"Tuomarointi ei ole arkojen hommaa" – Rick LeMay ei epäröi työssään

Lännenratsastustuomari Rick LeMay sanoo, että suurin ero lännenratsastuksen ja klassisen ratsastuksen, kuten kouluratsastuksen välillä on se, että lännenhevonen on koulutettu tekemään töitä karjatilalla.”Siksi esimerkiksi ratsastetaan yhdellä kädellä, koska toisella kädellä tehdään muita asioita, kuten käytetään lassoa tai kannetaan työkaluja”, LeMay sanoo.Muuten hän näkee ratsastamisen samanlaisena:”Käytämme käsiämme ja jalkojamme kootaksemme hevosta ja opettaaksemme sitä tekemään työnsä.”LeMay on käynyt Suomessa jo vuosikausia tuomaroimassa ja valmentamassa. Viikonloppuna hän tuomaroi Kempeleessä May Slide -kilpailuissa ja piti sen perään kahden päivän valmennusklinikan.Lännenratsastus perustuu amerikkalaisiin periaatteisiin. USA:ssa koulutuksensa saanut LeMay kertoo, että lännenhevonen koulutetaan toimimaan hieman enemmän ilman ratsastajan tukea, jotta ratsastaja voi keskittyä tekemään oman työnsä. Siksi esimerkiksi ohjat ovat löysällä.Hevoset myös koulutetaan reagoimaan herkästi pieniin apuihin.”Jos se on tehty oikein, se näyttää siltä, että ratsastaja ei tee mitään. Siksi moni ensimmäistä kertaa lännenratsastusnäytöstä näkevä miettii, että minäkin pystyn tuohon.”Erityisesti karjan käsittelyssä saattaa näyttää siltä, että hevonen tanssii puolelta toiselle itsekseen, vaikka todellisuudessa ratsastaja viestii hevoselle koko ajan kehollaan.USA:ssa kasvanut LeMay muutti Ruotsiin 1990-luvun alussa ja vaikutti suurimman osan urastaan Pohjoismaissa. Ratsastajana hän on edustanut Ruotsia MM-tasolla. Nyt hän on asettunut tanskalaisen vaimonsa kanssa Espanjaan.LeMaylla on seitsemän eri lännenratsastusjärjestön tuomarointioikeudet ja tällä hetkellä kaikki aika kuluu tuomaroidessa ympäri maailmaa.Lännenratsastuksen eri lajeissa, kuten reining tai ranch-lajit, on eri tavoitteet, joten niiden tuomaroinnissa on eroja, mutta myös samaa.”Jos halutaan tiivistää yksinkertaiseen muotoon, haluamme nähdä kommunikaatiota ja harmoniaa hevosen ja ratsastajan välillä”, LeMay kertoo.Tuomarina hänellä on mielessään kuva, miltä hän haluaisi suorituksen näyttävän. Suorituksen aikana hän seuraa ratsastajan kehonkieltä ja sen vaikutusta hevoseen.”Jos ratsastaja on koottu, rauhallinen, ja näyttää pehmeältä, sitten katson hevosta. Onko suu rauhallinen, ovatko korvat pehmeät? Millainen katse hevosella on, onko siinä pelkoa? Näitä asioita katsotaan hevosen rytmin ja liikkeiden lisäksi.”Pelkkä erinomainen suorittaminen ei riitä vaan ratsukon tulee olla harmoninen ja hyvässä yhteistyössä.”Tuomarina ja hevosihmisenä haluan nähdä erinomaisen suorituksen hevosen suorituskyvyn rajoissa. Haluan erinomaisen suorituksen, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Meidän tulee kunnioittaa hevosia.”LeMayn tuomaroimien kilpailujen vaikeustaso vaihtelee, mutta samat periatteet pätevät kaikilla tasoilla. Tänä vuonna hän tuomaroi heinäkuussa reiningin MM-kilpailuissa Sveitsissä, kun taas Kempeleessä kilpaili kilpailu-uraansa aloittavia ratsastajia. Ratsastajille on hyötyä siitä, että kisojen perään on valmennusklinikka, jossa kilpailussa esiin nousseita asioita voi harjoitella.”Täällä haluan nähdä, että ratsastus on oikealla raiteella. Jos en pidä jostain, kerron heille ja sitten yritämme työstää sitä perusteista lähtien. On paljon helpompaa, kun he oppivat alusta lähtien oikein.”.Viime aikoina kouluhevosten kipuilmeet, suut ja kielet ovat herättäneet paljon keskustelua. LeMay on seurannut keskustelua ja sanoo, että lännenratsastuksessa juuri sitä yritetään välttää ja se vaikuttaa heti arvosteluun. Suunaukomisesta tulee heti pisteenvähennyksiä.”Voit suorittaa todella vaikealla tasolla, mutta jos hevonen vastustelee suullaan tai korvillaan, pisteet laskevat.”Tuomarointi lännenratsastuksessa pystytään pitämään melko täsmällisenä, sillä korkeimmat ja matalimmat tuomaripisteet jätetään pois laskuista.”Tavoite on saada jäljelle jääneet kolme tulosta olemaan pisteen sisällä toisistaan.”LeMay arvelee, että isommat erot pisteissä johtuvat siitä, että toinen tuomari on saattanut rokottaa enemmän vastustelusta, kun toinen ei ole sitä välttämättä huomannut. Lännenratsastustuomarin ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että kutsut tuomaroimaan loppuvat, jos pitää oman linjansa.”Isoissa kilpailuissa suoritukset kuvataan ja lähetetään Amerikkaan, jossa ne katsotaan ja arvostellaan uudestaan. Sen jälkeen meillä on videokokous, jossa käydään arvostelut läpi.”Kokous ei ole tuomarin arvostelua tai rankaisemista varten vaan koulutuksellinen.”Joskus nähdessäni suorituksen uudelleen videolta, saatan ajatella, että mitä tuossa ajattelin? On myös erilaista nähdä suoritus uudelleen videolta.”Isoissa kilpailuissa on myös käytössä muista urheilulajeista tuttu videohaasto. Jos tuomari on rokottanut jostain virheestä, mutta ratsastaja on eri mieltä rankaisusta, se voidaan tarkistaa jälkeenpäin videolta.”Tuomarointi ei ole arkojen hommaa. Katson olevani urheilutuomari. Kukaan ei ole samaa mieltä urheilutuomarin kanssa. Häviäjät tulevat olemaan sinua vastaan.”Silti LeMay ei saa paljoakaan suoraa kritiikkiä.”Jos teen jotain kiistanalaista, saatan mennä itse juttelemaan suoraan ratsastajille. Sanon, että annoin nämä pisteen tämän ja tämän vuoksi.”.Tämänhetkistä tulehtunuttakin keskustelua hevosten hyvinvoinnista hän pitää tärkeänä. Hän muistuttaa, että on olemassa ryhmiä, jotka haluavat kilparatsastuksen loppuvan kokonaan.”Heidän mielipiteillään on vaikutusvaltaa ja meidän tulee tiedostaa se.”Tuomareilla ja kilpailujen stewardeilla on suuri vastuu. Vaikka reining ei ole enää FEI:n alainen laji, LeMay tuomaroi välillä kilpailuissa, joissa on myös huipputason este- ja kouluratsastusta, kuten Lyonissa.LeMay sanoo, että jokainen tunnistaa hevosen kaltoinkohtelun, mutta on myös olemassa harmaa alue, jota pidetään jossain määrin hyväksyttävänä. Kilpailuissa stewardien tulisi ottaa enemmän vastuuta, sillä tuomarit eivät näe kaikkialle. Ongelmana on kuitenkin se, että usein ratsastajat eivät kunnioita stewardeja tarpeeksi, sillä heidän ammattitaitoaan saatetaan epäillä. Riittääkö stewardien rohkeus ja auktoriteetti puuttua näihin kiistanalaisiin harmaan alueen tapauksiin?LeMay on pyöritellyt ajatusta, että voisiko stewardeilla olla asuissaan Gopro-kamerat, kuten poliiseilla. Silloin he saisivat kuvattua mahdollisen sääntörikkeen ja ratsastajan kanssa asiasta käydyn keskustelun.”Tekisin niin, mutta sitä ei haluta. Ei haluta, että ihmisiä kuvataan.”LeMay toivoo kuitenkin avoimuutta. Salailu ja kuvauskiellot saavat yleisön ihmettelemään, mitä kulissien takana tapahtuu.Ongelma on kaikissa ratsastuksen lajeissa. Kilparatsastuksen on muututtava reilummaksi ja avoimemmaksi. LeMay pelkää, että koko urheilulajia ei enää ole kymmenen vuoden kuluttua, sillä eläinaktivisteilla on takanaan voimakkaat koneistot ja rahoitus.”Meidän on mentävä parempaan suuntaan. En usko, että meillä on vaihtoehtoa”, LeMay toteaa.