Kolumni: "Etene!" sanoi Pekka

Hevosten pidossa maantieteelliset hintaerot ovat Suomessa valtavia. Siinä missä helsinkiläinen ratsastaja pulittaa toistatonnia hevosensa ylläpitoon maneesitallissa, oululainen ratsastaja saattaa selvitä muutamalla satasella.Syitä eroihin on tietysti monia, mutta vaikuttavina tekijöinä ovat myös opitut tavat ja asenne. Oulussa on totuttu siihen, että hommat tehdään itse. Hevoseni asui 90-luvulla Oulun ratsastajien tallissa, josta sai vuokrattua vain karsinan. Mää hankin itse heinät, kuivikkeet ja rehut, hoitokin hoidettiin pitkälti itse, eikä se alaikäisenä ollut helppoa, kun ei ollut ajokorttia.Itsehoitamisen tapa on jäänyt elämään, ja on voimissaan Oulussa tänäkin päivänä. Ehkä se yleistyy myös muualla, sillä se on helppo tapa alentaa hevosenpitokustannuksia.Siinä missä me oululaiset säästämme hevosenpidossa, menetämme sen kisamatkoissa, sillä vuosittaiset kansalliset kilpailut Oulun seudulla voi laskea parilla sormella. Jos haluaa kilpailla muutakin kuin seuratasolla, on pakattava auto ja ajettava satoja kilometrejä etelään. Eikä sellaista reissua kannata yhden päivän takia tehdä, vaan kisareissut ovat aina vähintään viikonlopun ja maksavat paljon.Me vanhemmat oululaiset hevosihmiset muistelemme lämmöllä aikaa, kun Oulun pokaali ja Kestilän maitomalja keräsivät koko Suomen kerman kahdeksi viikonlopuksi pohjoiseen. Lisäksi oululaisratsukot kilpailivat maan korkeimmalla tasolla, ja ikäluokkien maajoukkueissa Oulu oli joka vuosi hyvin edustettuna.Vaikka edelleen täältä löytyy muutama erittäin hyvin menestyvä ratsastaja, entisajan massasta ei ole tietoakaan. Kun 90-luvulla kansalliset kisat kestivät yömyöhään, nyt niitä ei saada edes kasaan. Silloin pikkukisat alkoivat 80 cm korkeudesta, nykyään sitä isompiin luokkiin ei löydy hyppääjiä.Puitteista se ei ole kiinni. Nykyään maneeseja löytyy joka nurkasta, jopa useampi vierivieressä. Hevoset ovat terveitä ja koulutettuja, on varaa valita valmentajansa ja varusteet ovat viimeisen päälle. Silti se ei näy kilpailusuorituksina, mikä on uskomatonta, jos vertaa resursseihin, jotka olivat käytössä muutama vuosikymmen sitten.Ehkä syynä on se, että kaikki tyytyvät puuhaamaan omissa pienissä ympyröissään. Ei ole suuria persoonia, jotka saisivat porukan työskentelemään yhdessä kohti parempaa. ."hän suuttui mulle ja sanoi, että ei ole minkään arvoista voittaa noin huonolla ratsastuksella"Kirjoittaja muistelee valmentajaansa.Oululaisesta esteratsastuksesta puhuttaessa ei voi unohtaa valmentajalegenda Pekka Mäkelän vaikutusta. Lapsena ja teininä mää olin hänen valmennuksessaan ja pelkäsin hänen suoraa puhettaan. Mää muistan erityisesti kilpailut Äimärautiolla, kun voitin päivän ekan luokan. Kun menin hänen luokseen kysymään palautetta, hän suuttui mulle ja sanoi, että ei ole minkään arvoista voittaa noin huonolla ratsastuksella.Siitä suivaantuneena mää ratsastin seuraavan luokan siististi ja voitin senkin. Tällä kertaa Pekkakin oli tyytyväinen. Uhmakkaana teininä en ymmärtänyt paljoakaan, mutta opetus jäi mieleeni, ja kantoi myöhemmin pitkälle maailmalla ratsastaessani. Vieläkin korvissani kaikuu Pekan ohje kentän laidalta: "Etene!" Radalla pitää laukata eteenpäin eikä nypätä ohjista.Välillä tuntuu, että meistä ei aina tykätty "etelässä". Kerran eräs raisiolainen ratsastajakaverini sanoi mulle, että mun murteeni on tosi ruma. Siksi se varmaan katoaa aina välillä, vaikka onhan se makiaa vääntää kunnolla "mää" ja "nää". Yritän aina välillä lipsauttaa sitä kirjoituksiini, vaikka toimitus sitä yrittää kitkeä.Juttelin Pekan kanssa viime kesänä ja hän sanoi mulle, että tarvitsemme Ouluun henkilön, joka saisi sytytettyä ihmisiin intoa tehdä isoja asioita. Järjestää jälleen Oulun pokaalin tapaisia kilpailuja, innostaa ratsastajat ponnistelemaan korkeammalle. Ennen maneesit olivat harvassa, ei ollut rahaa eikä niin hyviä hevosia, mutta niiden kanssa mitä oli, tehtiin paras mahdollinen. Nyt maneesit ovat hyviä hevosia pullollaan, mutta tahto edetä puuttuu.Teamwork makes the dream work lienee jo puhkikulutettu fraasi, mutta siinä piilee totuus. Yksin on vaikea päästä eteenpäin, mutta ryhmäkin tarvitsee suuntaa näyttävän johtajan. Johtajan, joka sytyttää ryhmäänsä intohimon kohti menestystä ja parempia suorituksia. Yhdessä..Oulussa hevosenpito maksaa maneesitallilla vain 300 euroa kuukaudessa, jos työt tekee itse - "Olen sellainen Sulo Vilén"

Kolumni: "Etene!" sanoi Pekka

Aiheeseen liittyvää

Tukes: Kypärä on pääasia – ratsastuskypärän käyttö suojaa vakavilta päävammoilta

HUJO laittoi maajoukkuetoiminnan jäihin loppuvuodeksi – "Pohjattomaan kaivoon laitettiin kansi"

Nuoren Remy Aertsin viikonloppujen viikonloppu Opglabbeekissa – kolme kv-voittoa

Uusi laji ja heti kultamitali - Mäntyniemen Einari aloitti tänä vuonna kentän