Kultamitali oli täpärä, sillä Lindberg ei ollut koko kisan ajan johdossa. Hän ratsasti voittoon vasta viimeisessä osakokeessa ja jätti kilpakumppanit Suvi Järven ja Ann-Niina Kiviniitty-Ranta-ahon himmeämmille mitaleille aivan lopussa..Haluan saada yrityksen toimimaan mahdollisimman hyvin, jotta saan vähän leveämmän rintaman hevosia.Axel LIndbergin lähivuosien ykkössuunnitelma.”Ei mulla ole oikein mitään mitaleita, yksi pronssinen joltain junnuvuosilta”, Lindberg naurahti Keravan pressitilaisuudessa keskellä aurinkoista iltapäivää Ollilanmäen avaralla laitumella. Päivä oli ollut pitkä, sillä Lindberg starttasi maastossa kolmella hevosella, joilla kaikilla piti tarvittavaa vauhtia. Ei yliaikapisteitä tälle ratsastajalle..Vaikka Lindberg täyttää vasta 25, tuntuu, että hän on ollut mukana suomalaisessa kenttäratsastuksessa aina. Hän on jollain lailla ”vanhan liiton” ratsastaja: niitä suoraviivaisia miesratsastajia, jotka eivät aina niin perusta koulukokeesta, mutta tulevat aina maaliin maastossa. Oli se sitten ihan minkälainen hyvänsä. .Se ei tee tyhjäksi sitä, että kenttäkilpailussa on viime vuosina korostettu koulukokeen merkitystä..”Huipputasolla koulunkin on oltava huippua. Tällä meidän kansallisella tasolla ja pienemmissä kansainvälisissäkin keskinkertaisella koululla ja nolla-nolla-jatkolla yleensä pärjää. Ja toki se pätee myös niin päin, että voit ottaa yhden puomin, tai muutaman aikavirheen maastossa, jos koulu on erityisen hyvä”, Lindberg tuumaili. .Hänen oli aika mitalinsa saada, ja kaikki olivat sen valmiita aina ystävälliselle ja hyväntuuliselle Lindbergille antamaan. .Koulukokeesta Lindberg toteaa, että se on kaiken aikaa työn alla, sillä se on eittämättä tärkeä osa kenttäkilpailua, vaikkakaan ei se mieluisin..”Rataesteet ovat olleet mun heikko kohta pitkään, mutta niitä olen treenannut Juho Norilon kanssa viime kesästä lähtien. Mun mielestä on tosi siistiä ratsastaa nollarata rataesteillä ja tietty mennä maastorata, koska onhan se kuitenkin se juttu, minkä takia me kaikki tätä lajia varmaan tehdään”, hän sanoo. .Ja se koulu. Sitä on mahdollista parantaa. Lempäälässä se oli Bonapartiksen kanssa 31,9. Ja hevosessa on liikettä ja schwungia enemmänkin, kunhan sen voimataso kasvaa. .Ja apu on lähellä. ”Tyttöystävä Pinja Bäckman on itse asiassa kouluratsastaja. Välillä se ratsastaa läpi mun hevoset”, Lindberg kertoo. .Kyse ei ole siitä, etteikö olisi mahdollista löytää hevosia, jotka ovat hyviä kaikessa kolmessa osakokeessa, vaan siitä, että yhdessä ja samassa kisassa voi olla vaikea saada kaikkia näitä kolmea eri asiaa testaavaa ominaisuutta samalla lailla esiin. Siihen voi vaikuttaa moni, ihmisen näkökulmasta katsottuna joskus hyvin pienikin asia. .”Valmistelu vaikuttaa. Sää. Cascada esimerkiksi ei yhtään tykännyt tuulesta vaan rupesi kyttäämään kaikkia heiluvia lippuja ja muita, vaikkei se radalla muuten katsele mitään, ja hermostui sitten siitä. Jonkun toisen hevonen voi vaikka törmätä suhun verkassa, tai joudut odottamaan vuoroasi vähän kauemmin ja hevonen hermostuu... Kaikki ei ole aina omissa käsissä.”.Sellaisia ovat hevoset. .Ponin Lindberg sai jo pienenä poikana, mutta kenttäratsastaja hänestä tuli vähän sattumalta..”Olin ysiluokalla kun yksi kaveri vinkkasi Aminoffien tallista. Menin sinne työharjoittelun ja jäin lajiin. Rupesin ratsastamaan Aminoffeilla ja olin heillä pari kesää myös töissä”, hän kertoo..”Alussa mentiin pieniä luokkia, kasikymppiä ja ysikymppiä, mutta kun sain heiltä käyttöön My Laptopin, treeni muuttui systemaattiseksi.”.Laptop on siirtynyt jo eläkkeelle, mutta se oli Lindbergin kilparatsuna pitkään, aina vuodesta 2017 vuoteen 2021. Viimeiseksi startiksi jäi vuosi sitten huhtikuussa lyhyt neljä tähteä Strzegomissa. .Tällä hetkellä Lindberg työskentelee oman perheensä tallilla Sipoon Söderkullassa. Hevosista suuri osa on yhä Cajus Aminoffin ja Maria Lucander-Aminoffin, esimerkiksi kaikki Keravan kolme SM-hevosta, 7-vuotias Quelle Bonne (Qualito – Diarado), 10-vuotias Cascada (Captain Morgan – Sir Shutterfly) ja 8-vuotias ori Bonapartis (Bonaparte N – Kancellar), joka on rekisteröity FWB:ksi, mutta voisi perimänsä perusteella olla myös angloarabi, sillä isä on arabiristeytys ja emä englannintäysiverinen. Näin arvelee kasvattaja Maria Lucander-Aminoff. Niin tai näin, täyttä verta on tarpeeksi kenttähevosen ammattiin. .Bonapartiksella pyritään pitkälle, niinpä sillä kiiruhdetaan hitaasti. .Lindberg tietää, että kultamitalihevonen Bonapartis kiinnostaa kenttäratsastajakollegoita. Kenttähevosia on tavattu pitää hinnaltaan koulu- ja estehevosia edullisempina, mutta niidenkin hinnat ovat nousseet, eikä valmista hyvää hevosta ole helppo löytää. .”Se on vielä vähän voimaton, mutta sillä on hyvä suku, se on varovainen ratasteillä ja sillä on myös liikettä kouluradalla ihan huippupisteisiinkin. Kyllähän ammattilaiset hyvän hevosen bongaa”, hän kuittaa. .”Meillä on vielä aika tuore yhteistyö kun hevonen on ollut minulla vasta reilun vuoden päivät. Ennen minua sillä ratsasti Jasmina Sulkumäki”, hän kertoo. ”Se on sisäänratsastettukin vasta viisivuotiaana.” .Mihin hevosen kanssa ollaan menossa? EM-kisoihin ensi vuonna? Pariisiin?.”Katsotaan. Ei lyödä mitään lukkoon, mutta ei se hevosen laadusta ainakaan jää kiinni. Jos hirveästi kiirehtii johonkin mestaruuteen, sä voit päästä sinne, mutta sillä kustannuksella, että se ura olikin sitten siinä. Minä ja hevosen omistajat halutaan, että Bonapartis on kilpahevonen vielä 18-vuotiaanakin. Eli voi hyvin olla että Pariisi tulee tämän hevosen kohdall avielä vähän liian aikaisin.”.Tämä kausi ei vielä ole tässä. Ulkomaille pitäisi vielä päästä jotakin kisaamaan. .Alun perin Lindberg oli kaavaillut kauden kansainvälistä päätöskilpailua Tanskassa syyskuussa, mutta tämä kisamatka jää nyt väliin hyvän ystävän häiden takia..”Asetin ystävyyssuhteen tässä kohtaa etusijalle. Katson, onko sen jälkeen vielä jotakin sopivaa ulkomailla.”.Lindberg toimii ratsuttajana ja valmentajana ja panostaa tällä hetkellä jokapäiväiseen työhönsä. Sujuva arki menee ohi sellaisista kaukaisista asioista, kuin olympiahaaveista. Olympialaiset tulevat jos ovat tullakseen. Ne vaativat tuhansia tunteja perusratsastusta ja tarpeeksi ison määrän tarpeeksi hyviä hevosia. Siispä sitä tilannetta kohti. .”Joo, mä haluan saada yrityksen toimimaan mahdollisimman hyvin, jotta saan vähän leveämmän rintaman hevosia ja hyvän kierron nousevia hevosia ja vähän vanhempia. Sellaisessa tilanteessa se hyvän hevosen saaminen ei ole enää pelkästä sattumasta kiinni.”.Sipoossa Lindbergillä on 12 hevosen talli yhdessä vanhempiensa kanssa..Itsekin hän tietenkin valmentautuu. Maastoesteille hänellä ei varsinaisesti ole valmentajaa, vaan niitä hän harjoittelee omin päin, mutta muuten hän luottaa, aiemmin mainitun Juho Norilon lisäksi, vanhoihin, hyviksihavaittuihin kestonimiin Juhani Ehoon ja Håkan Wahlmaniin. .Lindberg on säästynyt pahemmilta loukkaantumisilta, mutta olkapäistä on ollut harmia..”Mulla on molemmat olkapäät leikattu jo moneen kertaan. Ne oli löystyneet monista kaatumisista ja tippumisista. Yhden kesän aikana oikea hartia meni kuusi kertaa sijoiltaan, kun nivelsiteet olivat jo niin löystyneet.” .Kasvattaja Maria Lucander-Aminoff oli seuraamassa kasvattiensa kisaa Keravalla. Hän kertoo, että Bonapartis on koulutuksessaan tavallaan vuoden myöhässä, sillä heidän tallillaan oli pääntautia..Nyt se on kirinyt hyvin, ja alkaa olla ikäistensä tasolla. .Hän on hevosen tulevaisuudesta samoilla linjoilla kuin ratsastajakin. Se tapahtuu hevosen ehdoilla..Tavoite on asetettu niin korkealle kuin mahdollista, ensi vuoden EM-kisat, seuraavana vuonna Pariisi2024, mikä ettei. Lajissa pitkään ollut tietää, että tilaisuuteen kannattaa tarttua silloin kun se tarjoutuu, sillä seuraavaa kertaa ei välttämättä tule. Mutta hätiköidä ei kannata..”Tälle hevoselle on aina kaikki ollut helppoa, joten en sano ei, mutta kausi kerrallaan mennään. Aika näyttää mitä siitä tulee, mutta onhan siinä kapasiteettia vaikka mihin. Hevosista ei tiedä, miten ne vastaavat siihen, kun vaatimukset kovenevat, ja prässätä hevosia ei kannata ollenkaan. Tähän mennessä Bonapartis ei ole koskaan sanonut millekään asialle ”ei”. Sen emä Tiakin oli erittäin yhteistyöhaluinen hevonen”, Lucander kertoo..Hän muistelee tammaa, joka tuotiin Unkarista Suomeen vuonna 2013. Siitä saatiin vain yksi varsa, sillä Tia kuoli ähkyyn saatuaan ainoan jälkeläisensä..Axel on luottoratsastaja, jolle Lucander-Aminoff sanoo olevansa viimeiseen asti lojaali..”Axel on ahkera ja tunnollinen. Tietenkään, koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu, mutta hevosta ei olla myymässä”, hän kertoo..Mutta Axel, mikä kenttäratsastuksessa niin kiehtoo? Vauhdin hurma, adrenaliini?.”No joo, tietenkin. Mutta myös se nollarata rataesteillä. Molemmat.”
