Pari kuukautta sen jälkeen, kun Heidi Elomaa ensimmäisen kerran näki Bavaraksen (Baitas Plius - Verdenas), hevonen seisoi hänen tallillaan Piikkiön Raadelmassa. Tai varsinaisesti Lilli Luoman tallilla. Tallilla jolla 45-vuotias Elomaa on harrastanut 23 vuotta elämästään. Bavarasta käytiin katsomassa sen kotimaassa Liettuassa ensin Elomaan omalle valmennettavalle, mutta tämä ei mieltynyt hevoseen. Elomaa sen sijaan ei päässyt irti ryhdikkään liettualaishevosen kuvasta. Se oli saatava. Se saatiin. Elomaa on eläinlääkäri ja teki hevoselle ostotarkastuksen itse. "Siihen päälle konsultoin vielä kokenutta kollegaa."Tästä on nyt viisi kuukautta. Elomaa on harjoitellut kilpailemista ahkerasti ja kiertänyt ne intermediaire-luokat, jotka ovat olleet tarjolla. Tämän vuoden viimeiseksi startiksi jäi Ypäjän intermediare II viime sunnuntaina. Siinä ratsukko sijoittui toiseksi Ville Vaurion jälkeen. "Hevonen on opetusmestari ja minä olen harjoittelija", Elomaa täsmentää. Ensi vuonna sitten GP:hen?"Siitä haaveillaan. GP:n linjoja valmennuksessa jo mennään", Elomaa vahvistaa. Häntä valmentaa Maria Colliander ja maajoukkuevalmennuksissa hän käy Janne Berghin luona. Yvonne Österholmin kursseilla hän käy aina, kun Österholm niitä Suomessa käy pitämässä. Seuraava valmennus on Maria Wennerstrandin järjestämä 24.-25. marraskuuta ja Elomaa aikoo ilmoittautua. Saksan vuodetHeidi Elomaa vaatii valmennukselta paljon. Hänellä on pitkä Saksan tausta ja hän arvostaa napakkuutta ja täsmällisyyttä. Sitä, että "asiat pistetään tapahtumaan".Elomaa vietti 10 vuotta Jonny Hilberathin Abbendorfin tallilla treenaavan eteläafrikkalaisen Nathalie Hobdayn apuna. Hän ratsasti myyntihevosia ja Hobdayn hevosia, pääasiassa nuoria hevosia. "Sillä samalla tallilla, missä suomalaiset kouluratsastajat ovat paljon käyneet", Elomaa toteaa. Tästä on aikaa jo 20 vuotta, sillä viimeiset 10 vuotta hän on vaikuttanut Suomessa.Elomaa opiskeli Saksassa myös ammatin. Hän valmistui eläinlääkäriksi Hannoverin eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta vuonna 2013. "Suomessa tein ensin praktiikkaa Teivossa ja sieltä siirryin eläinvakuuttamisen puolelle ja olen tällä hetkellä Agrian maajohtaja. Praktiikkaa en enää tee, mitä nyt ystäville voin joskus katsoa röntgenkuvia."Hän palasi Saksasta samalle, tutulle tallille Piikkiöön, josta lähtikin ja josta muistaa yhä elävästi Saksaa edeltäneet vuodet, jolloin Raadelmassa vaikuttivat Luoman lisäksi Henri Ruoste ja Mikaela Fabricius-Bjerre, silloin vielä nimeltään Lindh. Suomalainen ratsastaminen tuntui ja tuntuu Saksan vuosien jälkeen yhä harrastamiselta. Mielikuvaan vaikuttaa monta asiaa. Saksa on kouluratsastuksen kotimaa ja osaaminen ja tekeminen sen mukaista. Mutta yksistään jo sellainen asia, kuin kilpailujen lukumäärä, on melko ratkaiseva. "Siinä missä Saksassa on aina kisat 50 kilometrin päässä, täällä ei ole."Harrastaminen ei Elomaata sinänsä häiritse. "Sitähän minä juuri olenkin, harrastaja", hän sanoo. Hän katsoo lajia kuitenkin myös liiketaloudelliselta kantilta. "Aina ei tule muistaneeksi, että pitäisi ymmärtää olla kiitollinen siitä, että joku niitä kisoja Suomessa meille järjestää. Sillä eihän tuollainen 7 ratsukon intermediaire II -luokka ole mikään bisnes kenellekään. Bisnes voisi olla, jos se inter jätettäisiin pois ja jätettäisiin vain tosi matalan tason luokat."Elomaa rytmittää tekemisensä olemassa olevien kisojen mukaan, jotta pääsee kiertämään mahdollisimman suuren osan niistä. "Koska mitä vähemmän lähtijöitä, sitä vielä kannattamattomampaa se järjestäminen on. Tuomareiden määrä kun kuitenkin on vakio.". Kaikki käy -hevonenTässä vaiheessa ratsukolla on kaksi inter II -starttia, mikä on lähimpänä GP:tä olematta vielä GP:tä. Bavaras on mennyt grand prix'tä jo vuodesta 2021 entisen ratsastajansa Raimonda Palionyten kanssa. Tuona vuonna ratsukko löytyy muun muassa tuloslistalta Horsemarketin järjestämistä kisoista Liettuassa, joissa oli mukana suomalaisratsukoitakin. GP-hevosena Bavaraksen tulostaso on ollut sen viimeisissä starteissa 65 prosenttia ja tähän Elomaakin on pykälän alemmalla tasolla yltänyt.Osaavasta hevosesta on kyse. Viimeisimmän kisan tuomarikommenteissa kiiteltiin piaffia ja piruetteja. Elomaa kuitenkin toteaa, että toistaiseksi vielä opetellaan. Vähän kaikkea. "Hevonen on radalla kovin erilainen kuin kotona", Elomaa kertoo. "Me molemmat pidätellään vielä vähän hengitystä", hän sanoo. Elomaa kehuu Bavaraksen koulutusta. Hevonen on hyväntuulinen "kaikki käy" -hahmo. Jostakin mutkattomuudesta ja helppoudesta kertoo, että se on kuulemma tallimestarin suosikki. Vai mitä tuumaatte tästä ominaisuusluettelosta?"Pitää ihmisistä, tekee töitä mielellään, on aina iloinen, osaa kaiken ja antaa kaikki mun ratsastusvirheet anteeksi. Jos esimerkiksi laukanvaihtosarjassa on virhe, se on takuuvarmasti minun, ei hevosen", Elomaa luettelee.Jos työn alla olevia sulkutaivutuksia ei oteta lukuun, mistään asiasta tämän hevosen kanssa ei saa aikaiseksi ongelmaa. Eivätkä ne sulutkaan ongelma ole, vaikeita vain, GP-tason vaatimusten mukaan tehtyinä. "Bavaraksella voi ratsastaa ihan normaalisti, vaikka helikopteri pörräisi pään päällä. Mutta se ei kuitenkaan ole mikään pystyyn kuollut otus, vaan hyvinkin vilkas", hän kertoo tyytyväisenä. Elomaa antaa ison kiitoksen edelliselle ratsastajalle, jonka kanssa jäi yhteyteen sosiaalisen median kautta. "Olemme tehneet kaikkemme, että tällaiselle vanhemmalle hevoselle mahdollisimman harva asia muuttuisi."Bavaraksessa pistää silmään sen ryhti. Se on niin sanotusti päätään pidempi muita. Vaikka on säkäkorkeudeltaan tavanomaiset noin 170 senttiä, metriä korkeammalla keikkuva pää antaa toisenlaisen mielikuvan."Sitä kutsutaan meillä kotona Pihakynttiläksi", Elomaa kertoo nauraen. TrakehnerHevonen on tuotu Suomeen ilman sukutietoja, mutta kyllä sillä sukupaperitkin on.Isä Baitas Plius on arabi-isästä nimeltä Sniegas. Emän ja myös isänemän puolelta se on venäjäntrakehnereita. Täyttä verta on paljon. .Bavaras16-vuotiaaksi kääntyvä liettulainen trakehner (Baitas Plius - Verdenas).Omistaja Heidi Elomaa.Aiempi ratsastaja Raimonda Palionyte.Ollut Suomessa nyt 5 kuukautta.
