Ratsastajalle muut urheilulajit jäävät usein vieraiksi, sillä hevoset vievät kaiken ajan eikä elämään mahdu muuta.Työskennellessäni viimeisiä vuosiani ratsuttajana, aloin harrastaa tanssia. Se oli raikas tuulahdus ja hyvää vastapainoa työlleni, sillä vaikka tanssijatkin halusivat kehittyä harrastuksessaan, tärkeintä oli ihmisten tapaaminen ja hauskanpito.Aktiivisen ratsastamisen loputtua olen harrastanut tanssin ohessa erilaisia kuntoilumuotoja, kuten lenkkeilyä, hiihtoa ja kuntosalilla käyntiä. Niihin on kuitenkin vaikea ollut hurahtaa, enkä ole koskaan ajatellut niitä kilpailumielessä.Korona-aikana tutustuin suunnistukseen, joka oli ollut koulun liikuntatunneilla inhokkilajien kärkikahinoissa. Yllättäen näin aikuisena se onkin todella hauskaa ja tarpeeksi haastavaa. Parasta lajissa on se, ettei se edes tunnu raskaalta, kun keskittymisen vangitsee rastien löytäminen metsästä.Pikkuhiljaa laji on vienyt mennessään, mutta rahaa siihen ei pala. Varusteisiin voisi tietysti upottaa paljonkin, mutta olen toistaiseksi pärjännyt kolmenkympin kompassilla ja satasen suunnistuskengillä. Ratsastuksen jälkeen tämä edullisuus tuntuu lähes epätodelliselta.Liityin tänä vuonna raahelaiseen suunnistusseuraan Saloisten Reippaaseen. Jäsenmaksu oli 20 euroa. Kannustimena liittymiseen oli seuran suunnistuksen harrasteryhmä, joka kokoontuu treenaamaan syyskuusta toukokuuhun kerran viikossa. Harrasteryhmän vuosimaksu on jäsenille 30 euroa, ja viikoittaisten harjoitusten lisäksi siihen kuuluu kuntosalivuoro maanantaisin ja kuntopiiri torstaisin.Maksoin tammikuussa 73 euroa ratsastusseurani jäsenyydestä. Ainoa hyöty siitä oli se, että sain hankkia kilpailuluvan Horse Show´ta varten. Moni puolustelee korkeaa jäsenmaksua vakuutuksella, mutta sen 4000 euron hoitokorvaus ei ole järin iso summa vakavamman vahingon sattuessa. Pahintahan on sen pakollisuus, eli vaikka hankkisi itselleen paremman vakuutuksen muualta, Ratsastajainliiton Pohjola Sporttiturva on pakko ottaa.Myös Suunnistusliitto tarjoaa samaista Pohjolan Sporttiturvaa, mutta paremmilla ehdoilla. Ensinnäkin se on vapaaehtoinen. Kilpailulisenssin ostajat voivat ottaa samalla vakuutuksen, mutta se ei ole pakollista ja siitä on olemassa eri hintaluokkia: aikuiset kilpaurheilijat (108 €), kuntosuunnistajat (31 €), nuoret (45 €) ja lapset (35 €). Alle 11-vuotiailla vakuutus kattaa myös muissa urheilulajeissa sattuneet vahingot.Lisäksi suunnistajilla hoitokorvaus on peräti 15 000 euroa ja Sporttiturva-vakuutuksen voi sanoa irti kesken kauden saaden rahaa takaisin.Pohjolan Sporttiturvaa tarjoaa peräti 80 lajiliittoa, mutta vain ratsastuksessa hoitokorvaus vain 4000 euroa. Ratsastuksen lisäksi vain viidessä lajissa vakuutus on sisällytetty jäsenmaksuun.Moni ratsastaja on seurajäsenyyden pakkovakuutusta ihmetellyt, ja muihin lajeihin verrattuna ratsastajan Sporttiturva ei vaikuta hyvältä diililtä. Toki ratsastus on loukkaantumisille riskialtis laji, mutta niin on myös amerikkalainen jalkapallo tai karate..Kisareissu kahden kahvipaketin hinnallaKeväällä toteutin ratsastajana suuren unelmani kilpailemalla ensimmäistä kertaa Helsinki Horse Show´ssa. Se innoitti ja rohkaisi toisen haaveeni toteuttamiseen: viime viikonloppuna osallistuin Suomen suurimpaan suunnistustapahtumaan, Jukolan viestiin.Jukola on tunnettu yöllä otsalamppujen valossa kilpailtavasta Jukolan viestistä, jossa joukkueessa juoksee seitsemän suunnistajaa. Kilpailu on avoin miehille ja naisille, ja houkuttelee paikalle niin maailman huippuja kuin tavallisia kuntoilijoitakin. Päivällä ennen yökisaa kilpaillaan Venlojen viesti, joka on avoin vain naisille nelihenkisin joukkuein.Jukola oli ollut jo pitkään haaveena, mutta epäilin kykyjäni. Suunnistusseurassani kuitenkin vakuuteltiin, että se on matalan kynnyksen kilpailu eikä joukkuekisasta tarvitse ottaa tulospaineita. Niinpä ilmoittauduin mukaan ja pääsin Saloisten Reippaan Venlojen viestin eli naisten kilpailun nelosjoukkueeseen.Kuten HIHS, Jukola oli huikea kokemus siitä huolimatta, että Kotkassa satoi lähes koko ajan. On syynsä, miksi suuret urheilutapahtumat ovat suuria ja suosittuja. Niissä on maaginen tunnelma, jonka kokee vain paikan päällä. Maaliintulo omalta osuudelta sijalla 1334 oli yhdentekevää, sillä tärkeintä oli saada hyväksytty tulos.Luonnollisesti kilpasuunnistajillakin tulee olla kilpailulisenssit, mutta kuntoilijoille tarjotaan rutkasti mahdollisuuksia kokeilla kilpailemista ilman erillisiä lupia. Jukolassa ei lisenssejä vaadittu, ja monissa muissakin suunnistuskilpailuissa on erikseen sarjat lisenssittömille kuntoilijoille – edes seuran jäsenyyttä ei vaadita.Tämä madaltaa kynnystä kokeilla kilpailemista, tuskin olisin osallistunut Jukolaan, jos olisin joutunut hankkimaan kisaluvan. Nyt olen niin innoissani lajista, että suunnittelen jo kesän seuraavia kisoja ja tähtäin on jo ensi vuoden Jukolassa. Ehkä siellä uskalla jo osallistua yön Jukolan viestiin?Kuinkahan monen harrasteratsastajan into kokeilla kilpailemista kaatuu siihen, ettei halua panostaa satoja euroja jäsenyyteen sekä omaan ja hevosen kilpailulupiin? Vaikkei olisi kilpailuhenkinen, kilpailuihin osallistuminen tuo harrastukseen uusia haasteita ja mahdollistaa tutustumisen muihin ratsastajiin.Ei kaikkien tarvitse haluta voittaa, voi myös nauttia kisatunnelmasta ja oppia hevosensa kanssa uutta. Nyt kun kilparatsastajien määrä vähenee koko ajan, on keksittävä keinoja houkutella harrastajat kokeilemaan kilpailemista. Voisiko ratsastuskilpailuissa olla oma matalan kynnyksen ”kuntosarjansa”, jossa ei mietitä sijoituksia vaan saada elämyksiä rakkaan lajin parissa? Miten kilpailemisen aloittamista voisi helpottaa sen sijaan, että se on aina vain vaikeampaa?Moni ratsastuskaverini on kysynyt, mitä Jukolassa kilpaileminen minulle maksoi. HIHS-viikonloppu maksoi minulle noin 1300 euroa (lähtömaksut, karsina, ihmisten majoitus, bensat), jonka lisäksi rahaa kului ruokaan. Puhumattakaan tuhansista euroista, jotka paloivat sitä ennen karsintakisoihin ja harjoitteluun.Jukola-reissusta maksoin 20 euroa. Se sisälsi osallistumismaksut, bussimatkan Raahesta Kotkaan ja takaisin sekä telttapaikan kisa-alueella. Luonnollisesti seura tuki matkaa ja 20 euroa oli vain nimellinen osallistumismaksu. Se kuitenkin kertoo, kuinka paljon seurat haluavat näkyvyyttä lajinsa suurimmassa tapahtumassa.Saloisten Reipas ei kilpaile Jukolan tai Venlojen viestin voitosta, mutta sillä oli Kotkassa kilpailemassa yhteensä seitsemän joukkuetta. Tavoitteena on osallistuminen mahdollisimman laajalla rintamalla, sillä se pitää seuran ja lajin hengissä pienellä paikkakunnalla..Paluu satulaan 27: Kisaaminen on ihanaa, mutta tärkeintä ei ollutkaan määränpää vaan matka
