Vakavasti sairastunut Suvi Javanainen voitti hallimestaruuden – "Todellisuudessa vain taivas on rajana meillä"

Tamperelainen Suvi Javanainen, 45, sairastui ensimmäisten joukossa koronaan ollessaan helmikuussa 2020 käymässä Espanjassa. Tuohon aikaan tietoisuus viruksesta oli Euroopassa vielä vähäistä, eikä Javanainen ymmärtänyt, miksi hän oli jatkuvasti niin väsynyt, että kahden tunnin päiväunetkaan eivät riittäneet.Hän palasi Suomeen, mutta tauti ei hellittänyt. Kun koronasta alettiin puhua, Javanainen alkoi miettiä olisiko hänellä se. Se oli ollut jo kahdeksan viikkoa. Kova tulehdus oli tehnyt tuhojaan, iskenyt sydämeen ja keuhkoihin, ja aiheuttanut lihasrappeuman."Siinä tuli sitten pitkä lista jälkitauteja ja verisuonitukoksia ympäri kehoa. Olin niin huonossa kunnossa parin vuoden ajan, että hautaan minua oltiin laittamassa", Javanainen kuittaa tuon ajan. Harva urheilija käy joka toinen päivä dialyysihoidossa, eli koneellisessa veren puhdistuksessa. Javanainen käy, sillä koronaviruksen aiheuttama tulehdus teki hänen elimistöönsä massiivisia tuhoja, minkä seurauksena munuaiset lakkasivat kokonaan toimimasta. Hän joutuu käymään neljä kertaa viikossa sairaalassa hoidoissa, jotka kestävät kuusikin tuntia kerrallaan ja matkat siihen päälle, jolloin sairaalakäynti on koko päivän kestävä operaatio. Ongelma on heikko olo, mikä hoidoista tulee. "Sun kehosta poistetaan kolme litraa nestettä joka hoitokerralla." Dialyysin jälkeen poistuneet hormonit, hivenaineet ja vastaavat palautetaan takaisin kehoon.Moneen ammattiin, valokuvaajasta merkonomiksi ja perhepäivähoitajaksi kouluttautunut kolmen lapsen äiti on tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä. Hän ei kuitenkaan valita, vaan vaikuttaa päinvastoin erittäin tyytyväiseltä ja motivoituneelta paraharrastuksestaan.Kyllä hän sen myöntää, että dialyysi on otettava kaikilla matkoilla huomioon. Myös kisamatkoja miettiessä ensimmäinen asia on aina sopia dialyysiajat paikallisessa sairaalassa. Toivoa munuaisten paranemisesta ei ole, sillä ne eivät uusiudu. Javanainen on ollut kuusi vuotta munuaissiirtojonossa. Sopivan munuaisen löytyminen on kuitenkin niin sattumasta kiinni, että Javanainen ei pidä uutta munuaista kovin todennäköisenä omalla kohdallaan.. PararatsastusRatsastaminen on valtava ilon aihe. Javanainen kuuluu pararatsastajien ryhmään 2, joka on jostain syystä se ryhmä, jossa on perinteisesti vain vähän ratsastajia. Arvokisaurheilija Katja Karjalainen ratsasti aikoinaan tässä ryhmässä. Kakkosryhmäläisiä on koko maailmassa tällä hetkellä vain 35, Javanainen kertoo. Suomessa heitä on hänen laskujensa mukaan tällä hetkellä kolme tai neljä, jos aluetasot lasketaan mukaan. Hän on ainoa 2-ryhmäläinen maajoukkueessa, jonka valmentajana toimii Janne Bergh. Ratsastajien vähyys johtuu Javanaisen mukaan siitä, että vammaryhmä on vakava, ja kilpailijat menevät kilpailuissa vain käyntiä ja ravia, mutta ei kuitenkaan kaikkein vakavin mahdollinen. "Moni tippuu heti ykköseen tai sitten niillä on just sen verran voimaa, että ne on kolmosia", Javanainen tietää. Hän kertoo hieman leikkimielisesti haaveilevansa "2b-ryhmästä". Siinä ei mentäisi käyntiä ja ravia, vaan käyntiä ja laukkaa. Hän kertoo usein miettivänsä miksi käynnin lisäksi on valittu ravi, joka on kuitenkin paljon hankalampi istua kuin laukka. Mutta nämä asiat linjataan FEI:ssä, emmekä saa tähän kysymykseen tässä jutussa vastausta. 2-ryhmän ratsastaja on haluttu maajoukkueessa, sillä arvokisoissa joukkueessa on oltava yksi ratsastaja korkeintaan 3-ryhmästä. Javanainen oli ensin, aina vuodesta 2018 koronanjälkeiseen aikaan, ryhmässä 4. Tähän luokitukseen johti lapsesta asti sairastettu reuma. Tuona vuonna 2018 oli ensimmäiset ratsastuskoulujen paramestaruudet Power Parkissa ja Javanainen voitti Tavelan ratsastuskouluhevosella ja innostui lajista. Pian hän osti Tanskasta ensimmäisen oman parahevosen, tanskalaisjuniorin osaavan Capri M:n (Bögelys Camaro - Fanal Prydsholm). Tämän jälkeen tuli isoja terveyshuolia ja Javanainen joutui isoihin leikkauksiin. Hevonen oli myytävä. Ratsastamiseen tuli tauko, kunnes löytyi uusi hevonen Rosalinda. Sekään ei ollut kauaa, kun tuli jälleen takapakkia terveyden kanssa, ja nyt puhutaan juurikin koronavuosista.Javanainen sairastui niin vakavasti, että ratsastaminen jäi neljäksi vuodeksi kokonaan. Pari vuotta sitten terveys oli vakiintunut niin, että hän palasi satulaan, mutta kaksi ryhmää alaspäin luokiteltuna. Tällä kertaa hevonen Ids van de Krakkedel (Everdale - May Sherif) löytyi Pirkanmaalta. Se nostettiin kansainvälisiin luokkiin, mutta sairastui ja jouduttiin viime vuonna lopettamaan.Sitten onkin tarinassa nykyisen hevosen Pihan Pinkasun eli Kassun (Pilven Poika - vuoro. Se löytyi koiranpennun hakumatkalla. Riitta Nikula, Javanaisen tuttu kennelinpitäjä, kasvattaa corgeja ja saksanpaimenkoiria ja Javanainen oli varannut sakemannipennun. Pihassa ollut suomenruuna, jolla oli kisoissa ratsastanut Nikulan tytär Jonna Rissanen, kuitenkin iski silmään. Sen piti tulla ensin lainaan, mutta niin kävi, että se jäi taloon. Hevonen on ratsastajalleen aivan täydellinen. "Kävin viime vuonna kunkkareissa ratsastamassa ekan paraluokan ja me saatiin yli 72 prossaa ja voitettiin koko luokka.". Javanainen ei nuorempana kilpaillut paljoakaan, mutta hänestä tuli lähes hevosalan ammattilainen. "Mä en tule sellaisesta perheestä, jossa tällaisia mahdollisuuksia olisi mietittykään", hän kuittaa nuoruusvuotensa. Tanska on hänelle tuttu maa, sillä hän on aikoinaan ollut kuulun hevoskasvattajan ja kauppiaan Riitta Westerholmin tallilla töissä. Hän oli Tanskaan mennessään, vähän päälle parikymppisenä elämänsä kunnossa, ja parantunut aiemmin sairastamastaan reumastakin. Tanskassa kävi kuitenkin nopeasti selväksi, että meri-ilma aktivoi sairauden uudelleen. "Kostea ja kylmä on ihan mahdoton yhdistelmä. Mähän en voi talvisin käydä Turussakaan esimerkiksi ollenkaan." Kuluneena talvena Javanainen huomasi, että myös kova pakkasjakso on aikaa, jolloin hän ei voi ratsastaa - keho ei vain suostu toimimaan. Äidin ja tyttären tiimi toimii hyvin, sillä oma tytär Jonna Javanainen läpiratsastaa hevosen ja liikuttaa silloin, kun äiti ei pysty. Koska Suvilta puuttuu voimaa raajoista ja toinen käsi on erityisen heikko, hevosen on oltava yhtä kevyeksi ratsastettu kuin mikä tahansa GP-hevonen. Pihan Pinkasu on sellainen. Siltä sujuvat jopa laukkapiruetit. Kilparatsuna, ja etenkin kansainvälisillä radoilla, suomenhevonen on eräänlainen jokerikortti. Pinkasua ei ole rekisteröity FEI:hin vielä, mutta Norjassa olisi toukokuussa kansainväliset kilpailut, jotka houkuttelevat. Sieltä hevoselle voisi saada kvaalin kahden tähden tasolta, jolloin olisi vielä ratsastettava kvaali kolmesta tähdestä. Sen jälkeen olisi muodollinen pätevyys vaikka Aachenin MM-kisoihin - joukkueeseenhan tarvitaan se yksi vähintään 3-ryhmän edustaja. Nähtäväksi jää mitä kansainväliset tuomarit pitävät tämän rodun edustajista."Mutta ratsastustahan siellä pitäisi katsoa, ei hevosen ulkonäköä. Ja olen itsekin sellainen, että jos joku sanoo, että sä et pysty, niin silloin vasta haluankin katsoa miten käy", hän toteaa. "Mä ajattelen aina, että elämässä todellisuudessa vain taivas on rajana, mutta me keksitään omassa päässä kaikenmaailman rajoituksia itsellemme."Pihan Pinkasu on jo iällään, 19-vuotias ja kooltaan pienemmän puoleinen."Mutta ihan täysi kilpahevonen. Me ollaan saatu keskikäynti aika kivalle mallille..."Viime viikonloppuna parakouluratsastajien hallimestaruudesta kilpaili Ypäjällä neljä ratsukkoa. He kilpailivat eri ryhmissä, mutta mitalit jaettiin prosenttien perusteella.Mestaruuden vei Suvi Javanainen Pihan Pinkasulla tuloksella 66,833 prosenttia. Hopealle sijoittui Jessica Kerttunen ratsullaan Duyou Mi (65,496 %) ja pronssille Taija Härkönen Don Monroylla (64,517 %).

Vakavasti sairastunut Suvi Javanainen voitti hallimestaruuden – "Todellisuudessa vain taivas on rajana meillä"

Aiheeseen liittyvää