Ville Vaurio ei ole erityisen innostunut haastattelusta."Mitä mä olen saanut tänä vuonna aikaiseksi?" hän kysyy.Vastaus, vaikka Suomen mestaruuden, tyydyttää vain osittain. Kyllähän siitä kultamitali tuli, mutta ei sillä tavalla, kuin Vaurio olisi halunnut. Kuluneella kaudella oli niin paljon pelissä, että tilanne ryöstäytyi. Ja se on jäänyt vähän harmittamaan. . KenttisTänään Vaurio ratsastaa nousevaa hevostaan, 9-vuotiaaksi kääntyvää FWB-ruuna Merry Francisia eli Kenttistä (Pin Rock's Black Velvet - Duendecillo P) . Lempinimi on ihan paikallaan, sillä vaikka FWB-ruuna lähestyykin jo GP:tä, ensi kesänä se starttaa Vaurion satulan alla suuremmalla todennäköisyydellä helpon kenttäkisan kuin GP-luokan. GP:n aika on ehkä seuraavana vuonna, kun hevonen täyttää kymmenen. Viime kesänä oli ensimmäinen yritys kenttäkilpailussa ja tie katkesi rataesteillä "ehkä neljänteen tai viidenteen" rataesteeseen, jolle tuli ohimeno. Kisa päättyi siihen. Se jäi hampaankoloon."En ollut ajatellut, että kotikentällä hyppäämisessä ja vieraalla paikalla nurmikentällä hyppäämisessä olisi joku ero. Niissä oli. Se lähti käpälästä se homma", Vaurio tuumaa.Hän kertoo saaneensa seuraavana päivänä hypätä kyseistä rataa, ja oppineensa siitä paljonkin. Projekti jatkuu. "Joo, ei niitä projekteja kesken jätetä. Varsinkaan kivoja."Vaurio toteaa, että on huomannut hevosensa nauttivan kenttätreeneistä valtavasti. Siinä on jo syy jatkaa. Hän on nyt käynyt Anu Siimeksen pitämillä estetunneilla Novassa."Kun aloittaa hyppäämään tämän ikäisenä, niin ei se hyvältä näytä!"Kysymykseen, mistä hän tietää hevosensa pitävän jostakin asiasta, hän vastaa, että ei hän tiedäkään. "Se on tunne. Tunne siitä, että se hevonen syttyy siinä. Se rupeaa tarjoamaan asioita helpommin ja pehmeämmin. Mutta totuus on, että eiväthän ne puhu."Tänään on ohjelmassa kouluratsastusta. "Noh, ollaanko me valmiita?" hän kysyy pesupaikalla hevoseltaan, kun sillä on varusteet päällä, ja taluttaa sen Stable Novan maneesiin. Alkukäyntien aikana voi vielä jutella, sitten Vaurio kysyy onko ookoo, että hän menee hetkeksi "omaan kuplaansa", laittaa napin toiseen korvaan ja alkaa ratsastaa. Kuulokkeesta tulee jokin soittolista, jossa on kuulemma "kaikkea laidasta laitaan". Ratsastaja alkaa viheltää. Välillä hiljakseen, välillä vähän kovempaa. Sävelmää ei tunnista, mutta sama melodia kuuluu olevan. Muuten maneesissa vallitsee hiljaisuus. Hevosen jalat tömähtelevät pehmeästi pehmeälle kuitupohjalle kun Vaurio työstää asioita. Laukanvaihdot joka askeleella ovat parhaillaan työn alla, niitä tehdään vain yhdet edestakaiset kerrallaan. Piaffi näyttää jo hyvinkin mallikkaalta.Treeni ei siinä mielessä ole tyypillinen, että Vaurio ei yleensä ratsasta GP-ohjelman liikkeitä tällä lailla yksi kerrallaan läpi, vaan keskittyy pikemminkin johonkin yhteen asiaan - vaikkapa siihen, miten pidäte menee läpi tai miten hevonen reagoi tempon muutokseen eri muodossa. Koulutus on johdattelevaa, jolloin hevonen tekee asioita huomaamattaan. Tämä on myös avainasia. Vaurio sanoo, että heti kun kouluttaminen muuttuu painostavaksi, hevosen hyväntuulisen aulis tekeminen loppuu siihen ja ilmapiiri muuttuu. "Hyvän kouluttamisen taito on pitää hevonen hyvällä tuulella kun se tekee näitä juttuja. Ja se hyvä kouluttaminen on monen asian summa: pystyykö ratsastaja itse olemaan häiritsemättä hevosta, pystyykö hevonen fyysisesti tekemään ne asiat mitä halutaan, ymmärtääkö se, mitä halutaan, onko varma, että sillä ei ole mitään kipuja ja sopivatko varusteet?" Vaurio luettelee.. KouluratsastusKenttiksellä on suussaan kuminen, taipuisa kankikuolain ja tästä päästäänkin keskustelemaan kouluratsastuksesta lajina ja urheilulajina. Kankikuolain on tikun nokassa, mutta siitä voidaan keskustella, onko yksittäinen väline lopulta syypää. Vauriosta huomaa, että kouluratsastuksen rooli kaikkien silmätikkuna häiritsee häntä. Laji on murroksessa, se on selvä. Ja se tapahtuu tällä hetkellä enemmän "pahalla" kuin "hyvällä".Fakta kuitenkin on, että ennen kuin ratsastaja osaa jotakin, sitä edeltää aika, jolloin hän ei osaa. Silloinkin pitäisi pystyä harjoittelemaan. Ratsastajat on nostettu ristille ja ajojahti netissä on villiä. Vaurio ei sano, etteikö kritiikki olisi ajoittain aiheellista, mutta ei näin tehtynä. "Tällä hetkellä ilmapiiri on sellainen, että jos sä teet jonkun asian vähän huonosti, et ole pelkästään huono, vaan sä olet myös eläimen kaltoinkohtelija ja haluat sille eläimelle pahaa", Vaurio toteaa. "Sä olet alemman kastin ihminen, rikollinen." "Ja jos tämä suuntaus jatkuu, niin aika pian sitä haluaa olla huono ihan vaan rauhassa kotonaan, eikä mennä enää mihinkään ihmisten ilmoille, kisoihin."Murros on meneillään, mutta muutokset on tehtävä hallitusti. Hän ei ole valmis muuttamaan tarkkaan miettimättä koko lajia, eikä halua alkaa syytellä yksittäisiä kuolaimia saati ratsastajia. Sitä mieltä hän tosin on, että joissakin asioissa pitäisi antaa periksi yleiselle mielipiteelle ja nopeasti. Kankikuolaimen ei ole mitään syytä olla enää tämän päivän kouluratsastuksessa pakollinen.Tuomarit ovat se taho, jotka näyttävät pisteillään suunnan lajissa. He ovat myös alkaneet reagoida. Vaurio toteaa huomanneensa, kun se tapahtui. Kun kesken olympiakvaalien metsästyksen pistetaso yhtäkkiä laski useita prosentteja, selvästi ilman, että kukaan selvästi ymmärsi mitä tarkalleen ottaen nyt haluttiin tai että asiasta olisi tiedotettu etukäteen. Ajatus oli varmasti hyvä, mutta se miten se tehtiin, aiheutti hämmennystä.. Hevosen hyvinvointiTästä päästään toiseen kuumaan aiheeseen, eli siihen, mikä on hyvää hevosenpitoa.Vaurio muistuttaa kaikkia kilparatsastajia kun hän alkaa luetella kaikkia niitä asioita, jotka kilpahevosilla hänen mielestään on hyvin: hyvä hoito ja ruokinta, hieronnat, solariumit, eläinlääkärit. Mutta on hän ajatellut asiaa hevosenkin näkökulmasta. "Paljon ulkonaoloa, riittävä ja monipuolinen liike ja kaverit on hirveän tärkeitä. Kontakti toisiin hevosiin on todella tärkeää", hän sanoo.Hän on tehnyt kokeiluja yhdistää hevosia tarhassa eivätkä ne kokeilut ole aina sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Yhtä hevosta potkaistiin kohtalokkaasti, vaikka ensin vaikutti todella hyvältä ja vaikka tarhassa riitti tilaa. Kahta tämänhetkistä hevostaan, Dantea ja Kenttistä, hän ei uskalla laittaa samaan tarhaan, sillä on nähnyt niiden olevan kiukkuisia toisiaan kohtaan. Siinä missä yleensä ratkaisu on riisua kengät, näiden kohdalla ratkaisu on pitää kaverina pientä ponia. Vaurio sanoo miettivänsä päänsä puhki näiden asioiden kanssa ja sanoo, että kaikki muutkin tallilla miettivät aamusta iltaan, miten heidän hevosensa voisivat mahdollisimman hyvin. "Mun mielestä se kysymys on, että pystytkö sä siinä sun käyttötarkoituksessa lisäämään hevostesi hyvinvointia. Mä en halua, että kummaltakaan mun hevoselta katkeaa jalka siihen, että sitä potkaistaan."Hän toteaa, että lopulta kysymys on siitä, saako hevosella ratsastaa.Saako?"Mistä mä tiedän! Mutta mä mietin, että mikä on se vaihtoehto. Jos ratsastus kiellettäisiin, paranisiko hevosten hyvinvointi? Kehittyisikö niiden lääketiede? Tulisiko niistä lihantuotantoeläimiä? Kuka enää pitäisi hevosia jos niillä ei olisi mitään funktiota? Mikä olisi eläinlajin tulevaisuus? Jos ne eläisivät villeinä, olisivatko ne onnellisempia? Kaikki villit eläimet kun kuitenkin lopulta tyyliin katkaisee jalkansa ja joutuu sen jälkeen tiikerin hampaisiin. Kaikki elolliset olennot tuntee stressiä ja kipua. Miksi yksi laji pitää nostaa sellaiseen asemaan, että se olisi ainut maailmassa, joka ei koskaan tunne mitään negatiivista. Siis mä en tiedä, mä kysyn." Luotiviivakysymys on hyvä esimerkki. SIitä on tehty hyvinvointikysymys, mutta Vaurio ei pysty näkemään asiaa niin negatiivisena kuin se halutaan nähdä. Hän sanoo, että kokonaisuuden pitäisi ratkaista."Ethän sä voi verrata pehmeästi ja rennosti luotiviivan takana liikkuvaa hevosta sellaiseen luotiviivan takana olevaan hevoseen, joka on vedetty sinne kankiketju kireällä ja kieli sinisenä. Täytyy vähän laittaa valoja päälle ja miettiä mikä on se tilanne. Mun mielestä.""Usein hevonen vaipuu luotiviivan taakse, kun se esimerkiksi vaikka vähän väsähtää tai menettää tasapainonsa. Ei sitä tarvitse sinne erityisesti ratsastaa. Se on sitten eri asia, että jos säännöissä lukee, että kilparadalla siellä luotiviivan takana ei saa olla, ja sovitaan, että tästedes tähän tullaan kiinnittämään huomio, sen asian kanssa on oltava selkeä ja johdonmukainen tuomaristossa. Siihen se luotiviivan takana ratsastaminen kyllä taatusti sitten loppuu. Tällä hetkellä en ole huomannut, että tuomarit palkitsisivat siitä, että hevonen on pikkasen luotiviivan edessä. Sen sijaan, jos se on selkeästi sen takana, siitä kyllä ainakin tuomaripapereissa mainitaan ja tuomarit antavat pisteen tai puoli vähemmän.""Miten paljon siitä sitten pitää rangaista se on lajissa yhdessä päätettävä."Hän tosin miettii pitäisikö kiinnittää sitten huomio moniin muihinkin asioihin, yleiseen tyytyväisyyteen. Vaikka äreyteen, hännällä huiskimiseen tai luimimiseen. "Ja miten siihen sitten suhtautuisi, kun emme kuitenkaan tarkalleen tiedä mikä hevosen saa vetämään korvansa luimuun. Sehän saattaa viestiä sillä jotakin jollekin toiselle hevoselle. Osaako sitä tulkita sitten oikein?". TyömiesVaurio tunnetaan siitä, että hän niin sanotusti painaa duunia aamusta iltaan ja joskus illasta pitkälle aamuun. Aika on kortilla, sillä salillakin pitäisi tämän päivän vaatimusten mukaisesti ehtiä käydä. Hevosmäärää on vähennetty ja kaksi hevosta juuri myyty kustannusten pitämiseksi kohtuullisina. Laji on kallis ja perheenisän rooli ja talolaina ovat olemassa oleva realiteetti. "Rakastan projekteja, mutta niin niitä ei voi tehdä, että ne on kaikki omia. Kulurakenne on sellainen", hän sanoo. Töille Vaurio ei siis sano ei, mutta ajaa hän haluaisi vähemmän, sillä se on hukkaan heitettyä, tuottamatonta aikaa. Ja erittäin uuvuttavaa. Hän toivoo, että valmennettavat tulisivat hänen luokseen, eikä toisin päin. Silloin täytyy tietenkin olla tilaa ottaa valmennettavia vastaan. Tämä onkin syynä sille, että hän vaihtaa ensi vuoden alussa asemapaikan Vihti Dressage Centeriin. Novassa on harvoin tyhjiä karsinoita ja myös maneesissa on paljon estevalmennuksia. "Siellä on enemmän tilaa valmennettavien hevosille", hän perustelee. "Mä tykkään, että saan istua oman maneesin nurkkaan ja pitää valmennuksia.""Vihdissä on paljon muutakin hyvää, isot karsinat ja just rempatut tarhat. Mun molemmat hevoset lähtee sinne. Toiveikkaana lähden siitä, että Vihdissä alkaa uusi luku tähän mun hommaan."Kilpaileminen ei ole Vaurion ykkösjuttu eikä motivaattori. Sitä täytyy tietenkin tehdä, mutta Vaurio väittää, että vaikka kilpaileminen loppuisi tähän päivään, ratsastaminen ei hänen kohdaltaan loppuisi. Ensi kesästä hän ei suostu sanomaan oikeastaan mitään. EM:stä tai mistään."Jos hevoset on kunnossa, silloin ratsastetaan, jos ei ole, katsotaan, kun muut ratsastaa."Kuluneena kesänä hän teki jotakin, mitä ei olisi normaaliolosuhteissa tehnyt. Olympiavuosi sai hänet yrittämään pääsyä joukkueeseen, kun kävi ilmi, että joukkueen kolmannen ja neljännen paikan ehdokkaiden tulostaso ei ollut odotusten mukainen. Se sai tekemään päätöksen lähteä Norjaan, jossa vielä sujui hyvin. "Mutta sen jälkeen alkoikin mennä perseelleen. Mä en ikinä aiemmin ollut lähtenyt kisoihin tietäen jo etukäteen että miten tässä taas käy... Ja silti mä menin."Hän ei kadu, koska tietää, että jos ei olisi yrittänyt, hän olisi katunut myös sitä. Mutta hän sanoo, että siinä tuli otettua askel taaksepäin. Asiat eivät menneet toivotulla tavalla.12-vuotiaaksi kääntyvän ykköshevosen, hannoverinruuna Danten (De Niro - Alantas) omistajat Hanna Harjuvaara ja Janne Ruskeeniemi tekivät omalta osaltaan kaikkensa Vauriota auttaakseen. "Hanna ja Janne pisti kaiken peliin. Janne otti töistä jotenkin vapaata ja ajoi hevosauton hevosenhoitajan Patricia Salmisen kanssa milloin minnekin, että mä pystyin vaan lentämään paikan päälle. Olen heille ikuisesti kiitollinen viime vuodesta.""Mutta se ei silti vaan onnistunut. Ja siitä jäi vähän karvas maku.""Mä haluan oppia tästä vuodesta sen, minkä jo tiesinkin, mutta josta en piitannut, eli sen, että mulle ei toimi se, että otan kiintopisteen jostain tulevaisuuden kisasta ja lähden sitä kohti, vaan se, että ratsastan hevosiani tässä kotona ja vien niitä kaikessa rauhassa eteenpäin ja ilmoitan niitä kisaan silloin, kun ne ovat siihen valmiita." SM-kulta oli jonkinlainen lohdutus, mutta edelleenkään kaikki ei Danten kanssa onnistu niin kuin Vaurio toivoisi."Piffipaffissa on vielä korjattavaa. Ja sitä työtä nyt tehdään esimerkiksi Kyran ja Richardin kanssa."Vaurio täsmentää, että korjattava asia ei ole piaffissa itsessään, vaan se vain näkyy siinä, sillä piaffi on GP-radan vaikein liike, joka ei anna mitään anteeksi. Se paljastaa puutteet koulutuksessa."Se on niin koottu liike, ettet pysty peittämään virheitä vauhdilla kuten vaikka piruetissa."Asiat ovat hyvissä käsissä nyt, kun Vaurio on Palapeli-ryhmän jäsen. Hän kertoo saavansa ahaa-elämyksiä joka kerta, kun ryhmä, yleensä Wesundassa, kokoontuu. "Olin ajatellut Kenttiksen kanssa että laukanvaihtosarjoissa pitää ratsastaa reippaammin eteen, mutta Richard sanoi, että koita vähän lyhyemmässä laukassa, ja hevonen suoristui saman tien. Mä en ole valmentautunut aikuisiällä hirveästi sen jälkeen kun täytin 18 vuotta. Maarit Raiskio on viimeinen sellainen, joka on pitänyt viikkotunteja. Tietty työnantajat ovat katsoneet perään myöhemminkin, Henri Ruoste ja Anne van Olst esimerkiksi, mutta ilman valmentajaa on pääsääntöisesti menty.""Meillä on hyvä porukka ja boogie siinä. Inspiraation ja motivaation näkee kaikista. Kaikki tajuaa, miten onnekas ja etuoikeutettu sitä on, että saa olla mukana."Vaurio kertoo kuitenkin, että kun ongelma tulee, hän voi edelleen lähettää videon Ruosteelle."Se vastaa yleensä samantien.". PerheenisäKysymykseen, mitä Ville Vaurio tekee, kun hän haluaa heittää vapaalle, hän vastaa spontaanisti yhdellä sanalla."Sunnuntaiaamut!"Hän kertoo heräävänsä lukemaan kiireettömästi päivän lehden ja sen jälkeen katsovansa lasten kanssa piirrettyjä. Puoliso Emma on siinä. Appiukon kanssa pelataan ehkä NHL:ää pleikkarissa.NHL-pelistä on muodostunut jo traditio, sillä se oli ohjelmassa, netin kautta, jo silloin, kun Vaurio joitakin vuosia sitten asui Saksassa. Vaurio kannattaa Dallasia ja seuraa lätkää muutenkin. Vaurio odottaa joulua. Sitä, että voi rentoutua perheen kanssa, jota hän selvästi rakastaa yli kaiken. Perheen kanssa vietetty aika ei koskaan ole hukkaan heitettyä, mutta se aika on jatkuvasti kortilla. "Joulu on leppoisaa aikaa. Me ollaan nyt eka joulu kotona Vantaalla."
Ville Vaurio ei ole erityisen innostunut haastattelusta."Mitä mä olen saanut tänä vuonna aikaiseksi?" hän kysyy.Vastaus, vaikka Suomen mestaruuden, tyydyttää vain osittain. Kyllähän siitä kultamitali tuli, mutta ei sillä tavalla, kuin Vaurio olisi halunnut. Kuluneella kaudella oli niin paljon pelissä, että tilanne ryöstäytyi. Ja se on jäänyt vähän harmittamaan. . KenttisTänään Vaurio ratsastaa nousevaa hevostaan, 9-vuotiaaksi kääntyvää FWB-ruuna Merry Francisia eli Kenttistä (Pin Rock's Black Velvet - Duendecillo P) . Lempinimi on ihan paikallaan, sillä vaikka FWB-ruuna lähestyykin jo GP:tä, ensi kesänä se starttaa Vaurion satulan alla suuremmalla todennäköisyydellä helpon kenttäkisan kuin GP-luokan. GP:n aika on ehkä seuraavana vuonna, kun hevonen täyttää kymmenen. Viime kesänä oli ensimmäinen yritys kenttäkilpailussa ja tie katkesi rataesteillä "ehkä neljänteen tai viidenteen" rataesteeseen, jolle tuli ohimeno. Kisa päättyi siihen. Se jäi hampaankoloon."En ollut ajatellut, että kotikentällä hyppäämisessä ja vieraalla paikalla nurmikentällä hyppäämisessä olisi joku ero. Niissä oli. Se lähti käpälästä se homma", Vaurio tuumaa.Hän kertoo saaneensa seuraavana päivänä hypätä kyseistä rataa, ja oppineensa siitä paljonkin. Projekti jatkuu. "Joo, ei niitä projekteja kesken jätetä. Varsinkaan kivoja."Vaurio toteaa, että on huomannut hevosensa nauttivan kenttätreeneistä valtavasti. Siinä on jo syy jatkaa. Hän on nyt käynyt Anu Siimeksen pitämillä estetunneilla Novassa."Kun aloittaa hyppäämään tämän ikäisenä, niin ei se hyvältä näytä!"Kysymykseen, mistä hän tietää hevosensa pitävän jostakin asiasta, hän vastaa, että ei hän tiedäkään. "Se on tunne. Tunne siitä, että se hevonen syttyy siinä. Se rupeaa tarjoamaan asioita helpommin ja pehmeämmin. Mutta totuus on, että eiväthän ne puhu."Tänään on ohjelmassa kouluratsastusta. "Noh, ollaanko me valmiita?" hän kysyy pesupaikalla hevoseltaan, kun sillä on varusteet päällä, ja taluttaa sen Stable Novan maneesiin. Alkukäyntien aikana voi vielä jutella, sitten Vaurio kysyy onko ookoo, että hän menee hetkeksi "omaan kuplaansa", laittaa napin toiseen korvaan ja alkaa ratsastaa. Kuulokkeesta tulee jokin soittolista, jossa on kuulemma "kaikkea laidasta laitaan". Ratsastaja alkaa viheltää. Välillä hiljakseen, välillä vähän kovempaa. Sävelmää ei tunnista, mutta sama melodia kuuluu olevan. Muuten maneesissa vallitsee hiljaisuus. Hevosen jalat tömähtelevät pehmeästi pehmeälle kuitupohjalle kun Vaurio työstää asioita. Laukanvaihdot joka askeleella ovat parhaillaan työn alla, niitä tehdään vain yhdet edestakaiset kerrallaan. Piaffi näyttää jo hyvinkin mallikkaalta.Treeni ei siinä mielessä ole tyypillinen, että Vaurio ei yleensä ratsasta GP-ohjelman liikkeitä tällä lailla yksi kerrallaan läpi, vaan keskittyy pikemminkin johonkin yhteen asiaan - vaikkapa siihen, miten pidäte menee läpi tai miten hevonen reagoi tempon muutokseen eri muodossa. Koulutus on johdattelevaa, jolloin hevonen tekee asioita huomaamattaan. Tämä on myös avainasia. Vaurio sanoo, että heti kun kouluttaminen muuttuu painostavaksi, hevosen hyväntuulisen aulis tekeminen loppuu siihen ja ilmapiiri muuttuu. "Hyvän kouluttamisen taito on pitää hevonen hyvällä tuulella kun se tekee näitä juttuja. Ja se hyvä kouluttaminen on monen asian summa: pystyykö ratsastaja itse olemaan häiritsemättä hevosta, pystyykö hevonen fyysisesti tekemään ne asiat mitä halutaan, ymmärtääkö se, mitä halutaan, onko varma, että sillä ei ole mitään kipuja ja sopivatko varusteet?" Vaurio luettelee.. KouluratsastusKenttiksellä on suussaan kuminen, taipuisa kankikuolain ja tästä päästäänkin keskustelemaan kouluratsastuksesta lajina ja urheilulajina. Kankikuolain on tikun nokassa, mutta siitä voidaan keskustella, onko yksittäinen väline lopulta syypää. Vauriosta huomaa, että kouluratsastuksen rooli kaikkien silmätikkuna häiritsee häntä. Laji on murroksessa, se on selvä. Ja se tapahtuu tällä hetkellä enemmän "pahalla" kuin "hyvällä".Fakta kuitenkin on, että ennen kuin ratsastaja osaa jotakin, sitä edeltää aika, jolloin hän ei osaa. Silloinkin pitäisi pystyä harjoittelemaan. Ratsastajat on nostettu ristille ja ajojahti netissä on villiä. Vaurio ei sano, etteikö kritiikki olisi ajoittain aiheellista, mutta ei näin tehtynä. "Tällä hetkellä ilmapiiri on sellainen, että jos sä teet jonkun asian vähän huonosti, et ole pelkästään huono, vaan sä olet myös eläimen kaltoinkohtelija ja haluat sille eläimelle pahaa", Vaurio toteaa. "Sä olet alemman kastin ihminen, rikollinen." "Ja jos tämä suuntaus jatkuu, niin aika pian sitä haluaa olla huono ihan vaan rauhassa kotonaan, eikä mennä enää mihinkään ihmisten ilmoille, kisoihin."Murros on meneillään, mutta muutokset on tehtävä hallitusti. Hän ei ole valmis muuttamaan tarkkaan miettimättä koko lajia, eikä halua alkaa syytellä yksittäisiä kuolaimia saati ratsastajia. Sitä mieltä hän tosin on, että joissakin asioissa pitäisi antaa periksi yleiselle mielipiteelle ja nopeasti. Kankikuolaimen ei ole mitään syytä olla enää tämän päivän kouluratsastuksessa pakollinen.Tuomarit ovat se taho, jotka näyttävät pisteillään suunnan lajissa. He ovat myös alkaneet reagoida. Vaurio toteaa huomanneensa, kun se tapahtui. Kun kesken olympiakvaalien metsästyksen pistetaso yhtäkkiä laski useita prosentteja, selvästi ilman, että kukaan selvästi ymmärsi mitä tarkalleen ottaen nyt haluttiin tai että asiasta olisi tiedotettu etukäteen. Ajatus oli varmasti hyvä, mutta se miten se tehtiin, aiheutti hämmennystä.. Hevosen hyvinvointiTästä päästään toiseen kuumaan aiheeseen, eli siihen, mikä on hyvää hevosenpitoa.Vaurio muistuttaa kaikkia kilparatsastajia kun hän alkaa luetella kaikkia niitä asioita, jotka kilpahevosilla hänen mielestään on hyvin: hyvä hoito ja ruokinta, hieronnat, solariumit, eläinlääkärit. Mutta on hän ajatellut asiaa hevosenkin näkökulmasta. "Paljon ulkonaoloa, riittävä ja monipuolinen liike ja kaverit on hirveän tärkeitä. Kontakti toisiin hevosiin on todella tärkeää", hän sanoo.Hän on tehnyt kokeiluja yhdistää hevosia tarhassa eivätkä ne kokeilut ole aina sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Yhtä hevosta potkaistiin kohtalokkaasti, vaikka ensin vaikutti todella hyvältä ja vaikka tarhassa riitti tilaa. Kahta tämänhetkistä hevostaan, Dantea ja Kenttistä, hän ei uskalla laittaa samaan tarhaan, sillä on nähnyt niiden olevan kiukkuisia toisiaan kohtaan. Siinä missä yleensä ratkaisu on riisua kengät, näiden kohdalla ratkaisu on pitää kaverina pientä ponia. Vaurio sanoo miettivänsä päänsä puhki näiden asioiden kanssa ja sanoo, että kaikki muutkin tallilla miettivät aamusta iltaan, miten heidän hevosensa voisivat mahdollisimman hyvin. "Mun mielestä se kysymys on, että pystytkö sä siinä sun käyttötarkoituksessa lisäämään hevostesi hyvinvointia. Mä en halua, että kummaltakaan mun hevoselta katkeaa jalka siihen, että sitä potkaistaan."Hän toteaa, että lopulta kysymys on siitä, saako hevosella ratsastaa.Saako?"Mistä mä tiedän! Mutta mä mietin, että mikä on se vaihtoehto. Jos ratsastus kiellettäisiin, paranisiko hevosten hyvinvointi? Kehittyisikö niiden lääketiede? Tulisiko niistä lihantuotantoeläimiä? Kuka enää pitäisi hevosia jos niillä ei olisi mitään funktiota? Mikä olisi eläinlajin tulevaisuus? Jos ne eläisivät villeinä, olisivatko ne onnellisempia? Kaikki villit eläimet kun kuitenkin lopulta tyyliin katkaisee jalkansa ja joutuu sen jälkeen tiikerin hampaisiin. Kaikki elolliset olennot tuntee stressiä ja kipua. Miksi yksi laji pitää nostaa sellaiseen asemaan, että se olisi ainut maailmassa, joka ei koskaan tunne mitään negatiivista. Siis mä en tiedä, mä kysyn." Luotiviivakysymys on hyvä esimerkki. SIitä on tehty hyvinvointikysymys, mutta Vaurio ei pysty näkemään asiaa niin negatiivisena kuin se halutaan nähdä. Hän sanoo, että kokonaisuuden pitäisi ratkaista."Ethän sä voi verrata pehmeästi ja rennosti luotiviivan takana liikkuvaa hevosta sellaiseen luotiviivan takana olevaan hevoseen, joka on vedetty sinne kankiketju kireällä ja kieli sinisenä. Täytyy vähän laittaa valoja päälle ja miettiä mikä on se tilanne. Mun mielestä.""Usein hevonen vaipuu luotiviivan taakse, kun se esimerkiksi vaikka vähän väsähtää tai menettää tasapainonsa. Ei sitä tarvitse sinne erityisesti ratsastaa. Se on sitten eri asia, että jos säännöissä lukee, että kilparadalla siellä luotiviivan takana ei saa olla, ja sovitaan, että tästedes tähän tullaan kiinnittämään huomio, sen asian kanssa on oltava selkeä ja johdonmukainen tuomaristossa. Siihen se luotiviivan takana ratsastaminen kyllä taatusti sitten loppuu. Tällä hetkellä en ole huomannut, että tuomarit palkitsisivat siitä, että hevonen on pikkasen luotiviivan edessä. Sen sijaan, jos se on selkeästi sen takana, siitä kyllä ainakin tuomaripapereissa mainitaan ja tuomarit antavat pisteen tai puoli vähemmän.""Miten paljon siitä sitten pitää rangaista se on lajissa yhdessä päätettävä."Hän tosin miettii pitäisikö kiinnittää sitten huomio moniin muihinkin asioihin, yleiseen tyytyväisyyteen. Vaikka äreyteen, hännällä huiskimiseen tai luimimiseen. "Ja miten siihen sitten suhtautuisi, kun emme kuitenkaan tarkalleen tiedä mikä hevosen saa vetämään korvansa luimuun. Sehän saattaa viestiä sillä jotakin jollekin toiselle hevoselle. Osaako sitä tulkita sitten oikein?". TyömiesVaurio tunnetaan siitä, että hän niin sanotusti painaa duunia aamusta iltaan ja joskus illasta pitkälle aamuun. Aika on kortilla, sillä salillakin pitäisi tämän päivän vaatimusten mukaisesti ehtiä käydä. Hevosmäärää on vähennetty ja kaksi hevosta juuri myyty kustannusten pitämiseksi kohtuullisina. Laji on kallis ja perheenisän rooli ja talolaina ovat olemassa oleva realiteetti. "Rakastan projekteja, mutta niin niitä ei voi tehdä, että ne on kaikki omia. Kulurakenne on sellainen", hän sanoo. Töille Vaurio ei siis sano ei, mutta ajaa hän haluaisi vähemmän, sillä se on hukkaan heitettyä, tuottamatonta aikaa. Ja erittäin uuvuttavaa. Hän toivoo, että valmennettavat tulisivat hänen luokseen, eikä toisin päin. Silloin täytyy tietenkin olla tilaa ottaa valmennettavia vastaan. Tämä onkin syynä sille, että hän vaihtaa ensi vuoden alussa asemapaikan Vihti Dressage Centeriin. Novassa on harvoin tyhjiä karsinoita ja myös maneesissa on paljon estevalmennuksia. "Siellä on enemmän tilaa valmennettavien hevosille", hän perustelee. "Mä tykkään, että saan istua oman maneesin nurkkaan ja pitää valmennuksia.""Vihdissä on paljon muutakin hyvää, isot karsinat ja just rempatut tarhat. Mun molemmat hevoset lähtee sinne. Toiveikkaana lähden siitä, että Vihdissä alkaa uusi luku tähän mun hommaan."Kilpaileminen ei ole Vaurion ykkösjuttu eikä motivaattori. Sitä täytyy tietenkin tehdä, mutta Vaurio väittää, että vaikka kilpaileminen loppuisi tähän päivään, ratsastaminen ei hänen kohdaltaan loppuisi. Ensi kesästä hän ei suostu sanomaan oikeastaan mitään. EM:stä tai mistään."Jos hevoset on kunnossa, silloin ratsastetaan, jos ei ole, katsotaan, kun muut ratsastaa."Kuluneena kesänä hän teki jotakin, mitä ei olisi normaaliolosuhteissa tehnyt. Olympiavuosi sai hänet yrittämään pääsyä joukkueeseen, kun kävi ilmi, että joukkueen kolmannen ja neljännen paikan ehdokkaiden tulostaso ei ollut odotusten mukainen. Se sai tekemään päätöksen lähteä Norjaan, jossa vielä sujui hyvin. "Mutta sen jälkeen alkoikin mennä perseelleen. Mä en ikinä aiemmin ollut lähtenyt kisoihin tietäen jo etukäteen että miten tässä taas käy... Ja silti mä menin."Hän ei kadu, koska tietää, että jos ei olisi yrittänyt, hän olisi katunut myös sitä. Mutta hän sanoo, että siinä tuli otettua askel taaksepäin. Asiat eivät menneet toivotulla tavalla.12-vuotiaaksi kääntyvän ykköshevosen, hannoverinruuna Danten (De Niro - Alantas) omistajat Hanna Harjuvaara ja Janne Ruskeeniemi tekivät omalta osaltaan kaikkensa Vauriota auttaakseen. "Hanna ja Janne pisti kaiken peliin. Janne otti töistä jotenkin vapaata ja ajoi hevosauton hevosenhoitajan Patricia Salmisen kanssa milloin minnekin, että mä pystyin vaan lentämään paikan päälle. Olen heille ikuisesti kiitollinen viime vuodesta.""Mutta se ei silti vaan onnistunut. Ja siitä jäi vähän karvas maku.""Mä haluan oppia tästä vuodesta sen, minkä jo tiesinkin, mutta josta en piitannut, eli sen, että mulle ei toimi se, että otan kiintopisteen jostain tulevaisuuden kisasta ja lähden sitä kohti, vaan se, että ratsastan hevosiani tässä kotona ja vien niitä kaikessa rauhassa eteenpäin ja ilmoitan niitä kisaan silloin, kun ne ovat siihen valmiita." SM-kulta oli jonkinlainen lohdutus, mutta edelleenkään kaikki ei Danten kanssa onnistu niin kuin Vaurio toivoisi."Piffipaffissa on vielä korjattavaa. Ja sitä työtä nyt tehdään esimerkiksi Kyran ja Richardin kanssa."Vaurio täsmentää, että korjattava asia ei ole piaffissa itsessään, vaan se vain näkyy siinä, sillä piaffi on GP-radan vaikein liike, joka ei anna mitään anteeksi. Se paljastaa puutteet koulutuksessa."Se on niin koottu liike, ettet pysty peittämään virheitä vauhdilla kuten vaikka piruetissa."Asiat ovat hyvissä käsissä nyt, kun Vaurio on Palapeli-ryhmän jäsen. Hän kertoo saavansa ahaa-elämyksiä joka kerta, kun ryhmä, yleensä Wesundassa, kokoontuu. "Olin ajatellut Kenttiksen kanssa että laukanvaihtosarjoissa pitää ratsastaa reippaammin eteen, mutta Richard sanoi, että koita vähän lyhyemmässä laukassa, ja hevonen suoristui saman tien. Mä en ole valmentautunut aikuisiällä hirveästi sen jälkeen kun täytin 18 vuotta. Maarit Raiskio on viimeinen sellainen, joka on pitänyt viikkotunteja. Tietty työnantajat ovat katsoneet perään myöhemminkin, Henri Ruoste ja Anne van Olst esimerkiksi, mutta ilman valmentajaa on pääsääntöisesti menty.""Meillä on hyvä porukka ja boogie siinä. Inspiraation ja motivaation näkee kaikista. Kaikki tajuaa, miten onnekas ja etuoikeutettu sitä on, että saa olla mukana."Vaurio kertoo kuitenkin, että kun ongelma tulee, hän voi edelleen lähettää videon Ruosteelle."Se vastaa yleensä samantien.". PerheenisäKysymykseen, mitä Ville Vaurio tekee, kun hän haluaa heittää vapaalle, hän vastaa spontaanisti yhdellä sanalla."Sunnuntaiaamut!"Hän kertoo heräävänsä lukemaan kiireettömästi päivän lehden ja sen jälkeen katsovansa lasten kanssa piirrettyjä. Puoliso Emma on siinä. Appiukon kanssa pelataan ehkä NHL:ää pleikkarissa.NHL-pelistä on muodostunut jo traditio, sillä se oli ohjelmassa, netin kautta, jo silloin, kun Vaurio joitakin vuosia sitten asui Saksassa. Vaurio kannattaa Dallasia ja seuraa lätkää muutenkin. Vaurio odottaa joulua. Sitä, että voi rentoutua perheen kanssa, jota hän selvästi rakastaa yli kaiken. Perheen kanssa vietetty aika ei koskaan ole hukkaan heitettyä, mutta se aika on jatkuvasti kortilla. "Joulu on leppoisaa aikaa. Me ollaan nyt eka joulu kotona Vantaalla."
