”Koiraa halusin, mutta mutsi osti ponin”, alkaa tänään 18. päivä kesäkuuta 50 vuotta täyttävän kengittäjä Samuli Koiviston tarina hevosten kanssa. Hän oli alakouluikäinen, ja äiti ei ollut mikään hevosihminen, mutta hän ei halunnut koiraa sotkemaan ja karvaamaan kotiaan. Poni sentään pysyy tallissa.Mutta nyt kaikki muuttuu. Heta Leskisen Tuomarinkylässä asuva Esko-ruuna, oikelta nimeltään Estoril, on Koiviston viimeinen kengitettävä, ja huomenna hän suuntaa kohti Pohjanmaata ja uutta elämänvaihetta.Hevoshullu on kyseessä. Rovaniemeltä kotoisin oleva Koivisto kertoo: ”Se lähti lapasesta se touhu saman tien, innostuin ratsastuksesta ihan älyttömästi. Poni oli itse asiassa connemara-tamma, vähän vihainen entinen ratsastuskouluhevonen. Tytöt sitä satuloi ja laitteli mulle kuntoon, minä poika vaan ratsastin!”Hevosala kiinnosti niin paljon, että heti peruskoulun jälkeen Koivisto muutti etelään, Lahden Messilään opiskelemaan oppisopimuksella hevosenhoitajaksi.”Siellä sai ratsastaa ja kilpaillakin, olen minä junnu-SM kisoissa hypännyt muutaman 140-radankin.”Kengittänyt Koivisto on alusta asti.”Aika oli niin eri silloin. Meille oli tulossa Hencca (Henrik) Ehrnroothin valmennus seuraavana päivänä ja hevonen piti kengittää. Miten siihen aikaan mitään seppää sai paikalle. Minä olin seurannut kengityksiä ja kun tallilla oli kengitysvälineet niin eikun toimeen! Hencalle vielä näytin hevosen kavioita seuraavana päivänä että eikö olekin hyvin kengitetty!”Koivisto lähti sitten Yrjö Suomukselle Saksaan töihin.”Se oli hienoa aikaa! Ykä sanoi että ihan koska vaan olet tervetullut takaisin, sulle löytyy aina töitä! Niin että kai mä hommani tein siellä.”.Miksi sitten palasit?”Minun vanhemmat ei erityisemmin arvostaneet hevosalaa, olivat vahvasti sitä mieltä että joku oikea ammatti täytyy hankkia. Siinä välissä kävin armeijan, koira-ohjaaja -koulutuksen.”Vanhempien vaatima oikea ammatti olikin sitten hevosenhoitajaopinnot Ypäjällä.”Joo, Mikko Mäentaustan kanssa oltiin samaan aikaan samalla kurssilla.”Nuoren miehen rohkeudella kokeiltiin yhtä sun toista, tallinpitoakin.”Yriteltiin eksäni Helkyn (Ylönen) vähän tallinpitoa ja muuta. Takkiinhan siinä tuli ankarasti. En mä ole sellaiseen sopiva, heräämään aamutalliin ja miettimään bisneksiä. Jyväskylässä oltiin pari vuotta, mutta en viihtynyt. Minun kisaurakin hiljeni, kun ei hevosia riittänyt molemmille. Ja minähän nautin ihan yhtä paljon tiimin menestyksestä, olin sitten selässä tai hevosia hoitamassa. Vähän laiskana jätin ratsastuksen mieluusti hänelle kun häneltä se niin hyvin sujui.”Koivistolla on aikuinen tytär yhdessä Helkky Ylösen kanssa. Tytär on hänkin hevosalalla, töissä Juulia Jyläksen tallilla Hollannissa.Koivisto sanoo ettei pidä kategorioista eikä lokeroista, mutta yhteen lokeroon hän mieluusti menee: ratsastajien ja ratsuihmisten.”Mähän siis olen kengittäjä ja nimenomaan ratsujen kengittäjä, ravipuoli ei ole mun juttu, vaikka muutaman kerran olen kilvanajoakin kokeillut. Ratsujen kengityksen osaan ja siitä tykkään. Vuonna 2007 muutin Janakkalaan ja siellä olen asunut tähän asti ja toiminut kengittäjänä Uudellamaalla. Suoritin sen CE-F kengityssepän ammattitutkinnonkin. Välillä olin vähän ahne, otin liikaa hevosia, mutta nyt on ollut jo vuosia tämä suunnilleen 200 hevosta, joita kengitän ja se on sopiva määrä. Monet ovat olleet mun asiakkaina lähes 20 vuotta. Olen yksityishevosten lisäksi pitkään kengittänyt myös ratsastuskouluhevosia, NiKassa, Primuksella ja Keskustallissa Ruskeasuolla.”. Koivisto kehuu mukavia asiakkaitaan. Millainen on hyvä asiakas?”Kyllä ihan valtaosa on ollut hyviä. Joskus kotikäynnit on olleet hankalia. On joku kotitalli jossa olosuhteet huonot, ja hevonen joku Latvian perukoilta tuotu, huono rakenne ja vielä huonompi ratsukoulutus. Ei liiku mihinkään ja kengittäjän pitäisi tehdä ihmeitä vaikka hevosessa on kaikki pielessä. On ehdottomasti hevosen edun ja hyvinvoinnin mukaista, että sitä ratsastetaan hyvin ja hyvillä pohjilla.”Koivisto on selkeästi vanhan koulun mies, vannoo yksinkertaisten asioiden nimeen. Hän kertoo, että on löytänyt oman markkinarakonsa peruskengityksestä. Hän sanoo ettei ole "savuefektimies", vaan ihan tavallinen tekijä. ”Nykyään liikkuu niin paljon ”erikoismiehiä” ja ”asiantuntijoita”. Hevosen hoidossa kiinnitetään huomiota täysin epäolennaisiin asioihin. Moni ”erikoismies” ei oikein tiedä mitä tekisi ja sanoisi ja suosittelisi, kun hevonen on täysin terve ja kaipaa vain normaalia peruskengitystä ja ratsastusta hyvillä pohjilla. Peruskengitys on kaiken a ja o, ei tarvii mitään kikkailuja. Sairaskengitys on sitten täysin eri asia.”Onko matkasi varrelle osunut hankalia kengitettäviä?”Eipä montaa. Jos ajattelee, että mulla on se noin 200 hevosen vakituinen porukka, niin siinä on 2-3 jotka tarvitsee sen domon. Mutta kun moni sanoo, että pitää opetella lukemaan hevosta, niin miten olis, että olisit itse luettavissa hevoselle? Olisit hevosen seurassa aina rauhallinen ja ennakoitava. Lähes kaikki hevoset on olleet hyväkäytöksisiä. Mulle ei ole osunut kohdalle mitään isoja loukkaantumisia edes.”Sinulla on edessäsi iso elämänmuutos, vaihdat alaa ja muutat Pohjanmaalle. Mikä olisi kengittäjän neuvo meille kaikille?”Koettakaa järjestää asiat niin että kengitys olisi tallikohtaista. Ei niin, että 5-6 seppää käy vuorotellen samalla tallilla. Ei ole mitään järkeä siinä, että sepät ajelee ympäriinsä! Kannattaa keskittää, se olisi kaikkien etu.”Entä ykkösasia hevosenomistajille kavioiden hoidossa?”Kaviot pitää putsata säännöllisesti ja hyvin, tylpällä esineellä. Ei sen kummempaa hoitoa tarvita. Rasvata voi, jos haluaa, mutta ei se kavio sitä oikeasti tarvitse."Nyt ovat kuitenkin kengittäjän päivät ohi. Mitä tulevaisuus tuo mukanaan?”Vaimoni Annamaria ja meidän 5-vuotias poika muuttivat Pohjanmaalle jo vuoden vaihteessa, ja huomenna menen itse perässä ihan kokonaan. Olen tässä vuosien mittaan ostellut metsää vähän sieltä täältä, sitä on nyt 350 hehtaaria ja tarkoitus on hankkia lisää. Siinä on minulla edessä kova savotta ainakin pariksi vuodeksi, paljon on opeteltavaa. Tottakai jännittääkin, uusi paikkakunta ja miten talouskin menee, mutta kyllä nyt jos koskaan oli aika tehdä tämä muutos.”Koiviston perheeseen kuuluu vaimon ja pojan lisäksi yksi issikka, poni ja viisi koiraa. Toivotamme hänelle paljon onnea merkkipäivänään ja kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen. .Peruskengän ylistys - myös luonnon mestariluomus kaviomekanismi kiittää.Helsinki Horse Show'n toimitusjohtaja kengittää hevosensa itse.Helkky Ylönen: "Paavo on best"
