Muutama tuhat hevosta on aikoinaan läpytelty läpi käsien, ja kun niistä kaupoista alkaa olla jo aikaakin, voi niitä vähän muistella. Periaate on pysynyt kaikki nämä vuoden samana. Ostajalle pitää löytää juuri hänelle sopiva hevonen, muuten on vaikeuksia luvassa.Mikä hevosessa maksaa? Myyjän nimi? Hienot kulissit? Vai pelkästään se hevonen?Se riippuu aika paljon ostajasta. Kulissit ratkaisevat paljonkin, kun amatöörille myydään.Hevonen on myyntituotteena sen takia hankala, että sen arvo on milloin mitäkin, ja paikkaa vaihtamalla sen arvo voi muuttua. Ympäristöllä ja myyjän nimellä on joskus suhteettoman suuri merkitys ratsuhevosen hintaan. Saman hevosen hinta voi pompata 50 000 eurosta 180 000 euroon ihan vain siirtämällä se 500 kilometriä paikasta a paikkaan b. Mutta ei kai siinä pahaa. Kunhan ostaja kokee saaneensa rahoilleen vastinetta, sama heppa tekee monta tahoa iloiseksi!Entä kaupanteko itsessään? Se on kuin vanhan asunnon kauppaa, jota on kiinteistövälittäjänä tullut hetken tehtyä sitäkin. Olin aikoinani pari vuotta Oulun seudun kovin asuntokauppias.Asia on kuten ensimmäisellä lkv-luennolla opettaja totesi: ikinä ei pidä joutua tilanteeseen jossa kauppoja setvitään oikeudessa. Tämä pätee aivan erityisen hyvin hevoskauppaan. En ole koskaan hevoskauppojen takia käräjillä ollut.Hevoskauppahommissa huomasin, että niin sanottujen tavallisten hevosten kaupassa katteet eivät ole kummoisia. Usein ihmettelin kommentteja, että sinähän se tienaat tällä kaupalla! No, lähimarketin porukalla on ihan sama ansaintamalli. Paitsi että jos kuusi hevosta tuotiin pihaan vaikka nyt sitten 1000 eurolla kappale, ja kun kuljetukset, eläinlääkärit ja ruunaukset on lisäksi maksettu, ollaan jo 9000 euron kohdalla. Mukana on yksi "muuli", se myydään 200 eurolla, lastin paras 3000 eurolla, välimallit 1500-2000.Nämä totuudet eivät ole muuttuneet vuosien varrella miksikään: hevonen myydään siinä kunnossa kun se kaupantekohetkellä on. Eläinlääkärin lausunto on parhaassakin tapauksessa vain valistunut arvaus. Samoilla löydöksillä toinen kilpailee menestyksellä vuosia, toinen on kolmen viikon kuluttua lopussa.Mutta se on varma, että me olemme menossa USA:n mallia kohti, kukaan ei uskalla lausua mistään mitään, ettei joudu juristin kanssa hankaluuksiin.Myyjälle harmittavinta on kuitenkin se, jos tulee myytyä ratsastajalle liian haasteellinen hyvä hevonen, joka palautetaan. Muutamia kuukausia takaperin luottavainen ruuna onkin epäluuloinen nähdessään vaikeampia tehtäviä.Näissä tapauksissa, etenkin jos on jääty ilman ammattivalmentajaa, taso (ja hevosen arvo) on voinut pudota dramaattisesti. Ja totta kai vika on hevosessa tai myyjässä. Aina.Millä hinnalla lunastat hevosen takaisin, jos se ei enää olekaan luottavainen 150-hyppääjä, jona se myytiin, vaan säikähtänyt kieltäjä? Voi olla, että hevonen korjaantuu vielä, mutta jos vielä tulee seinä vastaan, on meillä käsissä jo ongelma.Muutaman kerran erehdyin, ja se harmittaa vieläkin. Niin päin kylläkin, että annoin asiakkaalle "turvallisuus edellä" liiankin vaatimattoman hevosen. Hevoseen paljon varallisuutta uhrannut ostaja tietysti turhautuu kun lopputulos olikin pettymys. Riippumatta siitä, oliko vika hevosessa ollenkaan. Hyvitystä lähdetään hakemaan vaikka mitä kautta.Tässä myös syy siihen, miksi hevoskauppiaat ovat kadonneet. On pelkkiä välittäjiä. Omia arvokkaita hevosia on usein vaarallista myyskennellä. Pari kertaa kun tulee takkiin, tajuaa lopettaa.Punainen valo syttyy, jos asiakas kertoo, että "meidän lapsi on aivan valtavan lahjakas, taitoja olisi 140-tasolle ainakin". Tähän astinen CV on metriä, metriäkymppiä, mutta "se johtuu siitä että ei ole ollut tarpeeksi hyvää hevosta". Nyt pitäisi löytää se hevonen. Kaivetaan Muhoksella esittelyyn säilöstä talon oma ori, suurisydäminen eläin, joka antaa paljon anteeksi.Mutta ei sekään aivan kaikkea sentään sormiensa läpi katso. Sen jälkeen todetaan asiakkaalle, että olisi hyvä ottaa välivaihe ja opetella ratsastamaan, niihin isompiin luokkiin on pitkä matka vielä. Kerrotaan, että voidaan kyllä näyttää ja saa kokeilla hyviäkin, mutta meidän omat kuskit näyttävät hevosen tason. Tässä kohtaa on kysyttävä vielä, kuka on tuleva valmentaja. Kauppa voidaan tehdä, mutta ei miten vaan ja kenen kanssa vaan, sillä kelvollisia hevosia ei ole haaskattavaksi.. Tähän väliin kerrottakoon, että kerran olen ostanut hevosen takaisin, ja tein sen mieluusti. Se oli juuri tuo orhi. Se ei soveltunut siihen urheiluun mihin asiakas halusi. Lääkäri oli löytänyt kenttäkilpailijaksi aivan liian monta vaivaa.Hain hevosen takaisin, ja kovasti tallilla itkettiin, kun lähdimme.Vaivoistaan huolimatta hevonen palveli ahkerasti monta vuotta. Kesätytöt taisivat sillä muutaman tammansakin astuttaa. Olen kuullut herralla olevan lapsia.Se oli ihana hevonen, Gestas (Efes - Gelij). Musta, paksu poika, sellainen norsun mallinen. Vähän puhkuri. Ja huonot kintereet. Mutta fantastinen eläin. Sille pystyi sanomaan, että käypä hyppäämässä nuo kaksi ristikkoa tuolla, ja tule sitten tähän takaisin. Hyppäsin sillä itsekin jonkun 120-130 -luokan täällä pohjoisessa - Kajaanissa, Haukiputaalla, Oulussa, Kestilässä. Epäluulo itähevosia kohtaan on suuri, mutta todellisuudessa tilanne on aivan sama, oli kyseessä mikä läntinenkin kauppamaa hyvänsä. Voin kertoa, että ruunille löytyi minun aktiiviaikoinani hyväsukuiset paperit aina. Toki niistä ajoista on jo yli 20 vuotta aikaa.Ei silti, kyllähän näitä tapauksia valitettavasti myös on, joissa myyntivideolla näkyy eri hevonen, kuin se, mistä tehdään kauppaa tai joissa dokumentteja on peukaloitu.Miksi käräjiä kannattaa välttää? Siksi, että totuudella voi olla kovin vähän tekemistä loppuratkaisun kanssa. Tuomari ei ole kartalla aiheesta. Eikä asiassa välttämättä edes ole yhtä totuutta. Viikko sitten myyty eläin voi olla tänään arvoton monesta syystä. Siksi välitys. Ostaja ja myyjä riidelköön keskenään. Hinta on ostajan ja myyjän välinen sopimus. Välittäjän palkkio voi olla mitä vain. Se riippuu nimestä ja kauppahinnasta. Ja ahneudesta.Minulla oli välityksessä pääasiassa Neuvostoliitosta tuotuja. Mikäli muistan oikein, yhtään hevosta en ole koskaan antanut koeajalle. Koeaika ei ole lainkaan hyvä idea, sillä aina saa pelätä missä kunnossa hevonen palautuu. Meillä sai kyllä käydä hevosia himoonsa katsomassa koska vain. Ratsastuskoulut olivat tietysti poikkeus kokeilusääntöön, sillä siellä on ammattilaiset asialla, ja laadukkaat opetushevoset ovat vaikeimpia hevosia löytää. Kun kyseisen tallin kriteerit täyttävä eläin on löydetty ja kauppa tehty, toivomme työuran olevan pitkä, mukava sekä koululle taloudellisesti kelvollinen.. Hollantiin meni loppukesästä joskus muutama kelpo itäheppa ja kärkenä isoissa luokissa kesän täällä rusetteja kerännyt budjonnyruuna Rom (Rok – Miraz), eihän semmoinen voi aivan halpakaan olla. Kauppakirjaan merkittiin hepan luonne arvaamattomaksi, ajoittain vihaiseksikin. Nykyään sanottaisiin varmaan että haastava, mutta sellainen se oli, että pelkästään sen tarhaan vieminen oli vaikeaa, eikä matkalla saanut tehdä yhtäkään virhettä. Huhujen mukaan se oli oriina jonkun ihmisen entisessä kotimaassaan tappanut. Minulla oli kesätöissä Muhoksella muuan Gennadi, viimeisen päälle hevosmies. Hyppäsi täällä kisoissakin. Hän tuli sen hevosen kanssa toimeen. Eräskin tuttu harrastajatyttö istutettiin sen selkään Gennadin pidellessä pääpuolesta ja sanottiin, että käy hyppäämässä 130-rata, sitten palautat sen hevosen ratsastamalla suoraan Gennadin eteen, ettet saa hampaita käsivarteen. Kun vein hevosen Gennadin kanssa Kestilän Maitomaljaan kisoihin, ja touhuttiin siinä hevosta autosta katokseen peruuttamalla traileri ihan katoksen eteen, kaima, kova hevoskauppias, tuli sanomaan virnuillen, että ”Nyt on sulla Jukka peli!” Jukka oli vissiin ainoa, joka huomasi miten vaikeeta meillä sen kanssa oli. No, tämä eläin myytiin sitten sinne Hollantiin. Seuraavaksi alkoi pukata viestiä: Tällä on irtopaloja, haluamme purkaa kaupan.Ostajat olivat kuitenkin olleet heti kättelyssä sen oloisia, että etiäiset neuvoivat teettämään pedolle täydellisen tarkastuksen ennen lähtöä. Vastasin heille vain kylmän viileästi että voin tulla koska vain oman eläinlääkärimme kanssa, otetaan lisää kuvia. Romin myöhemmistä vaiheista en ole kuullut mitään. Tänä päivänä, kun teurastamoita ei käytännössä enää ole, tai on niitä, mutta ne eivät maksa hevosista mitään, kaikki hevoset on myytävä eteenpäin. Vaihtaminen on kuitenkin tänä päivänä usein ongelmallista, sillä niitä vaihtokaupassa tulleita ei useinkaan kehtaa myydä eteenpäin ja pakkasessa ei ole loputtomasti tilaa.Toisin oli takavuosina, kun parhaana vuonna vein yli 20 päätä lihaksi. Se oli sitä aikaa, kun niistä sai sen reilun 5000 silloista rahaa kappaleelta. .Jukka Meller on kengittäjä ja entinen esteratsastaja, joka on ollut myös hevoskauppias, ratsastuskouluyrittäjä sekä autokuski. .30 000 kengityksen kokemuksella: Outoa, että huonokäytöksiset hevoset sattuvat aina samoille ihmisille.Aloittelevan kilparatsastajan tie tyssää hintavaan byrokratiaan
