Vaatesuunnittelija Tiia Vanhatapio toivoo ratsastusmuotiin enemmän aitoja materiaaleja ja vähemmän pinkkiä, muovia ja bling blingiä

Tiia Vanhatapio, 56, kuuluu Suomen tunnetuimpiin ja menestyneimpiin vaatesuunnittelijoihin. Hän on saanut lukuisia alan palkintoja, mm. suomalaisen muotialan Kultaisen vaatepuun ja Elle Style Awardsin, hänen vaatteisiinsa ovat pukeutuneet paitsi tavalliset ihmiset, myös kuninkaalliset ja Hollywood-tähdet. Ruotsissa nykyään asuva Vanhatapio on työskennellyt Muumien, Finlaysonin ja Seppälän kanssa sekä Ikean design managerina.Ja hän on myös koko sydämestään hevosihminen. Tarina on tuttu: Vanhatapio aloitti ratsastuksen 7-vuotiaana Tampereella Teiskossa, sitten Kaupin tallilla ja jatkoi Mäkkylässä Ollin tallilla. Oli hoitohevosia, leirejä, kaverien hevosia, pientä kilpailemista. Elämä oli tallilla. Hän muistaa vielä ensimmäisen hoitohevosensa, se oli Saara-niminen suomenhevostamma. . ”Perus suokki eli itsepäinen”, Vanhatapio muistaa. Mutta sitten tuli musiikki."Kiersin laulajana harrastepohjalta rockabillybändissä ympäri Pohjoismaita ja hevoset jäi. Asuessani vuosia varsinaisissa hevosmaissa USA:ssa ja Englannissa eivät nekään vieneet hevosen selkään. Mutta hevoset olivat tavalla tai toisella koko ajan mulla mielessä”, Vanhatapio kertaa. Tukholmaan muuton jälkeen löytyi Djurgårdenista ja Täbystä ratsastuskoulut, sitten issikkatalli jossa Tanhatapio kävi maastoilemassa. ”Mua on aina kiinnostanut western ja Sandby Western -tallilla meninkin kursseille ja tuntui, että tämä on se juttu! Samaan aikaan aloin vuokrata toisella yksityistallilla Goliath-nimistä irlantilaista. Paluu satulaan ja aktiivisesti hevosten pariin oli parasta terapiaa ja vastapainoa stressille. Kaipasin kuitenkin vielä perusteellisempaa opetusta nimenomaan kouluratsastuksen puolella ja löysinkin Hästnetistä Milla Poukkulan, jolla oli pieni kilpatalli MP Sportshästar. Milla on itse kouluratsastaja ja aloitin ratsastaa hänen 24-vuotiaalla entisellä kilpahevosellaan. Tajusin, että jos aiemmin olin ajanut Ladalla, olinkin nyt Lamborghinin ratissa!”Tiia Vanhatapio kävi yksityistunneilla, ja tärkeistä perusasioista eli istunnasta lähdettiin liikkeelle. Työ vei kuitenkin etelään, Älmhultiin ja Ikealle. Sieltä satulan alle löytyi kaverin friisiläinen, lisää issikoita ja yksityistalli jossa opetettiin Maria Drangelin oppien mukaan.”Ruotsi on perinteinen hevosmaa, täällä on paljon tarjontaa ja normaalia on, verrattuna Suomeen, että jos ratsastat, niin omistat hevosen”, Vanhatapio toteaa.Oma hevonenPari vuotta sitten löytyi vartin ajomatkan päästä kotoa Caroline von Horn joka on ainoa tennesseenwalker -kasvattaja Ruotsissa. Tennesseenwalker eli tennesseewalkinghorse on vanha amerikkalainen askellajirotu.”Walkerit ovat koiramaisia, uteliaita ja erittäin fiksuja, plus sulla on hevosen kokoinen eläin joka tölttää. Walkerit ovat viisitahtisia hevosia. Näillä Pohjoismaisilla versioilla ei sen sijaan ole mitään tekemistä pahamaiseisen big lickin * kanssa. Nämä kasvavat luomuina isoilla, upeilla Natura-laitumilla laumoissa lajinmukaista elämää.”Kun von Hornille pari vuotta sitten syntyi orivarsa, walkerin ja quarter-hevosen yhdistelmä, Vanhatapio oli myyty. Elvis Presleyn lempirotujen jälkeläistä ei voinut ohittaa.”Hevoseni Hornska Falcon on tasapäinen ja fiksu, elää oripoikien laumassa. Kävelen Hessun, mäyräkoirani ja mieheni kanssa päivittäin pitkiä lenkkejä metsässä ja Hessu seuraa kuin vanha tekijä. Keväällä sillä on lähtö skånelaiselle cowboy-hevoskuiskaajalle esikouluun, ennen varsinaista koulutusta.”. RatsastusmuotiEntä sitten ratsastusvaatteet?Aiheeksi vaatesuunnittelijan kanssa tulivat tietenkin myös vaatteet, ja nimenomaan ratsastusvaatteet.”Vaikka kisavaatteet on pysyneet muuttumattomina, niin onhan harrastusvaatteissa tapahtunut valtava kehitys", Vanhatapio myöntää. "Kun mä olin lapsi, hienointa mitä kuvitella saattaa oli MaNu-ratsastushousut. Jotka tottakai mullakin oli, mutta lempihousut olivat silti mun punaiset hiihtohousut”, Vanhatapio nauraa.Ratsastusvaatteet ovat Vanhatapion mielestä alkaneet yhä enemmän muistuttaa muita urheiluvaatteita, ja se on hänen mielestään hyvä asia. Hänen mielestään niissä olisi silti yhä paljon parannettavaa.”Ennen kaikkea mitoitus. Iso osa ratsastajista on nykyään meitä aikuisia, takaisin satulaan palaavia tätiratsastajia, ja housut ja yläosat ovat mitoitukseltaan suunniteltu nuorille ”tikuille”. Aikuisen naisen kropan haasteita tuskin otetaan huomioon. Mielestäni aikuisille suunnatut ratsastusvaatteet pitäisi kaavoittaa nämä seikat huomioiden”, painottaa Vanhatapio.Hän kritisoi kunnianhimotonta suunnittelua, heikkoja materiaaleja ja epäsopivia mitoituksia.”Käsittämättömän epäpukevia värejä ja blingiä tungettu joka paikkaan! Lapset ja teinit ymmärtää, mutta kysymys on, haluavatko aikuiset kuluttajat elää barbiprinsessaunelmaa ja leikkiä pinkkejä My Little Pony -leikkejä oikeiden hevosten kanssa?”Vanhatapio kertoo, että Ruotsin ratsastusmaajoukkueen pukee kokonaisuudessaan H&M, joka todella panostaa asiaan paljon. "Leikkaukset ja värit ovat kokeellisia ja käsittääkseni istuvuus kohdillaan." Vanhatapio jatkaa, että alalla on paljon eritasoisia brändejä, aina ekslusiivisesta Hermés`stä koko kansan Hööksiin.. Millainen sitten on hyvä ratsastusvaate?”Ennen kaikkea vaatteen materiaalin tulee olla laadukas. Siis funktionaalinen, pehmeä ja napakka, mutta joustava. Mitoituksen pitää olla oikea, jos puhutaan aikuisista harrastajista, esimerkiksi vyötärön tulee olla riittävän korkea. Toivoisin, että ratsastusvaatteissa käytettäisiin enemmän villaa, silkkiä, bambua, orgaanista puuvillaa, ylipäätään enemmän luonnonmukaisia materiaaleja. Toki nämä nostavat hintaa, mutta pitää myös muistaa, että muovipohjaisista materiaaleista saattaa siirtyä mm. hormonihäirikkö BPA:ta (muoviteollisuuden käyttämä monomeeri bisfenoli A) ihon kautta elimistöön.”Mikä on unelmasi hevosten kanssa?”Haluaisin vielä oppia ajamaan valjakolla! Kengittäjäni kertoi, että hän kilpailee korkealla tasolla ponivaljakoilla. Niin, että kukapa tietää”, Vanhatapio maalaa.. * Big lickillä viitataan painaviin korokekenkiin ja ketjuihin vuohisissa, jotta hevosiin saataisiin mahdollisimman iso ja näyttävä liike. Rajuimmillaan harjoitetaan niin kutsuttua "soringia", eli etujalkojen alaosien herkistämistä, jotta hevonen nostaisi etusensa mahdollisimman nopeasti ylös ja toisaalta astuisi takasillaan mahdollisimman pitkälle alle, kipua helpottaakseen. Nämä menetelmät ovat USA:ssakin nykyään kiellettyjä.

Vaatesuunnittelija Tiia Vanhatapio toivoo ratsastusmuotiin enemmän aitoja materiaaleja ja vähemmän pinkkiä, muovia ja bling blingiä

Aiheeseen liittyvää