti Baucherin (1796-1873) uransa ensimmäisellä puolikkaalla harjoittamaan "ääri-peräänantoon", le ramener outréen, joka joidenkin mielestä on käytännössä sama kuin hyperfleksio eli rollkur."Metodi oli käytössä Hollannissa, sillä sitähän Sjef Janssen Anky van Grunsvenin hevosilla loppujen lopuksi teki. Onnistuiko hän siinä vai ei, siihen en ota kantaa, mutta suurin osa, joka yrittää, päätyy taitamattomuuttaan täyteen katastrofiin", sanoo Dauban. Francois Baucheria pidetään yhtenä kouluratsastuksen neroista uudistajista. Mutta häntä vastaan on myös voimakkaasti hyökätty, jo hänen aikanaan. Baucherin kynästä ovat sanonnat: "Kannukset ovat kuin partaveitsi - apinan kädessä." Tai: "Hevosen kanssa on juteltava, mutta sitä on myös kuunneltava". Tai: "Pyydä usein, tyydy vähään, palkitse paljon". Baucherin mielestä hevonen vastusteli ratsastajaa pääasiassa jännittämällä etuosaansa. Tähän auttoi, kun kaulaa taivuteltiin ja suuta, alaleukaa rentoutettiin.Hän sanoi, että "ensin on aloitettava kaulasta ja siirryttävä eteenpäin vasta, kun kaula on notkistettu". "Baucher harjoitti suun ja niskan fleksioita, joilla voi olla paikkansa hevosen koulutuksessa, jos tietää mitä tekee, kuten hän aikanaan ratsastajavirtuoosina varmasti tiesi, mutta yleisesti ottaen ne ovat vaarallisia ja vaikeita, äärimmäistä ratsastustaitoa edellyttäviä metodeja, joita ei kannata ottaa käyttöön, jos ei halua ajautua sivuteille", Dauban sanoo.Harva tietää, että kyseinen Baucher keksi paitsi Baucher-kuolaimen, nivelkuolaimen, jossa on pieni vipuvarsi, mutta ei leukaketjua, myös laukanvaihdot joka-askeleessa.Nykyään GP:hen kuuluvat ykkösvaihdot aiheuttivat aikanaan suurta hämmästystä, sellaisia kun ei ollut pidetty mahdollisina, mutta kollegoissa myös halveksuntaa. "Näköjään on keksitty uusi laukantyyppinen askellaji, joka muistuttaa jonkinlaista peitsiä", totesi saksalainen Louis Seeger, yksi Baucherin kiivaimmista vastustajista, joka vuonna 1853 Berliinissä julkaistussa, lähes kirjaksi paisuneessa pamfletissa "Vakava varoitus saksalaisille ratsastajille", varoitti omia maanmiehiään ottamasta Baucherin metodeja käyttöön. Baucherin vuonna 1842 julkaisemasta kirjasta Methode d'Equitation basée sur de nouveux principes (Uusiin periaatteisiin perustuva ratsastusmetodi) oli tullut välitön myyntimenestys, mutta myös kiistanaihe.Baucherin metodia opetettiin jonkin aikaa Saumurissa, mutta aika jäi lyhyeksi. Kun Baucherin ranskalainen vastustaja, Auren kreivi vuonna 1847 aloitti Saumurin pääratsuttajana, Baucherin opit kitkettiin laitoksesta. Baucher itsekin kehitteli metodiaan edelleen jouduttuaan vuonna 1855 vakavaan onnettomuuteen. Baucherin oppilaat hylkäsivät opit yksi kerrallaan, joukossa Baucherin ystävänä loppuun asti säilynyt kenraali L'Hotte, josta tuli vuorostaan Saumurin Cadre Noirin pääratsuttaja vuonna 1864. Vuonna 1949 kuollut kapteeni Etienne Beudant oli viimeinen tunnettu "baucheristi". .Sinulle, joka kiristit turparemmiä.Katja Kuokka ja perusratsastuksen ylistys

Tuomarivieras Ranskasta: "Levoton suu kielii selästä, joka ei ole töissä"

Aiheeseen liittyvää