Jos joku vielä tähän maailman aikaan on näkevinään urheilutoimittajan työssä luksusta (pääsee olympialaisiin ja kaikkea), niin ei vääremmässä voisi olla! Ratsastuskisa sateessa on ratsastuskisa sateessa, myös Olympia-formaatissa. Juu, Versaillesin linna häämöttää aivan käsittämättömän kokoisena ja sinänsä erittäin hienona - noin kilometrin päässä. En ole varma pääseekö sinne jossain vaiheessa. Täällä Paris2024 pressissä istutaan kengät märkinä, kosteassa jättiteltassa kuin sardiinit purkissa, koska istumapaikkoja on selvästi vähemmän kuin halukkaita istujia. Tietenkään en ollut varustautunut sadetakilla ja aika moni muukin kollega värjöttelee litimärkänä kentän laidalla. Onneksi aiemmin paikalle saapunut suomalaiskollega varoitti, jo eilen, että akkreditointi olympiakomitean kanssa ei riitä vielä kovinkaan pitkälle, sillä jos valokuvaajan natsoilla haluaa myös kuvatakin, se edellyttää erityisen kuvausliivin, jota ei tietenkään saa tältä kisapaikalta, minne on akkreditoitunut, vaan se on haettava keskeltä Pariisia, 30 kilsan päästä. Tie lentokentältä sinne on reunustettu poliisiautoin ja myös miinoitettu, sillä yksi kaista on vain Paris2024-ihmisille ja muut kaistat ovat melko tukossa. Akkreditoituneet toimittajat eivät kuulu Paris2024-ihmisiin, sain kuulla sen jälkikäteen, kun noudin liivini. Mielessä kävi siinä kohtaa, että kamerapönttöjähän olikin ilmeisesti sijoitettu perifericin varrelle ylhäälle siltojen alle, ja ne välähtelivät tiuhaan, joten perästä kuuluu.Kollega itse ei ollut löytänyt kisapaikalle aluksi ollenkaan, vaan oli harhaillut vuokraamansa pyörän kanssa kolme tuntia. GPS ei ollut tunnistanut paikan nimeä! Kaikki paikat on aidattu ja kaikenlaisiin paikkoihin meneminen on yleensä aina kielletty. "Valitettavasti tuolla akkreditoinnilla ei saa mennä tästä."Yksityisautoilua ei Pariisin olympialaisissa suosita. En kannata sitä mitenkään erityisemmin itsekään, mutta kun tuli vuokrattua se auto! Parkkipaikkoja ei toimittajille (tietenkään) ole, mutta myös kaikki tiet kisa-alueen ympärillä muutaman kilometrin säteellä on varustettu pysäköinti kielletty -merkein. Yhteen kohtaan tien varrelle oli jätetty autoja, joten sinne jäi myös allekirjoittaneen pikku-Fiat. Kahden ison kameralaukun kanssa taivaltaminen sateessa ei ollut varsinaista herkkua, mutta minkäs teet. Ja taas uusi pettymys! Illalla on tehtävä sama toiseen suuntaan, sillä säilytyslokeroita mediacenterissä ”ei valitettavasti enää ole”. Eikä kameroita voi yöksi pöydillekään jättää. Tuppaavat sillä lailla katoamaan.Sade näköjään yltyy. Kiitos, että sain avautua teille! Nauttikaa television äärellä. Sillä tavallahan kisat parhaiten näkee! Onkohan täällä kuitenkin jossain piilossa kertakäyttösadetakkeja? Ja kahvia.
Jos joku vielä tähän maailman aikaan on näkevinään urheilutoimittajan työssä luksusta (pääsee olympialaisiin ja kaikkea), niin ei vääremmässä voisi olla! Ratsastuskisa sateessa on ratsastuskisa sateessa, myös Olympia-formaatissa. Juu, Versaillesin linna häämöttää aivan käsittämättömän kokoisena ja sinänsä erittäin hienona - noin kilometrin päässä. En ole varma pääseekö sinne jossain vaiheessa. Täällä Paris2024 pressissä istutaan kengät märkinä, kosteassa jättiteltassa kuin sardiinit purkissa, koska istumapaikkoja on selvästi vähemmän kuin halukkaita istujia. Tietenkään en ollut varustautunut sadetakilla ja aika moni muukin kollega värjöttelee litimärkänä kentän laidalla. Onneksi aiemmin paikalle saapunut suomalaiskollega varoitti, jo eilen, että akkreditointi olympiakomitean kanssa ei riitä vielä kovinkaan pitkälle, sillä jos valokuvaajan natsoilla haluaa myös kuvatakin, se edellyttää erityisen kuvausliivin, jota ei tietenkään saa tältä kisapaikalta, minne on akkreditoitunut, vaan se on haettava keskeltä Pariisia, 30 kilsan päästä. Tie lentokentältä sinne on reunustettu poliisiautoin ja myös miinoitettu, sillä yksi kaista on vain Paris2024-ihmisille ja muut kaistat ovat melko tukossa. Akkreditoituneet toimittajat eivät kuulu Paris2024-ihmisiin, sain kuulla sen jälkikäteen, kun noudin liivini. Mielessä kävi siinä kohtaa, että kamerapönttöjähän olikin ilmeisesti sijoitettu perifericin varrelle ylhäälle siltojen alle, ja ne välähtelivät tiuhaan, joten perästä kuuluu.Kollega itse ei ollut löytänyt kisapaikalle aluksi ollenkaan, vaan oli harhaillut vuokraamansa pyörän kanssa kolme tuntia. GPS ei ollut tunnistanut paikan nimeä! Kaikki paikat on aidattu ja kaikenlaisiin paikkoihin meneminen on yleensä aina kielletty. "Valitettavasti tuolla akkreditoinnilla ei saa mennä tästä."Yksityisautoilua ei Pariisin olympialaisissa suosita. En kannata sitä mitenkään erityisemmin itsekään, mutta kun tuli vuokrattua se auto! Parkkipaikkoja ei toimittajille (tietenkään) ole, mutta myös kaikki tiet kisa-alueen ympärillä muutaman kilometrin säteellä on varustettu pysäköinti kielletty -merkein. Yhteen kohtaan tien varrelle oli jätetty autoja, joten sinne jäi myös allekirjoittaneen pikku-Fiat. Kahden ison kameralaukun kanssa taivaltaminen sateessa ei ollut varsinaista herkkua, mutta minkäs teet. Ja taas uusi pettymys! Illalla on tehtävä sama toiseen suuntaan, sillä säilytyslokeroita mediacenterissä ”ei valitettavasti enää ole”. Eikä kameroita voi yöksi pöydillekään jättää. Tuppaavat sillä lailla katoamaan.Sade näköjään yltyy. Kiitos, että sain avautua teille! Nauttikaa television äärellä. Sillä tavallahan kisat parhaiten näkee! Onkohan täällä kuitenkin jossain piilossa kertakäyttösadetakkeja? Ja kahvia.
