Kolumni: Hyvä hallintotapa – sanahelinää ja skumppaa vai aitoa vastuuta?

"Hyvä hallintotapa" on nykyään termi, jota viljellään niin pörssiyhtiöiden vuosikertomuksissa kuin yhdistysten syyskokouksissakin. Siitä on tullut hieno muotisana, joka on kokenut pahan inflaation. Kun käsitettä toistetaan tarpeeksi usein jokaisessa mahdollisessa juhlapuheessa, sen todellinen merkitys unohtuu. Kuka meistä oikeasti tietää ja ymmärtää, mitä se käytännössä tarkoittaa ja ennen kaikkea: kuinka moni sitä arjessa noudattaa? Yhdistyskentällä hyvä hallintotapa kiteytyy usein yhteen paikkaan: hallituksen kokouspöydän äärelle. Mutta mikä ihmisiä oikeasti vetää näihin pöytiin?Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että motivaatioita on monenlaisia. Osalle kyseessä on aito, palava intohimo vapaaehtoistyöhön ja halu muuttaa maailmaa, tai ainakin omaa lähiyhteisöään. Toivon sydämeni pohjasta, että suurimmalle osalle asia on juuri näin. Toisille kyse on kuitenkin jostain aivan muusta. Hallituspaikka näyttää hyvältä ansioluettelossa, ja se tuo mukanaan tiettyä sosiaalista statusta. Eikä sovi unohtaa verkostoitumistilaisuuksia, edustussaunoja ja niitä kuuluisia vippi-iltoja, joissa skumppalasi kädessä luodaan suhteita ja tunnetaan itsensä tärkeäksi. Status ja ilmaiset cocktailsuupalat ovat tehokas houkutin, mutta huono perusta vapaaehtoistyölle. Tässä piileekin hyvän hallintotavan sudenkuoppa. Kun hallituspaikka otetaan vastaan pelkän statuksen tai verkostoitumisen vuoksi, unohtuu se kaikkein tärkein: vastuu. Kuinka moni yhdistyksen hallitukseen istuva oikeasti tuntee lakisääteiset vastuunsa ja velvollisuutensa? Yhdistyslaki ja organisaation omat säännöt eivät ole mitään kevyttä iltalukemista, mutta niiden ymmärtäminen on hallitustyöskentelyn perusedellytys. Hallituksen jäsen ei ole pelkkä nyökyttelijä, joka käy nostamassa kättään pystyyn kokouksissa ja nauttimassa kokouskahveja. Hän on henkilökohtaisesti ja joskus jopa taloudellisesti vastuussa siitä, että yhdistyksen taloutta hoidetaan huolellisesti, toiminta on laillista ja päätökset ajavat yhdistyksen, eivät jäsenen omaa etua.Kun korulauseet hyvästä hallintotavasta riisutaan, jäljelle jää arjen raadollisuus. Jos hallitus ei tunne velvollisuuksiaan, "hyvästä hallintotavasta" tulee vain tyhjä kuori, jolla peitellään osaamattomuutta tai välinpitämättömyyttä. On hienoa, että vapaaehtoistyö kiinnostaa ja verkostoituminen houkuttelee ihmisiä mukaan toimintaan. Mutta seuraavan kerran, kun asetut ehdolle hallitukseen tai äänestät kedon kauneinta puhujaa, kysy itseltäsi: haetaanko tässä nyt pelkkää vippi-illan loistetta, vai löytyykö takataskusta myös valmius kantaa se todellinen, joskus raskaskin hallinnollinen vastuu? Vasta silloin hyvästä hallintotavasta tulee muotisanan sijaan todellisuutta.Vapaaehtoistyössä on se hienous, että jokaisen työpanos on yhtä tärkeä. Olipa kyseessä sitten yhdistyksen puheenjohtaja, jolla on kaikki langat käsissään, kentän lanaaja, joka sammuttaa viimeisenä illalla maneesin valot tai se pieni räkänokkainen liputtaja liian suuressa huomioliivissään. Näistä kaikista yhdessä punoutuu korvaamaton vapaaehtoistyön ketju, jota ilman moni asia jäisi toteutumatta.Olethan sinä se, joka osaltasi vahvistat tätä ketjua?

Kolumni: Hyvä hallintotapa – sanahelinää ja skumppaa vai aitoa vastuuta?

Aiheeseen liittyvää

Kolumni: Hyvä hallintotapa – sanahelinää ja skumppaa vai aitoa vastuuta?

Nikolas Elomaa, valtakunnansovittelija ja ritariratsastaja: "Vähän rämäpäisenä päätin kokeilla"

Kyvyt esiin -finaali lähestyyy – viime vuoden voittajalta toivotaan hyvää tulosta 3-vuotiaiden luokassa

Ratsastuskoulun konkurssivääntö ratkesi käräjäsalissa – taustalla kymmenien tuhansien eurojen saatavat