Ajatus syntyi vanhasta satulasta – lahjaksi ratsastettava puuhevonen

Hevosurheilulehden kuvaaja Anu Leppänen on toiminut positiivisen projektin käynnistäjänä, ja hänellä on osaltaan näppinsä pelissä myös toteutuksessa. Lopputulos on komea. Leppäsen puolison Martti Talan lapsenlapsi Aada Kujala on saanut lahjaksi taideteoksen, jonka selkään kelpaa hypätä."Orimattilan paikallisraveissa keppihevoskilpailuiden lomassa lapset innostuivat raviradan isosta puuhevosesta, jonka selkään he vuorotellen kiipesivät. Siitä välähti idea, jota lähdin toteuttamaan ihan täysillä. Kodin nurkissa pyöri joutosatula, jolla ei ollut varsinaista myyntiarvoa, mutta tunnearvoa kylläkin. Ainakin nyt, kun satulalle oli ensin ideana löytää hevonen, ja nyt sellainen on löytynyt", Anu Leppänen taustoittaa.Leppänen on koulutukseltaan huonekalusuunnittelija ja sisustusarkkitehti, joten hänen oli helppo löytää puuteollisuuskaupunki Lahdesta idealle toteuttaja. Pro Puu -keskuksen verstaasta puuseppä ja kuvanveistäjä Ville Tonttila oli puuhevoselle sopiva tekijä. Häntä ei ole syytä sotkea raveissa yllätyksiä ohjastavaan nimikaimaansa..PuuhevonenNimi on KipinäMateriaali haapaOsmo Color -kirsikalla värjättyLoimi löytyi Jokimaan hevoskirpputorilta.Homma lähti heti alusta pitäen laukalle, mutta hyvässä mielessä."Ville Tonttila ryhtyi projektiin mielenkiinnolla ja innolla. Hän teki ensin puuhevosesta hahmotelman. Mietittiin yhdessä mittoja, ja siitä suunnittelu lähti etenemään kohti toteutusta."Tonttila valitsi materiaaliksi ominaisuuksiltaan projektiin hyvin sopivan haapapuun, mutta muutoin hän lähti lähes nollapisteestä liikkeelle. "Pääsin toteuttamaan sekä puusepän, että kuvanveistäjän ammattiani, joten projekti oli heti alkujaan kiinnostava. Tilaajalta tuli hevosen pienoismalli, ja sen jälkeen aloin tutustumaan hevosen anatomiaan. Hevonen on komea ja veistoksellinen eläin, ja ehkä ensimmäisellä kerralla tuli tartuttua liikaakin yksityiskohtiin. Pitihän se kokeilla, saadaanko hepo hirnahtamaan", Tonttila nauraa. Vastuullinen taiteilija otti turvallisuustekijät huomioon, ja lopputulos on komea."Hevosesta tuli metrin korkea ja ehkä puolitoista metriä pitkä. Haara-asentoa piti leventää niin, että hevonen on riittävän vakaa. Mietin jo, että pitääkö selkään rakentaa penkki, kun siitä tuli niinkin iso, mutta kuvien perusteella käyttäjä pysyy hyvin satulassa", Tonttila jatkaa. Käsityönä tehtyjä puuhevosia ei ole ruuhkaksi saakka markkinoilla. "Tämä oli protomalli, ja ammatillisesti ajateltuna hevosia tekisi mielellään lisää. Kun ihan eläviin hevosiin tutustuin, tuli kyllä nopeasti selväksi, ettei niitä ole kahta samanlaista. Itsekin tekisin seuraavaan pieniä muutoksia", Tonttila päättää. .11-vuotias viidesluokkalainen Aada Kujala on puuhevosen onnellinen omistaja. Hän on ollut innoissaan siitä, että kotiin on saatu 8- ja 4-vuotiaiden sisarusten rinnalle uusi "perheenjäsen"."Nimi piti keksiä, ja ajattelin, että Kipinä on hevoselle sopiva nimi. Toinen vaihtoehto olisi ollut Kinuski, mutta päätin, että Kipinä tuntui paremmalta", Aada Kujala kertoo. "Tykkään Kipinästä tosi paljon ja sen saaminen oli ihanaa. Mukana tuli suitset, loimi ja riimu. Löysin sille sopivan riimunnarun. Kipinälle voi keksiä ja tehdä kaikkea uusia tarvikkeita jatkossa."Vain mielikuvitus on rajana, kun puuhevosen kanssa pääsee leikkimään."Olen hypännyt sen selkään, monestikin. Kaveritkin ovat myös käyneet kokeilemassa ratsastaa Kipinällä. Sen kanssa on hauska leikkiä."Aada Kujala on käynyt raveissakin, ja käytännön kokemusta nuorelta naiselta löytyy ratsastuksen puolelta."Olen käynyt kaksi vuotta ratsastustunneilla. Välissä oli aika pitkä tauko, mutta nyt olen taas käynyt tunneilla. Ehkä ponilähdötkin alkavat jossakin vaiheessa kiinnostamaan."Aadan äiti Sara Tala on hänkin ihastunut Kipinään."Puuhevonen on tosi tukevasti ja hienosti tehty. Sen kanssa voi harjoitella vikellystä ja kiivetä huoletta selkään. Kestävältä se vaikuttaa. Tässä on naapurustossa useampikin heppaintoilija, joten käyttöä puuhevoselle on löytynyt. Sisarukset ovat useimmiten kysyneet lupaa Aadalta, ennen kuin alkavat Kipinän kanssa touhuamaan", Sara Tala nauraa.

Ajatus syntyi vanhasta satulasta – lahjaksi ratsastettava puuhevonen

Aiheeseen liittyvää