Saksassa vaikuttava Mikko Piirala: "Olen maanviljelijä, perheenisä, ratsastaja, valmentaja, kasvattaja ja välillä hevoskauppias"

Oulusta kotoisin oleva Mikko Piirala, 49, aloitti ratsastuksen seuraten isosiskoaan. Perheellä oli oma pieni talli, mutta alkuun hänen ratsastuksensa oli epäsäännöllistä.”Aloitin aktiivisen kilparatsastuksen aika myöhään. Aluksi kyllä kilpailin, mutta kotona ratsastin vähän. Isosiskoni Niina ratsasti hevosia kotona ja minä kävin ajamassa motocrosspyörällä”, Piirala naurahtaa.Teini-ikäisenä hevoset kyllä kiinnostivat, mutta alkuun kiinnostavinta oli itse kilpaileminen. Hän hyppäsi jo silloin 150-luokkia, vaikka harjoittelusta puuttui systemaattisuus. Hän kuitenkin vietti useamman kesän valmentajansa Henrik Ehrnroothin luona Lammilla, ja kävi myös pätkiä valmentautumassa Saksassa.Lopulta kokonaiskuvio muuttui, kun hän muutti Saksaan kahden hevosensa kanssa keväällä 1996. Juuri armeijan käynyt 20-vuotias Piirala oli tavannut Oslon kilpailuissa Kari Nevalan ja pääsi hänen talliinsa töihin Pinnebergin lähelle.”Alkuun siinä ei ollut suunnitelmallisuutta. Se oli harrastelijamaista, että lähdetään treenaamaan omien hevosten kanssa Saksaan. Sain omien hevosten kuluja pois sillä, että ratsastin myös heidän hevosiaan ja autoin tallin töissä.”Pian ratsastus ja harjoittelu muuttui ammattimaiseksi.”Siihen tuli systemaattisuutta. Sitä ennenkin olin kilpaillut, mutta siinä ei ollut mitään systeemiä.”Kaudelle 1996 Piiralalla oli myös selkeä tavoite: hypätä nuorten SM-kilpailuissa. Kesällä hän matkusti Saksasta hevosineen Kuopioon kilpailemaan.”Jos kerran tehdään asioita paremmin ja halutaan oppia uusia asioita, pitää myös olla tavoite. Se onnistui. Olin toinen Largolla ja Sebastian Numminen voitti SM-kultaa”, Piirala muistelee..Piirala ehti olla puolitoista vuotta Nevalan tallissa, kun hän tapasi kisoissa aiemmilta Saksan-reissuilta tutun huippuratsastaja Carsten-Otto Nagelin. Nuorena Piirala oli valmentautunut tallilla, jossa oli ollut Nagelin nuoria hevosia kasvamassa.”Tapasimme kilpailuissa ja joimme kahvia. He etsivät tallilleen kakkosratsuttajaa ja Nagel kysyi, olisiko kiinnostusta. Sanoin, että totta kai.”Nagel työskenteli Herzin perheen ykkösratsuttajana. Perhe tunnetaan kahveistaan tunnetun Tchibon omistajana.”Sinä aikana sain ratsastaa tosi hyviä hevosia, oli nuorempia ja vanhempia. Vanhemmilla pääsin ratsastamaan kansainvälisiä kilpailuja, myös pari kertaa nations cupia. Sain reissata ja se oli hyvää aikaa.”Työskentely huipputallilla Nagelin kanssa oli opettavaista, kun hän sai joka päivä seurata huippuratsastajan tekemistä ”Se oli seuraava askel siitä, mitä olin oppinut Karin luona. Tekeminen muuttui vielä systemaattisemmaksi ja vielä ammattimaisemmaksi.”Piirala viihtyi Herzin tallissa kymmenen vuotta, kunnes hän tarttui Tanskasta tulleeseen työtarjoukseen. ”Tarjous oli hyvä, mutta se ei ollut minulle oikea paikka. Jotenkin meidän kemiamme ihmisten kanssa eivät toimineet.”Puolen vuoden jälkeen hän palasi Saksaan ja aloitti oman yrityksensä, jota pyörittää edelleen.”Se oli iso askel, mutta tunsin paljon ihmisiä ja toiminta oli tuttua. Tekeminen oli monipuolista, kun oli valmennusta, ratsutusta, kilpailemista, hevosten myyntiä.”.Piiralan perheen talli sijaitsee Pohjois-Saksassa Appenissa, lähellä Hampuria. Vuosia muiden omistamia hevosia ratsastaneena oli selvää, mihin suuntaan hän halusi toimintaansa kehittää. Talliin tulisi saada hyviä nuoria hevosia, jotka olisivat hänen omistuksessaan.”Kun ratsastaa muiden omistamia hevosia, ei pääse aina vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan hevosta viedään. Sitä saa ratsastaa ja siitä saa palkkaa, mutta jos hevosen haluaa myydä tai pitää sen pari vuotta viedäkseen kansainvälisiin kilpailuihin, sitä ei voi päättää. Omistajalla on viimeinen sana.””Halusin, että minulla on 2–3 hyvää hevosta ja voin itse päättää, mihin suuntaan niitä vien. Nyt olen päässyt siihen tilanteeseen.”Omien hevostensa lisäksi Piiralalla on yhteistyökumppaneita, joiden kanssa hän omistaa hevosia puoliksi. Jatkumoa toimintaan tuo myös oma kasvatustoiminta.”Totta kai otan myös hevosia ratsutettavaksi, se kuuluu minun työnkuvaani. Mutta en halua olla vain sen kortin varassa.”Tarkoitus ei kuitenkaan ole pitää hevosia isoihin luokkiin asti, sillä siihen ei hänen yrityksellään ole resursseja. Työnkuva omalla tilalla on liian laaja, jotta siihen voisi yhdistää kansainvälisen kilparatsastajan uran. Lisäksi Piiralalla on kaksi pientä lasta vaimonsa Julian kanssa.”Olen maanviljelijä, perheenisä, ratsastaja, valmentaja, kasvattaja ja välillä hevoskauppias. Jos haluaa kunnolla kilpailla kansainvälisellä tasolla, silloin pitää olla fokusoitunut siihen hommaan. Pitää olla isot taloudelliset resurssit ja pitää tehdä paljon uhrauksia.”Toukokuussa 2023 sitten Piirala kilpaili Hampurin derbyssä Cayenne II:lla (Clintord – Liostro), joka sai tänä vuonna ensimmäisen varsansa isäoriista Aganix du Siegneur. Isoissa luokissa kilpaileminen yhdellä hevosella oli vaikeaa.”Se vaati aikaa, keskittymistä ja taloudellisia mahdollisuuksia. Olisin jatkanut sitä, mutta huomasin, kuinka vaikeaa on yhden hevosen kanssa pitää itsensä kuosissa. Jos aikoo hypätä 150-tasolla, myös ratsastajan pitää olla hyvässä kunnossa ja treenata sitä tarpeeksi usein. Jos hyppäät kerran toukokuussa ja seuraavan kerran heinäkuussa, se on liian vähän. Jos sitä haluaa tehdä kunnolla, tarvitaan 2–3 hevosta sille tasolle.”.Nykyarki on sitä, että Piirala ratsastaa nuoria hevosia, vie niitä eteenpäin ja myy ne sopivassa hetkessä. Sopiva hetki riippuu hevosen kehityksestä. Tallilla käy myös paljon valmennettavia.18 vuoden ajan hän on käynyt valmentamassa oululaisratsukoita Kiimingissä Pia Lidströmin tallilla. Välillä paikkoja on ollut Suomessa enemmänkin, nyt reissut keskittyvät Ouluun.”Suomessa on kiva käydä valmentamassa, mutta en haluaisi muuttaa tänne takaisin. Meidän elämämme pyörii hevosten ympärillä ja se on Saksassa ammattimaisempaa.”Vuosien varrella Piirala on huomannut muutoksen suomalaisessa ratsastuksessa.”Systemaattinen valmentautuminen on vähentynyt, ehkä Pohjois-Suomessa enemmän kuin Etelä-Suomessa. Mutta se on huomattavissa Saksassakin. Hevosurheilu muuttuu ja meidän pitää muuttua sen mukana.”Muutokseen vaikuttaa erityisesti kustannusten nousu.”Suomessa kustannukset ovat aina olleet isot, mutta Saksassa ne olivat ennen pienemmät. Kun aikoinaan muutin Saksaan, huomasin, että lähes jokaisella oli oma hevonen. Tänä päivänä ei ole näin.”Kuten Suomessa myös Saksassa niin kilpailut kuin kilpailijatkin ovat vähentyneet. Ennen kilpailuja oli joka viikonloppu niin monta, että pystyi valitsemaan mihin menee. Nyt tilanne on toinen, ja se vaikuttaa myös oman yritystoiminnan valintoihin.”Suunta pitää miettiä tarkkaan. Meille se on bisnes, mutta meidän täytyy suunnitella jokaisen hevosen kohdalla. Kannattaako se pitää ja kouluttaa? Jos pitää, mitkä kustannukset siitä tulee?”Parhaiten kaupaksi menee helppo 130–150-luokkien hevonen. Amatöörit, juniorit ja nuoret ratsastajat haluavat samanlaisen hevosen:”Helposti ratsastettava, joka on kevyt. Sen pitää mennä esteelle, se ei saa mennä liikaa muttei myöskään liian vähän. Sen pitää korjata virheet, mutta olla myös tarpeeksi varovainen. Sitten kun sinulla on sellainen hevonen, on myös kysyntää.”Piiralan mukaan suomalaisen ratsastajan on edelleen mahdollista muuttaa Saksaan ja työskennellä siellä hevosalan ammattilaisena.”Jos takana on lahjakkuutta, nöyryyttä ja on valmis tekemään töitä, se on mahdollista.”Tärkeintä on olla valmis tekemään töitä hevosten kanssa. Sosiaalisuudesta on toki hyötyä, mutta introvertti suomalainenkin voi pärjätä. ”En minä silloin aikoinaan kauheasti puhunut”, Piirala naurahtaa.”Se on paljon ihmisestä kiinni. Joskus on hyvä olla sosiaalinen, mutta joskus on hyvä myös olla tuppisuu.” Uran kannalta on tärkeää tavata oikeat ihmiset.”Minulla oli onni, että sain tuollaisen työtarjouksen – tapasin oikeat ihmiset ja ratsastin heidän hevosiaan. Tänä päivänäkin käyn Herzin perheen tallilla valmentamassa ratsastajia. Kontaktit säilyvät, mutta niitä pitää hoitaa”, Piirala pohtii..Ruotsissa vaikuttava Petra Aittola: "Mä en kykene valmentajana feel good -juttuun"

Saksassa vaikuttava Mikko Piirala: "Olen maanviljelijä, perheenisä, ratsastaja, valmentaja, kasvattaja ja välillä hevoskauppias"

Aiheeseen liittyvää