Viime päivinä ei ole voinut välttyä seuraamasta eriskummallista, tyylipuhtaaksi somesodaksi muuttunutta vääntöä huippuhevonen Bohemianin kaupasta. Me emme tietenkään tiedä kaikkia niitä jännitteitä, pettymyksiä, kariutuneita toiveita ja sanoittamattomia oletuksia, jotka tapaukseen liittyvät. Sen tiedämme, että faktojen puute ei koskaan jarruta somekeskustelua. Siinä valitaan puoli ja ollaan sitten raivokkaasti puolesta tai vastaan. Mutta mistä tässä soditaan? Siitäkö, että korealaisomistaja halusi myydä hevosensa? Vaiko siitä, millä tavalla hän halusi hevosen myydä?Somekohun käynnistänyt Patrik Kittel viestii, että kauppatapa huutokauppa on väärä formaatti. Mutta tarkoittaako huutokauppa automaattisesti, että hevosen karsinan eteen muodostuu jono kokeilijoista, joilla ei ole aikomustakaan ostaa?Ettei tässä nyt kuitenkin häirinnyt se normaalista hyvin poikkeava tapa, että pyyntihinta kerrottiin avoimesti? Ja vieläpä kertoen syyksi se, että näin vältytään ”likaisilta välityspalkkioilta”, jotka ”ovat tuhoamassa koko lajin”. Ja että tämä kaikki arroganssi tuli vielä lajin ulkopuolelta, jostain Koreasta. Ikään kuin sieltä voitaisiin neuvoa eurooppalaisia laji-ihmisiä.Somekeskusteleva ”kouluratsastusyhteisö” nieli Kittelin narratiivin sen enempää pureksimatta. Vain aniharva kommentoija näki asiassa toisenkin puolen. Keskustelu ajautui lisäksi siihen, että ruvettiin moralisoimaan hevosten myymistä sinänsä. Sitä, että tämäkin hevonen rahanahneuksissaan myydään, vaikka se on herkkä ja ihana.Tämä pitää sisällään ajatuksen, että hevosten ei lähtökohtaisesti pitäisi vaihtaa omistajia. Mikä taas synnyttää omaan jalkaan ampumisen ongelman. Sillä jos näin on, mistä tulevat opetusmestarit ja mitä tehdään poneille, kun niiden ratsastajat kasvavat ulos poni-iästä?Bohemian olisi kommenttien perusteella pitänyt joko lahjoittaa Kittelille tai päästää 13-vuotiaana eläkkeelle. Mutta sen sijaan sen selkänahalla halutaan tunteettomasti tehdä rahaa. Tässä välissä voi ihmetellä sitäkin, onko kilpaurheilu hevosille todellakin tunnetusti niin vastenmielistä, että eläkkeelle siirtyminen on aina toivottavin vaihtoehto?Rahaa hevoskaupoilla tehdään ja paljon, mutta tässä tapauksessa jo pieni googlaus kertoo, että rikastumistoiveet tuskin ovat motiivina. Myyjän toimeentulo tulee muualta, eikä hänellä todellakaan ole puute pikkurahasta.Hevosia myydään ja ne vaihtavat ratsastajaa jatkuvasti. Välillä onnistuen, kuten Bohemianin vaihduttua Dong Seon Kimiltä häntä taitavammalle Patrik Kittelille, välillä taas ei, kuten vaikkapa Totilaksen kaupassa aikoinaan kävi.Miksi Kittel ei sulata juuri tätä kauppaa? Eihän hän siitäkään nostanut meteliä, kun sai herkän ja ihanan Bohemianin ratsastettavakseen viime kesänä. Eikä häntä edeltänyt ratsastaja Cathrine Laudrup-Dufour ollut näreissään siitä, kun yhteisellä päätöksellä omistajaperhe Zinglersenin kanssa vuosi sitten myi Boheamianin Dong Seon Kimille, kun ”oli aika investoida uusiin, nuoriin hevosiin”.
Viime päivinä ei ole voinut välttyä seuraamasta eriskummallista, tyylipuhtaaksi somesodaksi muuttunutta vääntöä huippuhevonen Bohemianin kaupasta. Me emme tietenkään tiedä kaikkia niitä jännitteitä, pettymyksiä, kariutuneita toiveita ja sanoittamattomia oletuksia, jotka tapaukseen liittyvät. Sen tiedämme, että faktojen puute ei koskaan jarruta somekeskustelua. Siinä valitaan puoli ja ollaan sitten raivokkaasti puolesta tai vastaan. Mutta mistä tässä soditaan? Siitäkö, että korealaisomistaja halusi myydä hevosensa? Vaiko siitä, millä tavalla hän halusi hevosen myydä?Somekohun käynnistänyt Patrik Kittel viestii, että kauppatapa huutokauppa on väärä formaatti. Mutta tarkoittaako huutokauppa automaattisesti, että hevosen karsinan eteen muodostuu jono kokeilijoista, joilla ei ole aikomustakaan ostaa?Ettei tässä nyt kuitenkin häirinnyt se normaalista hyvin poikkeava tapa, että pyyntihinta kerrottiin avoimesti? Ja vieläpä kertoen syyksi se, että näin vältytään ”likaisilta välityspalkkioilta”, jotka ”ovat tuhoamassa koko lajin”. Ja että tämä kaikki arroganssi tuli vielä lajin ulkopuolelta, jostain Koreasta. Ikään kuin sieltä voitaisiin neuvoa eurooppalaisia laji-ihmisiä.Somekeskusteleva ”kouluratsastusyhteisö” nieli Kittelin narratiivin sen enempää pureksimatta. Vain aniharva kommentoija näki asiassa toisenkin puolen. Keskustelu ajautui lisäksi siihen, että ruvettiin moralisoimaan hevosten myymistä sinänsä. Sitä, että tämäkin hevonen rahanahneuksissaan myydään, vaikka se on herkkä ja ihana.Tämä pitää sisällään ajatuksen, että hevosten ei lähtökohtaisesti pitäisi vaihtaa omistajia. Mikä taas synnyttää omaan jalkaan ampumisen ongelman. Sillä jos näin on, mistä tulevat opetusmestarit ja mitä tehdään poneille, kun niiden ratsastajat kasvavat ulos poni-iästä?Bohemian olisi kommenttien perusteella pitänyt joko lahjoittaa Kittelille tai päästää 13-vuotiaana eläkkeelle. Mutta sen sijaan sen selkänahalla halutaan tunteettomasti tehdä rahaa. Tässä välissä voi ihmetellä sitäkin, onko kilpaurheilu hevosille todellakin tunnetusti niin vastenmielistä, että eläkkeelle siirtyminen on aina toivottavin vaihtoehto?Rahaa hevoskaupoilla tehdään ja paljon, mutta tässä tapauksessa jo pieni googlaus kertoo, että rikastumistoiveet tuskin ovat motiivina. Myyjän toimeentulo tulee muualta, eikä hänellä todellakaan ole puute pikkurahasta.Hevosia myydään ja ne vaihtavat ratsastajaa jatkuvasti. Välillä onnistuen, kuten Bohemianin vaihduttua Dong Seon Kimiltä häntä taitavammalle Patrik Kittelille, välillä taas ei, kuten vaikkapa Totilaksen kaupassa aikoinaan kävi.Miksi Kittel ei sulata juuri tätä kauppaa? Eihän hän siitäkään nostanut meteliä, kun sai herkän ja ihanan Bohemianin ratsastettavakseen viime kesänä. Eikä häntä edeltänyt ratsastaja Cathrine Laudrup-Dufour ollut näreissään siitä, kun yhteisellä päätöksellä omistajaperhe Zinglersenin kanssa vuosi sitten myi Boheamianin Dong Seon Kimille, kun ”oli aika investoida uusiin, nuoriin hevosiin”.
