”Niin... Periaatteessa en asu. Käyn välillä tuossa viereisessä talossa nukkumassa”, voisin vastata. ”Paitsi silloin, kun joku on ähkyssä tai varsoo.”Nykyään tallilla ei ole enää niin hektistä kuin aiemmin ja olen huomannut, että sitä kuuluisaa omaa aikaakin jää. Osaan arvostaa sitä todella paljon. Oma aika on useimmiten aikaa muualla kuin tallissa. Siksi esimerkiksi tuttujen lapsiperheiden vierailut, joiden sisällöksi vanhemmat haaveilevat ratsastusta ja heppojen silittelyä, eivät ihan aina jaksa sytyttää.Joskus tuntuu, että myös aikuiset ihmiset ajattelevat tallinpitäjien asuvan tallissa, ja hyvin mielellään viettävänsä aivan kaiken vapaa-aikansa siellä. Minä menisin mieluummin vapaapäivänäni liikenneasemalle pitsalle, ja katsoisin, kun heidän lapsensa leikkivät leikkipaikalla.Ja koska niin sanotusti koskaan ei osu kultaiselle keskitielle, on toinenkin ääripää. Ne, jotka kuvittelevat, ettei tallin omistajan oikeastaan koskaan tarvitse olla siellä tallilla. Ne, jotka ehdottavat, että kun olet kerran huomenna tulossa tänne, kai sinä voit samalla pariksi yöksi jäädä? Ne, jotka heittävät logistiikkaongelmaan ratkaisuksi ”voithan sä lähteä jo edellisenä iltana”.Kaikkihan on aina ratkaistavissa, ja tallinpitäjän on mahdollista ja usein oikein tervettäkin järjestää itselleen vapaa-aikaa. Mutta itselläni pitää olla melko äreät kekkerit tiedossa, että alan organisoida useamman yön reissua pois kotoa. Aika monella on hevosten lisäksi huolehdittavana talon lämmitykset, koirat, kissat ja lapset. Vuohet, alpakat, ankat, vuodenajasta riippuen kurpitsantaimet, lumityöt, you name it, we have it. Tallinpitäjä ei ole korvaamaton, mutta yleensä hänen korvaamiseensa tarvitaan enemmän kuin yksi ihminen.Kaikki on suunniteltava etukäteen, kaikki on suunniteltava hyvissä ajoin, ja jokaiseen suunnitelmaan on pakko sisällyttää varasuunnitelma.En edes tiedä, mikä ihmisten olettamuksissa – siinä, että olen aina tallilla, tai siinä, ettei sinne nyt mikään pakko joka päivä ole mennä – triggeröi niin paljon. Ei minullakaan ole mitään aavistusta esimerkiksi leipurin tai postinjakajan tai pääministerin työajoista. Miksi kaikkien pitäisi automaattisesti tietää minun?.juodaan kuoharia sangattomista kahvimukeista samalla, kun jaetaan hevosille iltaheiniäHevosihminen menee "yksille". Ei varmasti pidäkään, mutta voi miten sydäntäni lämmittävät ne ystävät, jotka ymmärtävät aikatauluni, ja osaavat pelata mukana. He tietävät, mihin aikaan kahville piipahdetaan talolle, ja mihin aikaan kahvittelut hoidetaan tallikämpässä. Ja he tietävät, että jos on yhtäkkisesti tarvetta juhlia kanssani jotakin, niin ”yksille” ei ehkä toteudu. Todennäköisemmin juodaan kuoharia sangattomista kahvimukeista samalla, kun jaetaan hevosille iltaheiniä.On helppoa olla seurassa, jossa ymmärretään aikakäsitteet ”iltatallin jälkeen” tai ”ennen päiväheiniä”. Ja että minun kelloni ei ole niin anteeksiantava kuin muiden. Että minun kelloni eivät käänny edes talviaikaan ihan noin vain. Että ensin ne kääntyvät katsomaan minua paheksuvasti aamuisin parin viikon ajan, kertoen, että olen myöhässä.
