Kuinka monta henkilöä Suomessa valitsee pitää vuosilomansa yhden tai kahden päivän pätkinä torstaisin ja perjantaisin, jotta saa siten mahdollisimman monta viikonloppua? Tai kesälomakuukauden helmikuussa?Ainakin yksi, Nina Konkari. Näin kokopäivätyö ison rakennusalan tavarataloketjun markkinointitiimissä ei torppaa harrastuksia. Etenkin, kun harrastuksista tärkein on melkein kuin toinen työ, stewardin hommat ratsastuskisoissa. Koulu- ja este-. Hän on stewardina 30 viikonloppua vuodessa."Mä rakastan tätä. Mä rakastan hevosia, elän ja hengitän niitä", 35-vuotias hyvinkääläinen kertoo. Stewardi on kisoissa se, joka on hevosen puolella. Ei niin, etteivätkö muutkin olisi, mutta se on stewardin ykköstehtävä. Stewardi valvoo, että noudatetaan sääntöjä. Se edellyttää, että hän itse tuntee sääntöjä valtavan määrän. Ulkoa ei tarvitse osata kaikkea, mutta on tiedettävä mistä löytää nopeasti tiedon. Ja sitä ennen on osattava epäillä, että jokin ongelma on. Vaikka jokin kuolainmalli, jota ei ole säännöissä sallittu. Äärimmäisen harvoin suusta löytyy mitään huomautettavaa."Eilen esimerkiksi oli tilanne kuolaintarkastuksessa, että hevosella näytti olevan liian ohut bridongi mun silmään. Suu oli hyvässä kunnossa ja bridongi sallitun muotoinen ja näin. Pyysin sitten tuomaan suitset ilman hevosta näytille, ja se bridongi oli kuin olikin millin liian ohut", hän kertoo.Ongelmallista tässä on se, että näitä kuolaimia varustemyymälöissä kuitenkin myydään ilman ilmoitusta siitä, onko se FEI-yhteensopiva."Se olisikin hyvää palvelua, jos joku yritys ottaisi myymistään tuotteista sääntömielessä selvän, mutta ei sellaista edellytetä", Konkari tuumaa. Jotkut valmistajat, Konkari tuntee esimerkiksi suositun kansainvälisen suojavalmistajan, ovat ottaneet asiakaspalvelusta kopin, ja ilmoittavat onko heidän valmistavansa takajalan suoja vaikkapa nuorille hevosille "approved by FEI"."Siihenkään ei kuitenkaan sokeasti voi luottaa, sillä säännöt muuttuu koko ajan."Konkarilla on FEI:n tack app käytössä kaiken aikaa ja hän seuraa myös kansainvälisen esteratsastajien klubin IJRC:n, somekanavaa joka oli ensimmäinen kertomaan ettei korvakarvoja saa enää ajella. Onko perässä vaikea pysyä?"Joskus, joo. Mutta ennen olppareita (Pariisi2024) FEI esimerkiksi tiedotti, että nyt ei vähään aikaan tule uusia rajoituksia, että ihmiset pystyivät rauhassa keskittymään valmistautumiseen."Jos nyt Konkari näkee hevosen, jonka korvien sisustat ovat aivan karvattomat, tai verta jossakin kohtaa, tai mitä tahansa muuta sellaista, mitä säännöt eivät salli, hän ei voi asialle tehdä muuta kuin ottaa kuvan niin, että siitä ilmenee kiistatta asia ja hevonen, ja ilmoittaa kisojen puheenjohtajatuomarille, että hänen mielestään on tapahtunut sääntöjenvastaista toimintaa. Verisääntö on kouluratsastuksessa ehdoton, esteratsastuksessa ei aivan samalla lailla. Jos esimerkiksi hevonen raapaisee hokilla reiän jalkaansa radan aikana, sitä ei näe kuin vasta suorituksen jälkeen, eikä sellaisesta hylätä suoritusta. Arvioidaan tapauskohtaisesti.Välillä tulee tilanteita "kuka sinä olet minua neuvomaan", mutta koko ajan vähemmän, sitä mukaa, kun rutiinia, kilometrejä ja natsoja kertyy-Tai "tuu sä sitten näyttämään". Näihin Konkari vastaa, että tämä ei ole henkilökohtaista, ja en tule näyttämään, mutta säännöt on sääntöjä. Urheilulajissa noudatetaan niitä. Toisinaan on oltava pelisilmää, tilannetajua ja hevostuntemusta. Konkari muistaa tapauksen, jossa nuori jalostusori riehaantui kevättunnelmiin siinä määrin, että oli enää ajan kysymys, milloin tapahtuu jotakin ikävää. Ratsastaja otti kahdella jalalla patsastelevan hevosen ohjille raipalla napauttamalla tavalla, joka hipoi hyväksyttävyyden rajoja. Hevonen muisti olevansa töissä. Ratsastaja joutui puhutteluun, mutta asia jäi siihen, sillä toimihenkilöt miettivät, mitä olisi voinut tapahtua, jos ratsastaja ei olisi toiminut. Jos ori olisi vapautunut ratsastajastaan ja mennyt potkituttamaan itsensä verryttelyalueella olevien tammojen toimesta"Niin tai näin, mä olen se viestinviejä joka aina ammutaan", hän naurahtaa.Konkari on FEi-stewardi. Siihen meni kymmenen vuotta. Hän toteaa, että toimihenkilöt vanhenevat kovaa vauhtia, eikä uusia meinata saada."Ei meitä alle nelikymppisiä kuule montaa ole. Ei sillä, että ikä näissä mikään este olisi, mutta kuusikymppisillä on yleensä muutakin tekemistä kuin olla kolme tai neljää päivää jossain kisoissa stewardina. Heillä saattaa olla muutakin elämää, mulla ei ole", hän nauraa. Uusi turparemmin mittauslaite ei ole vielä rantautunut maahan FEI:ltä, Konkari ei ole sellaista livenä vielä nähnyt."Se ei vielä ole käytössä. Kyllä sieltä sitten ilmoitellaan, kun niihin pitää tutustua tarkemmin", hän toteaa. Kouluratsastus ei ole tosin Konkarin ykköslaji. "Kotimaisten sääntöjen mukaan mennään siihen asti." Tällä hetkellä voimassa oleva ohjeistus on, että väliin on mahduttava kaksi sormea nenäpiin sivusta työnnettynä. Konkari käyttää stewardoimiseen kaiken vapaa-aikansa. Hän rakastaa tätä hommaa. Jutunteon aikana hän ottaa säännöllisin väliajoin radalta tulevia hevosia vastaan, katsoo ne läpi, tarkistaa turparemmin ja kankiketjun kireyden, suitsituksen ylipäätään ja kurkkaa sisälle suuhun. Ja ojentaa ratsastajalle tänään ruusun. "Sulla on ihana kypärä", hän sanoo kukan ojentaessaan.
Kuinka monta henkilöä Suomessa valitsee pitää vuosilomansa yhden tai kahden päivän pätkinä torstaisin ja perjantaisin, jotta saa siten mahdollisimman monta viikonloppua? Tai kesälomakuukauden helmikuussa?Ainakin yksi, Nina Konkari. Näin kokopäivätyö ison rakennusalan tavarataloketjun markkinointitiimissä ei torppaa harrastuksia. Etenkin, kun harrastuksista tärkein on melkein kuin toinen työ, stewardin hommat ratsastuskisoissa. Koulu- ja este-. Hän on stewardina 30 viikonloppua vuodessa."Mä rakastan tätä. Mä rakastan hevosia, elän ja hengitän niitä", 35-vuotias hyvinkääläinen kertoo. Stewardi on kisoissa se, joka on hevosen puolella. Ei niin, etteivätkö muutkin olisi, mutta se on stewardin ykköstehtävä. Stewardi valvoo, että noudatetaan sääntöjä. Se edellyttää, että hän itse tuntee sääntöjä valtavan määrän. Ulkoa ei tarvitse osata kaikkea, mutta on tiedettävä mistä löytää nopeasti tiedon. Ja sitä ennen on osattava epäillä, että jokin ongelma on. Vaikka jokin kuolainmalli, jota ei ole säännöissä sallittu. Äärimmäisen harvoin suusta löytyy mitään huomautettavaa."Eilen esimerkiksi oli tilanne kuolaintarkastuksessa, että hevosella näytti olevan liian ohut bridongi mun silmään. Suu oli hyvässä kunnossa ja bridongi sallitun muotoinen ja näin. Pyysin sitten tuomaan suitset ilman hevosta näytille, ja se bridongi oli kuin olikin millin liian ohut", hän kertoo.Ongelmallista tässä on se, että näitä kuolaimia varustemyymälöissä kuitenkin myydään ilman ilmoitusta siitä, onko se FEI-yhteensopiva."Se olisikin hyvää palvelua, jos joku yritys ottaisi myymistään tuotteista sääntömielessä selvän, mutta ei sellaista edellytetä", Konkari tuumaa. Jotkut valmistajat, Konkari tuntee esimerkiksi suositun kansainvälisen suojavalmistajan, ovat ottaneet asiakaspalvelusta kopin, ja ilmoittavat onko heidän valmistavansa takajalan suoja vaikkapa nuorille hevosille "approved by FEI"."Siihenkään ei kuitenkaan sokeasti voi luottaa, sillä säännöt muuttuu koko ajan."Konkarilla on FEI:n tack app käytössä kaiken aikaa ja hän seuraa myös kansainvälisen esteratsastajien klubin IJRC:n, somekanavaa joka oli ensimmäinen kertomaan ettei korvakarvoja saa enää ajella. Onko perässä vaikea pysyä?"Joskus, joo. Mutta ennen olppareita (Pariisi2024) FEI esimerkiksi tiedotti, että nyt ei vähään aikaan tule uusia rajoituksia, että ihmiset pystyivät rauhassa keskittymään valmistautumiseen."Jos nyt Konkari näkee hevosen, jonka korvien sisustat ovat aivan karvattomat, tai verta jossakin kohtaa, tai mitä tahansa muuta sellaista, mitä säännöt eivät salli, hän ei voi asialle tehdä muuta kuin ottaa kuvan niin, että siitä ilmenee kiistatta asia ja hevonen, ja ilmoittaa kisojen puheenjohtajatuomarille, että hänen mielestään on tapahtunut sääntöjenvastaista toimintaa. Verisääntö on kouluratsastuksessa ehdoton, esteratsastuksessa ei aivan samalla lailla. Jos esimerkiksi hevonen raapaisee hokilla reiän jalkaansa radan aikana, sitä ei näe kuin vasta suorituksen jälkeen, eikä sellaisesta hylätä suoritusta. Arvioidaan tapauskohtaisesti.Välillä tulee tilanteita "kuka sinä olet minua neuvomaan", mutta koko ajan vähemmän, sitä mukaa, kun rutiinia, kilometrejä ja natsoja kertyy-Tai "tuu sä sitten näyttämään". Näihin Konkari vastaa, että tämä ei ole henkilökohtaista, ja en tule näyttämään, mutta säännöt on sääntöjä. Urheilulajissa noudatetaan niitä. Toisinaan on oltava pelisilmää, tilannetajua ja hevostuntemusta. Konkari muistaa tapauksen, jossa nuori jalostusori riehaantui kevättunnelmiin siinä määrin, että oli enää ajan kysymys, milloin tapahtuu jotakin ikävää. Ratsastaja otti kahdella jalalla patsastelevan hevosen ohjille raipalla napauttamalla tavalla, joka hipoi hyväksyttävyyden rajoja. Hevonen muisti olevansa töissä. Ratsastaja joutui puhutteluun, mutta asia jäi siihen, sillä toimihenkilöt miettivät, mitä olisi voinut tapahtua, jos ratsastaja ei olisi toiminut. Jos ori olisi vapautunut ratsastajastaan ja mennyt potkituttamaan itsensä verryttelyalueella olevien tammojen toimesta"Niin tai näin, mä olen se viestinviejä joka aina ammutaan", hän naurahtaa.Konkari on FEi-stewardi. Siihen meni kymmenen vuotta. Hän toteaa, että toimihenkilöt vanhenevat kovaa vauhtia, eikä uusia meinata saada."Ei meitä alle nelikymppisiä kuule montaa ole. Ei sillä, että ikä näissä mikään este olisi, mutta kuusikymppisillä on yleensä muutakin tekemistä kuin olla kolme tai neljää päivää jossain kisoissa stewardina. Heillä saattaa olla muutakin elämää, mulla ei ole", hän nauraa. Uusi turparemmin mittauslaite ei ole vielä rantautunut maahan FEI:ltä, Konkari ei ole sellaista livenä vielä nähnyt."Se ei vielä ole käytössä. Kyllä sieltä sitten ilmoitellaan, kun niihin pitää tutustua tarkemmin", hän toteaa. Kouluratsastus ei ole tosin Konkarin ykköslaji. "Kotimaisten sääntöjen mukaan mennään siihen asti." Tällä hetkellä voimassa oleva ohjeistus on, että väliin on mahduttava kaksi sormea nenäpiin sivusta työnnettynä. Konkari käyttää stewardoimiseen kaiken vapaa-aikansa. Hän rakastaa tätä hommaa. Jutunteon aikana hän ottaa säännöllisin väliajoin radalta tulevia hevosia vastaan, katsoo ne läpi, tarkistaa turparemmin ja kankiketjun kireyden, suitsituksen ylipäätään ja kurkkaa sisälle suuhun. Ja ojentaa ratsastajalle tänään ruusun. "Sulla on ihana kypärä", hän sanoo kukan ojentaessaan.