Kolumni: Hevosen opittu avuttomuus; mystiikkaa, vai hevosen tapa suojella itseään?

Minun lapsuudessani 1950-luvulla maaseuduilla oli sodasta palanneita hevosmiehiä ja hevosia, joiden tarinoita olen kuunnellut. Ymmärrys silloin ei vielä ollut iso, mutta kun ikää tulee lisää, ne tarinat aukeavat niin, että omien hevosteni avulla olen alkanut ymmärtää, miten niin sanottu opittu avuttomuus esiintyy hevosessa ja miten sitä voi alkaa työstää pois. Se ei ole mystiikkaa, me ihmiset vain kuvittelemme, että joku on just tuollainen, ei sitä voi muuttaa.Olen tavannut ratsastajia, jotka surevat sitä, ettei hevonen halua liikkua itse, eikä innostu mistään. Paitsi maastoilusta, joka tietenkin kertoo siitä, että hevonen olisi riittävän terve liikkumaan omin jaloin, mutta kentällä työskentely ei maistu. Ja kuvio menee niin, että laitetaan kaasua, ei toimi, laitetaan raippaa, ei toimi, laitetaan “osaava” ratsastaja selkään, ei toimi sittenkään. Hevonen ei ole tyhmä, joten kaikki tämä tekee siitä vielä haluttomamman.Siitä tulee opitusti avuton.Syitä siihen on monia, sopimaton satula, kova kuolain, kipu, mahaan koskee, ruoka on väärä ja niin edelleen.Kuinka moni on saanut ohjeita siihen, miten hevonen saadaan heräämään koomasta?Se ohje ei tule taivaasta, vaan siitä, että löytää oikeita ihmisiä. Ihan sama tuleeko ne mistä lajista, ja mistä ammatista; onko ohjeet raviammattilaiselta, westernistä, matkaratsastuksesta, mistä tahansa, kunhan näkyy se hevosen vapaaehtoinen työnteko. Ihan sama kuin ihmisellä: paska duuni tai unelma-ammatti?Kaikki hevoset ovat lainalaisilta, lajityypillisiltä ominaisuuksiltaan samanlaisia: niillä on sellaiset geenit, joihin on kirjoitettu pakovauhti, ja kun se on saatu hallintaan oikealla koulutuksella, niin asiat toimii hyvin. Mutta jos vaatimuksilta mennään liiallisuuksiin, jos ihminen on häijy, jos tallissa asiat ei ole hevoselle sopivat, niin hevonen sulkeutuu itseensä.Juuri niin kuin ihmisellekin tapahtuu, jos kaikki ei ole hyvin.Ihmisistäkin voi tulla opitusti avuttomia.Termi tuli minulle australialaisen Andrew McLeanin klinikalta. Ensimmäisen klinikan jälkeen ajattelin tyyliin “no just”, koska minulla ei ollut toimimattomia hevosia, mutta onneksi uteliaisuuteni heräsi, ja jatkoin opiskelua.Miten tunnistaa onko hevonen laiska vai kuoliaaksi säikäytetty, jolloin se on kuin zombi?Meidän kylän sotaveteraani kertoi ostaneensa Joensuun torilta sodasta palautettujen hevosten huutokaupasta tosi “hirviän laihan kaakin”, joka oli kaiken kukkuraksi laiska. Kertoi, että kyllä se kotiutui heille, mutta sitten kun hän lähti viemään ensimmäisen halkokuorman Varkauteen ja kesken matkan alkoi ukonilma, meni hevonen paniikkin ja riehui niin, että hänen piti päästää hevonen valjaista. Tietenkin hevonen poistui laukaten metsään. Isäntä istahti tarinansa mukaan kannolle ja pani tupakaksi. Kun ukonilma laantui, niin hikinen hevonen "hiippaili" takaisin isännän luo ja matka jatkui. Isäntä kertoi, ettei kukaan Joensuun torin huutokaupassa tiennyt (tai ei halunnut kertoa), että se oli ollut tykistön hevosena, ja todennäköisesti henkensä kaupalla osallistunut Kannaksen läpi juoksuun 1944. Tuon reissun jälkeen hän sanoi, että nyt hän tietää. Ihan kuulema kelpo työhevonen siitä tuli lopulta, reipas ja ahkera.Olen vuosikymmenet asunut hevosteni kanssa, pitänyt ne tyytyväisenä ja kesyinä, ja nähnyt niiden kyvyn tuntea iloa ja surua, uskollisuutta ja hienoja suorituksia. Olen kohdannut “hankalia” hevosia, ja onnistunut kouluttamaan ratsastajia kouluttamaan haluttomat hevosensa niin, että hevonen on hänen puolellaan, ei vastaan.Vaikka me teemme työtä kesyhevosten kanssa, on aina oltava tarkkana, ettei sen kesyhevosen lajityypillinen käytös (pakeneminen) ota valtaa. Pahassa paikassa lainalaisuudet ovat hevosen elämässä ykkösasia.Mitään mystistä ei ole olemassakaan.Mutta jos ei ole ollut riittävää hevostaitoa, paljon erilaisia hevosia ja kykyä lukea niitä, niin kyllähän se voi muuttua mysteeriksi kokemattoman päässä.Mikään käymäni valmentaja/toimihenkilö- ja yliopistokoulutus ei opettanut minua lukemaan hevosen tunnetiloja perinpohjaisesti.Vain hevonen osaa sen opettaa, mutta meidän täytyy olla todella avoimia ja kärsivällisiä kuuntelemaan sitä.Pelkkä eläimen päällä istuminen ei kuitenkaan ole taika-avain hevosen henkiseen tilaan.Älä sano, että jotkut hevoset ovat vain sellaisia, eikä ne muutu koskaan. Jospa itse et osaa muuttua? Et etukäteen voi tietää, miten hevonen oikeissa käsissä muuttuu, jollet kysy siltä.Ja jokainen niin sanottu "ongelmahevonen" muuttuu, jos saa siihen mahdollisuuden.

Kolumni: Hevosen opittu avuttomuus; mystiikkaa, vai hevosen tapa suojella itseään?

Aiheeseen liittyvää